Luonnekuvaus

Halkojatar on ehta suomalainen, vähäeleinen ja toisinaan vähän juro. Se osaa pitää oman päänsä, mutta myös taipua käsittelijänsä tahtoon jos tämä vain osaa taivutella. Tamma on periaatteessa hyvin yksinkertainen käsitellä: käske napakasti äläkä anna periksi, niin saat sen tottelemaan. Toinen vaihtoehto on luovuttaa Haikun vahvan persoonan edessä, silloin et kyllä saa sitä tekemään vahingossakaan yhtään mitään.
Hoitaessa rautias on helppo, se ei sähellä omiaan tai yritä keksiä konsteja joilla saada hoitaja kiukustumaan. Tamma vain seisoo aloillaan ja katselee touhujasi suurilla silmillään. Ainoa ongelma, jonka Haikun kanssa voi saada aikaan, on kavioiden nostaminen. Jalka ei irtoa maasta vetämällä, vaan rohkealla komentamisella. On se ja sama onko kavioita puhdistamassa tuttu vai tuntematon, Haikun täytyy joka kerta testata, onnistuisiko se tällä kertaa pitämään kavionsa lattiassa. Varustamiseen tamma ei juuri reagoi, kuolaimet se ottaa yllättävän helposti eikä satulavyön kiristäminen saa aikaan juuri minkäänlaista reaktiota.
Taluttamisen suhteen suomenhevonen on mutkaton, jos lähistöllä ei ole syötävää. Se ei juuri poukkoile minnekään, mutta löytää kyllä tiensä jokaiselle ruohomättäälle, ei väliä mitä taluttaja siitä tykkää. Jos Haiku ruoholle kiskoessaan sattuisi pääsemään irti, voi olla huoleti, sillä se ei taatusti ota hatkoja.

Ratsastaessa Haiku tietää tasan tarkkaan kuinka päästä mahdollisimman helpolla. Jos selässä istuja ei ole tilanteen tasalla, menee tamma sieltä mistä aita on matalin. Perusjutut kuten kävelemisen, ravin, pysähdykset ja voltit Haiku tekee kenen kanssa vain, ilman vastaväitteitä. Heti vaativampiin tehtäviin siirryttäessä se kuitenkin heittäytyy osaamattomaksi ja lopettaa työskentelyn siihen paikkaan, kun ratsastaja uskaltaa vaatia askelpituuden muutoksia tai reipastempoista laukkaa. Haiku ei ole järin herkkä avuille, joten sitä saa käskeä napakasti pelkäämättä hevosen menevän rikki tai saavan sätkyä. Raudikko on niitä hevosia, jotka vaativat jatkuvaa ratsastusta ja kuskiltaan rohkeutta vaatia. Jos ratsastaja ei tee muuta kuin matkustele, on tuloksena laiska hevonen, joka on yhtä notkea kuin rautakanki ja jättää takaosan helposti talliin.
Esteillä Haiku on vielä haastavampi kuin sileällä, jos se edes on mahdollista. Ensimmäinen haaste on saada laukka kuntoon, se kun tuppaa olemaan nelitahtista ja varsin verkkaista. Liian hitaasta, takaa voimattomasta laukasta rautias ei edes lähde hyppäämään vaan lyö jarrut kiinni. Avain onnistumisiin on reipas, voimakas laukka ja ratsastaja, joka kannustaa hevosta eikä jätä sitä hoitamaan tilanteita yksin. Maastossa Haiku on mukava ja siitä irtoaa huomattavasti paremmin liikettä kuin kentällä.

Traileriin mennessä tamma ei aiheuta kenellekään harmaita hiuksia vaan kiipeää kyytiin pienellä suostuttelulla. Herkkupala on hyvä apuväline, sillä ruokapalkkaa saadessaan Haiku ei näe mitään syytä heittäytyä itsepäiseksi. Usein se on helppo lastata myös ilman ruokaa, eikä tähän toimenpiteeseen mene viittä minuuttia kauempaa.
Kisapaikoilla suokki on yhtä rauhallinen kuin kotonakin, se ei välitä menoista eikä meiningeistä tuon taivaallista vaan tyytyy pelkästään katselemaan kaikkea tohinaa. Radalla Haiku loistaa mikäli sen on alkuverryttelyissä saanut kuulolle, mutta jos ei... No, ainakin tuomarit saavat jotakin mitä arvostella!

Meriitit ja saavutukset

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset