Ketkutus - kuollut 18.01.2019
| Virallinen nimi | Ketkutus |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori |
| Väri, säkäkorkeus | Punarautias, 145cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 02.06.2016, 25v - kuollut 18.01.2019 |
| Rekisterinumero | VH16-018-2413 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Kerttu Partanen evm |
| Koulutustaso | ko. he B, re. 100cm, me. 90cm, helppo |
| Painotuslaji | Este-/kenttäpainotus |
| Saavutukset | KTK-III, SLA-II, KERJ-II, ERJ-II |
Pieni porsastelijamme jouduttiin lopettamaan äkillisesti, kun se onnistui riekkumaan itseltään etujalan pahasti poikki.
Luonnekuvaus
Bongasin Ketkutuksen myynti-ilmoituksen netistä, jossa oleva kuva ryhdikkäästä pienhevosorista kiinnitti huomioni. Toki myös kauniin punarautias väri melkein liinaharjalla ihastutti, joten tarkemman tutkailun jälkeen päädyin soittamaan ilmoituksen tekijälle ja sopimaan koeratsastuksesta. Ketuksi kutsuttu ori osoittautui melkoisen rasittavaksi otukseksi, mutta käsittelypuolen korvasi upeat liikkeet ja valtava hyppyinto. Ori vaikutti rohkealta ja energiseltä hyppääjältä, ja se liikkui yllättävän kevyesti - ja muutahan ei sitten tarvittu. Paperit allekirjoitettin, ja meikäläinen lähti taas yhtä hevosta köyhempänä kohti kotia.
Kuten Kettua ensikerran kokeillessa tuli ilmi, on se melkoinen munapää käsiteltäessä. Orilta vaikuttaa puuttuvan kunnioitus kokonaan, etenkin, jos käsittelijä on yhtään heikomman auktoriteetin omaava henkilö, joka ei pistä pientä sikapossua ruotuun heti ensi sekunnilla. Näissä tilanteissa Kettu porsastelee menemään huoletta; se jyrää taluttaessa ja karsinassa, se puree kun saa tilaisuuden, eikä vahingossakaan seiso paikoillaan silloin kuin pitäisi. Jos komentojärjestyksen tekee heti alussa selväksi, jää puremiset ja suurimmat sikailut pois, mutta varuillaan saa edelleen olla. Kettu on herkkä korvistaan, joka aiheuttaa toisinaan ongelmia harjaamisen ja suitsimisen kanssa. Kaikeksi onneksi se on kuitenkin pienikokoinen, joten pikkuorin pään nostelut eivät juuri vaikuta tekemiseen, vaikka rautias toisin luulee. Satuloidessa Kettu näyttää usein rumaa naamaa, ihan vain kokeillakseen, pääsisikö näin luistamaan hommista. Kun penkin laskee selkään tyynesti ja pehmeästi, loppuu irvistely lähes saman tien.
Taluttaessa Ketulle pistetään ehdottomasti joko ketju turvan ympäri/ali/suuhun, tai vielä mielummin kuolaimet. Pienellä orilla on valtava ego, joka saa sen kokeilemaan rajojaan lähes joka kerta, kun sitä pidetään narun päässä. Ryysäilyt ja jyräilyt saa loppumaan yleensä rumalla karjaisulla ja joskus ihan narusta nykäisemällä, mutta välillä kovakalloinen ori pyrkii johtopaikalle vielä uudemmankin kerran.
Ratsastukselliset ominaisuudet olivat ja ovat edelleen se asia, joka Ketussa ihastuttaa. Orilla on valtavan hienot liikkeet näinkin pienikokoiseksi hevoseksi, eikä niiden esiin saamiseksi tarvitse olla edes kovin kummoinen ratsastaja - riittää, että käsi on pehmeä ja tasainen, jalkaa käytetään riittävästi ja istunta pysyy jotakuinkin selvänä. Toki Kettu osaa mennä myös sieltä mistä aita on matalin; jos ratsastaja ei osaa vaatia sitä käyttämään takaosaansa kunnolla, juoksee ori pitkänä kuin nälkävuosi ja taipuisana kuin rautakanki, sisälapa edellä ja vailla tietoa mistään asetuksista. Kun jalan saa kunnolla läpi, on rautias jo melko toimiva. Kettu on herkkä kädelle ja istunnalle, ja sillä on sen verran korkea työmoraali, ettei rautiaan kanssa tarvitse yleensä vääntää asioita rautalangasta. Kovin kummoisiin koulukiemuroihin ori ei taivu pienen keskittymiskyvyttömyyden takia, mutta perusjutut Kettu osaa hyvin.
Esteillä raudikko on kuin kala vedessä - sillä on hyvä tasapaino, se on nopea ja ennen kaikkea hyvä hyppäämään. Se antaa melko paljon anteeksi ja auttaa ratsastajaa parhaansa mukaan, mutta toki Ketullakin on niitä päiviä, jolloin kuski saa todellakin tuntea virheensä, oli se sitten kiellon tai pukittamisen seurauksena. Pääasiassa Kettu on kuitenkin varma hyppääjä, joka menee yli aina kun vain on mahdollista. Jos ori on ratsastettu hyvin avuille ennen hyppyjen aloittamista, toimii se myös esteradalla pienin ja kevyin avuin.
Maastossa on tavattoman mukavaa, ja Kettu onkin varmasti yksi mukavimpia maastoilukavereita. Ainoa miinus taitaa olla turhankin suuri energiamäärä, joka saattaa päästä valloilleen vauhdikkaampien pätkien aikana. Pahin virhe, jonka Ketun kanssa voi tehdä kun se käy kierroksilla, on jäädä pitämään sitä suusta kiinni. Tällöin ori hermostuu ja jännittyy suunnattomasti lisää, eikä se taatusti tule rauhoittumaan reissun aikana. Helpoimmalla pääsee kun tekee paljon puolipidätteitä istunnalla ja pitää tuntuman hyvin kevyenä, ja pysyy itse rauhallisena. Tällöin pienhevonenkin rauhoittuu aikanaan ja vaihtaa piffi-passage-liikkumisensa normaaliin nelitahtiseen käyntiin. Maastoesteillä Kettu on yhtä toimiva kuin rataesteilläkin, kunhan sen saa ratsastettua riittävän hyvin kuulolle. Muuten ori ryhtyy turhan rämäpäiseksi, joka taas voi aiheuttaa vaaratilanteita esteiden kanssa. Pääasiassa Kettu kuitenkin on ihan fiksu kiinteilläkin esteillä, eikä se harrasta uhkarohkeita hyppy-yrityksiä, jos lähestyminen on huono, tai jos ratsastaja ei ole menossa mukana jollain tapaa.
Lastaus sujuu yleensä rutiinilla, vaikka toisinaan Kettu jää jumittamaan sillan eteen mielentilalla "en mee kun en haluu", mutta hetken houkuttelulla ja tuuppailulla orin saa kyllä kävelemään nätisti koppiin. Kisapaikoilla pieni sika pääsee taas valloilleen, ja tästä syystä pienhevosen liikuttelu hoidetaan mielummin selästä käsin. Taluttaessa ori ryysää ja rynnii minne mieli tekee, eikä taluttajalla ole juuri sananvaltaa. Kettu on äänekäs showmies, joka pitää huolen, että ihan jokainen kisapaikalla oleva hevonen kuulee, missä liinaharja kulkee. Verryttelyssä ori on onneksi helppo saada keskittymään töihin, kunhan siltä muistaa vaatia tarpeeksi.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.01.2017
(P) 17 + 18 + 16 + 17 = 68p KTK-III
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2018
11 (3-3-3-2) + 19 + 22 + 20 + 13 = 85p SLA-II
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.10.2018
6 + 40 + 18 + 20 + 15 = 99p KERJ-II
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.12.2018
7,5 + 40 + 20 + 17 + 15 = 99,5p ERJ-II
Sukutaulu
| i. Kettunen evm sph, 146cm, vprt |
ii. Kepponen evm sph, 144cm, tprt |
iii. Ketonen evm sph, 145cm, trt |
iiii. tuntematon evm |
| iiie. tuntematon evm |
iie. Loimusalon Leija evm sph, 143cm, vkk |
iiei. tuntematon evm |
|
| iiee. tuntematon evm |
ie. Villi-Veikkaus evm sph, 143cm, vrt |
iei. Veikkari evm sph, 140cm, m |
ieii. tuntematon evm |
| ieie. tuntematon evm |
iee. Villi-Vihma evm sph, 140cm, rt |
ieei. tuntematon evm |
|
| ieee. tuntematon evm |
|||
| e. Virumiina evm sph, 144cm, vprn |
ei. Voromies evm sph, 140cm, prn |
eii. Vorokki evm sph, 144cm, trn |
eiii. tuntematon evm |
| eiie. tuntematon evm |
eie. Ilo-Leija evm sph, 147cm, trt |
eiei. tuntematon evm |
|
| eiee. tuntematon evm |
ee. Lemona evm sph, 148cm, rtkm |
eei. Reimaus evm sph, 148cm, rtkm |
eeii. tuntematon evm |
| eeie. tuntematon evm |
eee. Liehuna evm sph, 146cm, vkk |
eeei. tuntematon evm |
|
| eeee. tuntematon evm |
i. Kettunen oli kaunis punarautias liinaharjalla. Kesäisin sen karva loisti kullanvärisenä, talvisin 146-senttinen pienhevonen kieltämättä muistutti väritykseltään kettua. Ori oli esteratsu henkeen ja vereen, se ei kouluaitojen sisäpuolella viihtynyt. Säpäkkäluontoinen ori suorastaan liisi esteradoilla, päihittäen hevoskokoiset kilpakumppaninsa mennen tullen. Se ei jäänyt verryttelyalueellakaan keltään huomaamatta, pieni ori piti niin kovaa ääntä, että sen paikallaolon kuuli jokainen kilometrin säteellä. Hyvän näköinenhän se oli eikä rakennekaan huono ollut, sen näki usein vuotuisten poninäyttelyiden piensuomenhevosorien parhaimmistossa. Ikinuori ori kiersi kilpailuja ja toimi siitoksessa 17-vuotiaaksi saakka, jolloin se menehtyi äkisti kesken kilpailujen radalle aortan repeämän seurauksena. Orin varsta ovat jatkaneet sen tarua esteradoilla, sen jälkeläisistä löytyy useita lahjakkaita hyppääjiä.
ii. Kepponen oli hevonen, jonka luonne ei todellakaan vastannut sen nimen luomia mielikuvia. Ori oli helppo mutta totinen yleisratsu. Se ei juuri ratsastuksesta tuntunut nauttivan, mutta iloisempi ilme ei kohonnut sen naamalle edes laitumella, tummanpunarautias kai vain oli sellainen. Se kilpaili ihan mukavalla tasolla ilottomasta etenemisestään huolimatta, vahvasti heA/90cm -tasoinen ori oli tasaisen varma suorittaja. 144-senttinen ori ei näyttänyt harjaantumattomaan silmään kovin kauniilta, mutta osaavampi huomasi heti orin rakenteen olevan harvinaisen korrekti ja siltä puuttuvan lähes täysin pienhevosille valitettavasti kovin tyypillisen ponileiman. Hyvä rakenne olikin luultavasti avainsyy sille, että siitä tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista pienhevosoreista suomenhevosjalostuksessa. Sen jälkeläisten joukkoon mahtuu monenlaista hevosta, niin kilparatsua, ravuria kuin kukkahattutädin maastomopoakin.
ie. Villi-Veikkaus polveutui ravisuvusta, mutta tammalta löytyi siitä huolimatta poikkeuksellisen kaunis, tahdikas laukka ja hyvä hyppy. Se teki uran aluetason esteiden parissa pääasiassa omistajansa tyttärien ratsuna, tamma toimi nuorilla kuin unelma, vaikka se aikuiselle omistajalleen osasi sanoa vastaan ja olla aikamoinen luupää. Lasten muuttaessa pois kotoa opiskelujen takia Villi-Veikkauksen omistaja kantakirjautti tamman. Toisella palkinnolla kantakirjaan hyväksytty tamma astutettiin seuraavana keväänä, ja kauniin varsan synnyttyä se päätyi myöhemmin vielä kahden muun varsan emäksi. 143-senttinen punaraudikko periytti varsoilleen hyviä hyppääjänlahjojaan, ja varsoilla kuivailtiinkin olevan todellisen estehevosen sielu. Villi-Veikkaus menehtyi 20-vuotiaana pääntautiin, jonka tuntemattomista oloista tullut, huonosti eristetyssä karanteenissa ollut tuontihevonen levitti tamman kotitallille.
e. Virumiina, 140-senttinen vaaleanpunaruunikko, oli The Tamma, mutta samalla luotettava harrasteratsu. Helppoa beetä kouluradoilla ja 90 senttiä esteillä kilpaillut tamma osasi tehdä ratsastajan elämän hankalaksi erityisesti keväisin, kuten myös häiritä tallityöntekijää erityisen luovilla tavoilla, mutta siitä huolimatta toimi omistajansa alla suurimman osan ajasta kuin unelma. Tamman ensimmäinen varsa syntyi irtipäässeen orin ja keväisen kiiman seurauksena, mutta kaikkien onneksi molemmat osapuolet olivat fiksuja suomenhevosia, ja kaiken tapahtuneesta aiheutuneen haitan seurauksena syntyi kaunis suomenhevosorivarsa. Kolme seuraavaa varsaa taas olivat suunniteltuja, mutta syntyivät Virumiiinan omistajan annettua tammansa ylläpitoon suomenhevoskasvattajalle oman muuttuneen elämäntilanteensa kanssa. Varsomisten jälkeen Virumiina palasi muutamaksi vuodeksi takaisin omistajalleen ennen lopettamista 18-vuotiaana jatkuvien jalkavaivojen seurauksena.
ei. Voromies oli kaunis punaruunikko, jonka karva hohti auringossa kiiltävän pronssisena. Koko perheen hevosena toiminut, pienellä kotitallilla asunut ori ei juuri tunnetuksi tullut mitään kautta, eikä sitä orikuvastoista löytynyt. Se ei kilpaillut tai kiertänyt näyttelyissä, sillä lähinnä maastoiltiin ja valmeutauduttiin silloin tällöin omaksi iloksi. Nuorena, vielä kasvattajansa omistuksessa ollessaan kantakirjattu ori päätyi astumaan tammoja tuttujen hevoskasvattajien pyynnöistä, vain nimellisellä astutusmaksulla ilman varsamaksua. Se sai kuitenkin pari-kolmekymmentä varsaa, joista suurimmasta osasta kuoriutui ihan mukavia harrastekavereita monipuoliseen tekemiseen. Mukavaluontoista oria ei olisi oriksi tunnistanut ilman sen jalkojen väliin katsomista, niin ruunamainen se oli. Itsepäinen kuin mikä kyllä, mutta orimaisuutta sen luonteesta ei löytynyt edes etsimällä. 32-vuotias teräsvaari viettää yhä eläkepäiviä pitkäaikaisen omistajaperheensä pihassa.
ee. Lemonasta, rautiaankimosta värijalostuksen tuloksesta, piti tulla hieno kilpahevonen hämmästyttämään suomenhevosihmisiä kauniinvärisellä ulkomuodollaan, mutta sattuma päätti toisin. Tamma päätyi vakavan kaularankavamman takia jo viisivuotiaana eläkkeelle. Se toipui vammasta seurahevoseksi, mutta ratsuksi siitä ei ollut, sen paikat eivät kestäneet sitä. Monet sanoivat, että Lemona olisi kannattanut lopettaa heti vamman synnyttyä, puolentoista vuoden kuntoutus vain seurahevoseksi päätyneen hevosen kanssa ei ollut halpaa tai helppoa lystiä. Omistaja-kasvattaja totesikin, että jotakin tammasta voisi silti yrittää saada irti, ja ei-niin-kaunisrakenteinen tamma päätyi siitoshevoseksi. Se oli lähinnä osana kasvattajan harjoittama värijalostusta, mutta sai muutaman mukavankin varsan, joista tuli huomattavasti emäänsä laadukkaampia hevosia. 148-senttinen tamma eli 16-vuotiaaksi, jolloin saadessaan vaurion koukistajajänteeseensä sen omistaja totesi, että nyt oli aika päästää hevosesta irti.
Jälkeläiset
|
s. 03.07.2017 t. Helmiahon Tuulitähtimö, e. Tiikerililja s. 28.08.2017 t. Savustus, e. Kanervasavu |
s. 28.10.2017 o. Seppäjärven Ketutus, e. Sudenhuuto HÄH s. 18.08.2018 o. Turmeltajan Ketkuttaja, e. Pisarapiirto |
Kilpailukalenteri
02.10.2016 - VSN - VSN - sekaluokka, tuom. Spookiness - CH, 36,5p
| ERJ | |
| 22.04.2017 - ERJ - Namyshill - 100cm - 2/40 | 23.04.2017 - ERJ - Namyshill - 100cm - 6/40 |
| 24.04.2017 - ERJ - Namyshill - 100cm - 5/40 | 28.04.2017 - ERJ - Namyshill - 100cm - 3/40 |
| 22.04.2017 - ERJ - Hopeapaju - 100cm - 2/40 | 23.04.2017 - ERJ - Hopeapaju - 100cm - 6/40 |
| 28.04.2017 - ERJ - Hopeapaju - 100cm - 3/40 | 28.04.2017 - ERJ - Hopeapaju - 100cm - 1/40 |
| 23.04.2017 - ERJ - Kingsfall - 100cm - 1/40 | 26.04.2017 - ERJ - Kingsfall - 100cm - 2/40 |
| 30.04.2017 - ERJ - Kingsfall - 100cm - 1/40 | 30.04.2017 - ERJ - Kingsfall - 100cm - 2/40 |
| 21.04.2017 - ERJ - Rebellion - 100cm - 2/40 | 25.04.2017 - ERJ - Rebellion - 100cm - 2/40 |
| 25.04.2017 - ERJ - Huhtala - 100cm - 4/40 | 17.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100cm - 3/30 |
| 27.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100cm - 4/30 | 29.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100cm - 1/30 |
| 30.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100cm - 3/30 | 19.06.2017 - ERJ - Kirbera - 100cm - 5/30 |
| 01.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 2/30 | 11.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 5/30 |
| 15.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 2/30 | 20.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 3/30 |
| 16.08.2017 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 5/30 | 19.08.2017 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 1/30 |
| 24.08.2017 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 3/30 | 30.08.2017 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 1/30 |
| 01.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 3/30 | 04.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 4/30 |
| 06.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 2/30 | 11.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 3/30 |
| 12.08.2017 - ERJ - Turmeltaja - 100cm - 1/30 | 27.08.2017 - ERJ - Ros Cirein - 100cm - 1/30 |
| 28.08.2017 - ERJ - Ros Cirein - 100cm - 4/30 | 22.08.2017 - ERJ - Syrjän Ratsutalli - 100cm - 3/30 |
| 24.08.2017 - ERJ - Syrjän Ratsutalli - 100cm - 3/30 | 26.08.2017 - ERJ - Syrjän Ratsutalli - 100cm - 3/30 |
| 30.08.2017 - ERJ - Syrjän Ratsutalli - 100cm - 5/30 | 04.09.2017 - ERJ - Vuorna - 100cm - 2/30 |
| 06.09.2017 - ERJ - Vuorna - 100cm - 5/30 | 09.09.2017 - ERJ - Vuorna - 100cm - 1/30 |
| KERJ | |
| 04.04.2017 - KERJ - Kultahuisku - helppo - 4/30 | 06.04.2017 - KERJ - Kultahuisku - helppo - 5/30 |
| 11.04.2017 - KERJ - Kultahuisku - helppo - 3/30 | 15.04.2017 - KERJ - Kultahuisku - helppo - 1/30 |
| 03.04.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 5/30 | 15.04.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 2/30 |
| 21.04.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 4/30 | 22.04.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 5/30 |
| 27.04.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 1/30 | 01.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 4/30 |
| 04.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 4/30 | 14.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 3/30 |
| 18.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 4/30 | 28.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 2/30 |
| 12.04.2017 - KERJ - Teilikorpi - helppo - 4/30 | 16.04.2017 - KERJ - Teilikorpi - helppo - 2/30 |
| 17.04.2017 - KERJ - Kievarinkuja - helppo - 5/30 | 23.04.2017 - KERJ - Teilikorpi - helppo - 3/30 |
| 01.04.2017 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/30 | 15.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 4/30 |
| 19.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 2/30 | 28.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 3/30 |
| 29.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 1/30 | 30.04.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 5/30 |
| 28.04.2017 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 1/30 | 24.04.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 1/30 |
| 27.04.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 1/30 | 03.04.2017 - KERJ - Kärmeniemi - helppo - 6/40 |
| 10.04.2017 - KERJ - Kärmeniemi - helppo - 3/40 | 20.04.2017 - KERJ - Kisakeskus Lapland - helppo - 2/30 |
| 18.04.2017 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 3/30 | 14.04.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/30 |
| 15.04.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/30 | 21.04.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 2/30 |
| 04.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 1/30 | 12.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 2/30 |
| 13.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/30 | 15.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/30 |
| 17.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/30 | 23.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/30 |
| 30.05.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/30 | 03.05.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 3/30 |
| 04.05.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 2/30 | 13.05.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 3/30 |
| 17.05.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 1/30 | 24.05.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 5/30 |
| 26.05.2017 - KERJ - Hukkapuro - helppo - 2/30 | 06.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 1/30 |
| 09.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 5/30 | 12.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 1/30 |
| 13.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 5/30 | 14.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 4/30 |
| 19.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 3/30 | 20.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 2/30 |
| 24.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 5/30 | 25.05.2017 - KERJ - Wolf Sporthorses - helppo - 4/30 |
Päiväkirja & valmennukset
15.06.2018 Hellehölkkää, kirjoitti Crimis
Aurinkoisena sunnuntapäivänä lähdin viettämään kesää Turmeltajaan. Olin kuolla lämpöhalvaukseen astuessani autoon, mutta kiitos tehokkaan ilmastoinnin pääsin perille hengissä. Olin luvannut dookielle liikuttavani yhden hänen hevosistaan, suomenpienhevosorin nimeltä Ketkutus. Tässä helteessä ei mitään kovaa treeniä vedettäisi, sen olin päättänyt heti lämpömittaria vilkaistuani.
Söpö liinakko oli pieni, mutta egoa löytyi sitten senkin edestä. Ymmärsin heti kättelyssä, mistä lempinimi Kettu tuli. Raudikko oli niin kettumainen kuin pieni hevonen olla voi. Ori yritti heti kiinni hakiessa jyrätä yli, kiinni sitoessa näykkäistä käsivarresta ja senkin jälkeen vielä luimia pelottavasti. Arempi käsittelijä olisi jäänyt toiseksi, mutta orilauman kotonakin omistavana pyörittelin pienhevoselle lähinnä silmiäni. Pelleilyä jatkui hetken aikaa, mutta tarpeeksi monta kertaa ärähdettyäni Kettu tyytyi mulkoilemaan pahasti ja väisti kyllä itsetietoisia liikeittäni.
Kun suitset oli saatu niskaan (pienen tappelun jälkeen), talutin hevosen ulos. Jätin satulan pois, sillä jos meno ei näyttäisi katastrofaaliselta, saattaisin viedä orin järveen viilentymään. Aluksi vein uuden tuttavuuden kuitenkin kentälle, jotta saisin siihen tuntumaa ennen maastoja. Puiden varjostamalle kentälle ei onneksi aurinko paahtanut niin pahasti kuin avoimille alueille – luojan kiitos.
Selästä käsin ori oli aivan toista maata kuin maankamaralla. Ihan yllätyin, miten nätisti hevonen kuunteli apujani alusta alkaen. Nyt ei tarvinnut tapella mistään vaan kuljettiin sulavassa sovussa samaan suuntaan. Niinpä saatoin turvallisin mielin lähteä maastopoluille, kun kaikki askellajit oli käyty läpi ja jarrut todettu toimiviksi. Kenttää kilpailevalle hevoselle veteen meneminen oli arkipäivää, joten saatoimme nauttia virkistävästä uinnista ilman sähläämistä. Tai no, kyllähän sitä vauhtia paikoin riitti yli tarpeenkin..
15.09.2018 Poninpyydystystä ja juoksutusjumppaa, kirjoitti rukkanen
Ketkutus seisoi tarhassa harja pörrössä ja katseli tuloani rauhallisesti. Olin jo käynyt tallista hakemassa riimunnarun ja tarkistanut omistajalta mitä hevosta olin menossa hakemaan ja mitä tekemään sen kanssa. Olin saanut hommakseni juoksuttaa Ketkutuksen. Käytettävissä olisi maneesi, joten emme joutuisi jäämään syyssateen armoille. Liinaharjainen ori ei katsonut hyvällä kun lähestyin sitä tarhassa riimunnaru kädessäni. Juoksi karkuun, tietysti. Ihanaa kalastella puttea tihkusateessa…
Saatuani Ketun vihdoin kymmenen minuutin kalastelun tuloksena kiinni kiinnitin orin tallikäytävälle harjaamisen ajaksi. Olisin kai voinut vain napata sille suitset päähän ja juoksutusliinan mukaan, mutta halusin harjata likaisen orin ennen juoksuttamaan lähtemistä. Se oli selkeästi pyörinyt ympäri selällään juuri siinä tarhan likaisimmassa kohdassa. Nopean harjaamisen jälkeen Kettu näytti skarpimmalta. Harjakin ehdin reippaasti käydä sormin selvemmäksi. Hyvin hoidettu ori oli helppo putsattava kun pohjatyö oli tehty huolellisesti.
Suitset päähän ja juoksutusliina kainaloon. Nappasin sen kiinni suitsiin hyvin itsevarmasti. Raipan nappasin vielä pikaisesti mukaan, omistaja oli kehoittanut olemaan napakka Ketun kanssa. Muuten ori saattaisi vain kävellä ylitseni ilman minkäänlaista kunnioitusta. Olin varma ettei tästä tulisi ongelmia. Pienhevosori oli suloisen näköinen, vähän itsepäisen oloinen ja maneesille taluttaessani tajusin sen olevan todella vahvaluontoinen. Käskin napakasti enkä antanut sen loikkia miten sattuu. Onneksi kuolaimet olivat suussa niin ori pysyi paremmin hallinnassa. Silti Ketun mielestä olisi ollut mukavampaa tempoa minua pitkin maita ja mantuja. Älä viitti, tiuskaisin kun Kettu yritti uudestaan vetää minua mukanaan ojan pohjalle ties mitä kasveja maistelemaan.
Maneesin ovella Kettu yllätti ja meni suoraan rohkeasti sisään eikä temppuillut mitään. Sain ovet auki ja kiinni omin avuin. Maneesi olikin tyhjä. Saisimme tehdä töitä rauhassa. Kävelin orin vierellä pitkin uraa. Annoin liinan pidentyä pikkuhiljaa ja siirryin itse keskemmälle. Lopulta ohjasin orin ympyrälle. Tuttua hommaa, se tuntui sanovan siirtyessään ympyrälle reippain askelin. Kehuin Kettua kun se käveli kiltisti liinan päässä. Raippaa ei tässä vielä tarvittu ollenkaan. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin oria nostamaan ravin ääniavuilla. Kettu luimi ja nosti ravin niin, että maneesin pohja pöllysi. Jos Ketulla olisi ollut samanlaiset äänet kuin autoissa olisi se nostanut kierroksia esittääkseen isompaa poikaa kuin mitä oli. Koviksen elkein se ravasi pää pystyssä ja häntä tötteröllä. Komensin raipan kanssa ja sain orista parin kierroksen päästä parempaa ravia esiin. Kettu alkoi rentoutua ja askel piteni. Silti jokaisen komennon kohdalla sen korvat kääntyivät taaksepäin ja takapää lensi pikkuisen. Ei mitään hirmupukkeja. Tuolla olisi vielä kestänyt kyydissä ja olisi voinut jopa nautiskella pienen orin liitävästä ravista.
Suunnan vaihdoksen jälkeen Kettua alkoi ravityöskentely selkeästi tökkiä. Käskin hidastelevan orin siirtymään käyntiin. Jos ei ravi maittanut niin otettaisi hetki kävelyvauhtia ja pian laukkaa. Ei Kettu mikään mahdoton tehtävä ollut, mutta vaati jatkuvaa huomiota ja napakkaa komennusta. Käynnissä Kettu alkoi etsiä mahdollisuutta piehtarointiin. Käskin sen pysymään käynnissä enkä antanut mahdollisuutta pysähtyä. Pian pyysin ravia ja nyt Kettu taas oli paremmin kuulolla. Se ravasi letkeästi ympyrällä. Pyysin laukkaa, ei reagoinut ääneen, joten kannustin raipalla. Laukka nousi pukittelun saattelemana. Kun laukka pysyi kehuin Kettua. Sen laukka oli nättiä vaikka se alkuun näytti melkoiselta loikkimiselta. Lopulta laukka pyöri hyvin ja pysyi pari kierrosta putkeen hienosti. Maiskutin ja kannustin oria raipan kanssa pitämään laukkaa yllä. Se luimi, mutta pysyi laukalla. Toiset kaksi kierrosta ja annoin sen hidastaa ravin kautta käyntiin. Suunnan vaihdon jälkeen sama homma toiseen suuntaan. Ketulle tämä puoli oli selkeästi helpompi. Laukka nousi paremmin ja oikea laukka pysyi paremmin monta kierrosta putkeen ilman suurempaa kannustamista.
Loppuun kävelimme vielä neljä-viisi kertaa käynnissä maneesin ympäri. Nyt Kettu kulki kiltisti vierellä. Ulkona se veti taas omiin suuntiinsa, mutta vedin sen kerta toisensa jälkeen pois ojasta. Tallissa loimitin hikisen orin kevyesti ja kerroin omistajalle kuinka juoksutus oli sujunut. Kettu toimi paremmin kuin olin osannut odottaa.