Savustus
Perustiedot Koulutustaso
suomenpienhevonen, tammakenttäpainotus
142cm, kulomustako. he A, re. 100cm, me. 90cm
s. 28.08.2017 FI, 10v (ikääntyy satunnaisesti)kilpailee kenttää helppo -luokissa
VH17-018-1634
Omistajatiedot Kilpailumenestys & saavutukset
om. dookie VRL-04373, TurmeltajaKERJ 43 sijoitusta, VSR 0 sijoitusta
kasv. SusirajaCh, KTK-II

© luvat on

Luonnekuvaus

Savustuksesta odotettiin paljon, jo ennen kuin hevosparka oli edes olemassa. Sen vanhempia kun katsoo, saattoi odottaa pienikokoista kisatykkiä pienellä twistillä, ja sellainen siitä myös tuli, tällä kertaa onneksi lähinnä hyvässä, kuin pahassa. Pikkutamma on jopa hieman välinpitämätön ihmistä kohtaan, jos kyse on jostain muusta tekemisestä kuin työnteosta. Työnarkomaaniksikin kutsuttu läsipää on suoran toiminnan hevonen, eikä se välitä lainkaan minkään sortin hellyyshetkistä tai huomionosoituksista. Savu ei onneksi ole yhtä perseilevä tapaus kuin isänsä, vaikka sille tehtäisiin tai se joutuisi tekemään jotain, mistä tamma ei pidä. Kulomusta yksinkertaisesti vetää vain korvat luimuun ja osoittaa koko elekielellään, että ei ole kivaa, mene pois, lopeta heti. Ja jos sillä on mahdollisuus, se poistuu kylmänrauhallisesti paikalta, ja tästä syystä Savu hoidetaankin yleensä kiinnikytkettynä.

Hoitotoimenpiteet suoritetaan reippaasti ja ilman ylimääräistä hidastelua ja pähkäilyä, ja Savu pysyy tyytyväisenä. Tamma meinaa olla vähän rutiiniensa orja, ja se tuntuu hermostuvan ja ihmettelevän heti, jos esimerkiksi harjausrutiinista tai varustusjärjestyksestä poiketaan - kumisuka, pöläri tai muu tavallinen harja, pääharja, kaviokoukku, harjan selvitys, suojat, satula, suitset. Kun järjestys ja rutiini pysyy ja tehdään, on Savu helppo hoidokki. Joskus kuitenkin tarvitaan esimerkiksi jalkojen pesua, kun märkä muta ei tahdo irrota harjaamalla, ja se saa Savun heti levottomaksi ja huolestuneeksi - tamma tepastelee ja pyörittelee korviaan hätäisenä, ikään kuin tavallisten tapojen rikkominen olisi jonkin sortin maailmanloppu. Yleistä häsläystä ja levottomuutta kummempaa reaktiota tämäkään ei tosin Savussa saa aikaan, ja kun hevonen on näinkin pienikokoinen, pärjää sen kanssa helposti vaikkei se koko aikaa seisoisikaan täysin rauhassa.
Savu kulkee taluttajan takaoikealla sinne minne se viedään, ja pyydettyä vauhtia. Tamma on maailman yksinkertaisin talutettava missä sitä ikinä kuljetteleekaan, eikä sitä häiritse vaikka biisonilauma juoksisi sen ohi. Narun päässä käyttäydytään, aina.

Savun koko olemus tuntuu piristyvän ja mielentila nousevan, kun sitä lähdetään viemään maneesiin tai kentälle. Tamma on henkeen ja vereen työtä rakastava elikko, ja se on aina valmiina hommiin, satoi taivaalta sitten auringon tuomaa hellettä tai kissan kokoisia rakeita. Kulomusta on perinyt vanhemmiltaan hyvin pitkälti ne hyvät ja toivotut piirteet ratsastuksellisista puolista, ja sillä onkin melkoisen hienot ja näppärät liikkeet tämän kokoiseksi hevoseksi. Noin muuten tamma on silkkaa unelmaa ratsastaessa - se on herkkä, yritteliäs, yhteistyöhaluinen ja nopeasti reagoiva, niin sileällä kuin esteilläkin. Ylidramaattinen tamma ei onneksi apujen suhteen ole, vaikka se lukittuukin helposti sekavista tai epäselvistä avuista. Jos kuski on hetkenkään hukassa, Savu turhautuu ja luultavasti ajattelee "voi huokaus, kaikkiko tässä pitää itse tehdä", ja yrittää sitten parhaansa mukaan tehdä mitä ratsastaja ehkä yritti pyytää. Toki loputtomuuksiin Savukaan ei ihmisen mokia pelastele, vaan se lopettaa kyllä esimerkiksi avot tai pohkeenväistöt kesken tai kieltää esteelle, jos satulan päällä ei olla ajan tasalla. Savun kanssa voi treenata vaikeampiakin juttuja pitkissäkin pätkissä, se jaksaa kyllä keskittyä ja tehdä. Tamman kyllästyneeksi saaminen sen sijaan onkin vaikeampi homma, joka ei tietysti ole mitenkään huono juttu. Tiivistettynä Savu siis on erittäin hyvä ja toimiva pikkuratsu, joka on jatkuvasti kuuntelemassa tarkkana, mitä seuraavaksi tehdään. Se ei vastustele apuja, jos sille ei anna siihen syytä.

Tästä tallista ei varmasti löydy yhtä näppärää ja toimivaa estehevosta, kuin mitä Savu on. Tamma on skarppi, nopea ja voitontahtoinen esteponi, joka ei pudottele tai kieltele turhia, vaan se tekee ja yrittää aina täysillä. Tähän toki vaaditaan jo osaava ratsastajakin, sillä tunaroiva kuski saa kulomustankin jossain välissä turhautumaan ja sitä kautta kuumumaan, jolloin hyppäämisestä tulee pientä sekasortoa - tamma hyppää mistä sattuu, räiskii esteiden ylin miten sattuu, ja saattaa jopa suhailla esteiden ohi miten sattuu. Tätä onneksi tapahtuu vain hyvin harvoin, ja se vaatii ratsastajalta melkoista osaamattomuutta. Pätevän esteratsastajan kanssa Savu on täydellinen hyppykaveri, joka osaa sovitella askeleitaan ja korjata ja pelastaa tietyissä määrin. Sama meno jatkuu myös maastoesteillä - Savu ei kyttää eikä vieroksu outojakaan estekyhäelmiä, vaan se hyppää mukisematta kaiken, mitä sen eteen laittaa.
Tavalliset maastolenkit ovat Savun kanssa myös mukavaa hommaa, vaikka tamma kuumuukin melko herkästi. Energiaa pienhevoselta löytyy maastoillessa yhtä loputtomasti kuin ratsastaessa muutenkin, mutta rennommilla maastoreissuilla tamma tuntuu osaavan itsekin ottaa vähän rennommin ja irrotella sen mukaan myös. Kulomustan kanssa voi huoletta hanatella menemään pitkin maita ja mantuja, ja sen kanssa ei tarvitse koskaan huolehtia, että mopo lähtisi käsistä. Savu kyllä rauhoittuu ja malttaa, jos sitä ei jää pitämään ja komentamaan liikaa.

Lastaus on Savulle samantyyppinen juttu kuin talutus - siinä käyttäydytään aina, ja se tehdään aina nätisti ja rauhassa. Toki tamma on talutukseen verrattuna vähän pirteämpi ja iloisemman oloinen, sillä koppiin meno yleensä tarkoittaa kisoja tai ainakin valmennusta. Kisapaikoilla pieni läsipää on niin hyväkäytöksistä heppaa, ettei ole tosikaan. Tamma tuntuu katselevan muita hevosia turpaansa pitkin sillä silmällä, että mitä lie luusereita nuokin ovat. Savu on kylmänrauhallinen aina verryttelyyn asti, jossa se herää taas omaan tuttuun työmoodiinsa ja valmistelee itseään varsinaiseen kisasuoritukseen. Radalla Savu antaa aina kaikkensa, ja siitä huokuvan tyytyväisyyden huomaa sokeakin, kun pienhevonen pääsee palkintojenjakoon.

Meriitit ja saavutukset

Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.01.2018
20 + 18 + 19 + 19 = 76p KTK-II

Champion -arvonimi myönnetty 28.02.2018

Sukutaulu

i. Ketkutus
sph, 145cm, prt | KTK-III, KERJ-II
ii. Kettunen evm
sph, 146cm, vprt
iii. Kepponen evm
sph, 144cm, tprt
iiii. Ketonen evm
sph, 145cm, trt
iiie. Loimusalon Leija evm
sph, 143cm, vkk
iie. Villi-Veikkausevm
sph, 143cm, vrt
iiei. Veikkari evm
sph, 140cm, m
iiee. Villi-Vihma evm
sph, 140cm, rt
ie. Virumiina evm
sph, 144cm, vprn
iei. Voromies evm
sph, 140cm, prn
ieii. Vorokki evm
sph, 144cm, trn
ieie. Ilo-Leija evm
sph, 147cm, trt
iee. Lemona evm
sph, 148cm, rtkm
ieei. Reimaus evm
sph, 148cm, rtkm
ieee. Liehuna evm
sph, 146cm, vkk
e. Kanervasavu
sph, 136cm, prn | Ch, KTK-II
ei. Karvaskaski evm
sph, 146cm, klm/em>
eii. Savunkarkea evm
sph, 147cm, m
eiii. Huusukka evm
sph, 148cm, tprt
eiie. Kahmalokauppa evm
sph, 145cm, rn
eie. Raapivaskikello evm
sph, 142cm, vrn
eiei. Vaskitsavu evm
sph, 141cm, klm
eiee. Kallokellot evm
sph, 144cm, rn
ee. Aamunsilmu evm
sph, 141cm, trt
eei. Illantuikea evm
sph, 145cm, rt
eeii. Illistellen evm
sph, 141cm, vrt
eeie. Usvaläikkä evm
sph, 143cm, vrn
eee. Sammalselkä evm
sph, 139cm, trt
eeei. Viimanvirta evm
sph, 138cm, trt
eeee. Varjonvalkea evm
sph, 137cm, trn

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!

03.10.2017 - NJ - Lily's Trotters - suomenpienhevostammat, päätuom. Jannica - irtoSERT
17.10.2017 - NJ - Kurjenpesä - suomenpienhevostammat, päätuom. Lissu T. - BIS2, MVA-SERT
27.01.2018 - NJ - Kaihovaara - suomenhevostammat, päätuom. Lissu T. - BIS4, MVA-SERT

KERJ
11.02.2018 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 6/40 14.02.2018 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/40
04.03.2018 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 5/38 05.03.2018 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 5/38
26.03.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/40 27.03.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 3/40
21.03.2018 - KERJ - Devilsfair - helppo - 3/40 24.03.2018 - KERJ - Devilsfair - helppo - 3/40
16.04.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/40 19.04.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 6/40
29.04.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 6/40 02.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 2/50
03.04.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/39 12.04.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/39
01.05.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 1/30 06.05.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 4/30
11.05.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 2/30 19.05.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 4/30
22.05.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 3/30 30.05.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 2/30
27.04.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/30 07.05.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/40
08.05.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/40 18.05.2018 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 6/40
02.05.2018 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 2/30 04.05.2018 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 2/30
20.05.2018 - KERJ - Kärmeniemi - helppo - 1/30 04.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 4/30
10.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 4/30 11.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 1/30
19.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/30 21.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 2/30
25.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 1/30 04.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/40
06.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/40 15.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 3/40
17.06.2018 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 3/40 02.06.2018 - KERJ - Syndur - helppo - 5/40
04.06.2018 - KERJ - Adina - helppo - 4/40 06.06.2018 - KERJ - Adina - helppo - 4/40
10.06.2018 - KERJ - Adina - helppo - 1/40 03.06.2018 - KERJ - Vaahterapolku - helppo - 3/40
05.06.2018 - KERJ - Vaahterapolku - helppo - 2/40
VSR

Päiväkirja & valmennukset

12.06.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.

”Just noin, hyvä tempo laukassa, se pyörii ja etenee, sulla on pakka kasassa ja Savu tietää, missä mennään! Risulle ja tukille tuli todella hyvät hypyt, samaten banketin hoiditte todella tyylikkäästi. Näytäppä sama kolmen kopla sarjana risu – banketti – tukki, joudut vähän pohtimaan reittivalintaakin.” En voinut estää hymyn nousemasta kasvoilleni; dookie ja Savu olivat upea pari! Olin pamahtanut Turmeltajaan vähän yllärikäynnille juuri sopivasti Savun maastoestetreenien aikaan.
dookie oli kokenut ratsastaja, joka kyllä tunsi hevosensa ja maastonsa. Nainen teki erittäin hyvät tiet esteeltä toiselle, eikä apujen käytössä, ryhdissä tai missään ollut motkottamista. Hypyt lähtivät siitä, mistä niiden pitikin, laukka rullasi, kaikki toimi.

Siirryimme seuraaville esteille; taas tukki, rengaseste sekä mäki, jonka laella oli – tadaa! – tukki. Estekorkeus alkoi huidella Savun kapasiteetin ylärajalla. Pienhevostamma tuntui olevan vain innoissaan tulevista tehtävistä, ja siitä, että nyt tehtiin töitä.
”Ensin kaikki yksittäisinä, aloita tukista, mäkitukki viimeisenä. Ryhdytään sitten parittamaan näitä tehtäviksi.” Kuten olin ounastellutkin, yksittäiset tehtävät sujuivat tasaisen varmasti. Toki näin kokeneella ratsukolla tulee sujuakin! Mäkiestekin meni näppärästi, mäki ylös, hyppy, mäki alas; Savu ei yhtään epäröinyt tai kyttäillyt. Ei kunnon kenttäpelin kuulukaan.
”No niin, ensin tukki, sitten mäki, taas tukille ja rengas, siitä vielä tukille. Mä nyt skippasin sen parittamisvaiheen kokonaan, teette saman tien rataa. Tämä treeni alkaa muutenkin olla paketissa, ihan turha teitä on enempäänsä hypyttää.”

Ratsukon suoritus oli tasaisen varma. Hyvää, vakaata apujenkäyttöä, siistit tiet ja lähestymiset, pyörivä hyvätahtinen laukka. Oikeasta paikata tapahtuva ponnistus, kaikkinensa hyvät hypyt. Ratsukon pitkä yhteinen historia näkyi todellisena suoritusvarmuudessa, pikku ratana, johon minulla ei ollut mitään sanomista.
”Olisi pitänyt ottaa aikaa, ei vaan kuvia, se meni älyttömän hyvin!”

05.07.2018 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Savu liikkui lävistäjällä rytmikkäässä, elastisessa keskiravissa. Takaosa työnsi kunnolla, muoto oli juuri sitä mitä pitikin, samaten dookien ratsastusasento. Paria askelta ennen lävistäjän loppua dookie pyysi tammaansa siirtymään harjoitusraviin; pehmeä, hyvä siirtyminen, hyvin ratsastettu kulma ja edelleen tahdikas, elastinen liike uraa pitkin.
”Hienoa! Kun pääset pitkän sivun päähän, kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. Katsokin, että kaaret ovat saman kokoiset.” Minusta tuntuu, ettei dookie halunnut antaa minulle naljailun riemua, sillä nainen ratsasti kolme kertaa tavattoman tasakokoiset, erittäin hyvät kaaret. Savu liikkui yhä edelleen melko lailla moitteetonta harjoitusravia. dookien käsi oli vakaa ja pehmeä, pohje pysyi missä pitikin, leukakaan ei painunut rintaan. Hevosessa ei siis ollut huomauttamista, ei ratsastajassa – ei yhtään missään.
”Noin, hyvä, ja sama tehtävä harjoituslaukassa.” Kuten ounastelinkin, kolmikaarinen kiemuraura oli ratsukolle aivan yhtä helppo tehtävä askellajin vaihtuessa. Savu liikkui todella innokkaana omalla moottorillaan, korvat töttörössä, valmiina reagoimaan ratsastajansa pienimpiinkin apuihin.

Pienten välikäyntien jälkeen pyysin dookieta ratsastamaan uraa kootussa ravissa, tekemään pitkillä sivuilla kaksi pysähdystä ja lyhyillä sivuilla yhden, ja jatkamaan kootussa ravissa. Kaksi kierrosta per suunta riitti; jokainen pysähdys, jokainen siirtymä, oli huolellisesti valmisteltu ja ratsastettu, pehmeä ja sulava.
”Teistä tiedätkö huomaa, että takana on jokunen yhteinen kilometri”, totesin leveästi hymyilevälle dookielle, joka oli siirtynyt pyynnöstäni avotaivutuksiin. Olin ollut aivan varma, että koulutyöskentelystä löytyisi jotain parannettavaa, mutta kun ei niin ei; avot, sulut, pohkeenväistö käynnissä ja ravissa, kaikki sujuivat kuin leikiten. Asetusta tai taivutusta ei ollut liikaa, Savun lavoilla oli tilaa ja vapautta liikkua, tamma ei jännittynyt, se käytti selkäänsä, takaosaansa, muutenkin oikeita lihaksia, dookie ei vahingossakaan ratsastanut ratsuaan virkkuukoukkuun… Edes naisen varpaat eivät sojottaneet mihin sattuu!
”Vielä keskiympyrä keskilaukkaa, eiköhän tämä ala olla tässä. Te olette niiiiiin hyviä, ihan valmiita joka cupiin ja vähän mihin tahansa!” dookien hymy leveni, kun hän nosti ah-niin-kevyesti ja vaivattomasti hyvän, kauniisti pyörivän ja tahdikkaan keskilaukan ohjaten tammansa geometrisesti virheettömälle keskiympyrälle. Pari kaunista, hyvin ratsastettua keskiympyrää ensin oikeaan kierrokseen, sitten vasempaan, ja minun puolestani valmennus (tai ohjeistettu treeni tämä kai enemmän oli?) oli taputeltu.

22.08.2018 Estevalmennus, valmensi Lissu T.

”Haluatko nyt ihan omin sanoin kertoa, miten joka ikinen pullakahvittelu päätyy työleiriksi?” Marmatukseni oli silkkaa vinoilua; dookie tiesi aivan yhtä hyvin kuin minäkin, miten rakastin hevosten kanssa touhuamista, eikä minua haitannut valmentaa ystävääni ilman kahvia isompaa palkkaa. Uutta huopaa ja paremmassa hapessa olevia jalustinhihnoja etsivä dookie näytti kieltään.
”Kuitenkin tykkäät, kun saat rapsutella Savua.”

Niinhän minä pidinkin. Kasvattimme oli yksinkertaisesti ihana hevonen, olkoonkin, ettei mokoma oikein lämmennyt kasvattajatätösen suukotusyritykselle.
”Jos nyt harjaat sen kuten sovimme”, dookie huikkasi Savun alkaessa kuopimaan lattiaa toisella etusellaan. Luovutin, ja setvin tamman jouhet, harjasin koko rungon ja kintut, puhdistin kaviot ja laitoin suojat ripeässä tahdissa. Sillä välin dookie oli saanut satulapaketin kuntoon, eikä aikaakaan, kun pikkutamma oli täydessä tällingissä, valmiina estetreeneihin.

Alkuverryttelyt dookie sai ratsastaa mielensä mukaisesti, minä keskityin kasaamaan kentälle erilaisia puomi-, kavaletti- ja estetehtäviä. Toiselle pitkälle sivulle rakensin kaksi pystyestettä viisi laukka-askeleen välillä, ja esteiden sisätolppien viereen vein muutaman puomin neljäsosaympyräksi.
”Voit hiljalleen ottaa näitä puomeja ravissa, reilut ympyrät molempien esteiden ympäri, tähtää uomien keskelle, ei ulko- tai sisänurkkiin.” dookien aloitellessa ravipuomeja (ikävän säntillisiä, hyvin ratsastettuja, Savun ravissakaan ei ollut moittimista!) vein toisen pitkän sivun vierelle maapuomin, kavaletin, maapuomin, taas kavaletin ja jälleen maapuomin. Tehtävien väliin jäävälle alueelle kasasin muutamia yksittäisesteitä.

”Eivätköhän nuo ympyrät riitä, erittäin hyvää työtä niillä! Nyt voit ottaa tuon maapuomi-kavaletti -linjan; maapuomit ravissa, kavaletit laukassa.” Kuten yleensäkin, dookie ratsasti todella hyvin; siistit, täsmälliset avut, hyvä ryhti, jalka pysyi missä pitikin, käsi oli vakaa ja pehmeä. Savu liikkui yhtä komeasti kuin edellisissäkin valmennuksissa, minkä lisäksi tamma kuunteli ratsastajaansa todella tarkasti toteuttaen saamansa avut välillä turhankin nopeasti ja isolla reaktiolla. Kuten ensimmäisellä linjalle tulevalla laukannostolla ja hypyllä kavaletin yli.
”Ja jos kerrot Savullekin, ettei tuollaista keulivaa laukannostoa tai jättihyppyä tarvita… Rauhoita ravi, tee maapuomille voltti, nyt rauhassa… Älä puske sitä laukkaan, vaan kerro, että laukan voi nostaa. Pienin avuin, todella pienin, älä anna Savulle aihetta reagoida noin isosti. Se ihan varmasti osaa hypätä kavaletin asiallisella pikkuhypyllä.” Sitä asiallista pikkuhyppyä haettiin kolmen toiston verran, sitten tehtävä alkoi sujua.

Itse hypyt yksittäisille 60-80cm korkeille pystyille ja lankulle sekä viiden laukka-askeleen 70cm pysty-pysty välille sujuivat erinomaisesti. Maapuomi-kavalettitehtävä oli puhaltanut kaiken hiekan pois koenistosta, ja nyt kaksikon yhteistyö pelasi saumattomasti. Savu lähestyi esteitä varmasti ja rohkeasti, hypyt olivat nopeita ja siistejä ilman kuumumista tai sieltä täältä ponnistamista. Tamma ei myöskään liioitellut hyppyjä, vaan meno oli kaiken kaikkiaan todella sujuvaa, hypyt erinomaisia, samaten ratsastajan apujen käyttö, hyppyihin valmistautuminen. dookie ei edes laskenut leukaa rintaansa; en päässyt motkottamaan yhtikäs mistään! Viiden laukka-askeleen välinkin ratsukko suoritti sujuvasti myös neljällä ja kolmella askeleella, yksittäisesteille sujuivat niin pidemmät kuin lyhyemmät reitit. Yksinkertaisen varmaa, hyvää työskentelyä.
”Uskotaan”, puuskahdin, ”olette te hyviä, taitavia ja parhaita.”


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen