28.09.2018 Laiska lenkillä, kirjoitti artemis

Viikkoni viimeinen ratsu oli nätti punainen Pelonnaaraus, joka katseli toimiani tylsistyneenä, kun hoidin tamman pikaisesti kuntoon rentoa maastolenkkiä varten. Tamman oli kuitenkin pakko testailla hermojani käytävällä milloin jalkaa heilauttaen ja milloin turvalla uhkaavasti tökkien, mutta tamma tylsistyi pelotteluunsa, kun en antanut sen nousta niskan päälle. Minua oltiin varoiteltu hieman mielenkiintoisemmasta tammasta, mutta loppujen lopuksi raudikon selkään kipuaminen tallin pihassa ei tuntunut millään tasolla jännittävältä.

Päätin tehdä Pennin kanssa vain kävelymaastolenkin ja ottaa askeleet läpi kentällä, eikä Penni näyttänyt valittavan. Tamma löntysteli hiekkatietä pitkin rentona ja sateisessa syysaamussa ei tämän parempaa tekemistä olisi voinut juuri olla. Ohut sumukerros peitti pellot ja osittain myös tien, jossa kävelimme, mutta edes sumu ei haitannut rautiaan tamman menoa. Näkymät olivat mielettömät ja maastolenkki oli todellinen aivojentyhjennyshetki, kun ei tarvinnut tamman ajatuksia lähteä purkamaan ja varomaan mielettömiä koikkaloikkia.

Kävelyreissu taisi tehdä kummallekin ihan hyvää, sillä saapuessamme takaisin Turmeltajan kentälle Penni tuntui olevan mielissään päästessään venyttelemään hieman vauhdikkaamminkin. Tamma toimi ravissa loistavasti ja jaksoi tehdä pari tehtävääkin kunnialla loppuun. Laukassa Penni yritti välttää kaiken ylimääräisen työskentelyn ja pienen tappelun jälkeen saimme yhteistuumin tehtyä pari onnistunutta, joustavaa laukkaympyrää. Tamman kanssa lopeteltiin hyvin mielin ja hoidin tamman pois kaikessa rauhassa ilman kiirettä, vaikkei Penni mielellään minua ja puuhailujani olisi enää katsellut.

28.09.2018 Syyspäivän juoksuttelua, kirjoitti Satunen

Olin tyystin unohtanut, mitä dookie oli minulle ohjeistanut Pennin hoitamisesta, ja nätisti astelin sen karsinaan harjat kourassa. Korvat luimussa ja hampaat irvessä oli tamma minua vastassa, jolloin kellot soivat päässäni - Penni käytävälle hoidettavaksi! Tämän vaihdoksen jälkeen se vaikutti ihan tyytyväiseltä, möllötti paikoillaan oikeastaan reagoimatta mihinkään mitenkään.

Kevyt tihkusade ei meitä haitannut, vaan suunnattiin tallin viereiseen metsään pitkille alkukäynneille. Pennillä ei ollut hätää suuntaan eikä toiseen, se lönkötteli laiskanpuoleisesti selkäni takana minun rämpiessä eteenpäin kengät kosteina. Parinkymmenen minuutin kuluttua sade uhkaavasti alkoi voimistua, joten kentän sijaan pujahdimme maneesin ovesta sisään. Pyysin tammaa laukalle, josko se vähän herättelisi tämän menohaluja. Laukka nousikin, jopa rohkean pukin saattelemana ja pyöri hetken ajan hyvin, kunnes meinasi hyytyä. Onneksi olin napannut raipan mukaan, joka antoikin Pennille lisävauhtia toivotulla tavalla. Tamma oli oikein kelpo kaveri juoksutusnarun päässä, mitä nyt reagoi pyyntöihin hieman hitaasti ja säännöllisin väliajoin kyseli, joko saisi pysähtyä. Oikea kierros näytti hitusen jäykemmältä kuin vasen, mutta vertyi laukkaympyröiden jälkeen mukavasti. Kaiken jälkeen vauhtia ei ollut tullut lisää, mutta liike ylipäätään rentoutunut ja saanut ilmavuutta. Vielä viimehetkellä joku availi maneesin ovea hieman yllättäen, josta Penni hokasi ottaa ilon irti muutaman vauhtikierroksen avulla.
Tamma käyttäytyi hyvin ja ansaitsi mukanani tuomat porkkanat rennon päivän päätteeksi. Tällä kertaa myös muistin pysyä itse karsinan oven ulkopuolella, ja nakkasin ne kaltereiden välistä suoraan ruokakuppiin. Onnistuin olemaan järkyttämättä tamman maailmaa yhtään enempää, hän sai nauttia omasta tilastaan omassa valtakunnassaan.