Saint Just

© Bagoniebos

Luonnekuvaus

Saint Just on luonteeltaan täyttä kultaa - se omaa kauniit käytöstavat, se on aina energinen ja valmiina töihin - sekä täynnä esiintymishalua. Kotoisammin Jussiksi kutsutun orin kanssa elämä on yleensä kovin helppoa. Ruunikko ei vaadi mitään ihmeempiä erikoistoimenpiteitä, vaikka ori onkin; tammojen ohi kulkiessa, oli ihminen sitten selässä tai vieressä taluttamassa, Jussi pysyy nätisti vierellä, eikä pelleile turhia. Toki pientä huutelua ja tepastelua on, mutta ei mitään vakavampaa. Jussi rakastaa huomiota, ja sen kyllä huomaa jokainen, joka sen kanssa puuhastelee. Oria voisi harjata vaikka koko päivän, eikä se pistäisi ollenkaan pahakseen. Jussi on keksinyt oivan tavan pitkittää, tai ainakin yrittää pitkittää, hoitotuokioita: se varastelee ja heittelee harjoja (tai oikeastaan kaikkea, mitä se saa suuhunsa) pitkin käytäviä ja karsinaa, joten kaikki suuhun sopiva irtaimisto kannattaa pitää kaukana pojan ulottuvista.

Jussi on taatusti yksi maailman mukavimmista ratsuista, jonka tiedän. Se toimii lähestulkoon aina ajatuksen voimalla (ja ehkä niillä pienillä kehon liikkeillä, joita se ajatus saa aikaan). Ruunikko on hyvin herkkä ratsu, muttei kuitenkaan liian - se ei ota nokkiinsa, jos sitä ohjeistetaan välillä kovemmallakin kädellä tai jalalla. Toki siltäkin huonoja päiviä löytyy, milloin mikään ei ole kivaa ja mitään ei jaksaisi tehdä, mutta näinäkin päivinä Jussi on melko hyvä ratsastaa, normaalia tahmeampi ja hitaampi vain. Jussilla on kolme mahtavaa askellajia, joista ehdottomasti paras on laukka. Ori liikkuu luonnostaan ylämäkeen, ja se on helppo saada kulkemaan rehellisesti oikein päin.

Kouluradalla ori keskittyy täysillä ratsastajaansa ja liikkumiseen - tässä kohtaa huomaa Jussin esiintymishaluisuuden. Ero kotikentällä liikkumisen ja koulukilpailuissa on päätä huimaava - ruunikko tuntuu kasvavan kymmenen senttiä suuremmaksi ja askeleet tuntuvat venyvän monta metriä ylös- ja eteenpäin. Jussin bravuureita on laukanvaihtosarjat, sekä ravipohkeenväistöt. Jussi on hyvin notkea ja taipuisa tapaus, ja se pystyy ravaamaan melkoisen näyttävästi myös pohkeenväistössä. Ei lainkaan pöllömpi kouluratsu siis.

Esteillä Jussi keskittyy myöskin hyppäämiseen. Se on samaan aikaan rohkea mutta varovainen hyppääjä, ja se kieltää harvoin. Ruunikko osaa itse katsoa ponnistuspaikat vallan mainiosti, kuskia se tarvitsee lähinnä vauhdin säätelyyn ja ohjaamiseen. Parhaan suorituksen ori tekee, kun ratsastaja on mahdollisimman hiljaa ja häiritsemättä ponnistuksesta laskeutumiseen, Jussi kyllä hoitaa homman kotiin.
Maastoesteillä ori tuppaa kuumeta herkästi, joten sillä on parempi käyttää astetta vahvempia jarruja, jotta otus pysyy hanskassa koko radan ajan. Maastoesteillä Jussin varovaisuus korostuu - se kyllä tietää, etteivät ne hajoa ja niihin kaatuu jos osuu. Rohkea hyppääjä se silti on, mutta maastoradalla ori tarvitsee ratsastajaltaan enemmän tukea ja kannustusta, jotta radasta suoriuduttaisiin kunnialla.

Sukutaulu

i. Saint Sandro on ruunikko hannoverori, jolle on siunaantunut säkäkorkeutta hienot 170 senttimetriä. Ruunikko ori syntyi Saint Clausin siittolassa ja se myyntiin pian vieroituksen jälkeen Englantiin menestyneelle kenttäratsastajalle, joka etsi niihin aikoihin uutta potentiaalista varsaa koulutettavaksi. Sandro on hyväkäytöksinen ja sen upea ulkomuoto kerää monia katseita kilpakentillä. Ori kantakirjattiin yhdeksän vuotiaana hienosti I-palkinnolle, johon oikeuttivat hyvien ratsastettavuuspisteiden lisäksi erinomainen rakenne- Sandro on ryhdikäs, pitkällä kaulalla ja hyvillä pään- ja kaulanliittymillä varustettu lihaskimppu, jolla on vahva, pitkä lapa, hyvä tiivis runko ja erittäin hyvä takaosa. Jalka-asennoissakaan ei ollut lyhyehköjen vuohisten lisäksi muuta moitittavaa. Hyvät liikkeet omaavalla orilla on useita sijoituksia kenttäratsastuksessa kotimaassaan sekä ympäri Eurooppaa. Jälkeläisiä Sandrolla on jo 25, joista monet isänsä tapaan menestyvät kilpakentillä niin esteillä, koulussa kuin kentässäkin. Jälkeläiset ovat perineet isältään hyvää rakennetta ja hyppytekniikkaa sekä kokoa.

ii. Saint Cornelius oli punaruunikko, 172cm korkea hannoverori, jonka nousujohteinen kilpaura loppui valitettavan lyhyeen loukkaantumisen takia. Hevosesta kuitenkin odotettiin suuria ja se oli näyttänyt kyntensä varsinkin rataesteillä vaativissa luokissa, joten se jäi jalostusoriksi. Cornelius ehdittiin onneksi kantakirjata ennen loukkaantumista erinomaisilla käyttö- ja rakennepisteillä ensimmäiselle palkinnolle; se oli erinomaiset tyypit omaava pitkäkaulainen ori, jolla oli hyvä, vahva takaosa ja hyväluustoiset ja suorat jalat. Siitosoriksi siirryttyään Corneliukselle olikin paljon kysyntää kilpailutulostensa ja hyvän luonteensa ansiosta. Ori jätti useita menestyneitä kilpahevosia jälkeensä, jotka perivät isältään vahvaa laukkaa sekä erinomaisia piirteitä rakenteen osalta. Iän karttuessa orin jalkavamma paheni ja näin ollen Cornelius päästettiin taivaslaitumille 17-vuotiaana.

ie. Sazartia on musta, 157cm korkea hannovertamma, jonka pieni koko sai ihmiset epäilemään hevosen kykyjä kilpakentillä. Nöyrä ja yritteliäs Saza kuitenkin löi omistajansa kanssa epäilijöille luun kurkkuun napatessaan jo ensimmäisistä kouluratsastuskilpailuista ensimmäisen sijan. Estehevoseksi tammasta ei ollut, mutta oli sitäkin parempi kouluradalla. Näyttävät, ilmavat liikkeet omaava tamma ylsi aina vaativiin luokkiin asti ja menestyi kotimaassaan Saksassa. Ensimmäinen tiineys oli ongelmainen ja uhkasi loppuvaiheessa tamman henkeä, joten Saza sai elämässään vain yhden varsan, Saint Sandron. Eläkepäiviään Saza viettää samaisella omistajalla, hienolla yksityistallilla Saksan maaseudulla.

e. Juvelina on tummanruunikko 165cm korkea säpäkkä tamma. Äärettömän ketterä, nopea ja rohkea hannoverilaistamma on menestynyt huikein tuloksin esteratsastuksessa. Tamma nousi nopeasti yhdeksi Saksan kärkinimistä ratsastajansa Saul Bauerin kanssa ja ratsukko kilpaili 160cm estekorkeuksilla, joka oli huikea korkeus tamman koko huomioon otettuna. Kilpauransa päätteeksi ja ennen siitostammaksi siirtymistä Juvelina käytettiin kantakirjassa, jossa se palkittiin kolmannella palkinnolla. Tumma tamma viehätti lennokkailla liikkeillään, mutta rakenteellaan ei niinkään - tammalla on pitkä kaula, pitkä mutta pysty lapa, korkea ja pitkä säkä, jyrkkä ja huipukas lautanen ja jaloissa vennot vuohiset sekä käyrähköt kintereet. Tätä nykyä Juvelina asuu Länsi-Saksassa siitostammana ja on jättänyt jälkeensä toinen toistaan upeampia varsoja, jotka ovat perineet emältään sopivissa määrin säpäkkyyttä sekä erinomaista laukkaa. Tällä hetkellä neljä Juvelinan kuudesta jälkeläisestä on saanut hienoja tuloksia etenkin kenttäratsastuksessa.

ei. 163cm korkea Hazard tunnetaan suuresta egostaan ja kilpakentillä useimmista hienoista suorituksista. Suuresta egostaan huolimatta Hazard oli pienehkö punarautias läsipäinen ori, joka päätyi nykyiselle omistajalleen vähän sattumuksien kautta. Nainen kuitenkin näki orissa sitä jotakin ja yhdessä valmentajien kanssa punarautiaasta saatiin kurottua toimiva kenttähevonen, joka taisteli joka lajin radalla viimeiseen asti. Hazardia tarjottiin kilpauransa aikana kantakirjaan, mutta se jäi palkinnotta pääasiassa luonteensa, pienehkön kokonsa sekä huonojen jalka-asentojen takia. Jalkoja lukuunottamatta ori oli rakenteeltaan melko keskiluokkainen; sillä oli pitkä, hyvän muotoinen kaula, pysty lapa, pitkähkö avo runko ja loiva lautanen. Kilpauran päätyttyä Hazardia käytettiin jonkin verran jalostukseen pääasiassa rauhallisille ja hyväjalkaisille tammoille, ja osasta jälkeläisistä tulikin sopivan luonteikkaitta ja terverakenteisia kenttäratsuja. Kahdestatoista jälkeläisestä vain muutama on päässyt vaativille kenttäradoille asti, mutta muutkin jälkeläiset ovat päässeet toimiaan astetta parempina harraste- ja kisaratsuina pienemmissä luokissa. Hazard siirtyi vihreämmille laitumille 20-vuotiaana selkävaivojen vuoksi.

ee. Julchen on tummanruunikko suurikokoinen tamma, johon kasvattajansa ihastui niin kovin, että jätti sen kasvamaan kotiin ja ratsukoulutuksen jälkeen antoi tamman tyttärelleen. Kilpakentillä 169cm korkea tähtipäinen tamma pääsi harvemmin käymään, mutta oli sitäkin parempi opetushevonen. Julchenillä oli kuitenkin sen verran hyvä suku ja kelpo rakenne, ettei jälkeläisten kanssa aikailtu. Jälkeläisiä tamma sai kaiken kaikkiaan kahdeksan, joista pari on hyvin este- ja kenttäratsastuksessa menestyneitä hevosia. Tamma osoittautui melko vaatimattomaksi periyttäjäksi rakenteensa osalta, mutta luonnettaan se jätti melko sopivissa määrin varsoihinsa. Julchen viettää tällä hetkellä eläkepäiviään kasvattajansa luona Etelä-Saksassa.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

23.11.2014 - NJ - Moon Sugar Ltd - puoliveriorit, pt. Jade - irtoSERT
26.11.2014 - NJ - Stall Lycan - hannoverorit, pt. Jade - irtoSERT
04.02.2015 - NJ - Delmenhorst - puoliveriset, pt. Welby - BIS1, MVA-SERT
29.10.2017 - NJ - Rowan Stallions - muut puoliveriorit, pt. Vibaja - BIS2, MVA-SERT

01.03.2014 - VSN - Lowland Stud - hannoverorit, tuom. Sirpa - RCH, 39p
20.03.2014 - VSN - Marvellous Herrings - puoliveriorit, tuom. Christa W. - SW1, 41p
07.04.2014 - VSN - Beinir - puoliveriorit, tuom. Vibaja - SW2, 41,5p
07.08.2014 - VSN - Moon Sugar Ltd - hannoverorit, tuom. Cannabia - RCH, 40,5p
22.10.2014 - VSN - Suprant - hannoverorit, tuom. Christa W. - RCH, 41p

Päiväkirja

Estevalmennus 30.10.2014, valmentajana Marz.

Ratsukon suoritettua itsenäisesti alkuverkan, siirryimme tuumimaan ympyröitä. Alkuun pyysin ratsukkoa tulemaan erikokoisia ympyröitä kevyessä ravissa, tavoitteena oli saada Jussista taipuisa. Vasempaan kierrokseen Jussi oli hieman kankeampi, mutta kun työstämistä jatkettiin ja Dookien kannustaessa hevostaan, niin alkoi löytyä tarvittavaa vetreyttä. Siirryimme tekemään laukanvaihtoja kahdeksikolla. Ideana oli aina kahdeksikon keskiosassa vaihtaa laukka. Vaihdot ratsukko suoritti hyvin, mutta muuten Jussilla oli aikamoinen vauhti päällä. Jussi ei millään meinannut pysyä kahdeksikolla ja testasi toden teolla Dookien ulkopohkeen lujuutta. Ensin pyysin Dookien keskittymään Jussin laukkaan ja sitten vasta miettimään kahdeksikon kokoa. Pienen neuvottelun jälkeen Jussi kuunteli ratsastajansa apujaan hieman paremmin, mutta silloin tällöin testasi, saisiko kenties tehtävän suorittaa hieman vauhdikkaammassa laukassa. Kun vaihtoja tuli muutama tehtyä, alkoi Jussi ennakoida. Dookie ei enää itse pyytänyt suorittamaan vaihtoa, vaan Jussi teki ne ominpäin. Pyysinkin Dookieta korjaamaan laukan takaisin jos Jussi teki vaihdon itsenäisesti. Tämän jälkeen annoin ratsukolle hetken aikaa hengähtää. Sitten siirryimme takaisin kahdeksikolle ja tehtävänä oli tehdä laukanvaihto kaksi kertaa, eli kuvioon tuli mukaan nyt myös vastalaukka. Vaihdot sujuivat taas kerran oikein hyvin, mutta vastalaukassa Jussi hieman menetti tasapainoaan ja kahdeksikosta tuli muodoton. Pyysin Dookieta taivuttamaan Jussin kaulaa vähemmän ja siirtymään painoaan enemmän laukan puolelle. Pian vastalaukkakin alkoi korjaantua ja eikä tehtävän toistoista huolimatta Jussikaan alkanut ennakoida. Lopetimme tehtävän onnistuneisiin vaihtoihin ja vastalaukkoihin ja annoin ratsukon loppuverrytyllä itsenäisesti.

Kouluvalmennus 15.10.2014, valmentajana Marz.

Alkuun Dookie ja Jussi verryttelivät tekemällä pääty-ympyröitä ja menemällä molemmille pitkille sivuille pystytettyä puomisarjoja. Jussilla ei kauaa kestänyt vertyä ja puomisarjoilla se osoitti haluavansa hypätä, eikä vain askeltaa matalien puomien yli. orin innostuneisuudesta huolimatta se oli kokoajan Dookien alla ja kuunteli pidätteet. Tänään aiheena olivat lähestymiset. Olin kasannut eri puolella kenttää erilaisia esteitä. Jokaisen esteen edessä oli maapuomi, joka määrittelisi ponnistuspaikan. Alkuun estekorkeudet eivät olleet kovin kummoisia, mikä ei onneksi Jussia haitannut, matkaa voittavalla laukalla ja innokkaalla ilmeellä se lähestyi jokaiselle esteelle. Jonkun mielestä meno olisi voinut näyttää hieman hallitsemattomalta, mutta todellisuudessa Jussi oli kokoajan kuulolla, Dookie vain antoi oriinsa mennä hieman vapaammin. Se tapa selvästi sopi tälle kaverille, se osasi hyvin suunnitella ponnistuspaikan vauhdista huolimatta ja ylitti esteet tyylillä. Tässä tehtävässä Jussi kunnioitti esteiden eteen laitettuja ponnistuspuomeja. Harjoitus sujui sen verran hyvin, että kun ratsukko oli kaikki esteet hypännyt, nostin esteet orin tasolle eli 140cm. Otin ponnistuspuomit pois ja nyt ratsukko sai ratsastaa esteet yhtenäisenä ratana. Radassa oli yhteensä yhdeksän estettä. Radan alkupuolisko oli helpompi, mutta loppupuolisko sisälsi tiukempia kaarteita. Radan alun Dookie antoi enemmän Jussille valtaa määrittää vauhtinsa, mutta loppupuolella Dookie ymmärsi lyhentää laukkaa. Tästä ei Jussi paljoa itseensä ottanut, vaan kuunteli heti ratsastajaansa eikä radan aikana kyseenalaistanut ohjasotteita. Kokonaisuudessaan rata oli puhdas, tarpeeksi nopeasti suoritettu ja erityisesti haluaan painottaa että se oli hallittu. Tämän ratsukon yhteistyö todellakin toimii!

Estelvamennus 05.09.2014, valmentajana sera

"Tänään treenataan erikoisesteitä sekä radan ratsastusta, joka sisältää paljon erikoisesteitä", huutelin dookielle ja Jussille heidän laukatessa harja hulmuten kenttää ympäri. "Aloitetaan valmennus, tulkaa ensin pieni ristikko ravissa", ohjeistin. He tulivat ristikon muutaman kerran ja selvisivät siitä ongelmitta. Seuraavat hypyt tulivat laukassa vesimatto esteelle. Jussi ei paljoa piitannut sinisestä matosta esteen alla, joten tähän tarvittiin vain parit toistot. Seuraavaksi kokeiltiin muuria, ei mitään ongelmia. "Nyt kun nuo helpot esteet ovat menneet hienosti, kävelkää hetki niin rakentelen teille muutamat esteet lisää", huutelin kentänlaidalta ja käppäilin talliin hakemaan tavaraa.
Mukanani toin ison heinäpaalin, pressun, vanhan ruohonleikkurin sekä erivärisksi maalattuja pahvilaatikoita. Sijoittelin erikoisuuksia eri esteiden alle. "Noin. Tulkaa ensimmäiseksi pahvilaatikkoeste" ohjeistin ratsukkoa. Jussi tuijotteli hetken aikaa estettä, mutta meni dookien napakasta muistutuksesta heittämällä yli. Seuraavaksi vuorossa oli pressueste, jolla oli hieman enemmän korkeutta. Este ei kuitenkaan tuottanut dookielle ja Jussille minkään näköistä ongelmaa, vaan meni yli todella helposti. Heinäpaalieste ei oria kiinnostanut muun kuin ruoan puoleen ja yrittikin napat siitä palasen vauhdissa. Viimeiseksi tultiin ruohonleikkuri este, joka olikin jo hieman ihmeellisempi ja jännittämisen arvoinen. Jussi korskui ja yritti hyökkiä estettä kohti, mutta dookie ei antanut orille periksi. He lähtivät laukalla kohti estettä ja ylittivät sen erittäin hienosti. Näihin tunnelmiin oli loistava lopettaa valmennus, joten he saivat tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.

Estevalmennus 20.08.2014, valmentajana krista~

Valmennus aloitettiin rennolla alkuverryttelyllä. Dookien ensimmäinen tehtävä oli saada Jussi kulkemaan rennosti, mutta energisesti käynnissä. Jussi alkoi nopeasti rentoutumaan ja pystyimme siirtyä seuraavaan tehtävään. Maneesin pitkälle sivulle oli laitettu kolme puomia jotka oli käynti välillä. Puomit täytyi mennä reippaassa, mutta hallinnassa olevassa käynnissä. Tehtävä onnistui hienosti, joten pidensin puomien väliä. Nyt puomit tultiin samoin kuin viimeeksi, eli käynnissä. Puomien väliin kuitenkin tuli tehdä pysähdys. Jussi ja dookie suoriutui tehtävästä erittäin hienosti. Ratsu oli herkkä avuille ja dookie osasi antaa ennakoivat avut oriille. Siirryttiin ravitehtäviin joihin sisältyi pieni ristikko sekä edelliset puomit. Ensiksi tultiin puomit niin, että jokaisen puomin jälkeen tehtiin voltti ja tultiin aijemmin ylitetty puomi uudelleen ja siirryttiin seuraavalle puomille. Puomien jälkeen jatkettiin pääty-ympyrälle johon oli sijoitettu ristikko. Tehtävä onnistui ratsukolta alkuongelmien jälkeen hienosti. Jussi tepasteli reippaasti ja rennosti eteenpäin sekä hyppäsi voimakkaasti esteen yli. Tehtävää toistettiin muutaman kerran jonka jälkeen otettiin välikäynnit. Käyntien jälkeen ratsukko tuli ristikon ravissa muutaman kerran. Tämän jälkeen aloitettiin laukkatyöskentely. Maneesistä löytyi nyt kolmen esteen sarja, isohko pysty sekä muuri este. Hypyt aloitettiin pystyllä, joka ylittyi mutkitta. Seuraavaksi lähdettiin hyppäämään sarjaa. Ensimmäisellä yrityksellä Jussi hyppäsi aika pohjasta, jolloin hyppy seuraavalle lähti myös vähän pohjaan. Kolmannelle ori sai pienellä kannustuksella jalkansa ojennukseen, joten hyppy sujui ongelmitta. Sarjalle otettiin muutamat hypyt ja siirryttiin muurille. Jussi tuijotteli muuria suurin silmin, mutta hyppäsi yli mutkitta. Seuraavalla yrityksellä lähti aivan liian aikaisin hyppyyn, jolloin takajalat tipahtivat muurin päälle. Otettiin kolmas yritys josta tuli kielto, neljännelläkin tuli kielto. Madalsin muuria reilusti, jolloin korkeudeksi jäi vajaa 70cm. Nyt ori meni reippaasti yli ja ansaitsi paljon kehuja. Valmennus oli hyvä päättää hienoon suoritukseen, joten ratsukko sai jatkaa itsenäiseen loppuverryttelyyn.

Kouluvalmennus 10.07.2014, valmentajana mibula

Ihailin alkukäyntien ajan Jussin isoja ja matkaavoittavia askeleita. Jonkin aikaa alkukäyntejä katseltuani kehotin ratsastajaa ottamaan ohjat käteen ja aloittamaan verryttelyn. Käyntiverryttelyissä tehtiin paljon erilaisi voltteja ja pysähdyksiä ja Jussi oli oikein hyvin kuulolla koko ajan. Raviin siirtyminen tapahtui hyvinkin lennokkaasti, mutta silti rauhallisesti ja hillitysti. Ravissa tehtiin koottua ravia ja avotaivutusta isoilla pääty-ympyröillä ja pitkiläl sivuilla oli pohkeenväistön vuoro. Ratsukko suoriutui kaikista tehtävistä mitalin arvoisesti eikä moitittavaa juuri ollut. Laukkatyöskentely alkoi isolta pääty-ympyrältä, jossa tehtiin koottua laukkaa. Laukka näytti oikein hyvältä alusta asti ja se oli todella tahdikasta ja voimakasta niin etu- kuin takapäästäkin. Pääty-ympyrältä siirryttiin isolle kahdeksikolle, jossa keskihalkaisijalla tuli aina laukanvaihto. Muuten kahdeksikolla mentiin niin avo- kuin sulkutaivutustakin, joista ori suoriutui todella hyvin ja tahdikkaasti. Ori näytti jo niin hyvältä, että kehotinkin ratsukkoa siirtymään raviin ja verkkaamaan loppuravit omaan tahtiin.

Estevalmennus 20.06.2014, valmentajana krista~

Dookie toi valmennettavakseni viisi hevosta, joista ensimmäisenä vuorossa oli Jussi. Ratsukko verkkaili itsenäisesti kentällä saapuessani paikalle. Kentällä oli valmiiksi esteet, joten ei tarvinnut kuin käydä madaltamassa niitä. Jumppasarjan laitoin ensin puomeiksi ja okserin sekä pystyesteen pienensin 100cm. Ratsukko lähti etenemään puomijumpalle, joka meni molemminpuolin hienosti. Jussi nosteli jalkojaan reilusti eikä kolautellut puomeja. Nostin puomit esteiksi ja dookie lähti ohjaamaan Jussia sitä kohti. Ensimmäiselle ori tuli vähän liian pohjaan, jonka vuoksi seuraavalle hyppy epäonnistui ja puomit lähti mukaan. Kahdelle viimeiselle dookie sai tsempattua ratsuaan, jolloin puomit pysyivät paikoillaan. He tulivat jumpan kaksi kertaa ja nostin sen hieman isommaksi, n. 80cm. Tehtävä onnistui ensimmäisellä, joten siirryttiin hyppäämään pystyä. Ratsukko eteni voimakkaasti ja he saivat hyvät hyppykohdat, joten siirrytiin okserille. Okserin nostin suoraan 120cm jonka he ylittivät ongelmitta. Hyvään suoritukseen on aina hyvä lopettaa, joten ratsukko sai ravailla itsenäisesti loppuverkat.