02.03.2019 Jumppahumppaa jätin kanssa, kirjoitti omistaja

Tämän päivän ohjelmanumerona oli monilla hevosilla maneesiin rakennettu 8 ristikon jumppasarja ja niiden lisäksi asetellut pitkät puomisarjat. Helppoa ja hyödyllistä, ja suurimmalle osalle hevosistakin mieluista puuhaa. Näin toivon asian olevan myös seuraavan ratsuni Maran kanssa, mutta koska en ollut ratsastanut tammalla kunnolla hyvään toviin, ei odotuksia juurikaan ollut.
Suuri likaisenmusta tamma tuli lunkisti sisälle, ja lunkisti se oli käytävälläkin. Tallissa oli rauhallista, joten sain harjata ja laittaa hevosen kuntoon kaikessa rauhassa, toki sen kummempia vitkastelematta - Maran jälkeen oli vielä useampi liikutettava jäljellä. Kulomusta seistä möllötti paikoillaan koko kuntoonlaiton ajan, ja lähti sitten raahustamaan perässäni, kun tuli aika siirtyä maneesiin.

Olin jo lähes ehtinyt unohtaa, miten kertakaikkisen hidas Mara oli. Se oli viimeaikoina ollut vähän lepsummalla liikutuksella, eikä se ollut juurikaan joutunut "oikeasti" töihin, vaan se oli saanut humputella menemään mummohölkkää pitkin maastoja ja silloin tällöin päässyt maneesiin jumppaamaan. Nyt kuitenkin asia sai olla toisin, ja vaadin mustalta heti aluksi rivakkaa askellusta löntystelyn sijaan. Alkuverryttelyissä Mara oli edelleen tahmea ja hidas, mutta pienellä patistuksella siitä löytyi kyllä ne muistamani vaihteet, jotka muistelin siitä löytyneen ainakin kisoissa. Tamma liikkui edelleen aika rennossa tempossa, mutta hyvässä muodossa ja kuuliaisesti.
Välikäyntien jälkeen aloin ratsastamaan pääaiheita, eli kaarevilla linjoilla olevia puomisarjoja ravissa. Puomeja oli kahdella eri linjalla, toisessa neljä puomia ja toisessa kuusi. Ensimmäisillä kerroilla musta jättini kolisteli jalkojaan minkä kerkesi, mutta jatkossa vaadin sitä heräämään siihen pisteeseen, että ne jalatkin alkoivat nousemaan ja liikkeisiin alkoi löytyä ryhtiä. Tovin pyörittyämme puomeilla, otin seuraavaksi työvaiheeksi jumppasarjan. Ristikot olivat toki naurettavan pieniä Maran kokoiselle hevoselle, mutta ne toimisivat erinomaisesti juurikin jumppaamistarkoitukseen. Ensimmäisen lähestymisen otin ravissa, ja myös ristikoilla tamma kopisteli jalkojaan oikein huolella, eikä se oikein tajunnut lainkaan katsoa askeleitaan. Seuraavalla kerralla skarpimmin, ja siitä seuraavilla jo oikein sujuvasti. Mara loikki menemään hiljalleen innostuen, ja saatoin ottaa välissä jo reipastakin laukkaa vastakkaisella pitkällä sivulla ennen sarjaa. Hyvän tovin jälkeen siirsin tamman reippaaseen raviin, jossa se hakeutui jo pärskien venyttämään itseään eteen ja alas, johon annoin riittävästi ohjaa säilyttäen kuitenkin pehmeän tuntuman suuhun. Letkeiden loppuverryttelyiden jälkeen kävimme pyörähtämässä loppukäynnit maastopolun puolella, jonka jälkeen palasimme talliin. Mara kuntoon ja kamat pois, hevoselle namia ja pihalle syömään.