Navarro Lee

04. toukokuuta 2020, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja

Selailin netti-ilmoituksia ja näin Miljan myyvän ison kasan hevosiaan, koska päätti alkaa keskittymään toisenlaiseen projektiinsa enemmän. Selailinkin myytäviä hevosia lävitse ja Navarron myynti-ilmoitus lävähti naamalleni ja olin myyty jo valmiiksi. Se oli toistaiseksi kisaamaton, mutta valmis kisaradoille heti. Otinkin heti puhelun Miljalle kysyäkseni koeratsastusta ja onnekseni yksi ystävättäreni asui Miljan lähistöllä. Itselläni näin briteistä asti olisi turhan pitkä matka ratsastamaan oria, joten jouduin tyytymään vain videoihin ja ystäväni kertomaan. Jännityksellä odottelinkin ystäväni soittoa koko iltapäivän kuullakseni millainen ori oli. Hienoltahan se videoissa näytti ja juuri sellaiselta minkä voisin nähdä palkintojen jaossa kanssani. Puhelimeni pärähti ja vastasin siihen empimättä. Kiirehdinkin suoraan asiaan ja kyselin minkälainen Navarro oli. Ystäväni kertoi sen olevan oikein hieno hevonen: se liikkui kuulemmma todella hyvin, oli hyväluonteinen ja kantoi itsensä hienosti eli kaikkea mitä toivoin. Kiitin ystävääni vielä kerran ja soitin Miljalle kertoakseni, että jos ori läpäisee eläinlääkärin tarkistuksen niin ottaisin sen hetimiten meille.

Saimme kaupat tehtyä parin päivän kuluttua, kun Navarro oli käynyt ostotarkastuksessa ja kuljetus asiatkin olivat järjestyneet hyvin. Navarron matka alkaisin kohti brittejä jo muutaman päivän kuluessa. Minulla olisikin hyvin aikaa siivoilla ja valmistella orille oma varustekaappi ja karsina valmiiksi odottelemaan sitä ennen kuin se saapuisi. Muutamien päivän kuluttua saapui hevoskuljetusauto Lallybrochin pihamaalle ja menin sydän pamppailen vastaan. Vaikka meille tuli usein uusia hevosia ja lähti myös varsoja pois niin aina uuden hevosen ostaminen oli yhtä jännittävää ja iloinen asia. Kuljettaja lastasi Navarron pois, joka katseli heti hyvin kiinnostuneest ympärilleen. Se ei ollut laisinkaan pelokas tai näyttänyt huolestuneelta vaan enemmänkin innostuneelta, joka oli ehdottomasti plussaa, jos haikailimme kilparadoille jolloin matkaisimme toivon mukaan ympäri Eurooppaa kilpailemassa sen kanssa. Kuljettaja ojensikin orin minulle ja vastaanotin orin rapsutellen sen kaunista kiiltelevää karvaa. Orin katsoessa minua syvälle silmiin, tajusin siinä hetkessä, että meistä tulee vielä jotain suurta: yhdessä.

18. marraskuuta 2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.

Juuri kun ajattelin, että en osta enää ainuttakaan hevosta, ponnahti nettiä selatessa erään saksalaisen kilpatallin myytävistä kasvateista. Hannoverinhevosia. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja pian huomasin olevani matkalla Saksaan. Matka ei onneksi ollut kovinkaan pitkä, naapurimaahan vain. Päästyäni Lobredeen oli minua vastassa pirteä nainen ja tallissa odotti vähän aikaa sitten vieroitettu tumma orivarsa, Navarro. Ori oli heti tutkimassa taskujani innokkaasti, mutta tuhahti pettyneesti huomatessaan, ettei taskuissani ollut ainuttakaan herkkua. Laitoimme kasvattajan kanssa yhteistuumin Navarron matkustuskuntoon ja utelias ori astuikin heti hämärään traileriin. Ja näin matka kohti Itä-Hollantia sai alkaa! Varsinainen matka sujuikin todella hyvin. Pysähdyimme muutaman kerran tarkistamaan varsan vointia ja jaloittelemaan ja Cocoon päästyämme meillä oli todella väsynyt varsa pihassa. Navarro pääsikin heti karsinaan lepäämään ja vasta huomenna laittaisimme sen ulkoilemaan, kunhan olisi kerännyt voimia pitkän matkan jälkeen.