Maanan Kauhistus - kuollut 06.03.2016

10.08.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sofia W.

Tällä kertaa valmennuksen keskiössä oli erilaiset raviharjoitukset. Tämän kertoessani päästit pienen parahduksen, jonka tulkitsin johtuvan siitä, ettei Kapu tainnut omata niitä ratsastajan kannalta kaikkein miellyttävimpiä askellajeja. Niin tai näin, menonne näytti oikein hyvältä kentän keskeltä katsottuna. Alkuverryttelyissä ori tosin oli aavistuksen verran malttamaton ja pääsi lintsaamaan kulmissa muutamaan kertaan ennen kuin huomasit alkaa ratsastaa määrätietoisemmin.

Itsenäisesti suorittamanne alkuverryttelyn jälkeen aloitimme simppelisti pysähdyksillä ja peruutuksilla. Alkuun Kapu suostui pysähtymään varsin vastahakoisesti ja yritti tekeytyä kokonaan kuuroksi pyytäessäsi sitä peruuttamaan ensimmäistä kertaa. Muutaman toiston myötä yhteistyö alkoi toimia jouhevammin. Tämän jälkeen pujottelitte käynnissä oikein mallikkaasti, ja siitä oli hyvä siirtyä pääaiheeseen eli ravailuun. Lyhyitä ravipätkiä, väliin pysähdys ja lisää ravia. Nämä sujuivat teiltä oikein mallikkaasti. Koottu ravi oli myöskin oikein mukavan näköistä. Ennen loppukäyntejä pääsitte vielä pujottelemaan ravissa, mikä oli Kapun mielestä selvästi ihan huisin kivaa! Ori suoriutui annetuista tehtävistä hyvin ja mielellään ja toimitte hienosti yhteen.

12.08.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sofia W.

Kapu liikkui tänäänkin alusta saakka ryhdikkäin, elastisin askelin korvat uteliaasti hörössä. Saitte edellisen valmennuksen tavoin suorittaa alkulämmittelyt itsenäisesti, ja sillä aikaa minä keskityin vain ihailemaan komean suomenhevosen lennokkaita mutta kuitenkin täysin hallittuja liikkeitä ja hyvää asennetta.

Tänään saitte tehdä paljon voltteja, täyskaartoja, kolmikaarisia kiemurauria ja erilaisia siirtymiä. Laukkaharjoituksina otimme tällä kertaa harjoituslaukka – keskilaukka – harjoituslaukka – yhdistelmää, joka oli teidän suorittamananne kokonaisuudessaan oikein mukavan näköistä. Myöskään vastalaukan kanssa ei ollut ongelmia. Peruutukset olivat tarmokkaalle ja menevälle sporttisuokille taas vähän pakkopullaa, mutta niitäkin tehtiin suht vähillä mukinoilla koska niin pyysit. Treenasimme myös pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissa, kaavalla pari askelta väistöä – suoristus – toiset pari askelta väistöä. Näistä(kään) ei jäänyt huomautettavaa, ja kokonaisuudessaan suoriuduitte valmennuksen tehtävistä jälleen sangen kiitettävästi.

20.08.2015 Kouluvalmennus, valmensi Augusta

Saavuin hieman etuajassa kentän laidalle. Oli ilta ja aurinko sarasti enää puiden latvojen takaa kentälle. Kesäilta oli valoisa joten olin päättänyt pitää valmennuksen ulkona. Ei aikaakaan kun ratsukko jo astelikin portista sisään. Dookiella oli allaan nätti tummanpunarautias suomalainen joka pursusi energiaa astellessaan kentän laidalle. Pyysin heitä aloittelemaan melkein heti verryttelyn.

Ohjeena oli tehdä aina pitkän uran keskellä pieni voltti asetuksineen ja temponlisäys lyhyellä sivulla. Ratsukko aloitteli lisäyksellä. Kapun lisäys oli vauhdikas ja rikkominen laukkaan tarkoitti Dookielle siis pienten puolipidätteiden käyttöä. Voltti meni jo rauhallisemmin ja ori tuntui nyt kuin tanssahtelevan liikkeessä. Asetus jäi hieman jäykäksi ja siksi pyysin heitä tulemaan vielä kerran saman. Tämä tapahtui hienosti, joten annoin heille luvan jatkaa samaa laukassa vain vaihtaen voltit isoiksi keskiympyröiksi. Laukannosto tapahtui vain pienellä jalan heilautuksella ja niin Kapu lähtikin liikkeelle kaula kaarella ja rytmikkäällä laukalla. Muutaman onnistuneen kerran jälkeen annoin heidän päättää tehtävän. Olin nimittäin pyytämässä heiltä vastalaukkaa koko uralla. Dookie ymmärsi tehtävän ja niin hän antoi vasemman laukan avut pienin avuin. Ratsukko oli selvästi harjoitellut tätä kotona ja minun piti siis vain ihailla vierestä. Valmennus päättyi varsin laadukkaaseen oikeaankin vastalaukkaan. Olin heihin hyvin tyytyväinen ja siihen päätimmekin valmennuksen. Oli ilo valmentaa näin mahtavaa paria, jonka kisaura on jo edennyt mahtavan pitkälle!

12.09.2015 Kouluvalmennus, valmensi Siiri K.

Tuttu pihakuja johdatti minut taas dookien suomenhevostallin tiluksille. Tällä kertaa olimme sopineet pitäväni pienen valmennustuokion hänelle itselleen ja orille Maanan Kauhistus. En ollut aikaisemmin kyseistä hevosta nähnytkään, joten pienellä jännityksellä odotin mikä minua olisi siellä vastassa. Ilma oli varsin syksyinen ja harmaa, eikä sadekuurokaan näyttänyt olevan kaukana, joten parkeerattuani auton suuntasin kulkuni suoraan maneesiin. Hetken ihmeteltyäni tyhjää hallia dookie ilmestyi raudikon orinsa kanssa oviaukkoon ja huikkasi tervehdyksensä. Vastasin takaisin ja vaihdoimme hieman kuulumisia, ja samalla dookie paljasti hieman yksityiskohtia tämänpäiväisestä ratsustaan. Ainakin joutuessaan odottelemaan hevonen vaikutti varsin malttamattomalta, pyöri paikoillaan ja kuopi maata - selvästi valmiina työntekoon. Päästin dookien kipuamaan ratsunsa satulaan ja seurasin heidän verryttelyään hetken: ainakin tässä vaiheessa Kauhistus antoi itsestään positiivisen kuvan.

Alkuverryttely sujui varsin hyvin, joskin Kauhistus löysi maneesin nurkasta äärettömän pelottavan tuolin, jota se kyttäsi herkeämättä ja suorastaan kaahasi ohitse, jos oli pakko siellä päädyssä käydä. Aloitimmekin treenit sitten juuri siinä päädyssä suurella ympyrällä. Aina kun Kauhistus tuntui arkovan nurkkaa, tehtiin ravissa avotaivutusta: vaikka hevonen jännittyi, ratsastajan täytyi antaa sen olla ja jatkaa täysin tyynenä eteenpäin. Tokihan se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta pikkuhiljaa ori rentoutui enemmän, vaikkakin yhä jännittyi hieman edestä. Samaa kaavaa toistettiin myös toiseen kierrokseen: avolla pois pahasta tilanteesta, ratsastaja rauhallisena, nopeat puolipidätteet kun hevonen alkaa karkaamaan tilanteesta, ja heti palkkaus sekä kehuja kun pidätteet menivät lävitse. Näillä eväillä Kauhistus saatiin jo kivan rennoksi ja avuille, eikä nurkan tuoli-mörkö enää ollutkaan niin hirvittävä. Ympyrä-tehtävän jälkeen siirryttiin keskihalkaisijalle, jossa tarkoitus oli ratsastaa puhtaasti suoraan. Käsite "suora" oli Kauhistukselle ilmeisesti muotoa banaani tai s-kirjain, sen verran venkoilua ja mutkittelua se sillä tiellä esitti. Halkaisijaa ratsastettiin suoraan ravissa ja sen pituudelta tehtiin käynti-siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Kauhistus ei oikein ottanut ymmärtääkseen ideaa ja alkoi taas hermostua, jolloin ratsastajalta vaadittiin jälleen sitä viilipytty-asennetta ja topakkaa tuntumaa: ratsastus jatkui vaikka hevonen venkoili miten sattuu. Peruutukset ja pysähdykset itsessään alkoivat sitten sujua, kunhan dookie muisti pitää ulkopohkeen paikoillaan jotta hevonen ei heittäisi takaosaa pois uralta. Treenien loppuun otettiin vielä laukkatyöskentelyä suurella ympyrällä, jossa haettiin rentoa hevosta ja oikeaa rytmiä. Tässä vaiheessa Kauhistus alkoi olla jo hyvä eikä laukassa sattunut sen suurempia kommelluksia, joten loppuun annoin heidän vielä laukata koko maneesin pituudelta uraa pitkin, kuitenkin keskittyen yhä hyvään rytmiin ja tarkkoihin kulmiin. Kokonaisuudessaan treeni oli kuitenkin varsin hyvä, ja erityisesti loppua kohden Kauhistus alkoi väläyttelemään niitä sen kouluratsun liikkeitään!

15.10.2015 Tutustumista (kirjoittanut annika n)

Rautias ori tuijotteli epäluuloisena karsinassaan, kun menin Rikun kanssa puuhailun jälkeen katsomaan sitä. Kauhistus kuvasi sen ilmettä oikein hyvin, ja meninkin aavistuksen verran varuillani sen luo. Se antoi rapsuttaa, taputtaa ja silitellä, mutta se oli jännittynyt kuin viulunkieli. Puhelin sille rauhallisesti, syötin muutaman namin, jotka ori kiskoi naamaansa hyvällä ruokahalulla. Se rentoutui aavistuksen verran. Se ei ilmeisesti ollut hirveästi tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Rapsuttelin siinä vielä aikani, ja puhuin rauhallisesti orille, joka oli lievästi sanottuna hieman jännittynyt. Sain sille riimut päähän, ja lähdettiin tallipihalle, jossa olisi enemmän tilaa. Otin varmuuden vuoksi juoksutusliinan naruksi, se olisi pidempi, ja näin ollen ori ei pääsisi vahingossakaan karkuun - miettikää nyt miten noloa olisi ilmoittaa dookielle, että heppa on naapurin perennapenkissä, huhhuh. Ori katseli ulkona helpottuneena, että tilaa paeta oli. Mutta rapistelin namikäärettä taskussa, ja sain orin huomion. Se katsoi minua korvat hörössä, että jos voisin vielä pienen namin antaa. Tarjosin niitä orille, ja se askel askeleelta tuli lähemmäs ja joka askeleella se myös rentoutui, eikä pidetty mitään kiirettä. Pikkuhiljaa, ja huomenna tulisin uudelleen.

16.10.2015 Kävelyretki (kirjoittanut annika n)

Kapu oli tällä kertaa tarhassaan, kun saavuin tallille ja jätin orin kanssa puuhailun viimeiseksi, ettei olisi mikään kiire. Väsyneenä ja syväjäätyneenä tallustelin orin tarhalle, ja se antoi tällä kertaa hyvin kiinni, eikä ollut niin kamalan jännittynyt, mitä oli edellispäivänä. Nappasin sen kiinni, syötin muutaman sokeripalan - ei kerrota dookielle - ja lähdettiin orin kanssa pienelle kävelylle. Ei satanut, ja aurinko oli siellä pilvien takana piilossa, toivoin, että se sieltä esiinkin tulisi. Käveltiin orin kanssa tallitien päähän, ja jatkettiin hetki "isolla tiellä", ja muutama autokin tuli vastaan, mutta Kapu vain porskutti eteenpäin. Käännyttiin metsäpolulle, jossa se yritti moneen otteeseen mennä ennen minua, mutta pieni komennus sai sen alistumaan kohtaloonsa ja se tallusteli mun perässä oikeen mallikkaasti. Otettiin vähän ravia, ja mun piti äänen avulla hidastaa sitä kun se meinasi mennä niin tuhannen kovaa! Olihan se hyvä itsekin juosta vähän, kun nuo vatsamakkarat pomppivat edelleenkin matkassa mukana.. No, saavuttiin tallille, ja mä heitin orin tarhaan, ja kävin kirjoittamassa taukotupaan lapun dookielle kiitokseksi hevosten lainasta. Varmasti tulen uudelleenkin!

26.11.2015 Hankitreeniä (kirjoittanut omistaja)

Pysyvä lumihanki oli vihdoin ja viimein saapunut myös Turmeltajan maille, joka tarkoitti tietenkin hevosille uutta treenimuotoa - hankiratsastusta. Lähimaastoista löytyi pari peltoa, jossa sai luvallisesti käydä spurttailemassa ja treenailemassa ympäri vuoden, ja vielä pari peltoa lisää talvikäyttöön. Toki alkuun hevoset täytyi ensin totuttaa taas "uuteen" liikuntamuotoon, mutta tämän päivän ratsuni Kapu oli jo tottutelukertansa tehnyt. Punarautias on ollut heti lumien laskettua tavattoman innoissaan - Kapu rakastaa, rakastaa ja RAKASTAA lunta.
Olin hakenut orin tarhasta käytävälle ketjuihin, ja harjannut ne vähät pitkät karvat, jota hevosella oli jäljellä klippauksen jäljiltä. Harjauksen jälkeen vuorossa oli suojien laitto, satulointi, lämpimästi vuorattu heijastinloimi ja jalkaheijastimet, ja viimeisenä suitsitus. Lopuksi vetäisin kypärän päähäni ja heijastinliivin ylleni, ja suuntasin innoissaan tepastelevan ratsuni kanssa ulos. Matkalla ulos vastaan tuli Emmi, jolle kerroin reittisuunnitelmani varmuuden vuoksi. Pihalle päästyämme kiristin vyön, laskin jalustimet ja hyppäsin selkään. Tein vielä viimeiset säädöt vyön ja jalustinten kanssa, ennen kuin päästin pörhistelevän Kapun liikkeelle.

Kapu käveli rennosti ja hyvin reippaasti lumen peitossa olevan hiekkatien reunaa pitkin. Veikkasin pakkaslukemaksi noin viittätoista, jolle sainkin varmistuksen hihassani läpinäkyvässä puhelintaskussa olevasta kännykästäni. Vaikka Kapu ei normaalisti ollut se mukavin maastoilukaveri, oli se talvisin kuitenkin niin tohkeissaan lumesta, että sen kanssa saattoi ulkoilla valosaan aikaan helposti yksinkin. Pidin ohjat kuitenkin koko ajan valmiudessa puolipitkinä, sillä punarautiaalla oli tapana kauhistella ojissa ja pusikoissa vaanivia mörköjä. Tällä kertaa ori kuitenkin asteli reippaasti eteenpäin ilman säpsyilyitä.
Reilun vartin käveltyämme hiekkatietä pitkin, ja kun matkaa pellolle oli enää toinen samanmoinen, keräilin ohjat tuntumalle ja tein muutamat pysähdykset, voltit ja väistöpätkät tiellä. Ohjaus ja jarrut tuntuivat toimivan kohtuu hyvin, joten pyysin innokkaana puhisevaa Kapua siirtymään rauhalliseen raviin. Ravi nousi kyllä, mutta mitään rauhallista siinä ei ollut. Himmailin vauhtia keventämällä hitaammin kuin hevonen ravasi, ja tein myös ravissa muutamat pysähdykset ja käyntisiirtymät vauhdin hillitsemiseksi.

Noin kymmenen minuutin ravipätkän jälkeen siirsin orin käyntiin, ja käänsin sen lumipenkan yli pellolle. Kapu lähti saman tien loikkimaan iloisena eteenpäin, ja sain tosissani tehdä keskivartalolla ja vatsalihaksillani töitä, kun ohjilla ei voinut jarrutella kummemmin. Pian Kapu malttoi pysyä pomppivassa käynnissä, jossa kiertelimme hetken ympäri peltoa aina edellisiä jälkiä väistäen. Pian annoin raudikolle luvan siirtyä raviin, johon ori singahtikin salamana. Kapun ravatessa kaula kaarella ja jalat taivaisiin nousten, aloin katumaan, etten pyytänyt ketään mukaan kuvaamaan. Noh, aina ei voi voittaa.
Kun neljäsosa pellosta alkoi olla rikotun hangen peitossa, siirryin toiselle neljäsosalle, ja pyysin Kapua nostamaan laukan. Ori singahti muutaman askeleen ajan eteenpäin, jonka jälkeen se joutui tyytymään hitaampaan vauhtiin - yli polven korkuisessa hangessa ei ollutkaan ihan niin helppo hanatella, kuin ori luuli. Fiilikseni oli aivan mahtava: Kapu nosteli kinttujaan hurjasti ja puhisi innoissaan, aurinko paistoi ja kimalteli lumihangen yllä, eikä pakkanenkaan enää häirinnyt. Päin vastoin, hangessa tarpominen ei ollut ihan kevyintä ratsastajallekkaan, ja meikäläinen alkoi jo paistumaan toppatakkinsa ja -housujensa sisällä. Melko pian pyysinkin Kapua siirtymään raviin, jossa taivuttelin oria vielä hetken tallatussa hangessa, jonka jälkeen siirsin sen käyntiin. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin traktoriylitystä kohti, jotta pääsisimme takaisin tielle. Tiellä nostin vielä kevyen ravin, ja Kapu ravasi reippaasti tien reunaa pitkin vielä hyvän aikaa jäähdyttelyksi. Lopulta siirsin orin käytiin, ja annoin pitkät ohjat runsaiden taputusten kera. Kapu pärski tyytyväisyyttä huokuen, ja käveli rennosti pitkällä askeleella eteenpäin.

Kotiin päästyämme riisuin hevoselta varusteet ja itseltäni takin ja kypärän, jonka jälkeen kipaisin hakemaan kylmäyspatjasuojat sekä villaloimen. Nakkasin Kapulle suojat jalkaan ja loimen päälle, ja sen jälkeen suuntasin rehuhuoneeseen tekemään mellavettä - pitihän hienoa oria hemmotella rankan treenin jälkeen! Juoman saatuani valmiiksi vein sen Kapulle, ja menin itse sillä välin puhdistamaan orin varusteita. Parinkymmenen minuutin kuluttua suuntasin takaisin karsinalle, jossa riisuin kylmäyssuojat ja heitin villaloimen päälle vielä toppaloimen. Tämän jälkeen kävin viemässä Kapun takaisin tarhaan, ja ryhdyin auttamaan Emmiä heinien jaossa.

15.11.2015 Hyppyhetki hallissa (kirjoittanut omistaja)

Tämän päivän suunnitelmiin kuului estetreenit parin hevosen kanssa, joista ensimmäinen oli Kapu. Kipaisin hakemaan orin tarhastaan sisälle, jonne matka oli kovin vauhdikas - Kapu otti edelleen kierroksia pakkasesta ja lumesta, vaikka sitä olikin jo pari viikkoa ollut. Ori kekkuloi ja hyppelehti minkä jaloistaan kerkesi, mutta malttoi kutakuinkin pysyä rinnallani, kun muutaman kerran sille ärähdin. Talliin päästyämme nakkasin orin karsinaansa, riisuin toppaloimen ja lähdin viemään sitä kuivaushuoneeseen lämpimään ja hakemaan samalla Kapun harjakoria. Harjojen kanssa palattuani siirsin iloisen oloisen rautiaan käytävälle ketjuihin, ja harjasin sen klippaamattomat karvaläntit (pään, jalat ja satulanalustan), ja puhdistin kaviot. Sen jälkeen pääsinkin taas käymään varustehuoneessa hakemaan ratsastusromppeet ja viltin Kapulle. Suojat jalkaan, satula selkään, viltti pyllylle, suitset päähän ja voila, Kapu oli valmis. Kiskaisin vielä itselleni kypärän päähän ja toppaliivin ylle, jonka jälkeen suuntasinkin innosta piukeana tepastelevan orini kanssa maneesiin.

Olin rakentanut muutamat esteet jo valmiiksi, joten maneesiin päästyämme nousin satulavyön kiristyksen jälkeen selkään ja lähdin kävelemään pitkin ohjin. Kapu käveli reippaasti ja letkeästi eteen, tuijotellen hiekalla olevia esteitä. Reilun vartin kävelyn jälkeen keräilin ohjat käsiini, ja ryhdyin työstämään oria alkuun käynnissä - pysähdyksiä, väistöpätkiä, parit takaosakäännökset ja taivuttelut. Pian annoinkin raudikolle luvan siirtyä raviin, ja Kapu lähti reippaasti tömistelemään nopeammassa askellajissa. Ravissa tein runsaasti käyntisiirtymiä, asetuksia ympyröillä ja kiemuraurilla, lyhyitä väistöpätkiä, ja hiljalleen myös taivutteluita volteilla ja ympyrällä. Kapu tuntui tänään erittäin hyvältä, se reagoi hyvin painoapuihin ja oli todella pehmeä kädelle. Hiljalleen aloin ottamaan laukkapätkiä ensin ympyrällä, ja pian laukkasin muutaman kierroksen kevyessä istunnassa maneesin ympäri. Kapu nautti, kun sai venyttää askeltaan ja laukata vähän reippaammin, mutta malttoi kyllä hiljentää heti kun pyysin. Hetken laukkailtuamme otin alle muutamat verryttelyhypyt pienellä ristikolla ja kavaleteilla, jotka olin maneesiin aiemmin rakentanut. Kapu laukkasi ja hyppäsi rennosti, eikä ottanut ylimääräisiä kierroksia lisää - ainakaan vielä. Muutamien hyppyjen jälkeen siirsin orin käyntiin ja annoin sen hetken kävellä pitkin ohjin, ja otin myös peppuviltin pois tässä välissä.

Hetken kävelytauon jälkeen keräilin taas ohjat, herättelin Kapun takaisin työnteon pariin ensin käynnissä, ja siirsin sen sitten raviin. Ravissa hain ensin tahdin kuntoon, jonka jälkeen ratsastin pääty-ympyrälinjalla olevan kavaletin ja toisella puolella olevan ristikon ympäri. Kapu nosti laukan kavaletin yllä kuten odotinkin, ja annoin sen jatkaa rennossa ja rauhallisessa tahdissa. Jatkoin hetken vielä kavalettien ja ristikon parissa, kunnes siirryin pienen radanpätkän pariin, jonka tajutessaan Kapu akoi lisäämään vauhtia. Pidin kuitenkin istunnan ja vatsalihakset tiiviinä, enkä päästänyt oria sinkoamaan eteenpäin, vaikka se niin halusikin. Pidin tiiviin tuntuman ponnistukseen asti, jolloin lopputuloksena oli rauhallinen, sopivasta paikasta lähtenyt hyppy. Seuraavalle esteelle annoin Kapun laukata hieman vapaammin, ja se hyppäsikin hyvin ylös ja eteen selkänsä läpi. Kehuin oria, ja jatkoin seuraavalle okserille.
Hetken hypittyämme Kapu alkoi hieman kuumumaan, mutta se malttoi edelleen kuunnella istuntaani. Niimpä pääsin ohjaamaan ja avustamaan sen rauhassa esteille, ja tuloksena oli tasaiset ja siistit hypyt. Hyppäsimme radan muutamaan kertaan, kunnes olin suoritukseen niin tyytyväinen, että tuskin saisimme ilman ulkopuolisen silmää sitä paremmaksi muutettua. Niimpä otin vielä loppuun reipasta, pitkää laukkaa uraa pitkin, ja sen jälkeen eteen-alas loppuverryttelyt ravissa. Kapu pärski ja puuskutti tyytyväisenä, ja jatkoi myös pitkin ohjin kävellessään reippaasti eteenpäin. Pian laskeuduin selästä, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä, heitin viltin takaisin orin selkään ja lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin.

Tallissa riisuin Kapulta varusteet ripeästi, heitin villaloimen selkään ja siirsin sen karsinaan. Vein varusteet satulahuoneeseen, otin mukaani muutaman porkkanan ja mellavesiämpärin, ja kärräsin ne Kapulle. Ori imaisi herkkunsa tyytyväisenä maiskutellen, ja jäi nuoleskelemaan huuliaan siksi aikaa, kun kävin puhdistamassa varusteet. Saatuani tavarat takaisin paikoilleen kävin vielä hakemassa Kapun toppaloimen, kävelin takaisin karsinalle ja laitoin takin raudikon selkään, ja lähdin kärräämään sitä takaisin tarhaan. Kapu käveli taas yhtä lennokkaasti kuin viimeksikin, mutta asettui komennuksen jälkeen.