Melkoinen Moshaaja
Perustiedot Koulutustaso
suomenhevonen, orikenttäpainotus
159cm, mustako. he A, re. 110cm, me. 100cm, CIC1
s. 11.09.2016 FI, 10v (ikääntyy satunnaisesti)kilpailee CIC1 -tasolla
VH16-018-2210
Omistajatiedot Kilpailumenestys & saavutukset
om. dookie VRL-04373, TurmeltajaKERJ 40 sijoitusta, VSR 0 sijoitusta
kasv. SusirajaKTK-III, SLA-I, KERJ-I, SV-III

© luvat on, ratsastuskuvat © Cherie 1, 2 (CC BY-NC 2.0), kuvia muokattu - lisää kuvia alempana

Luonnekuvaus

Moshaaja-Mosku on vähän juro ja mököttävä otus, joka nauttii huomiosta niin kauan, kun siihen ei kosketa. Ori ei välitä rapsutteluista ja lässytyshetkistä, mutta sen sijaan se nauttii saamastaan huomiosta ulkona, oli se sitten koulu-, este- tai maastoradalla, tai vaikka sitten ihan omalla kotikentällä. Showmiehen elkeet tulivat esiin jo nuorena, kun pieni hevikana esitteli lennokasta laukkaansa ihastuksesta hurmioituneille katsojille, mutta karautti saman tien karkuun, kun sitä yritti lähestyä. Ei siis ihan se helpoin varsa, eikä se edelleenkään ole mikään mukavin ja yksinkertaisin käsiteltävä, mutta kyllä mustuaisen kanssa toimeen tulee. Ja ratsailla sitäkin paremmin. Jonkin sortin liinakkoa tästä isän tapaan toivottiin, mutta onhan se mustatukkainen moshaaja vähän hevimpi kuin blondi.

Moskun kanssa tulevat parhaiten toimeen hiljaiset ja ujot, oman elämänsä erakot. Tämä musta ei tosiaankaan pahastu, jos sen hoitaa vain pikavauhdilla pahimmista lioista ja takuista. Ori päin vastoin tuntuu vaivaantuvan ja kummastelevan, jos sen kanssa jää pitämään tunnin pituista puunaustuokiota. Karvat puhtaaksi, jouhet selväksi, kaviot kondikseen ja varusteet niskaan - erittäin toimiva tyyli Moskun kanssa. Nuorempien kävijöiden kanssa pitkätukkainen musta orilla on kärsivällisyys tiukassa, kun nuoret heppafanit haluaisivat letitellä ja sukia mustia jouhia loputtomiin asti. Moskuhan ei ole mikään ilkeä tyyppi, mutta kun sillä menee hermot, se osaa olla aika... no, vakuuttava. Ihan hevosen korkuinen, musta villiorhi taitaa etujalkojen viuhtomisen ja niiden tiukan paukuttelun niin lattiaan kuin seiniin, eivätkä muutkaan "mene pois, en pidä tästä" elkeet ole sille mitenkään vieraita. Ja niitä elkeitä kannattaa kunnioittaa, hevimiehestä paljastuu yllättävän ikäviä puolia, kun sen pinnaa venytetään tarpeeksi pitkälle.
Talutettuna juro hevikana on vähän katujyrämallia, se ei varsinaisesti ryntää tai ryysi, mutta jos sen kanssa tekee vaikkapa äkillisen suunnan muutoksen, saattaa hevonen jatkaa kaikessa rauhassa, joskin hyvin päättäväisenä matkaa alkuperäiseen suuntaan. Ja se ei muuten ihan hevillä käänny. Eikä edes rokilla. Moskun kanssa kannattaa käyttää ketjunarua ja hanskoja, ihan vain kääntämisen helpottamiseen. Noin muuten musta kulkee ihan mukavaa tahtia ja pääasiassa sinne mihin on tarkoituskin.

Vaikka meidän hevikanamme ei olekaan ihan yhtä raskas ja kankea ratsu kuin isänsä, ei sen kanssa siltikään pääse missään nimessä liian helpolla. Orille on vähän liiankin helppoa ja mukavaa juosta kaula suorana ja takapää aktiivisena kuin sammaloitunut kivi, jos siltä ei oikeasti vaadi asioita. Ja tarkasti. Mosku on tullut ainakin tässä tapauksessa emäänsä - se on tarkka siitä miten sitä ratsastetaan, vaikkei se esitäkään vastalauseita mitenkään lennokkaasti tai kovinkaan radikaalisti. Kova, hidas tai epäreilu käsi, ja Mosku pysähtyy. Puristava, liian aktiivinen tai liian hidas jalka, Mosku pysähtyy. Etukeno, puristavat reidet tai vino istunta, Mosku kääntyy ja pysähtyy. Tämän otuksen kanssa todellakin pääsee hiomaan niitä pikkutarkkoja asioita, jos siis olet herra Hevikanan mielestä muuten riittävän täsmällinen. Musta on melko hidas lämpiämään, ja sen kanssa kannattaa oikeasti käyttää alkuverryttelyyn kuluva aika huolellisesti, jos sen kanssa mielii tehdä yhtään vaativampia tehtäviä sisältävää treeniä. Vaikka Mosku onkin monipuolisen ärsyttävä apujen suhteen, on se kuitenkin huomattavasti herkempi kädelle, kuin jalalle. Sen kanssa kannattaa siis heti alusta asti vaatia, että pohjeavut menevät läpi, koska itse treeniä tehdessä tämän laiminlyönti saattaa koitua ratsastajan hermojen - ja jalkalihasten - kohtaloksi. Mosku ei ole askellajeiltaan ja liikkeiltään kovin kummoinen, hyvin keskivertotasoa. Laukka sillä on kyllä tahdikas ja puhdas, muttei sekään järin näyttävä tai lennokas. Sen verran siitä kuitenkin löytyy liikettä ja jousia, että helppo A -tason tehtävät onnistuvat sujuvasti, ja jotkut vaikeammatkin liikkeet se taitaa. Tiivistetysti Mosku on hevonen, joka tekee mitä pyydetään - jos osaat pyytää oikein - eikä yhtään sen enempää. Nöyrää tai miellyttämisenhaluista tästä ei saa tekemälläkään, mutta perustoimiva hevonen se kyllä on, eikä kuitenkaan mistään pahimmasta päästä.
Kun Moskun kanssa pääsee hyppäämään, tulee pintaan usein ajatus, että onko se kusettanut kaikki herkkistelynsä koulutreeneissä. Esteillä ori nimittäin tuntuu vähät välittävän, mitä siellä selässä touhutaan; kunhan mustan ohjaa oikeaan suuntaan, pitää vähän jarrua ettei ponnistus muutu läpiryntäykseksi, niin Mosku kyllä hyppää. Ja yleensä vielä puhtaasti, sekä ihan kohtuullisella tekniikallakin. Se on vähän laiska tuomaan etujalkojaan eteen, mutta ponnistus ja hyppy ovat teräviä ja selän läpi meneviä, joskin se hyppää ennemmin vähän korkeammalle, kuin koukistaa jalkojaan kunnolla eteen. Virtaa hypätessä löytyy, ja vauhtia myös ihan riittämiin. Mosku on yllättävän ketterä tapaus estekentillä, vaikka tiukemmissa kurveissa se kyllä tarvitsee taas ratsastajaltakin apua, että tasapaino ja järki hommassa pysyvät.
Maastoesteillä Mosku ei juuri eroa puomien kanssa hyppelystä, paitsi että intoa tuntuu löytyvän vielä enemmän. Musta on ehdottomasti enemmän estepuolen hevonen, sillä hyppääminen on sille suuri ilo ja intohimo. Harmi vain, että kenttäkisoissa on se pieni paha kouluosuus myös... Maastoesteet eivät jännitä heviharjaa lainkaan, se ei kyttää tai epäröi kummallisimmillakaan virityksillä, vaan menee yli jos se vain on mahdollista. Muuten maastoillessa Mosku on taas hyvin kylmänviileä äijä, joka ei näytä tyytyväisyyttään kovin vahvasti, vaikka se tykkääkin hanatella menemään vauhdikkailla pätkillä, kuin myös tallustaa hiljaisessa metsässä.

Kilpailupaikoilla Moskun jurous näkyy mukavalla tavalla - se seisoa möllöttää tyynen rauhallisena siinä missä se nyt ikinä onkaan, eikä se juuri noteeraa muita hevosia. Se ei jännitä, hermoile tai pöllöile, se vain on. Verryttelyssä Mosku pitää herätellä pienestä koomastaan, ja jos tässä onnistuu, on luvassa luultavasti ihan mukiinmenevä suoritus. Jos ori jää hitaaksi ja tahmeaksi jo verkan puolella, tulee se myös jatkumaan radalla. Toki siis vain koulupuolella, esteillehän Mosku on aina valmiina lähtemään tositoimintaan.
Hevikana on hyvin simppeli lastattava, se löntystää rauhassa koppiin, pysähtyy syömään, ja syö ja seisoo siihen asti, että joku tulee tuuppimaan sitä ulos kopista. Omalla tavallaan herttainen ukkeli, omalla tavallaan myös vähän... omalaatuinen hevikana.

Meriitit ja saavutukset

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2016
rakenne 5,6, suku 10, käytöskoe 5 = 20,6 SV-III

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.07.2019
8,5 + 40 + 25 + 20 + 13,5 = 107p KERJ-I

Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.01.2017
(R) 17 + 17 + 18 + 17 = 69p KTK-III

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.07.2019
11 (3-3-3-2) + 21 + 25 + 20 + 20 = 97p SLA-I

Kolme ensimmäistä © Cherie 1, 2, 3 (CC BY-NC 2.0), kuvia muokattu, loput © Ransu.kuvat.fi

Sukutaulu

i. Hevimiesystävä
sh, 159cm, vprt | Ch, KTK-II, KERJ-I
ii. Hynynen
sh, 159cm, trt | SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA2
iii. Nenonen evm
sh, 161cm, tprt
iiii. Pennonen evm
sh, 159cm, prt
iiie. R.E. Nenäpäivä evm
sh, 156cm, rt
iie. Vuorivaaran Malla evm
sh, 155cm, rt
iiei. Kotitien Marras evm
sh, 158cm, rt
iiee. Vuorivaaran Nelli evm
sh, 153cm, rn
ie. Halavakan Salakavalakas
sh, 160cm, prt | VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-II, YLA1, Jälk-C
iei. Kalavale evm
sh, 155cm, rt
ieii. Valavakka evm
sh, 163cm, m
ieie. Läpsylipsu evm
sh, 158cm, rt
iee. Sala-Käppänä evm
sh, 154cm, prt
ieei. Kiva Käppänä evm
sph, 133cm, rt
ieee. Käpylehmä evm
sh, 165cm, rn
e. Varjotanssi
sh, 158cm, prn | Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
ei. Koivuniemen Herra
sh, 154cm, m | SLA-I, KERJ-I, Jälk-C
eii. Kultamies evm
sh, 154cm, m
eiii. Aikamiespoika evm
sh, 159cm, m
eiie. Aikamieli evm
sh, 152cm, trn
eie. Joutsentanssi evm
sh, 157cm, rn
eiei. Arosanervo evm
sh, 160cm, m
eiee. Heliara evm
sh, 149cm, rt
ee. Jätetään Kitumahan
sh, 150cm, tprn | KERJ-I
eei. Jännästi Jäkittää evm
sh
eeii. Jämptisti Näinevm
sh
eeie. Näsäviisastelua evm
sh
eee. Kitumaijja evm
sh
eeei. Maisterri evm
sh
eeee. Kitumus evm
sh

Jälkeläiset

s. 20.06.2018 o. Tukkajumala Tuonelasta, e. Pirunkorven Iltatoive

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!

00.00.0000 - paikka - VSN/NJ - luokka, tuom. tuomari - palkinto

KERJ
02.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 1/30 04.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 3/30
06.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 2/30 07.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 3/30
19.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 1/30 25.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 2/30
26.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 3/30 20.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 2/30
21.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 4/30 22.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 3/30
01.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 5/30 07.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 3/30
10.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 3/30 11.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 1/30
16.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 1/30 22.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 4/30
07.05.2017 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 2/30 10.05.2017 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 4/30
13.05.2017 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 2/30 01.05.2017 - KERJ - Sugar & Spice Shetlands - CIC1 - 1/30
02.05.2017 - KERJ - Sugar & Spice Shetlands - CIC1 - 2/30 06.05.2017 - KERJ - Sugar & Spice Shetlands - CIC1 - 2/30
14.05.2017 - KERJ - Sugar & Spice Shetlands - CIC1 - 1/30 15.05.2017 - KERJ - Sugar & Spice Shetlands - CIC1 - 1/30
28.05.2017 - KERJ - Sugar & Spice Shetlands - CIC1 - 3/30 18.06.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 4/30
10.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 3/30 12.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 5/30
14.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 1/30 16.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 1/30
22.08.2017 - KERJ - Ros Cirein - CIC1 - 3/30 28.08.2017 - KERJ - Ros Cirein - CIC1 - 2/30
12.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 5/30 20.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30
24.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 5/30 20.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 3/30
30.08.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 04.09.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 3/30
07.09.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 3/30 09.09.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 1/30
VSR
31.05.2018 - VSR - Rotunäyttely - aikuiset orit - 21/25, III-palk. 31.12.2018 - VSR - Rotunäyttely - aikuiset orit - 11/13, II-palk.

Päiväkirja & valmennukset

29.05.2019 Taattua laatua Susirajasta, kirjoitti Lissu

"Se on... karsea." Tuijotin epäuskoisena kentällä turpa taivasta kohti ravaavaa suomenhevosoria, jonka runko oli pitkä kuin nälkävuosi, selkä- ja vatsalihakset totaalisen tavoittamattomissa, takaosa edelleen lomalla.. dookie irvisti.
"Kyllä tämä tästä vertyy! Tämä on palkittu CIC1-kilparatsu!"
"Kenet te oikein lahjoitte?"
"Tämä on teidän kasvattinne."
"Niin muuten perhana onkin. Apua. A-P-U-A."

Ratsukon verrytellessä itsenäisesti katselin Moskua epäuskoisena. Ei nyt ehkä komein, mutta korrekti hevonen; syvä pyöreä runko, kevyenpuoleinen kaula (jossa ei ihme kyllä ollut isommin alakaulaa Moskun selkeistä yrityksistä huolimatta), lyhyt ja jyrkkä lautanen, vähän suomenhevosen tyyppivikoja kintuissa. Ori tosin oli ihan oikeasti tehnyt uran CIC1-radoilla, joten rakenne ja jalat selkeästi riittivät ja kestivät. Hevosen liikkeistä en pohtinut yhtään mitään, sillä ne eivät vielä näyttäneet yhtään miltään.
dookie ratsasti määrätietoisesti, käsi vakaana ja pehmeänä, hyvässä ryhdissä ja selkeästi joka askeleella töitä tehden. Ja Mosku kuunteli, reagoi. Selkä ja vatsalihakset heräsivät, turpa laskeutui, muoto parani asteittain, takaosakin hyrähti käyntiin alkaen polkea alle ja työntää kunnolla. Hiljalleen käynti- ja raviverryttely tuotti tulosta, eikä Mosku näyttänyt enää toivottomalta Susirajan ylijäämähevoselta, joka oli puskettu ensimmäisen reppanan riesaksi. Ori alkoi näyttää ihan oikealta kenttähevoselta.

Ratsukon verryteltyä kaikissa askellajeissa otin ohjat käsiini.
"Teitte jo temponvaihteluita verrytellessänne, samaten askeleen pidennystä ja lyhennystä.
Haluan nähdä vähän lisää, joten –"
"Lissu, keksi muutakin kuin siirtymisiä."
"—siirtymisiä harjoitusravista keskiraviin ja takaisin vähän uran sisäpuolella. Etkä napise, loistavaa perustyöskentelyä!" dookie napisi, mutta teki työtä käskettyä. Siirtymät olivat, joka ikinen, hyvin valmisteltuja, pehmeästi ratsastettuja ja hevosen(kin) osalta erinomaisesti suoritettuja. Mikään liitokavio kasvattini ei ollut, melko keskiverto liikkuja. Liikkeet olivat kuitenkin puhtaat, keskiravi nyt ei ollut mikään näyttävä, mutta selkeä keskiravi kuitenkin. "Hyvä, lävistäjä lisättyä ravia." Vähän vapaampi muoto, erinomainen selän käyttö, ei jännittyneisyyden tippaakaan. Kaikin puolin moitteettomasti valmisteltu, ratsastettu ja suoritettu liike niin oikeaan kuin vasempaan kierrokseen.

Teetin myös avo- ja sulkutaivutuksia (pääsin motkottamaan muutamasta banaanimaisesta mutkasta dookien istunnan valahtaessa hetkellisesti lähes kokonaan vasemmalle istuinluulle). Pääosin nämäkin sujuivat hyvin; riittävä kokoamisaste, ei liioiteltua poikitusta, aktiivinen liike.
Laukkatyöskentelyn ratsukko sai aloittaa rennossa muodossa esitetyltä vastalaukalla pitkin uraa. Ei muuta. Halusin nähdä – ja näinkin – vaivatonta, tasapainoista vastalaukkaa, jonka takia hevonen ei heti joutunut ponnistelemaan tai hikoilemaan. Mosku kantoi itsensä erinomaisesti, piti vastalaukan yllä moitteetta liikkuen yhtä vaivattomasti kuin myötälaukassa. Myötälaukassa pyysin vain pari pääty-ympyrää sekä vähän siirtymisiä harjoituslaukasta keskilaukkaan. Molemmat selkeästi tiesivät, mitä tekivät, ja alun kauhistusesityksestä huolimatta ratsukon yhteispeli oli lähes moitteetonta. Vakaa, pehmeä, hyvin myötäävä käsi, paikoillaan pysyvä jalka joka ei puristanut polvella tai nakuttanut kantapäällä. hyvä keskivartalon hallinta, sitä hetken notkahdusta lukuun ottamatta. Mikä lie nukahdus siinäkin tuli.

"Minähän sanoin, että se osaa", dookie totesi loppuravien aikana ohittaessaan minut.
"Ei se heti siltä näyttänyt."
"Tämä onkin hukanpoika."
"HEI."

29.06.2019 Kasvattajatäti tositoimissa, kirjoitti Lissu

Istuin tukevasti Moskun selässä, säädin jalustinhihnoja ja pohdin, miksi ihmeessä en ollut kotona ratsastamassa omia hevosiani. Koska dookie oli pyytänyt nätisti ja Turmeltajassa käyminen oli ihanaa, siksi, mutta.. Niin. Hukanpoika seisoi nätisti paikoillaan, oli vain; Moskulla ei tuntunut olevan erityisen kiire päästä aloittelemaan työntekoa kasvattajatätinsä kanssa. dookie asettui aidalle istumaan, kaiketi nainen halusi päästä vuorostaan naureskelemaan minulle, kauhistelemaan, kuinka kamalan näköisenä, selättömänä alakaulatreenarina hevikana minun allani juoksisi ennen yhteisen sävelen (mahdollista ja erittäin toivottavaa) löytymistä.

Tiesin ratsuni olevan todella tarkka ratsastajansa avuista, sellainen pikkutarkka pilkunviilaajahevonen, joka pakotti ratsastamaan oikein, joskus turhankin kanssa. Olin ollut toukokuussa huutelemassa dookielle, mitä tehdä ja miten, minkä lisäksi olin nähnyt Moskua kisoissa (sekä kuunnellut dookien vuodatuksia herran ratsastettavuudesta). Tasan tarkkaan tiesin, mihin soppaan olin lusikkani tunkenut.
Pitkin ohjin kävely pitkin poikin kenttää sujui hyvin, Mosku käveli rentona pitkin askelin. Kootessani ohjat ja pyytäessäni vähän aktiivisempaa käyntiä huomasin erinomaisen selkeästi ratsuni pikkutarkkuuden; Mosku huomasi istuntani pienen vinouden, huonosta ajoasennosta jäykistyneen oikean polven. Ori alkoi taipua mutkalle oikeaa polveani pakoon, turpa lähti hienoiseen nousuun, selkäkin taisi notkahtaa koettaessani korjata istuntaani. Jalustimet pois, jalkojen pyörittelyä, istuinluitteni etsintää.
"Etkä yhtään virnistele siellä!"
"Jännä nähdä, mihin tämä menee, ja miten paljon oikein hikoiletkaan Moskun kanssa."

Kieli keskellä suuta hyvän käynnin ja ravin hakeminen ei auttanut; turhan tiukkanutturainen ratsastaminen sai hartiani ja rankani jännittymään, mikä säteili saman tien Moskuun. Kaikista parhaiten ori liikkui nostaessani jalustimet jälleen kaulalle.
"Tämä on ihan helkkarin herkkä! Enkä nyt tiedä, onko se pelkästään hyvä asia." dookie vain nyökytteli, juujuu, kärsihän Lissu vuorostasi. Mosku reagoi mukavan nopeasti myös hyvällä tavalla; asentoni ollessa rento ja luonteva hukanpoikakin rentoutui, kaulan virkkuukoukku katosi, samaten askelten nykivyys.
Päädyin ratsastamaan ilman jalustimia; koetin perustella tätä dookielle istuntatreeninä, mutta eihän se läpi mennyt. Sain kuulla halpoja herjoja hieronnan tarpeesta sekä kuittailua valmentautumisen tarpeesta, kerran kinttuni olivat vinkurat. Jalustimitta ratsastaessani sain Moskun kuitenkin aika hyvin avuille, pohkeenväistöt sujuivat sievästi, samaten pysähdykset ja peruutukset, askelten pidennykset ja lyhennykset. Laukannostot olivat sen verran voimakkaat ja ylös suuntautuneet, että kerran keikahdin ratsuni kaulalle. Mosku tuntui pöyristyvän tästä, se teki täysstopin ja ihmeellisen tasajalkahyppypukin, joka sai minut älähtämään ja dookien nauramaan niin, että nainen oli tipahtaa aidalta.

Siltikin, pätkittäin, sain Moskun tuntumaan lähes yhtä hyvältä kuin ori oli parhaimmillaan dookien alla näyttänyt. Vaikka pakko myöntää, että hieman kismittää, kun en saanut hukanpoikaa täysin kuulolle ja tekemään absoluuttista parastaan! Opettavainen kokemushan tämä oli, sain jälleen muistutuksen siitä, ettei ratsastaja ole koskaan valmis. dookie sai pisimmän nenän; vaikka kevyesti hionnut Mosku vaikuttikin ihan tyytyväiseltä oloonsa, minun paitani oli ihan liimautunut selkääni kaiken hiki päässä työskentelyn jälkeen. Kyllä tästä jotain jäi käteen; pätkiä hyvää, tahdikasta, helposti säädeltävää ravia, rentoa hienoa käyntiä, pari oikein kaunista ja hyvätempoista laukkaympyrää.


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen