Luonnekuvaus

Josius on pieni ja herttainen ponipoika, jolta ei virtaa tai intoa puutu. Pörrötukkainen liinakko on äärettömän sosiaalinen ja eloisa, mutta hyvin kiltti tapaus - vaikka häslätessä sattuu ja tapahtuu aina välillä, ei se koskaan tee mitään pahaa tahallaan. Tai siis ainakaan mitään isompaa pahaa, pikkupahoja tapahtuu joskus, mutta näin söpö ja sympaattinen otus saa ne kyllä anteeksi.
Seikkailunhaluinen Josius kannattaa aina hoitaa visusti kiinnitettynä. Sen omaan karsinaan on isketty kumilla suojattu, metallia oleva hoitoketju, joka on kiinteästi sen karsinan kaltereissa kiinni - tämä liinakko nimittäin avaa solmun kuin solmun alta aikayksikön, vaikka sillä olisi karsina täynnä herkkuruokia ja huomiota. Hoitoketjusta tai käytävän ketjuista se ei ole vielä onnistunut karkaamaan, ja se tuntuukiin tyytyvän kohtaloonsa, kun huomaa olevansa kiinteissä naruissa kiinni. Tätä pikkuvikaa lukuunottamatta Josius on kovin seurallinen ja touhukas hoidokki; se tarkkailee aina uteliaana ihmisen toimia, ja koittaa aina parhaansa mukaan osallistua, joskus ärsyttävyyteenkin asti. Sen kanssa siis pärjää, kun pitää vain silmänsä auki ja pitää harjakorin tarpeeksi kaukana koko hevosesta. Varustamisessa ei ole mitään ihmeellisiä jippoja, sen kuin satula selkään, suitset päähän ja menoksi - Josius on aina valmiina hommiin.
Taluttaessa liinakko on hyvin ripeä, ja sitä saa olla toppuuttelemassa tuon tuostakin, että sen kanssa pysyy jokseenkin samassa vauhdissa. Josius on kyllä kuuliainen, eikä koskaan jyrää ihmisen yli, se vain yrittää aina tarjota vähän nopeampaa askellustahtia, jos sille ei asiasta huomauta.

Josius on ratsuna yllättäen hyvin reipas ja omatoiminen. Se on hyvin rutiineihin kangistunut alkuvalmisteluiden suhteen, ja se tietää tarkalleen, koska voi lähteä liikkeelle; kun satulavyötä on kiristetty ja ratsastaja tuntuu istuvan rauhassa ja tukevasti kyydissä. Josius on helposti melko kiireinen, jolloin sen liikkeistä häviää näyttävyys ja lennokkuus, jota niistä kyllä löytyy. Etenkin orin ravi on yllättävän komeaa katsottavaa, kun sitä saa ratsastettua tai muuten työstettyä rauhallisempaan suuntaan kiireisen kipittämisen sijasta. Pienhevonen on hyvin herkkä kädelle, ja se hermostuu nopeasti, jos sen kanssa käyttää liian ronskeja otteita. Tämä näkyy tahtirikkoina ja päänviskelynä, ja äärimmäisissä tapauksissa (aivan liian rajut otteet tai liian pitkään kestänyt kova käsi) jopa pystyyn hyppimisenä. Kevytkätisellä ja muutenkin herkällä ratsastajalla Josius on mukava ja toimiva ratsu, aina tiettyyn pisteeseen asti - kun orilta vaaditaan sille vaikeita asioita, alkaa taas kipitys ja hermoilu ottamaan vallan. Kärsivällisyydellä ja rauhallisella ratsastuksella liinakon kanssa pääsee sujuvasti tekemään vaativampiakin tehtäviä, vaikka orin koulutustaso onkin virallisesti helppo B -tasolla.
¨ Myös kärryjen edestä löytyy kiireinen mutta kuuliainen pienhevonen, jonka tosin saa huomattavasti helpommin keskittymään olennaiseen, kuin ratsain. Toki tämäkin vaatii sen pehmeän käden ja ohjasavut, sekä selkeät ohjeet ohjastajalta. Kärryjen edestä Josiuksen liikkeistä tuntuu löytyvän aivan uudet ulottuvuudet, ja pienhevosen jalat tuntuvat venyvän loputtomaan lisättyyn raviin. Ori on tarkka ja ketterä valjakkohevonen, ja se on aina tarkasti kuulolla ohjastajansa apuja varten. Rohkeuttakaan Josiukselta ei puutu, joten sen kanssa ei tarvitse hermoilla maratonosuuksilla tai muuten vain maastossa kärrytellessä.
Esteetkin tältä pojalta sujuvat, tyylistä voi tosin olla montaa mieltä. Hyppelöissä Josius nimittäin käy poikkeuksetta niin kierroksilla, ettei siihen meinaa saada minkäänlaista tuntumaa tai koko hevosta kuulolle sen vertaa, että tätä lajia olisi kannattavaa harrastaa mitenkäänpäin tavoitteellisesti. Satunnaisena vaihteluna ja yksittäisinä esteinä liinakon kanssa hyppääminen on ihan mukavaa, kunhan touhussa muistaa pitää mielen rauhallisena ja huumorin löyhässä. Kiireinen liinakko omaa hyvin matalan ja vaatimattoman hyppytyylin, jolla pääsee kyllä yleensä maahankaivettujen esteiden yli vaikka miten päin menisi.

Kilpailupaikoilla Josius pistää aina aluksi pystyyn kunnon shown itsestään, mutta sekin asettuu kyllä, kun saa hetken hötkyillä ja huudella. Alkurumban jälkeen liinakko on taas normaali häslä, mutta kiltti itsensä, ja sitä voi huoletta pitää käsihevosena ruuhkaisemmillakin alueilla. Lastaus ja matkustus ovat Josiukselle tuttua, joskin silti aina kovin jännittävää touhua, ja etenkin pidemmillä matkoilla pienhevosella menee helposti vatsa sekaisin jännityksestä. Ei onneksi mitenkään kovin pahasti tai pitkäksi aikaa, sillä hermoilut tuntuvat loppuvan heti, kun ori pääsee kopista ulos. Matkakaveri tuntuu auttavan tähän hyvin, jonka takia Josiusta harvoin kuskataankin yksinään minnekään.
Verryttelyssä ja kilpailutilanteessa Josius on hyvin samanlainen kuin kotonakin - kun toimit sen kanssa riittävän rauhassa ja kevyesti, se pistää kyllä parastaan ja on mainio kisakaveri, niin selästä kuin kärryiltäkin käsin.

Meriitit ja saavutukset

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

29.10.2017 - VSN Tuomarinäyttely - VSN - sekaluokka, tuom. taffel - 36p, RCH

Päiväkirja & valmennukset