Esittely

Rowan sijaitsee Yhdysvalloissa, Wisconsinissa pienen kaupungin kupeessa ja muutaman kilometrin päässä Devilsfairista. Alueella on kaksi suurta, tilavaa ja modernia tallia, valoisa ja iso maneesi, kenttä, laitumia ja tarhoja vaihtelevilla pohjilla ja eri kokoisina, pienehkö varastorakennus varusteille, kävelytyskone sekä upeat maastot.

Karsinoissa on kaksi ovea; toinen tallipihalle ja toinen tallikäytävälle. Pihan puoleiset ovet ovat vanhanaikaisemmat puoliovet, joista oriit pääsevät seurailemaan pihan tapahtumia. Aukot saa kuitenkin halutessaan kiinnikkin; jos on rajunilma niin hevosistakin on mukavampaa olla kuivassa ja vedottomassa tallissa. Tallin käytävän toisessa päässä on ovi, josta pääsee lyhyemmälle käytävälle, jonka varrelta löytyvät satula-, rehu-, kuivaus- ja oleskeluhuone, sekä aivan perältä lantala. Tallin "lisärakennus", eli tuo käytäväosio, on kaksikerroksinen. Toinen kerros on oleskeluhuoneen päätila, ja sieltä löytyy keittiö, nukkumis- ja suihkutila. Nukkumistilassa on kaksi kerrossänkyä ja yksi tavallinen sänky, jotka ovat tallin väelle tarkoitettuja, kuten oikeastaan koko oleskelutilakin. Työntekijät kun usein haluavat jäädä tallille yöksi, jos vaikkapa on ilta- ja aamutalli vuorossa.

Satulahuoneesta löytyvät tietenkin hevosten omat varusteet ja muut tavarat. Oven oikealla puolella on ruudukkohyllykkö, jossa on hevosten värien mukaiset ja nimikoidut harjapakit, ja alimmalla rivillä on tarpeellisia aineita kuten ötökkämyrkkyjä, kiillotusaineita jne. Sen viereisellä seinällä onkin työntekijöiden kaapit, joihin he voivat omat tavaransa laittaa. Takaseinällä on sitten kolme riviä satuloita, ylin rivi aika lähellä kattoa.
Koska kaikki tallilaiset eivät kovin pitkiä ole, on ratsastajien arjen helpottamiseksi huoneeseen hankittu tukeva, vajaan metrin korkuinen jakkara jonka avulla yltää hyvin ylimmältäkin riviltä ottamaan niin satulat kuin suitsetkin, sillä suitsia on myöskin kolme riviä joista ylin on katon tuntumassa. Oven vasemmalla puolella on lavuaari kuolainten pesua varten, ja sen alla muutama ämpäri hevosten ja suojien pesua varten.

Sitten hieman ulkoilutiloista. Kenttämme on iso, tarpeeksi iso vaativienkin esteratojen harjoitteluun. Siinä on vaalea, hyvin vettä imevä hiekkapohja. Hiekka kyllä pölyää ikävästi kesäisin ilman kastelua ja syksyn runsaimpien sateiden aikaan siitä tulee hieman liiankin vetinen. Mutta onneksi se on suurimman osan vuodesta erittäin hyvässä kunnossa tallin ahkerien työntekijöiden ansiosta, sillä kenttä lanataan aina muutaman kerran viikossa ja sinne tehdään aina syksyisin pieniä uria jota pitkin vesi menee ympärillä oleviin ojiin, sekä tietenkin kastellaan sadettajilla kesäisin. Kentän portin luona on koppi josta voi sateisella säällä hevosten liikutusta katsoa. Kuitenkin, jos kenttä on huonossa kunnossa tai siellä on jo porukkaa, on meillä tietenkin käytössä suuri ja valoisa maneesi.
Maneesissa on samaa hiekkaa kuin kentällä, eli sitäkin joutuu kastelemaan. Rakennuksen toisessa, eli oven puoleisessa päässä, on myös pieni kahvio. Hallin sisäänkäynti on pari metriä tavallista korkeammat ja leveämmät pariovet, joista mahtuu hyvin isompikin karvakorva sisään. Ja toisella puolella maneesia, toisessa päädyssä siis, on neljän penkkirivin katsomo, jonne on laitettu yleisön mukavuuden vuoksi pehmusteet, jotka myös ovat lämpimämmät kuin kylmä, puinen penkki. Maneesin vierelle on rakennettu isohko varasto, jossa on estekalusto sekä kouluaidat.

Jos ei ole aikaa tai voimia liikuttaa tai jäähdytellä taikka lämmitellä heppaa, voi sen lykätä kävelytyskoneeseen. Koneen saa säädettyä hitaan letkeästä käynnistä reippaaseen raviin. Myös hökkelin sisäpuolella on aitaus, jossa olemme nuoria hevosia opettaneet esimerkiksi juoksutukseen ja varusteisiin ym. Toimii siis myös pyöröaitauksena. Ilman valvontaa hevosia ei tietenkään koskaan saa koneeseen jättää, vaikka kaikki ovatkin jo koneeseen tottuneet. Kone on sijoitettu niinkin hyvin että tallin pihalta näkee hyvin koneeseen, joten voi vaikka putsata pihalla varusteita tai laittaa vaikkapa toista hevosta jo kuntoon, tai mitä muuta nyt keksiikään.

Suurin osa oreista tarhataan yksin, mutta jotkut tulevat mainiosti toimeen myös toisten oriiden kanssa. Laitumelle kuitenkin pyrimme laittamaan aina vähintään kolmen orin lauman, yleensä enemmänkin. Laitumille mahtuu noin kahdeksan hevosta viettämään leppoisia kesäpäiviä.

Tarhat ovat tukevaa puuaitaa, osassa niistä on myös sisäpuolella vielä sähkölangat, etteivät pahimmat hormonihirviömme tule vahingossakaan läpi. Tarhat ovat myös tilavia ja hyväpohjaisia, joten sinne mahtuu hyvin vetämään laukkaspurtteja, ja joskus kun on kenttä sekä maneesi ollut jo käytössä, on joku kekseliäs keksinyt mennä sinne juoksuttamaan hevosta. Tarhat ovat ruohopohjaisia, mutta useimmat ovat jo niin tallottuja ettei siellä ruoho enää kasva.
Myös laitumet on aidattu puuaidalla, mutta osaa väliaitojen virkaa toimittavat vain sähköpaimenet. Vaikka eipä niihin sen kummempia tarvitse, jätkät kun pysyvät sen verran hyvin omalla puolella ruohoa mutustelemassa. Ainoastaan on saattanut joku siirtyä laitumelta toiselle, kun joku muulta tallilta on erehtynyt kulkemaan tammallaan herrojen ohi. Ovat kuitenkin pysyneet sentään puuaitojen sisällä, onneksi.

Rowanin maastot ovat upeat. On metsiä jossa voi tallustella rauhassa, pitkiä hiekkateitä, peltoja ja niittyjä joilla laukata, sekä paljon muita paikkoja joissa voi harjoitella sitä sun tätä. Tallin lähellä on myös upea maastoesterata, jossa on mukavan monipuoliset esteet. Järvimaisemaa ja uittopaikkakin löytyy muutaman kilometrin päästä tilasta. Rowanin tiluksista saa siis olla ylpeä, huonommatkin voisi olla!