| Perustiedot | Koulutustaso |
| suomenhevonen, ori | yleispainotus |
| 154cm, tummanpunarautias | ko. he B, re. 90cm, me. 80cm |
| s. 06.06.2015 FI, 17v (ikääntyy satunnaisesti) | kilpailee esteitä ja koulua |
| VH17-018-0281 | |
| Omistajatiedot | Kilpailumenestys & saavutukset |
| om. dookie VRL-04373, Turmeltaja | ERJ 42, KRJ 41 sijoitusta, VSR 2 sijoitusta |
| kasv. Tuuliaitan Tila evm, ex-om. Susiraja | KTK-II |
© tallin omaisuutta | |
Seppo-Einari on hetken Susirajassa asustellut viiksivallu, joka päätyi Turmeltajaan, kun edellisen kodin toinen omistajattarista ei kestänyt charmikkaan orin nimeä. Ei siinä, meikäläiselläkin oli vähän naurussa pitämistä, kun ystäväni kertoivat tämän nimisen orin olevan myynnissä. No, niin siinä kuitenkin kävi, että harmaaharjainen, pönäkkä herrasmies lastattiin koppiin ja kärrättiin tänne. Ja tässä sitä ollaan, taas yhtä "mitä mä tällä teen" -hevosta rikkaampana.
Seppo-Einari on mies. Suomalainen sellainen. Se seisoo, liikkuu, pysähtyy, mutta juuri muuta se ei tee ellei satu käymään hyvä tuuri. Tarhasta tummanrautiaan saa hakea aina tasan sieltä missä se sattuu olemaan, Sepon ei kannata olettaa tulevan vastaan. Se ei tule.
Taluttaessa suomenhevosen simppeliys on toki elämää helpottava asia, ori kävelee sinne minne se viedään, ilman mitään vastaväitteitä tai tempoiluita. Kesälläkään Seppo ei harrasta juuri ollenkaan ruohotupsujen perässä ryntäilyä, tai edes niiden perään yrittämistä. Se vain kävelee.
Arvaatko mitä Seppo tekee hoitohetkinä? Seisoo. Ja hyvin muuten seisookin, sitä voisi hyvin luulla patsaaksi, kun se seistä pönöttää karsinassaan ja sen jaloissa kykitään hinkkaamassa kurapanssaria irti. Seppo-Einarin päätä saa hinkata, harjaa setviä, häntää harjata, kaviota lakata ja hioa, sille voi oikeastaan tehdä mitä vain, ja se tuskin lotkauttaa korvaansakaan. Kaviot se yllättäen kyllä nostaa, kun pyytää, tosin joskus vähän viiveellä. Satula ja suitset eivät saa hevosessa mitään reaktiota aikaan, paitsi jos onnistut jättämään rautiaan kainalokarvat satulavyön väliin. Silloin herra Suomimies luimaisee, huiskaisee häntää, ja palaa taas pönötykseensä. Sattuneesta syystä Seppo on eläinlääkärin ja kengittäjän yksi suosikkihevosista. Joskus, aina silloin tällöin, suomiorilla tulee heikko hetki, ja se sortuu kerjäämään herkkuja. Tämän yleensä aiheuttaa rapisevat ja kahisevat äänet, etenkin jos ne tulevat taskujen suunnalta.
Sepolla ratsastaminen saa minut edelleen miettimään, miksi ostin sen. Järeämmän mallinen ori ei ole tosiaankaan mikään liitokavio, vaan sillä on hyvin tavanomaiset ja maahansidotut liikkeet, jotka sentään ovat mukavat. Miellyttämisenhalua ei ole, yritteliäisyyttä ei ole, mutta tasainen se ainakin on. Seppo kun lähtee liikkeelle, voi luottaa, että se puksuttaa samaa tasaista vauhtia vaikka maailman tappiin asti, jos sitä ei muuta käske tekemään. Tästä tullaankin siihen, että jos orista haluaa saada mitään suoraa uraa pitkin jolkottamista kummempaa irti, sitä tosiaankin täytyy ratsastaa. Ihan koko ajan. Eikä siitä silloinkaan välttämättä irtoa kaulan kaartumista enempää, sillä rautias osaa kulkea äärimmäisen hyvin säästöliekillä. Tarpeeksi kun pinnistelee ja ponnistelee, patistaa ja komentaa, voi Seppiksestä saada jonkun sortin peräänantoa irti ja takaosan oikeasti tekemään jotakin. Taas, sattuneesta syystä, harmaahapsen koulutustaso on jämähtänyt vain helppoon B:hen. Kumma kyllä.
Seppo ja esteet. Miksi, miten? No se menee kun sitä pyytää. Hyppytaitoa ei ole, tekniikka on kyseenalainen, intoa ei senkään vertaa. Mutta silti se menee ja hyppää, yllättävän sujuvastikin vajaan metrin ratoja. Vauhdin liiallisuutta ei kannata pelätä, vaan Seppoa saa ennemmin aina hoputtaa radalla, jos mielii päästä ajoissa maaliin saatika sijoille asti. Seppo on hyvin säästeliäs hyppääjä, se kyllä pyrkii varomaan ja nostamaan jalkojaan, mutta koska se yrittää aina päästä kirjaimellisesti sieltä mistä aita on matalin, tulee sille melko usein turhia pudotuksia. Ratsastaja saa touhuta selässä oikeastaan mitä vain, kunhan ori ohjataan oikeaan suuntaan oikealle esteelle, yleensä siitä päästään yli.
Trailerin tai kuljetusauton silta auki, Sepon nokka kohti matkustamoa ja orhi matkaan. Kas näin, Seppo on lastattu. Hamppuharja menee koppiin vapaanakin, kunhan sen vain lähettää oikeaan suuntaan. Ori ei juuri välitä toisista hevosista, joten se matkailee mieluiten yksin, mutta kaverinkin kanssa reissaaminen sujuu. Kunhan nokan edessä on heinää, jotta hampaita ei tarvitse käyttää seuralaiselle irvistelyyn.
Vieraassa ympäristössä Sepon simppeliys ja helppous jatkuu - oria ei kiinnosta, oli sen ympärillä sitten kymmenen kiimaista tammaa, peltoja täynnä kauraa ja muita herkkuja, tai vaikka ydinsota, Seppo menee minne se viedään ja on missä käsketään olemaan. Verryttely on hyvin samankaltainen tapahtuma kuin sileällä ratsastus kotosalla, eli ei mitenkään erityisen nautinnollinen. Oikein tarkka ratsastaja saattaa kuitenkin huomata, että tummanrautiaasta löytyy aivan aavistuksen verran enemmän virtaa ja eteenpäinpyrkimystä kuin kotikentällä, josta on yleensä hyötyä. Radallakaan Seppiksen tappotasaista tyyneyttä ei saa horjumaan, vaan se menee ja tekee mitä pyydetään. Tai ainakin ne helpoiten toteutettavat asiat.
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.03.2018
(R) 18 + 18 + 18 + 18 = 72p KTK-II
| i. Tapio-Antero evm sh, 154cm, trt |
ii. Kiikkusmäen Eino-Tapani evm sh, 155cm, prt |
iii. Arvo-Eemil evm sh, 157cm, m |
iiii. tuntematon evm sh |
| iiie. tuntematon evm sh |
iie. Kiikkusmäen Eliina evm sh, 153cm, prt |
iiei. tuntematon evm sh |
|
| iiee. tuntematon evm sh |
ie. Tähkäinen evm sh, 152cm, vkk |
iei. Hurja-Harri evm sh, 157cm, vrt |
ieii. tuntematon evm sh |
| ieie. tuntematon evm sh |
iee. Aurinkoinen evm sh, 150cm, vkk |
ieei. tuntematon evm sh |
|
| ieee. tuntematon evm sh |
|||
| e. Salmennokan Sohvi evm sh, 154cm, tprt |
ei. Korvenkiertäjä evm sh, 156cm, prt |
eii. Eräntekijä evm sh, 160cm, trn |
eiii. tuntematon evm sh |
| eiie. tuntematon evm sh |
eie. R.R. Pruuke evm sh, 152cm, tr |
eiei. tuntematon evm sh |
|
| eiee. tuntematon evm sh |
ee. Sevilliina evm sh, 153cm, tprt |
eei. Ruisruoja evm sh, 153cm, prn |
eeii. tuntematon evm sh |
| eeie. tuntematon evm sh |
eee. Sariilta evm sh, 150cm, trt |
eeei. tuntematon evm sh |
|
| eeee. tuntematon evm sh |
i. Tapio-Antero oli juronpuoleinen hevonen, ei puhunut eikä pussannut. Eikä oikeastaan halunnut tehdä muutakaan. Vanhempien luonne valui kokonaan hukkaan, tummanrautiaassa suomenhevosorissa ei ollut tippaakaan miellyttämishalua tai eteenpäinpyrkimystä, ennemminkin 154 senttimetriä mutruhuulista mielensäpahoittajaa ja laiskottelijaa. Eipä orista hääviä ratsua tullutkaan, helppo B ja 80cm, ajo-opetus siihen päälle. Ajohommissa ori olikin vähän parempi, se oli aavistuksen herkempi ja yritteliäämpi ajaa kuin ratsastaa. Orissa oli vähän kovakylkisen, avuille kuuron ratsastajanignooraajan vikaa. Liikkeet olivat suorat ja pitkäaskeliset, mutta maahan sidotut ja takaa voimattomat. Hyppytekniikka oli perushyvä, vaikka jalkojaan Tapio-Antero ei tosiaan nostanut, jos ei ollut pakko. Oli se sentään komea katsella; ryhdikäs, raskastekoisuutta lukuun ottamatta hyvätyyppinen hevonen, harvinaisen hyvä niska ja kaula, matala säkä, vahva lautanen, suppuvarpaiset etuset ja hyvät takaset. Tapio-Anteroa käytettiin parille tammalle lähinnä todella harvinaisen sukunsa vuoksi, sitten se ruunattiin. Orin varsat (kaikki seitsemän) eivät ole järin kummoisia, ne ovat luonteeltaan kovasti isänsä oloisia, eivätkä juhli kapasiteetilla. Rakenne niillä tosin on melko hyvä ja kehityskelpoinen, jopa hyvä. Hapannaamainen harrastehevonen eli totaaliterveenä, joskin tympeänaamaisena, 32-vuotiaaksi.
ii. Kiikkusmäen Eino-Tapani oli erinomainen harrastehevonen, rehti, nöyrä ja työteliäs. Vähän jörö käsitellä, ei se halauksista tai huomiosta välittänyt. Vaan kiltti se oli, kenen tahansa käsiteltävissä. Helppo A/90cm -tasoinen ori kisasi jonkun verran seura- ja aluekoulua menestyen etenkin seuratasolla, aluetasolla ori oli vähän vaatimaton eikä ratsastajansakaan niin tavoitteellinen kisaaja. Punarautias, 155cm korkea oli ryhdikäs ja korrektirakenteinen, ratsuksi tosin vähän raskaanpuoleinen hevonen, joka sai erityistä kiitosta hyvästä niskastaan ja hienosta kaulastaan. RKTK-III -palkittu Eino-Tapani oli reipas, työteliäs ratsu, vähän matalaliikkeinen kaveri, rohkea hyppääjä perushyvällä tekniikalla. 24-vuotiaana vakavaan ähkyyn menehtynyt ori jätti 23 jälkeläistä, jotka ovat isänsä kaltaisia vankka- ja korrektirakenteisia hevosia, valitettavasti eivät mitenkään ihmeellisiä mihinkään suuntaan.
ie. Tähkäinen menestyi valitettavasti ensimmäiseen varsomiseensa nelivuotiaana. Varsankin henki oli vaarassa, mutta se jäi henkiin. Tähkäinen oli rakenteeltaan melko vaatimaton, kaikin puolin perinteinen suomenhevonen lyhyine kauloineen ja sapelihakuisine etusineen. Liikkeiltään se oli kuitenkin vakuuttava; erinomainen askelpituus, joustavuutta, hyvä tasapaino ja työntö takaa. Ravi- ja työsuvustaan huolimatta Tähkäisestä oli tarkoitus tulla ratsuhevonen. 152-senttinen, piirtopäinen voikko oli ollut todella rohkea, helppo hevonen, älykäs ja oppivainen kaveri, joka halusi tehdä töitä ihmisen kanssa. Varsa- ja shownäyttelyistä Tähkäinen oli saanut tasaiseen tahtiin II- -palkintoa.
e. Salmennokan Sohvi oli se aina hyväntuulinen hevonen, jonka positiivisuus vaikutti jo teollisvalmisteiselta. Tummanpunarautias, 154cm korkuinen tamma oli pohjattoman hyväntuulisuutensa lisäksi lempeä, sosiaalinen Muumimamma, jonka kanssa kaikki tulivat toimeen. Eikä tässä ostosteeveetyyliin vielä kaikki; raudikko oi monitoimihevonen sanan todellisessa merkityksessä. Se veti kärryä, rekeä, niittokonetta, kuormaa ja hiihtoratsastajaa, teki hääajokeikkaa, edusti talutus- tai ajohevosena markkinoilla ja muualla, kantoi ratsastajan vikellystreeneissä ja taipui ratsuksi muutenkin, ei järin korkealle tasolle mutta taipui. Noin helppo B / 70cm -tasoinen Sohvi pysytteli kotipihalla, se ei kisannut muutamia shownäyttelyitä enempää, mutta kantakirjattiin T-suunnalle toisella palkinnolle, ratsusuunnalle ratsastettavuuskokeilla hyväksytysti ilman palkintoa. Sohvi oli vankkarakenteinen hevonen, jonka parhaita puolia olivat hyvä kaula ja järeät, korrektiasentoiset jalat. Runko oli vähän turhankin pitkä ja lanne kantava, kaulakin oli saanut olla pidempi. Tamma liikkui tasaisin, pitkin ja tahdikkain askelin, käynti oli ehdottomasti se paras ja kaunein askellaji. Sohvi varsotettiin kolme kertaa. Sen jälkeläiset ovat terveitä, erittäin hyväluonteisia ja monipuolisia käyttöhevosia, vaikkakaan eivät mitään kapasiteetin riemuvoittoja. Tamma eli 27-vuotiaaksi.
ei. Korvenkiertäjää kehuttiin hyväjalkaisimmaksi suomenhevoseksi, joka oli hetkeen nähty. Sen jalkojen ainoa isompi vika oli vuohisten lyhyys. 156-senttinen punarautias ori oli tavanomainen yleishevonen, ajo-opetettu vaan ei ravuri, perushyvä matalamman tason (heB/80cm) ratsu, täysin luotettava kaikessa metsätöistä ilman satulaa suoritettuun järveen ratsastamiseen. Raudikko oli hyväntuulinen, rohkea "kaikki käy" -hevonen, sosiaalinen kaikkien kaveri, rehellinen ja iloinen työmyyrä, joka teki kaiken suurella sydämellä. Ori kantakirjattiin Ta-suunnalle kolmannella palkinnolla, jalkoja kehuttiin, rakenteen todettiin olevan vähän enemmän ratsumainen ylös kiinnittyneine kaarevine kauloineen ja pitkine loivine lapoineen kaikkineen. Ori kiersi lähinnä työhevosnäytöksissä ja joissain pikkukisoissa, pääasiassa se oli vain perheen harrastehevonen. 26-vuotiaaksi elänyt raudikko ei ollut kovin suosittu jalostusori, mikä on sääli; sen 16 jälkeläistä ovat kaikki hyväjalkaisia ja -luonteisia, todella monipuolisia hevosia, joiden jälkikasvusta on ollut ihan kilpakäyttöön, vieläpä monipuolisesti työ-, ravi- ja ratsupuolelle, miten mitäkin yksilöä on jalostettu.
ee. Sevilliina (153cm, tummanpunarautias) oli Oikea Wanhan Ajan vossikkahevonen. Sillä tehtiin kaikenlaisia ajohommia ravikisoja lukuun ottamatta, vaikka kävi tamma pari kertaa jääraveissa hyvän mielen totaaliamatöörilähdössä juoksemassa. Pääasiassa tamma teki työhevoshommia ja vossikka-ajelua erilaisissa tapahtumissa, sekä hääajoa reellä sekä fiineillä juhlakärryillä. Sevilliinä oli kylmähermoinen, aina korrektikäytöksinen ja vähän huumorintajuton hevonen, joka kuitenkin teki töitä täydestä sydämestään eikä tuntunut väsyvän ikinä. Ei ihme, että tammalla on komeat neljä työmestaruusmitalia, kaksi kultaista. Sevilliina oli vankkatekoinen hevonen erinomaisin leimoin, sen lavat olivat pitkät ja pystyt, runko vahva ja korrekti, jalat vähän joka suuntaan vinkurat tai supussa, mutta siitä ja etusten melomisesta huolimatta Sevilliina ei koskaan oireillut jalkojaan. TKTK-I -tamma sai kehuja käynnistään sekä etenkin ajettavuudestaan, täydet pisteet. Ja pitihän näin hieno tamma varsottaa, kuuteen kertaan. Sevilliinan jälkeläiset ovat emäänsä parempijalkaisia, vankkarakenteisia, monipuolisia käyttöhevosia, jotka ovat menestyneet etenkin työpuolella. Raudikko kuoli 28-vuotiaana.
© Susiraja ❤
|
s. 24.09.2017 t. Turmeltajan Lumona, e. Lumoloihtu s. 10.10.2017 t. Turmeltajan Mollatar, e. Soimaajatar s. 07.08.2019 t. Raitin Punaherukka, e. Raparperileivos |
29.10.2017 - VSN Tuomarinäyttely - VSN - sekaluokka, tuom. taffel - 37p, CH
| KRJ | |
| 01.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - helppo B - 1/30 | 03.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - helppo B - 5/30 |
| 05.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - helppo B - 1/30 | 01.03.2017 - KRJ - Fiktio - helppo B - 1/40 |
| 08.03.2017 - KRJ - Fiktio - helppo B - 5/40 | 10.03.2017 - KRJ - Fiktio - helppo B - 6/40 |
| 02.04.2017 - KRJ - Fiktio - helppo B - 4/40 | 04.04.2017 - KRJ - Fiktio - helppo B - 3/40 |
| 11.03.2017 - KRJ - Stewart - helppo C - 3/100 | 17.03.2017 - KRJ - Stewart - helppo C - 5/100 |
| 18.03.2017 - KRJ - Stewart - helppo B - 7/100 | 21.03.2017 - KRJ - Stewart - helppo C - 3/30 |
| 28.03.2017 - KRJ - Stewart - helppo C - 2/30 | 11.04.2017 - KRJ - Tuiskula - helppo B - 2/30 |
| 13.04.2017 - KRJ - Tuiskula - helppo B - 1/30 | 13.04.2017 - KRJ - Tuiskula - helppo B - 4/30 |
| 16.04.2017 - KRJ - Tuiskula - helppo B - 5/30 | 18.04.2017 - KRJ - Tuiskula - helppo B - 1/30 |
| 18.05.2017 - KRJ - Hengenvaara - helppo B - 3/80 | 19.05.2017 - KRJ - Hengenvaara - helppo B - 8/80 |
| 06.06.2017 - KRJ - Kievarinkuja - helppo B - 4/26 | 07.06.2017 - KRJ - Kievarinkuja - helppo B - 5/26 |
| 08.06.2017 - KRJ - Kievarinkuja - helppo B - 5/26 | 08.06.2017 - KRJ - Kievarinkuja - helppo B - 3/24 |
| 10.06.2017 - KRJ - Kievarinkuja - helppo B - 3/24 | 02.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 4/30 |
| 05.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 5/30 | 06.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 1/30 |
| 10.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 4/30 | 21.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 2/30 |
| 25.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 2/30 | 30.06.2017 - KRJ - Salpicar - helppo C - 5/30 |
| 22.06.2017 - KRJ - Ricota - helppo C - 3/43 | 02.06.2017 - KRJ - Fiktio - helppo C - 2/40 |
| 03.06.2017 - KRJ - Fiktio - helppo C - 3/40 | 04.06.2017 - KRJ - Fiktio - helppo C - 2/40 |
| 06.06.2017 - KRJ - Fiktio - helppo B - 5/40 | 08.06.2017 - KRJ - Fiktio - helppo C - 1/40 |
| 11.06.2017 - KRJ - Koistila - helppo B - 3/40 | 13.06.2017 - KRJ - Koistila - helppo B - 6/40 |
| 31.10.2017 - KRJ-CUP - Kaihovaara - helppo C - 5/214 | |
| ERJ | |
| 11.04.2017 - ERJ - Stewart - 90cm - 1/100 | 13.04.2017 - ERJ - Stewart - 90cm - 5/100 |
| 26.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 4/30 | 27.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 2/30 |
| 27.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 3/30 | 30.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 5/30 |
| 30.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 3/30 | 06.07.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 1/30 |
| 18.06.2017 - ERJ - Ricotan Sekajäte - 100cm - 3/30 | 19.06.2017 - ERJ - Ricotan Sekajäte - 100cm - 5/30 |
| 21.06.2017 - ERJ - Ricotan Sekajäte - 100cm - 2/30 | 24.06.2017 - ERJ - Ricotan Sekajäte - 100cm - 4/30 |
| 26.06.2017 - ERJ - Ricotan Sekajäte - 100cm - 2/30 | 27.11.2017 - ERJ - Susiraja - 90cm - 5/30 |
| 28.11.2017 - ERJ - Susiraja - 90cm - 1/30 | 18.12.2017 - ERJ - Mitar Warmbloods - 80cm - 5/30 |
| 22.12.2017 - ERJ - Mitar Warmbloods - 80cm - 5/30 | 24.12.2017 - ERJ - Mitar Warmbloods - 80cm - 1/30 |
| 28.12.2017 - ERJ - Mitar Warmbloods - 80cm - 4/30 | 02.01.2018 - ERJ - Leijonalaakso - 90cm - 5/34 |
| 02.01.2018 - ERJ - Leijonalaakso - 90cm - 1/34 | 06.01.2018 - ERJ - Leijonalaakso - 90cm - 5/34 |
| 14.01.2018 - ERJ - Kievarinkuja - 90cm - 5/60 | 16.01.2018 - ERJ - Kievarinkuja - 90cm - 4/60 |
| 23.01.2018 - ERJ - Kievarinkuja - 90cm - 4/60 | 26.01.2018 - ERJ - Kievarinkuja - 90cm - 7/60 |
| 27.01.2018 - ERJ - Kievarinkuja - 90cm - 1/60 | 01.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 1/50 |
| 01.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 3/50 | 09.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 5/50 |
| 10.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 4/50 | 17.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 3/30 |
| 20.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 1/30 | 12.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 80cm - 4/30 |
| 17.02.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 2/30 | 04.03.2018 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 6/93 |
| 01.03.2018 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 3/40 | 06.03.2018 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 3/40 |
| 07.03.2018 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 3/40 | 10.03.2018 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 6/40 |
| 13.03.2018 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 3/40 | 20.03.2018 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 5/40 |
| VSR | |
| 31.08.2017 - VSR-CUP - esteratsastus - 90cm - 4/47 | 30.09.2017 - VSR-CUP - esteratsastus - 80cm - 2/42 |
| 31.12.2018 - VSR - Rotunäyttely - veteraaniorit - 5/8, II-palk. | |
”Ei kun nyt ratsastat sen kulman vaikka väkisin, ei tuosta tuu taas yhtään mittään. Joo en halua sinne selkään, ratsastin Seppiksellä ihan tarpeeksi sillon ko se asu meillä. Nyt vaan sisäpohje bodarikuntoon ja päättäväisyys Väyrystasolle.” Viime Turmeltajareissusta oli kulunut aivan liian pitkä aika, mutta yhä edelleen me dookien kanssa olimme yhtä typeriä. Vedettyämme ensin pullakahviähkyt saimme kuningasidean vetää valmennus tai pari, ja totta kai me aloitimme Seppiksestä. Hevosesta, joka ei nyt ihan välttämättä halua tehdä mitään. Hapanilmeinen hevonen ei asettunut eikä taipunut, se lipsutteli kulmat läpi miten kuten, ei ottanut takasia yhtään alle ja roikottipa se päätäänkin dookien kannateltavana. dookien puolustukseksi on sanottava, että se viimeinen pulla oli ehkä liikaa, ja että hän kyllä yritti kaikkensa satulassa.
”Ota ihan pysähdys, pyöräytä hartiat taakse, noin. Peruutas muutama askel, ja ihan kunnolla.. Lähti etunen edellä, mutta olkoon, se peruutti. Ja nyt taas ravia, aseta vähän, sitten se kulma. Sisäpohje.. Parempi, seuraava kulma vielä paremmi.”
Kulmajumppa sai kaveriksiin pysähdys – peruutus -pätkiä lyhyillä sivuilla, pitkillä sivuilla askeleen pidentämistä. Pysähdykset ja peruutukset alkoivat sujua, askeleen pidentäminen taas haparoi ja pahasti, kun Seppis vain veti korvat luimuun eikä millään meinannut venyttää muuta kuin hermojaan, jos niitäkään. Vaan dookiepa ei antanut periksi, ja hyvä kun en taputtanut ensimmäisten rehellisesti pidempien raviaskelten myötä.
”Kehu Seppistä! Ja itseäsi, etenkin itseäsi. Vielä toiseen suuntaan parit lisäykset, sitten saatte hetken käyntihuilata. Ai kamala se on kyllä tahmanen ratsastaa.” Pienten välikäyntien jälkeen dookie pääsi vääntämään kättä pohkeenväistöstä Käynnissä suoritettu perustehtävä, keskihalkaisijalle ja siitä pohkeenväistö uralle, vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Vähemmän yllättäen Seppiksen takaosa laahasi, oikeastaan etuosakin, hevonen painui kuolaimen taakse, vältteli työntekoa. Pohkeenväistö irtosi usean yrityksen ja kohtuuttoman työlään näköisen ratsastamisen jälkeen, aivan kuin saman askeleen olisi joutunut ratsastamaan kolme kertaa.
”Ainakin se on nyt kohtalaisen hyvässä muodossa, kaviotkin nousevat maasta eivätkä vain laahaa”, koetin lohduttaa punakkana tuhisevaa, minua mulkoilevaa dookieta.
"Ja leuka ylös rinnasta. Ei mut oikeasti, tämä on kyllä erävoitto sulle, ei ole helppo hevonen, vaikka tehtävät ihan peruskauraa olivatkin."
Älä koskaan sano ei koskaan ja muita elämänviisauksia. Olin jättänyt törkeästi Lissun vastuuseen Susirajasta ja karauttanut katsomaan erästä myytävää tammaa (joka ikävä kyllä ei sitten osoittautunutkaan sopivaksi ostaa) ja saanut siinä sivussa kuningasidean. Vierailisin lohtupullakahveilla Turmeltajassa, kyseinen myyntitamma kun asui melko lähellä dookien tallia. Niinpä kaarsin pihaan uskollisen farmarini kanssa ja loikkasin intoa puhisten pihamaalle kailottaen samalla ”Susirajan tampion saapumista”, jotta en vahingossakaan ainakaan jättäisi sen fiksumpaa kuvaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Kauaa en joutunutkaan odottelemaan, että dookie saapui tallista ihmettelemään pihamaallaan tapahtuvaa idioottinäytelmää.
”Mun piti ostaa hevonen, jota en ostanut, joten tulin pullakahveille”, valaisin dookieta hymyillen aurinkoisesti. Naista nauratti jonkin verran, mutta siirryimme siitä sisätiloihin nauttimaan niistä kuuluisista kahveista. Iloni ei olisi voinut olla suurempi, kun pullien sijasta tallituvassa tarjottiin uunituoreita joulutorttuja. Koskaan ei ole liian aikaista joulutortuille. Jutustelimme niitä näitä oman aikamme, kunnes dookie katsoi kelloa vähän kauhuissaan.
”Mun piti ehtiä liikuttaa Seppo-Einari ja Lokki tässä välissä!”
”Jos käydään maastossa niin mä voin ratsastaa Seppo-Einarin?” huomasin päästäväni suustani sanat, joita en koskaan uskonut sanovani. Seppo-Einari kun oli alun perin Susirajaan ostettu massava viiksiori. En kuitenkaan kestänyt sen nimeä (erinäisten huonojen kokemusten vuoksi erään samankaltaista nimeä kantavan hirveän puoliverisen vuoksi) joten myimme sen eteenpäin dookielle. Vannoin, etten koskisi mokomaan hevoseen pitkällä tikullakaan.
Ehkäpä en halunnut enää koskaan maastoilla Lokilla, jonka myimme aikuisena dookielle. Olihan se kiva ja komea ori, mutta sen navigaattori oli, ja on varmaan edelleen, rikki ja Lokki jos haluaa johonkin puskaan, se menee puskaan. Seppo-Einari sentään pysyy tiellä.
”No sehän vain passaa, nyt kun ei oo niin kamala kelikään!” Ja huomasin nyökytteleväni ja olevani kovaa vauhtia matkalla hakemaan rautiasta oria tarhasta. Sille oli kasvanut viikset. Turvalle. Samalla mietin, miksi sotkin itseni tähän. Seppo-Einari katsoi minua leppeästi ja koetin miettiä, että ei tämä ole läheskaimansa. Kiva hevonen Seppis on. Jos miettisin sitä Seppiksenä, kaikki olisi ok.
”Sä olet saanut kyl Lokista kuorittua huomattavan hienon hevosen”, huomioin, kun harjasimme ratsujamme. Seppis seisoi leppoisasti paikallaan silmät puoliummessa, lepuuttaen takajalkaansa ja ehdin ihan hyvin harjata sitä vähän sinne päin katsellessani kasvattiamme. Lokki oli laihtunut ja saanut lihasta sitten Susiraja-aikojensa.
”Joo, se on kyl hieno! Ainakin silloin, kun ei imitoi betoniporsasta”, dookie vinoili ja minä meinasin kuolla nauruun Seppiksen lapaa vasten. Ori käänsi korviaan vähän ja aloin toden teolla uskoa, että se oli ihan kelpo hevonen. Rauhallinen ja järkevä, kuten sitä oli meille mainostettu. Tai siis Lissulle, joka yritti mainostaa sitä minulle.
”Huutele mulle sitten kun oon eksymässä”, totesin iloisesti dookielle noustessani Seppiksen selkään. Olin luvannut ottaa johtoaseman leveäselkäisen orin kanssa, jotta dookiella olisi tarpeen vaatiessa vetoapua ja pysäytyspylly. Voisihan Lokki käyttäytyä hyvinkin, mutta voikkopojan omista mielipiteistä ei aina tiennyt. Seppis sen sijaan kuulemma kulki aina kuin juna, siihen suuntaan kuin piti ja sitä askellajia kuin piti, jos kohta säätövara oli välillä kuulemma hieman hakusessa.
”Joo, jos mä ehdin huomata”, dookie naureskeli Lokin selässä säätäessään jalustimia. Vilkaisin voikkoa, joka ei ainakaan näyttänyt siltä, että aiheuttaisi ongelmia. Toivottavasti ei.
Turmeltajan maastot eivät olleet minulle ne tutuimmat, vaikka olinkin käynyt maastoilemassa siellä dookien ja Lissun kanssa ennenkin. Niinpä kyselin dookielta varmasti kyllästymiseen asti, kumpaan suuntaan tästä mennään, voiko tässä ravata tai laukata ja niin edelleen. Seppis kulki nätisti allani ja yllätyin siitä, miten kevyt se oli ratsastaa! Massiivinen ja vähän raskaankin oloinen ori ei painanut kädelle, ei ollut kovakylkinen ja vastasi apuihin mukavasti. Kokeilin myös sitä kuuluisaa askeleen säätöä ja siinä kieltämättä oli vähän tekemistä. Seppis ei juuri lyhentänyt, se vain rullasi kaulaansa, eikä se oikein pidentänytkään. Eikä kiihdyttänyt. Kulki vain eteenpäin.
”Estepuoli Seppo-Einarin kanssa on vähän hauskempi kuin koulupuoli. On me saatu sijoituksia jo laatikseen asti, mutta oli siinä kyllä työtä!” dookie kommentoi, kun huomautin huomioistani.
”Uskon! Ihmekään, ettei tää ole helposta B:stä eteenpäin viety”, naurahdin, kun Seppis jälleen kerran huomaavaisesti jätti huomiotta pyyntöni hieman lyhentää askelta ja ryhdistäytyä. Hymähdin ja annoin orin ravata eteenpäin omaan tahtiinsa.
Loppumaasto sujui samoissa merkeissä. Laukka ei ollut kovin hurjaa, mutta mukavan reipasta ja isoa. Lokkikaan ei tällä kertaa halunnut olla turhan kovapää, vaan se tyytyi mukisematta dookien sille antamaan reittiin. Ehkäpä asiaan vaikutti hieman myös se, että herkullisia marjapuskia ei juuri ollut. Hauskuutin dookieta välissä kertomalla sattumuksesta, kun Lokki karkasi minulta viedessäni sitä tarhaan ja löytyi lopulta kiukkuisen naapurin marjapuskia riipimästä. Meillä oli Lissun kanssa melkoinen työ lepytellä naapuri, mutta sopu saatiin lopulta ja nykyään saammekin naapurilta säännöllisesti viinimarjoja pakastimeen.
”Tervetuloa vieraisille kun ehdit, meilläkin saattaa päästä maastoon ja olla uusia varsoja…!” markkinoin dookielle löysätessäni Seppiksen satulavyötä. Ori tuuppi vähän kättä kerjäten herkullista leipäpalaa, mutta työnsin sen toistaiseksi syrjään.
”Joo, tallissa onkin kymmeniä tyhjiä karsinoita ja näin”, dookie nauroi, mutta lupasi kuitenkin tulla syömään suklaakakkua ja juomaan kahvia, kun vain ehtisi.