12.06.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.

”Just noin, hyvä tempo laukassa, se pyörii ja etenee, sulla on pakka kasassa ja Savu tietää, missä mennään! Risulle ja tukille tuli todella hyvät hypyt, samaten banketin hoiditte todella tyylikkäästi. Näytäppä sama kolmen kopla sarjana risu – banketti – tukki, joudut vähän pohtimaan reittivalintaakin.” En voinut estää hymyn nousemasta kasvoilleni; dookie ja Savu olivat upea pari! Olin pamahtanut Turmeltajaan vähän yllärikäynnille juuri sopivasti Savun maastoestetreenien aikaan.
dookie oli kokenut ratsastaja, joka kyllä tunsi hevosensa ja maastonsa. Nainen teki erittäin hyvät tiet esteeltä toiselle, eikä apujen käytössä, ryhdissä tai missään ollut motkottamista. Hypyt lähtivät siitä, mistä niiden pitikin, laukka rullasi, kaikki toimi.

Siirryimme seuraaville esteille; taas tukki, rengaseste sekä mäki, jonka laella oli – tadaa! – tukki. Estekorkeus alkoi huidella Savun kapasiteetin ylärajalla. Pienhevostamma tuntui olevan vain innoissaan tulevista tehtävistä, ja siitä, että nyt tehtiin töitä.
”Ensin kaikki yksittäisinä, aloita tukista, mäkitukki viimeisenä. Ryhdytään sitten parittamaan näitä tehtäviksi.” Kuten olin ounastellutkin, yksittäiset tehtävät sujuivat tasaisen varmasti. Toki näin kokeneella ratsukolla tulee sujuakin! Mäkiestekin meni näppärästi, mäki ylös, hyppy, mäki alas; Savu ei yhtään epäröinyt tai kyttäillyt. Ei kunnon kenttäpelin kuulukaan.
”No niin, ensin tukki, sitten mäki, taas tukille ja rengas, siitä vielä tukille. Mä nyt skippasin sen parittamisvaiheen kokonaan, teette saman tien rataa. Tämä treeni alkaa muutenkin olla paketissa, ihan turha teitä on enempäänsä hypyttää.”

Ratsukon suoritus oli tasaisen varma. Hyvää, vakaata apujenkäyttöä, siistit tiet ja lähestymiset, pyörivä hyvätahtinen laukka. Oikeasta paikata tapahtuva ponnistus, kaikkinensa hyvät hypyt. Ratsukon pitkä yhteinen historia näkyi todellisena suoritusvarmuudessa, pikku ratana, johon minulla ei ollut mitään sanomista.
”Olisi pitänyt ottaa aikaa, ei vaan kuvia, se meni älyttömän hyvin!”

05.07.2018 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Savu liikkui lävistäjällä rytmikkäässä, elastisessa keskiravissa. Takaosa työnsi kunnolla, muoto oli juuri sitä mitä pitikin, samaten dookien ratsastusasento. Paria askelta ennen lävistäjän loppua dookie pyysi tammaansa siirtymään harjoitusraviin; pehmeä, hyvä siirtyminen, hyvin ratsastettu kulma ja edelleen tahdikas, elastinen liike uraa pitkin.
”Hienoa! Kun pääset pitkän sivun päähän, kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. Katsokin, että kaaret ovat saman kokoiset.” Minusta tuntuu, ettei dookie halunnut antaa minulle naljailun riemua, sillä nainen ratsasti kolme kertaa tavattoman tasakokoiset, erittäin hyvät kaaret. Savu liikkui yhä edelleen melko lailla moitteetonta harjoitusravia. dookien käsi oli vakaa ja pehmeä, pohje pysyi missä pitikin, leukakaan ei painunut rintaan. Hevosessa ei siis ollut huomauttamista, ei ratsastajassa – ei yhtään missään.
”Noin, hyvä, ja sama tehtävä harjoituslaukassa.” Kuten ounastelinkin, kolmikaarinen kiemuraura oli ratsukolle aivan yhtä helppo tehtävä askellajin vaihtuessa. Savu liikkui todella innokkaana omalla moottorillaan, korvat töttörössä, valmiina reagoimaan ratsastajansa pienimpiinkin apuihin.

Pienten välikäyntien jälkeen pyysin dookieta ratsastamaan uraa kootussa ravissa, tekemään pitkillä sivuilla kaksi pysähdystä ja lyhyillä sivuilla yhden, ja jatkamaan kootussa ravissa. Kaksi kierrosta per suunta riitti; jokainen pysähdys, jokainen siirtymä, oli huolellisesti valmisteltu ja ratsastettu, pehmeä ja sulava.
”Teistä tiedätkö huomaa, että takana on jokunen yhteinen kilometri”, totesin leveästi hymyilevälle dookielle, joka oli siirtynyt pyynnöstäni avotaivutuksiin. Olin ollut aivan varma, että koulutyöskentelystä löytyisi jotain parannettavaa, mutta kun ei niin ei; avot, sulut, pohkeenväistö käynnissä ja ravissa, kaikki sujuivat kuin leikiten. Asetusta tai taivutusta ei ollut liikaa, Savun lavoilla oli tilaa ja vapautta liikkua, tamma ei jännittynyt, se käytti selkäänsä, takaosaansa, muutenkin oikeita lihaksia, dookie ei vahingossakaan ratsastanut ratsuaan virkkuukoukkuun… Edes naisen varpaat eivät sojottaneet mihin sattuu!
”Vielä keskiympyrä keskilaukkaa, eiköhän tämä ala olla tässä. Te olette niiiiiin hyviä, ihan valmiita joka cupiin ja vähän mihin tahansa!” dookien hymy leveni, kun hän nosti ah-niin-kevyesti ja vaivattomasti hyvän, kauniisti pyörivän ja tahdikkaan keskilaukan ohjaten tammansa geometrisesti virheettömälle keskiympyrälle. Pari kaunista, hyvin ratsastettua keskiympyrää ensin oikeaan kierrokseen, sitten vasempaan, ja minun puolestani valmennus (tai ohjeistettu treeni tämä kai enemmän oli?) oli taputeltu.

22.08.2018 Estevalmennus, valmensi Lissu T.

”Haluatko nyt ihan omin sanoin kertoa, miten joka ikinen pullakahvittelu päätyy työleiriksi?” Marmatukseni oli silkkaa vinoilua; dookie tiesi aivan yhtä hyvin kuin minäkin, miten rakastin hevosten kanssa touhuamista, eikä minua haitannut valmentaa ystävääni ilman kahvia isompaa palkkaa. Uutta huopaa ja paremmassa hapessa olevia jalustinhihnoja etsivä dookie näytti kieltään.
”Kuitenkin tykkäät, kun saat rapsutella Savua.”

Niinhän minä pidinkin. Kasvattimme oli yksinkertaisesti ihana hevonen, olkoonkin, ettei mokoma oikein lämmennyt kasvattajatätösen suukotusyritykselle.
”Jos nyt harjaat sen kuten sovimme”, dookie huikkasi Savun alkaessa kuopimaan lattiaa toisella etusellaan. Luovutin, ja setvin tamman jouhet, harjasin koko rungon ja kintut, puhdistin kaviot ja laitoin suojat ripeässä tahdissa. Sillä välin dookie oli saanut satulapaketin kuntoon, eikä aikaakaan, kun pikkutamma oli täydessä tällingissä, valmiina estetreeneihin.

Alkuverryttelyt dookie sai ratsastaa mielensä mukaisesti, minä keskityin kasaamaan kentälle erilaisia puomi-, kavaletti- ja estetehtäviä. Toiselle pitkälle sivulle rakensin kaksi pystyestettä viisi laukka-askeleen välillä, ja esteiden sisätolppien viereen vein muutaman puomin neljäsosaympyräksi.
”Voit hiljalleen ottaa näitä puomeja ravissa, reilut ympyrät molempien esteiden ympäri, tähtää uomien keskelle, ei ulko- tai sisänurkkiin.” dookien aloitellessa ravipuomeja (ikävän säntillisiä, hyvin ratsastettuja, Savun ravissakaan ei ollut moittimista!) vein toisen pitkän sivun vierelle maapuomin, kavaletin, maapuomin, taas kavaletin ja jälleen maapuomin. Tehtävien väliin jäävälle alueelle kasasin muutamia yksittäisesteitä.

”Eivätköhän nuo ympyrät riitä, erittäin hyvää työtä niillä! Nyt voit ottaa tuon maapuomi-kavaletti -linjan; maapuomit ravissa, kavaletit laukassa.” Kuten yleensäkin, dookie ratsasti todella hyvin; siistit, täsmälliset avut, hyvä ryhti, jalka pysyi missä pitikin, käsi oli vakaa ja pehmeä. Savu liikkui yhtä komeasti kuin edellisissäkin valmennuksissa, minkä lisäksi tamma kuunteli ratsastajaansa todella tarkasti toteuttaen saamansa avut välillä turhankin nopeasti ja isolla reaktiolla. Kuten ensimmäisellä linjalle tulevalla laukannostolla ja hypyllä kavaletin yli.
”Ja jos kerrot Savullekin, ettei tuollaista keulivaa laukannostoa tai jättihyppyä tarvita… Rauhoita ravi, tee maapuomille voltti, nyt rauhassa… Älä puske sitä laukkaan, vaan kerro, että laukan voi nostaa. Pienin avuin, todella pienin, älä anna Savulle aihetta reagoida noin isosti. Se ihan varmasti osaa hypätä kavaletin asiallisella pikkuhypyllä.” Sitä asiallista pikkuhyppyä haettiin kolmen toiston verran, sitten tehtävä alkoi sujua.

Itse hypyt yksittäisille 60-80cm korkeille pystyille ja lankulle sekä viiden laukka-askeleen 70cm pysty-pysty välille sujuivat erinomaisesti. Maapuomi-kavalettitehtävä oli puhaltanut kaiken hiekan pois koenistosta, ja nyt kaksikon yhteistyö pelasi saumattomasti. Savu lähestyi esteitä varmasti ja rohkeasti, hypyt olivat nopeita ja siistejä ilman kuumumista tai sieltä täältä ponnistamista. Tamma ei myöskään liioitellut hyppyjä, vaan meno oli kaiken kaikkiaan todella sujuvaa, hypyt erinomaisia, samaten ratsastajan apujen käyttö, hyppyihin valmistautuminen. dookie ei edes laskenut leukaa rintaansa; en päässyt motkottamaan yhtikäs mistään! Viiden laukka-askeleen välinkin ratsukko suoritti sujuvasti myös neljällä ja kolmella askeleella, yksittäisesteille sujuivat niin pidemmät kuin lyhyemmät reitit. Yksinkertaisen varmaa, hyvää työskentelyä.
”Uskotaan”, puuskahdin, ”olette te hyviä, taitavia ja parhaita.”

14.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

”Ihan kuin te mitään valmennusta kaipaisitte”, vinoilin Savun kanssa verryttelevälle dookielle. Olin valmentanut ystävääni ja kasvattiamme jo muutaman kerran, aina ilman isompia moitteita – nämä kaksi todellakin tiesivät mitä tekivät, ja tekivät sen hyvin.
”Pitkille sivuille raviaskeleen pidennystä, ennen kulmaa tamman normaaliin raviaskeleeseen. Huolelliset kulmat, lyhyille sivuille ei mitään ihmeempiä. Pidä tuo ryhti ja asento, istut erittäin hyvin.” Eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen pikkutamma reagoi tarkasti ja kuuliaisesti ratsastajansa jokaiseen apuun. Pitkillä sivuilla tamma pidensi raviaskeltaan todella komeasti, eikä tamma oikonut kulmissa. Muutkin antamani verryttelytehtävät sujuivat (vähemmän yllättäen) täysin moitteettomasti.

”Jatketaan ravissa, keskihalkaisija keskiravia, harjoitusraviin, sama uudestaan. Suunta vaihtuu jokaisen halkaisijan jälkeen. Jos tämä menee hyvin, parin toiston jälkeen keskihalkaisijalle harjoitusravissa ja pohkeenväistö kaviouralle.” Kuten olin ounastellutkin, niin keskiravi kuin pohkeenväistöt sujuivat ongelmitta. dookie valmisteli ja ratsasti jokaisen liikkeen ja reitin huolellisesti. Savun keskiravissa ei ollut mitään vikaa; tahti ja liikkeen säännöllisyys olivat kohdillaan, takaosa työskenteli kunnolla, jalat ojentuivat kunnolla (mutteivat liioitellusti). Ei tahtirikkoja, ei huolimattomia teitä. Sama suoritusvarmuus näkyi pohkeenväistöissä; ratsukko tuli hyvässä, tahdikkaassa harjoitusravissa keskihalkaisijalle, ja dookie ratsasti siistit väistöt takaisin uralle. Tamman takaosa ei huidellut missä sattuu sen enempää kuin etuosakaan, hevonen ei mennyt banaanimutkalle tai muutakaan sellaista. Tehtävät toki olivat sen verran ’peruskauraa’, että noin kokeneen ratsukon sietikin suoriutua ongelmitta.

”Nosta hetkeksi jalustimet kaulalle, ja tee muutama kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. Tämä on enemmän tasapainotehtävä sinulle, mutta tekee hyvää Savullekin.” dookie teki työtä käskettyä. Kiemurauran ensimmäisessä kaarteessa nainen kallistui vähän sisäjalan puolelle, joskin dookie totesi asian ääneen ennen kuin ehdin tästä huomauttaa. Nainen myös korjasi asentonsa ja ryhtinsä hyvin, eikä keikahtanut niin vahvasti sisäjalan päälle seuraavassa kaarteessa. Kiemuraura itsessään oli säännöllinen ja hyvin ratsastettu, hevosen työskentelyssä tai dookien ratsastusreitissä ei ollut moitittavaa. Tasapainossa oli kuitenkin hieman hakemista.
”Keskikroppa treeniin, vatsan ja kyljen tuki on vähän puutteellista”, totesin, ja olin kuulevinani jotain vastamutinoita mallia ”mitäs syötät sitä pullaa jatkuvalla syötöllä”.

Laukkatehtävään dookie sai laskea jalustimet. Pidin tämänkin simppelinä, kuten koko valmennuksen; vastalaukkaa uraa myötäillen, ei sen kummempaa. Hyvin treenatulle, lihaksiltaan tasapainoiselle tammalle vastalaukka ei ollut sen ihmeempi suoritus kuin myötälaukkakaan. Vastalaukka nousi molempiin suuntiin kerrasta ilman myötä- tai ristilaukan yritystä. Savu ei kaahannut tai jarrutellut, ja vastalaukkaa pystyi työstämään pidempään ja lyhyempään askeleeseen siinä missä myötälaukkaakin.
”No niin, siirryhän myötälaukkaan ja humputtele jokunen kierros. Todella siistiä työskentelyä, ei yhtään huonoa reittiä tai kulmaa, jokainen tehtävä tuli valmisteltua ja ratsastettua todella hyvin! Siisti, tasainen ja vakaa käsi, hyvin paikoillaan pysyvä pohje. Mutta tasapainotreeniä ja keskikropan vahvistusta saat kyllä tehdä. Joka tapauksessa todella hyvää ratsastusta! Ja Savu oli yhtä vakuuttava kuin aina.”