19.01.2019 Pöntsy saa vieraan, kirjoitti Lissu

"Et sitten yhtään karmeampaa lempinimeä tammaparalle keksinyt", parahdin dookielle, joka mulkaisi minua pahasti (ja läpsäisi minua työhanskallaan).
"Paraskin puhuja! Tässä riimunnaru, etköhän sinä osaa sisälle. Tehkää jotain kivaa." Näiden sanojen saattelemana minä jäin ihmettelemään, miten Puskahuutelijasta tuli Pöntsy. Nimenantoon syyllistynyt naikkonen taas katosi niine hyvineen takaisin talliin.

Mutta en minäkään kauaa ihmetellyt; avasin portin ja menin tekemään tuttavuutta aidalla norkoilevan tamman kanssa. Tai no, tuttavuutta ja tuttavuutta, meillähän tämäkin on syntynyt, vaikka narrin kasvatti olikin.
"Siitä onkin hetki, kun olemme viimeksi tavanneet", jutustelin raudikolle samalla, kun rapsuttelin sen kaulaa. Pöntsy nuuhki minua onnesta soikeana, koetti maistella pipoani ja tarttua takkini vetoketjuun, vaikka kuinka kielsin. Sitkeä kaveri, ei mennyt kertakomento eikä se kolmaskaan ihan perille asti.
"Mennääs nyt, täällä on vähän vilpakka", totesin tammalle, kiinnitin riimunnarun päitsiin ja ryhdyin availemaan porttia yli-innokkaan suomenhevosen pöristessä narun toisessa päässä.

Hoitaessani Pöntsyä huomasin tamman olevan sitä vähän eloisampaa kaliiperia. Hyvin utelias, hyvin sosiaalinen, ja molempia vähän liiankin kanssa. Onneksi olin laittanut tamman suosiolla käytävälle ketjuihin, enkä yrittänytkään tehdä mitään karsinassa! Kilttihän tamma oli, siitä ei päässyt mihinkään, mutta kyllä kaikki se ylimääräinen häsellys, mitä neitihevonen yritti tehdä, hidasti. Milloin turpa tuli tielleni, milloin Pöntsy otti sivuaskelia koettaessaan nähdä jotain jännää paremmin.. Koetin kuitenkin ottaa tämän kohtaamisen paluuna lapsuuden hevosleireihin – mikäs kiire tässä oli, en minä kuitenkaan ehtisi kotiin ihmisten aikoihin, kerran olin Turmeltajaan asti saapunut! Joten innokas, kaikesta huomiosta nauttiva hoidokkini sai hyvin perusteellisen harjauksen ja puunauksen kavioöljyineen kaikkineen. Taisin vähän liioitella, vaan väliäkö sillä.

Saatuani Pöntsyn (viimein) satuloitua suuntasin intoa puhkuvan ratsuni kanssa kentälle. Raudikko tuntui ihan ratkeavan liitoksistaan, sen verran innokkaasti pöristen ja tanssahdellen tamma kulki vierelläni kohti kenttää. Odotettavissa oli ilmeisen intoutunutta työntekoa.. Saatoin vain toivoa, että Pöntsyllä riitti innon lisäksi myös keskittymiskykyä.
Alkukäyntien ja -ravien aikana otin lähinnä tuntumaa siihen, millainen ratsu minulla allani oikein olikaan. Liinakko oli menossa, se liikkui alusta alkaen kunnolla, hyvällä energialla, takaosa mukana. Pidin tamman muodon vielä melko pitkänä ja matala, pyysin rentoa, pitkäaskelista liikettä, asettelin ja taivuttelin. Hiljalleen aloin nostamaan muotoa, kasaamaan koko pakkaa. Enkä voi kuin kehua sitä keskittynyttä työteliäisyyttä, joka Pöntsystä huokui!

En ratsastanut mitään kovin ihmeellistä, lähinnä askellajit läpi, asettelua, taivuttelua ja askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, vähän vastalaukkoja, avoja ja sulkuja. Pöntsy teki kaiken pilkulleen kuten pyysin! Herkkä, yhteistyöhaluinen tamma oli yksinkertaisen ihastuttava ratsu, jonka kanssa olisin voinut helposti viettää pidemmänkin tovin koulukiemuroita ihmetellen. Noin kolmen vartin tutustumistyöskentely oli kuitenkin tällä kertaa tarpeeksi. Loppukäynnit kävelimme jalustimet ylhäällä; Pöntsy käveli pää matalalla, rentona ja tyytyväisenä, minä roikotin jalkojani ja pyörittelin nilkkojani vailla kiireen häivääkään.

Pöntsy tasan tarkkaan ansaitsi joka ikisen suukon, kauniin sanan ja porkkananpalan, jotka se minulta sai.

03.02.2019 Pöntsy eli alpakka, kirjoitti Lissu

Yhden valmennuksen takia ei hirveästi kannattanut jättää omaa talliaan sinne Pohjois-Pohjanmaan pimeille perukoille. dookie ja Hepo tekivät vielä loppuverryttelyjään, kun lähdin talliin etsimään Pöntsyä. Saisin kuulemma liikuttaa sen taas.
Tamma löytyi karsinastaan. Raudikko katseli minua räpsyripsiensä takaa syötävän suloisena päästäen lopulta pehmeän, vähän yli-innokkaan hörinäoopperan.
"No hei vain sinullekin", naurahdin, ja lähdin hakemaan kaiken tarpeellinen jo valmiiksi karsinan eteen. Tänään en ratsastaisi, ihan vain juoksuttaisin.

Ihana, sosiaalinen kullannupputamma koetti kovasti jutustella ja pusutella, kun harjasin sitä, puhdistin kavioita, setvin jouhia.. Hyvä, että Pöntsy pysyi suurin piirtein ketjuissaan kiinni! Koetin toimia ripeästi, mutta joutuin väistelemään uteliaan suomineidon turpaa suorastaan luvattoman paljon.
"Tiesitkös olevasi vähän ärsyttävä", tokaisin tammalle ja suokkasin nopean suukon sen turvalle. Siitäkös Pöntsy innostui; rakkautta, huomiota, hänelle, IHANAA!! Minua nauratti, vaikka todennäköisesti talliväki oli lopen uupunut näin vilkkaaseen ja sosiaalisuudenkaipuiseen hevoseen. Tämmöiset tapaukset ovat parhaimmillaan pieninä annoksina.

Kentälle Pöntsy käveli niin ryhdikkäänä ja ylväänä, että ohi kävelevä tallityttö totesi jotain alpakkamaisista muodoista. Kieltämättä; äärimmilleen venytetty kaula ja tyhmä ilme. Tosin tusina-alpakkakin voittanee Pöntsyn älykkyyden osalta.
Pöntsy oli todella energinen. Hyvä, että saimme juoksutuksen kunnolla edes käyntiympyrän tasolle, kun liinakko oli jo menossa. Sain todeta tamman rauhallisemmaksi työstämisen olevan paljon helpompaa selästä kävin kuin mitä juoksutettaessa.. Joskin ilokseni huomasin myös Pöntsyn kuuntelevan kehonkieltä paljon paremmin kuin raippaa. Juoksutusraippa saikin jäädä, ja ryhdyin ohjailemaan tammaa pelkästään kropallani. Otti aikansa, että Pöntsy malttoi keskittyä täysin minuun, ihan vain kävellä, ilman joka toisella askeleella tapahtuvaa raviaskelluksen yritystä.

Vaikka kävinkin Pöntsyn kanssa kaikki askellajit läpi, tamman kanssa viettämäni nelisenkymmentä minuuttia oli paljon enemmän maasta käsin työskentelyä, kehonkielen ihmettelyä ja sen sellaista kuin varsinaista juoksuttamista. Väistätin Pöntsyä, pyysin sitä pysähtymään ja vaihtamaan suuntaa. käynti, ravi, laukka, seis.. Tamma käveli perässäni, peruutti mukanani, teki muutenkin kaiken pyytämäni, jahka vain hoksasi jutun juonen. Tämähän olikin ihan fiksu kaveri, kaiken sen ylisosiaalinen, turhankin innokkaan touhottamisen alla! Hörökorvista ja iloisesti asenteesta päätellen myös Pöntsyllä oli ollut hauskaa.