16.06.2019 Lissu-täti vahtaa ja johtaa Mortemian estetreenejä

Pirteä Mortemia laukkasi esteeltä toiselle korvat hörössä, innokkaan ja iloisen näköisenä. Tamman selässä istuva dookie hymyili koko naaman leveydeltä, sääkin suosi; kaikki oli suorastaan ällöttävän idyllistä ja heppakirjamaisen riemukasta.
”Laukka rullaa nätisti, pidä tämä tahti! Vielä tuo valkovihreä pysty, sitten ruvetaan kunnolla töihin.” Ratsukko lähestyi estettä varman oloisesti, hyvässä laukassa, ponnistus tapahtui mistä pitikin ja pikku Mortemia ylitti pystyesteen varmoin ottein, aivan kuten muutkin verryttelyesteet. dookie ratsasti totutun siististi, hyvässä ryhdissä, pehmeällä kädellä ja puristamattomilla polvilla. Tässähän meinasi vähän kadehtia ystäväänsä.

”Aloitetaan simppelillä neljän laukka-askeleen suhteutetulla välillä, mistä jatkatte tuolle lankulle. Laaja kaari, suora lähestyminen.” Innokkuudestaan huolimatta Mortemia ei lähtenyt kaahaamaan, joskin suhteutetun välin ensimmäisen pystyn ponnistuspaikka oli aivan hakusessa; tamma lähti hyppyyn uolta askelta liian aikaisin, kolautti yläpuomia takasillaan ja koetti korjata erehdyksensä kiihdyttämällä ja leiskauttamalla liioitellun jättihypyn toiselle pystylle.
”Rauhoita tilanne, rauhallinen kaarre, iso voltti jos tarpeen ja rauhassa lankulle, laske askelia, kerro Mortemialle milloin hypätään… Parempi, hyvä, ja noin. Ponnistus oikeasta kohtaa, asiallinen hyppy. Sama kuvio uusiksi, nyt enemmän tukea hevoselle, sinä päätät, milloin hypätään.” Toinen suorituskerta näytti paljon paremmalta, ja linjalle tuli toivotut neljä laukka-askelta, eikä yhtään kaahailua tai hyppyjen liioittelua.

”Pidetään treeni simppelinä. Valkovihreä pysty, siitä lankulle, siitä okserille. Etenette reippaasti, mutta kaahaamatta, sinä kerrot tammallesi, milloin hypätään, ei niin, että Mortemia tekee mitään itsenäisiä ratkaisuja. Ratsasta jokainen askel, keskivartalo tiukkana.”
Tämä kolmen esteen tehtävä sujui ratsukolta mallikkaasti. Kokenut ratsastaja ja ratsu, jotka olivat tehneet pitkään yhteistyötä; kyllähän se näkyi! Mortemia malttoi hienosti kuunnella dookien ohjeet, hypyt eivät lähteneet mistä sattuu eikä laukan tahti seilannut eestaas, vaan pysyi tasaisen rytmikkäänä ja etenevänä.
”Hyvä kaarre ja lähestyminen okserille! Eiköhän tämä ala olla näillä helteillä tässä. Tamma on edelleen iskussaan, kyllä pikkurakettia kelpaa esitellä muillekin kuin kasvattajatädille.”

05.10.2019 Estevalmennus, valmensi VP

"Ja istu pystyyn, käsi hiljaa!" käskytin ratsastajaa, joka laukkasi suhteutettua esteväliä punaruunikon tamman kanssa.
"Jes, nyt oli ihan todella hyvä väli sillä viidellä askeleella - ja jos väität, ettet huomannut eroa edelliseen, niin saat luvan juosta omin jalkoinesi seuraavan valmennuksen." kuittasin ratsastajalle, joka oli tehnyt ratsastuksessaan ryhtiliikkeen. Dookiella oli alkuvalmennuksen aikana ollut pientä sukeltamisen meininkiä ja hän tahtoi ratsastaa hevosensa vähän pitkäksi niin, että välit jäivät lyhyeksi ja hypyt tasapainottomaksi. Nyt, kun ratsastaja malttoi odottaa, istui hiljaa mutta kuitenkin ratsuaan tukien, väli oli erittäin sujuva ja hypyt molemmille esteille pyöreitä ja tasapainoisia.

"Nyt kun ollaan hypätty näitä esteitä yksittäisinä ja muutaman esteen tehtävinä, niin voitaisiin tulla koko homma ratana. Aloitetaan tolla sinivalkoisella pystyllä, josta tehdään kaarre punavalkoiselle okserille, josta jatketetaan sujuva kaarre tähän suhteutetulle linjalle jossa haluan nähdä sen sujuvan viisi, ja jatketaan sieltä muurin kautta AB-osaiselle sarjalle. Ja sarjan jälkeen jatkat vielä kaarevalla linjalla mustaoranssille pystylle." ohjeistin ratsastajaa, joka nyökkäsi vastaukseksi.
"Ja muista. Meillä ei ole täällä mitään kelloa, joka tikittäisi aikapommin tavalla. Etenkin kaarteissa huolehdit että Mortemia laukkaa aktiivisesti, mutta katso kuitenkin, että siitä ei tule ylikiireistä säheltämistä." kertasin vielä ratsastajalle, joka haki jo laukkaan hyvää tahtia.

Pikkuhiljaa ratsastaja sai jutun juuresta kiinni, sillä rata oli kokonaisuudessaan hyvä. Pieniä virheitä joita tulee aina silloin tällöin eläville olennoille, muttei mitään maata mullistavaa kuitenkaan. Koska rata sujui kokonaisuudessaan hyvin, nostin muutaman esteen 110 cm korkeuteen jättäen loput ratsukon kilpailukorkeudelle sataan senttimetriin. "Nytkin annat tulla vaan, kaikessa rauhassa hyvässä rytmissä." kehoitin ratsastajaa, joka alkoi selkeästi empimään suuremmille esteille. Ja turhaan empikin, sillä Mortemia teki näille esteille äärettömän hyvät, pyöreät ja tasapainoiset hypyt.