19.10.2019 Kouluvalmennus, valmensi VP

"Kun se on malliltaan pitkula ja hakeutuu mielellään vähän etupainoiseksi, olisi elintärkeää, että sä istut rehellisesti istuinluidesi päällä ja autat sitä jatkuvasti kulkemaan suoraan - mutta edelleen takaosansa päällä niin, ettei se hakeutuisi yhtään enempää etujalkojensa päälle." neuvoin ratsastajaa, joka työskenteli punaruunikon orin kanssa suoristavan tehtävän parissa.

"Hophop, ja nyt jalka kiinni!" kiekaisin ratsastajalle, joka jäi omien apujen kanssa äärettömän hitaaksi.
"Aina, kun siitä tulee tollainen veltto makarooni ja se lähtee vetämään sua satulasta irti, niin ensimmäiseksi tsekkaat, että sun jalka on kiinni ja sen jälkeen varmistat, että pääset istumaan satulaan tiiviisti." perustelin korjaustani ratsastajalle, joka yritti tehdä työtä käskettynä.
"Jes, juuri näin, huomaatko mikä ero?" kysyin ratsastajalta, joka käytti jalkaansa heti uudestaan.

Koska punaruunikko on saanut kulkea läpi elämänsä enemmän tai vähemmän pitkänä, oli uudessa muodossa työskentely sille äärettömän rankkaa ja se tuntui väsähtävän melko nopeasti perustyöskentelynkin parissa. "Jos sä haluat sille lisäkilometrejä, niin sä huolehdit jatkossa ihan jokainen ratsastuskerta, ettei se menisi ihan niin pitkänä ja etupainoisena, mitä se on aina ennen mennyt. - Tai sitten siltä palaa etunivelet loppuun, ennen kuin se on viisitoista", täräytin ratsastajalle valmennuksen loppua kohden.
"Eihän se muutos yhdessä eikä edes kahdessa kerrassa tapahdu, mutta jo tänään suunta oli oikeampi. Näillä eväillä eteenpäin, niin siitä on sulle vielä vuosiksi ihan kiva kaveri", lohdutin ratsastajaa.
"Ja siksi toiseksi, se näyttääkin sata kertaa paremmalta kun kantaa itsensä", jatkoin.

27.10.2019 Estevalmennus, valmensi VP

Olin pitänyt Turmeltajassa viime viikolla monen monituista kouluvalmennusta, ja tänään jatkoimme työskentelyä punarautiaan Ritarinristin kanssa - emme varsinaisesti kouluratsastuksen parissa, mutta sileäntyöskentelyyn painoittuen kuitenkin.

"Mä ajattelin, että tehdään tänään vähän puomi- ja kalavettijumppaa, jonka avulla saadaan sitä paremmin takaosansa päälle. Ei mitään superhyppyhommia, vaan oikeasti sellaista aktivoimista, jolla me saadaan toivottavasti joskus lisävaihteita ihan perustyöskentelyyn ilman puomiapua." tuumin ratsastajalle alkuverryttelyn jälkeen.
"Ja sehän näyttää jo huomattavasti paremmalta, ja mistä olen iloinen - siitä, että se lyhenee ja pidentyy noinkin moitteettomasti. Varsinkin laukassa sä myös muistat tukea sitä hyvin samalla, kun lähdet lisätyn laukan jälkeen kokoamaan sitä kohti harjoituslaukkaa." iloitsin ratsastajalle.

Päivän tehtäviin kuului muun muassa puomiviuhkat erilaisin välein, in and out-sarjoja sekä suhteutettuja kavalettilinjoja niin kaarevilla, kuin suorilla urilla.
"Annetaan sen vähän ratkoa näitä pulmia itsekin - jos sä tulet viuhkan kapeimmasta päästä, sen on pakko hidastaa ja nostaa itseään, kun taas ulompi kaarre ajaa sitä yhä pidemmäksi. Tule vuoroin eri linjasta sisään ja anna sen ratkaista tilanne itse; toki pysy lähellä ja tue matkaa, mutta älä auta liikaa." ohjeistin dookieta. Kuten arvelin, ensimmäiset kerrat oli melkoista rämpimistä mutta pikkuhiljaa hevonen sai kiinni jutun juuresta, ja alkoi käyttämään sekä ajatusta, että kroppaansa.
"Jes, oikein hyvä! Taputa sitä, juuri näin!" hihkuin, kun hevonen laittoi takasiaan vatsan alle ja jäi hetkeksi leijumaan puomien päälle.

"Tässä on sulle miljoona hyvää tehtävää myös kotona tehtäväksi. Ei näitä kaikkia tarvitse kerralla ratsastaa, mutta vaikka yhtä muutaman kerran viikossa - Risto selkeästi tykkää, ja sä ratsastat näemmä huomattavasti huolellisemmin, kun on puikkoja edessä." totesin ratsastajalle valmennuksen loppua kohden.