Myskimalva - kuollut 19.02.2017

10.10.2015 Irtorallittelua

Irtojuoksutus/valokuvauspäivän kolmas hevonen oli Myrtti, jolla tuntui olevan aina liikaa energiaa. Tamma oli jo karsinassaan harjattuna odottamassa noutoa, joten suitsin ponin ripeästi ja kiinnitin juoksutusliinan deltan kautta suitsiin. Tamma lähti yhtä innokkaana kuin aina kävelemään mukanani kentälle, jossa nappasin juoksutuspiiskan aitaa vasten nojaamasta, ja ajoin Myrtin suurelle ympyrälle kävelemään. Tamma asteli reippaasti ja venytteli kaulaansa tyytyväisenä pärskien. Kävelytin tammaa hyvän tovin molempiin suuntiin, jonka jälkeen pyysin sitä siirtymään raviin. Myrtti singahtikin vauhdikkaasti eteenpäin, mutta rauhoittui pian ravaamaan rennommin ympyrällä. Juoksutin ruunikkoa myös tässä askellajissa molempiin suuntiin, ja sen jälkeen tulikin aika päästää villiponi vapaaksi. Irrotin deltan liinoineen kuolaimista, ja peräännyin pienhevosen luota. Myrtti ei ensin meinannut ymmärtää olevansa irti, mutta sen tajutessaan tamma singahti ympäri ja säntäsi melkoiseen pierupukkilaukkaan kentän ympäri. Naureskelin ja huudahdin Emmille, että alkaa räpsimään Myrtistäkin kuvia - tamma oli melko huvittava näky vedellessään mitä mielenkiintoisempia kierrepukkipotkuja ja pään viskelyitä vauhdin huumassa.
Toisin kuin aiemmin irtojuoksutettavana ollut Haukka, Myrtti pysyi hyvin pystyssä, vaikka toki ruunikko muutaman kerran kompuroikin äkkikäännöksissä. Hetken spurttailtuaan Myrtti malttoi rauhoittua jo ravaamaan, ja voi että, kun olikin nättiä ravia! Kovasti se pieni lihapullakin vaan osaa askeltaan venyttää kun sille päälle sattuu.
Parisen kymmentä minuuttia kirmailtuaan menin seisomaan parin leivänpalan kanssa keskemmälle kenttää, jonne Myrttikin pian suuntasi hakemaan herkkuja. Nappasin tamman siinä samalla kiinni, taputin kaulalle, ja lähdin taluttamaan kentän ulkopuolelle loppukäyntejä.

10.02.2016 Estevalmennus, valmensi dookie

Olin saanut erään talliapulaisista, Emmin, kipuamaan Myrtin kyytiin estevalmennusta varten. Koin itse olevani turhan pitkä hyppimään pienhevosen kanssa, joten koin paremmaksi ideaksi laittaa parikymmentä senttiä minua lyhyemmän henkilön pienen ruunikon selkään.
Olin kasannut maneesiin valmiiksi esteradan, jossa oli paria erikoisestettä lukuunottamatta tavallisia pystyjä ja oksereita, sekä pari ristikkoa. Emmi verrytteli energistä Myrttiä ravissa, ja kehotin häntä yrittämään saada tamma rentoutumaan hieman, sillä nyt ponin meno oli kuin ratsastuskoulun possujonosta napattu. Emmi oli onneksi taitava kuski, etenkin ponien kanssa, ja hän saikin Myrtin hiljalleen myötäämään ja hakeutumaan vähän ideaalimpaan muotoon. Lopulta ratsukko pääsi laukkaverryttelyyn asti, jossa he saivat käyttää verryttelyesteinä paria ristikkoa.

Alkuverryttelyn ja välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan radan osat ensin yksitellen. Rataan sisältyi paljon kaarevia linjoja ja pari suhteutettua sarjaa, joita tänään harjoittelisimme. Myrtti lähti esteille turhankin innolla ja vauhdikkaasti, ja kehotin Emmiä tekemään vaikka juuri ennen estettä ympyrän tai voltin tai ravisiirtymän, jos jarrut eivät muutoin toimineet. Nainen sai kuitenkin punaruunikon kuuntelemaan pidätteet melko nätisti, ja kaarevien linjojen esteet ylittyivät ongelmitta. Suhteutetuilla väleillä askeleita tuli lähes joka kerta liian vähän, mutta lopulta Emmi sai Myrtin lyhentämään laukkaansa halutun verran, jolloin askeleita tuli oikea määrä väliin. Hiljalleen ratsukko pääsi hyppäämään rataa yhtenäisenä, ja meno alkoi näyttää muutaman uusintakierroksen jälkeen jo oikein mallikkaalta, vaikka Myrtti toki edelleen juoksi välillä turhan kovaa ja vailla järkeä. Lopuksi ratsukko kuitenkin teki varsin mallikelpoisen suorituksen, ja niihin tunnelmiin päätimme lopettaa hypyt. Loppuverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti, kun minä raahasin osan esteistä pois maneesin hiekalta.

28.02.2016 Hei me rämmitään!

Raivostuttavien säävaihteluiden väliin mahtui sentään edes yksi aurinkoinen päivä, ja pakkastakin oli sen verran, että pari päivää sitten tulleet lumimassat saivat vielä pysyä maassa ainakin tämän päivän. Päätin tietenkin käyttää aurinkoisen ja kauniin sään hyväkseni maastoilun merkeissä, ja ensimmäiseksi uhriksi joutui pieni ja pyöreä Myrtti.
Pieni punaruunikko imuroi tarhassaan maassa olevia heinätuppoja, kun arvojärjestyksessä korkeammalla olevat Viili ja Pingu eivät näköjään taas viitsineet päästää Myrttiä paalille asti. Tosin, se oli ihan hyvä juttu, että isot tytöt pitivät Myrtin linjoista huolta, sillä kun oli tapana paisua turhan herkästi. Kahden muun tamman möllöttäessä päät paalissa sain napattua pienhevosen helposti mukaani tarhan portista ulos ja kohti tallia.

Talliin päästyämme pyöräytin Myrtin käytävälle ketjuihin, ja kävin hakemassa sen harjat ja suojat. Ryhdyin harjaamaan kuivuneita kuolalänttejä ja satunnaisia roskia karvasta pois, aina välillä harjatyyppiä vaihdellen, kun arvon pikkuprinsessa ei hyväksynyt enää samaa harjaa toisen ruumiinosan kohdalla. Selvittelin myös tamman pörröisen otsatukan selväksi pienistä takuista ja heinänkorsista, samoin kuin muutkin jouhet. Tämän jälkeen puhdistin kaviot, ja nakkasin suojat jalkoihin. Seuraavaksi kipaisin hakemaan satulan ja suitset, sekä heijastinliivin itselleni. Koska aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja valoisaa aikaa oli vielä monen monta tuntia jäljellä, koin Myrtin panssaroimisen heijastimin melko turhaksi. Eikä täälläpäin niitä autojakaan tosin kovin usein tullut vastaan. Heitin satulan Myrtin selkään, asettelin sen paikoilleen ja rupesin hapuilemaan satulavyötä kiinni. Myrtti ilmaisi mieltään heilauttelemalla häntäänsä kiukkuisena ja nakkelemalla päätään ruma ilme yllään. Jouduin pidentämään vyötä toiselta puolelta parilla reiällä, ennen kuin sain mokoman toiselta puolelta kiinni. Kiinnityksen jälkeen Myrtinkin ilme neutralisoitui, ja sain suitsitettua tamman nätisti. Sitten puinkin itseni valmiiksi, ja suuntasin uljaan lihapullani kanssa tallin pihaan.

Vaikka Myrtti ei ollutkaan pienimmästä tai heiveröisimmästä päästä, tuntui se silti tolkuttoman pieneltä. Saattoi tosin johtua siitäkin, että olin viimeaikoina liikuttanut lähinnä hevoskokoisia otuksia, enkä suomenhevosenpuolikkaita. Myrtti asteli reippaasti lumen peittämää hiekkatietä pitkin eteenpäin, ja sain rauhassa ihastella auringossa kimaltelevia, lumisia maisemia.
Tovin käveltyämme tietä pitkin, keräilin ohjat tuntumalle ja ratsastin Myrttiä hieman paremmin kuulolle pysähdysten, väistöpätkien ja taivutteluiden parissa. Tamma tuntui todella jäykältä, eikä se meinannut millään ottaa oikeaa pohjetta tosissaan - hetken neuvottelun jälkeen tämäkin kyllä muuttui. Hetken työstettyäni tammaa käynnissä, pyysin sitä siirtymään raviin. Ravissa annoin Myrtin ravata melko avoimessa muodossa, ja tein asetuksen vaihteluita vuorotellen suoralla. Hiljalleen tamma alkoi myötäämään niskastaan hieman, ja käyttämään takaosaansa paremmin.
Parin kymmenen minuutin tien kulkemisen jälkeen käänsin tamman pellon reunasta metsään suuntautuvalle polulle. Annoin ohjan valua taas hieman pidemmäksi, jotta Myrtti sai pidettyä tasapainonsa paremmin hallussa epätasaisemmillakin pätkillä. Syvemmälle metsään päästyämme suuntasin ratsuni kohti läheistä mäkeä, jonka Myrtti kapusi ketterästi ylös. Mäen päällä ohjasin tamman pois polulta, jotta se saisi rämpiä vähän syvemmässä hangessa kanervapensaikossa.

Hyvän tovin rämmittyämme ja kiipeiltyämme metsikössä suuntasin Myrtin nokan takaisin kohti polun alussa olevaa peltoa. Hanki ei ollut enää kovin syvää, johtuen aikaisemmista plussa-astepäivistä, joten päätin ottaa pellolla vielä hetken laukkakuvioita. Heti metsästä pois päästyämme Myrtti aavisti aikeeni, ja ryhtyi pomppimaan innoissan paikoillaan, ennen kuin annoin sille luvan siirtyä laukkaan. Pieni ruunikko lähti painelemaan järjetöntä vauhtia, ja sain tosissani jarrutella tammaa, ennen kuin se tokeni vauhdin huumasta ja malttoi taas kuunnella. Ratsastelin yksinkertaisia teitä ja kuvioita, ja tein muutamia siirtymisiä. Kauaa en viitsinyt tammaa laukkuuttaa, sillä olimme talsineet pöpelikössä jo hyvän tovin, joten melko pian hidastin vauhdin takaisin käyntiin ja ratsastin takaisin tielle. Myrtti tosin oli vauhdista eri mieltä, eikä se meinannut millään malttaa kävellä rauhassa saatika pitkin ohjin, joten kotimatka kuluikin miljoonien volttien ja puolipidätteiden sekä pysähdysten kera.
Kotiin päästyämme riisuin Myrtin ripeästi varusteistaan, ja pyyhkäisin märällä sienellä karvan hikiläntit. Kipaisin viemään harjat ja varusteet varustehuoneeseen, nappasin mukaani fleecen, loimitin Myrtin ja nakkasin sen karsinaansa kuivumaan hetkeksi. Kävin hakemassa tammalle ajankuluksi pienen heinäkasan, ja suuntasin sitten puhdistamaan varusteita.

22.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Olin luvannut (=uhannut) tulla valmentamaan dookieta ja yhtä kasvattiamme, Myskimalvaa, kouluratsastuksen parissa, ja tälle päivää olin saanut puristettua kalenteriini Turmeltajareissun mittaisen välin. dookiella ja Myrtillä on takanaan komea kenttäura laatuarvostelupalkintoineen, eikä valmennukselle sinänsä ollut tarvetta. Enemmän tämä oli kasvattajan hinkua ihastella aikaansaannostaan (toisten kouluttamaa ja kisaamaa sellaista, ahem). dookie oli verrytellyt Myrtin valmiiksi, kun saavuin kentän laidalle, joten aloitimme työt saman tien.

Alkuun treenattiin keskiravia sekä pohkeenväistöä. Tasaiseen tahtiin puksuttava ruunikko ei ollut kouluratsun perikuva, eikä sen esittämä "takaosa edelleen tallissa" -muoto aivan vakuuttanut. Keskiravi olikin aluksi aika puolivillaisesti tehty sinne päin -esitys, sama pohkeenväistön kanssa. Keskiravi (ja Myrtin liikkuminen ylipäätään) oli vähän voimatonta, takaosa ei työskennellyt kunnolla eikä askelpituus ollut riittävä. Ei kun Myrtti töihin, takaosaa paremmin mukaan ja alle, moottori käyntiin vaikka väkisin. Tamman eteenpäinpyrkimys ei ollut päätähuimaava silloinkaan, kun dookie sai ratsunsa parempaan muotoon ja askeliin tahtia, mittaa ja hieman reippautta. Keskiravi jäi kuitenkin melko vaatimattomaksi, pohkeenväistöt suoritettiin lopulta seiskan arvoisesti.
Seuraavaksi ratsukko sai tehdä puoliympyröitä (10m halkaisijalla) molempiin suuntiin kootussa ravissa. Myrtin koottu ravi sujui huomattavasti keskiravia paremmin, ja dookie ratsasti hyvät, symmetriset puoliympyrät kumpaankin kierrokseen. Välillä pikkutamman takaosa vaikutti hiipuvan, mutta dookie sai pidettyä Myrtin liikkeellä.
Laukkatehtävinä ratsukolla oli koottu laukka - keskilaukka - koottu laukka - siirtymisiä sekä pitkää sivua sivuava loiva kaariura vastalaukassa. Ilahduttavasti pikkutamma reipastui laukassa, ratsukon siirtymiset olivat siistit ja vaivattomat, Myrtin ryhti parani ja aiemmin laiska takaosa lähti kunnolla mukaan. Laukka eteni hyvin ja oli sopivan lennokasta, vastalaukassa tamman tasapaino oli hyvä. Loistavaa! Alkukankeuksien jälkeen valmennus sujui mallikkaasti, dookien ratsastusta on aina ilo seurata ja syötävän söpö Myrtti teki hyvän päivätyön.

10.08.2016 Estevalmennus, valmensi Lissu T.

"Vähän lyhyempi laukka riittää", vinoilin ystävällisesti dookielle, joka verrytteli Myrtin kanssa yksittäisillä pikkupystyillä. Pikkuruunikko laukkasi kuin isompikin hevonen, askelpituus oli melkoinen, ja välillä dookie ei ollut aivan hypyissä mukana tamman askelpituuden heitellessä pitkästä jäätävän pitkään ilman mitään rytmiä.
"Puolipidätteitä, istu syvemmälle satulaan, ratsasta sitä liikettä, pidätä, pidätä, mutta älä tapa laukkaa, hyyyyyyvä, juuri noin!" Myrtin laukka-askeleen lyhentyessä vähän asiallisemman mittaiseksi ja liikkeen muuttuessa tasatahtiseksi dookie pääsi jokaiseen hyppyyn mukaan, ponnistuspaikatkin osuivat nyt joka kerta kunnolla kohdilleen. Verryttelyn sujuessa kuin tanssi siirryimme varsinaiseen treeniin; innareita.

Olin rakentanut kentälle kolme innaria; perinteinen pysty-pysty-okseri -innari, jossa okseri oli korkein este, pysty-pysty-pysty -innarin, jossa keskimmäinen este oli korkein, ja viiden pystyn innari, jossa toinen ja neljäs olivat korkeimmat. Esteiden korkeusero oli 10cm, aloituskorkeus 70-80cm.
Innareista innostunut pikkutamma räiski ensimmäisillä kerroilla miten sattuu, ottaen okserin ja viiden pystyn innarilta puomeja matkaansa. Toisella kerralla dookie pidätti Myrttiä jo liikaakin, ja viiden esteen innari meni aivan pipariksi. Kolmas kerta meni puhtaasti, nostin esteitä 10cm, innarit menivät nappiin ja jälleen 10cm nosto. 90-100cm korkeudessa Myrtti nappasi taas pari puomia mukaansa innostuksissaan, vaati pari toistoa, että dookie sai pikkutamman ottamaan jalkansa kunnolla mukaan ja innarit suoritettiin pudotuksilta. Todella hyvää työtä ratsastajalta, ja kyllä Myrttikin tsemppasi loppua kohden. Hyvä te!

25.08.2016 Lihapulla rallittelee

Laidunkausi alkaa olemaan hiljalleen pulkassa, ja sen kyllä huomaa valitettavan hyvin muutamista kaviokkaistamme. Suuri osa hevosista on toki edelleen yötä päivää laitumella, joskin lähinnä vapaan heinän voimin, mutta Myrtti joutui jo muutama viikko sitten pienelle dieetille virtahepoutuneen ulkomuotonsa vuoksi. Pieni ruunikko oli muutenkin ollut kevyemmällä käytöllä ja oikeastaan lomalla kesän aikana, mutta nyt syksyn tullen pitää aloittaa taas kuntokuuri ja ponin rukkaaminen edustuskuntoon suomenhevosten laatuarvostelua varten.

Olin saanut houkuteltua piekkariratsastajamme Emmin mukaani maastoreissulle, joten suuntasimme yhdessä hakemaan liikutettavat tammat sisälle.
"Otanko Myrtin vai kenet olit suunnitellut mulle?" Nainen kysäisi meidän astellessa kostean tallipihan läpi.
"Mä itseasiassa ajattelin ottaa Myrtin, ota sä vaikka Kisu. Sekin on päässyt vähän turhan tuhdiksi, ja joutaa hyvin juoksemaan pellolle", naurahdin mustahiuksiselle ja ojensin samalla toisen riimunnarun Kisun ja Myrtin tarhan portin pielestä.
Tallissa kuurasimme tammojen karvat puhtaaksi epämääräisestä kurakuorrutteesta, jonka jälkeen varustimme ne ripeästi. Päivät olivat alkaneet lyhenemään pelottavan nopeasti, eikä näin kaunista, aurinkoista säätä viitsinyt heittää hidastelulla hukkaan. Emmi oli hieman nopeammin valmis kuin minä, mutta pyysin häntä jättämään Kisun vielä hetkeksi käytävälle. Emmi jäi hieman kysyvän näköisenä katsomaan, kun talutin Myrtin tallin pihalle, mutta tamman selässä olevan varustuksen nähtyään hänen kasvoilleen levisi ymmärrys.
"Tuotko noi kärryt tuolta, pidän kiinni ja laitan toiselta puolelta, niin laita sä toiselta puolelta", selostin ja otin tukevan otteen Myrtin ohjista. Mulla ei ollut hajuakaan, mitä se sanoisi kärryistä - tammalla kun ei oltu ajettu pitkään, pitkään aikaan. Kaikeksi onneksi punaruunikko otti valjastuksen hyvin lungisti, eikä reagoinut muutamaa sivuaskelta enempää koko juttuun.

Kun Myrtti oli valjastettu ja kärryt tukevasti kiinni sen perässä, pääsimme lähtemään matkaan. Yritimme aluksi lähteä liikkeelle Kisu kärjessä ja Myrtti takana, mutta liinakkoa epäilytti kärryistä kuuluvat rapinat ja kolinat sen verran, että vaihdoimme järjestyksen toisin päin. Näin matka sujui rattoisasti, ja suoremmilla tienpätkillä Emmi ja Kisu siirtyivät viereeni, joka helpotti nauruntäyteistä jutteluamme. Myrtti toimi kärryjen edessä loistavasti, ja siltä löytyi yllättävän reipastahtista kiitoravia pienen kisailun yllyttämänä pitkällä hiekkatiesuoralla. Kisu toki pinkoi reippaassa laukassa, mutta sen pieni ruunikko kaveri pisti reippaasti kaviota toisen eteen pysyen hienosti ravissa.
Reilun tunnin lenkin jälkeen palasimme takaisin tallille, jossa Myrtti pääsi kunnon suihkuun - tamman kunto oli selkeästi huonontunut, sillä se oli läpimärkä hiestä, vaikka emme mitenkään tolkuttoman rankkaa lenkkiä tehneetkään. Mutta ainakin ruunikolla oli kivaa, kertaakaan se ei halunnut omatoimisesti hidastaa tai osoittanut muutenkaan, että nyt on liian rankkaa. Vauhtipallo pääsi suihkun jälkeen takaisin tarhaan, jossa se heittäytyi tietenkin keräämään märkään karvaansa hiekkakerroksen ja suuntasi sen jälkeen heiniensä ääreen.

25.09.2016 Laukkatreeniä, kirjoitti ja ratsasti Werry

Olin jälleen päätynyt Turmeltajan kotimaille eilisen käväisy reissun jälkeen. Tänään oli tiedossa kahden hevosen ratsutus. Ensimmäisenä tulilinjalle lankesi ruunikko tamma Myskimalva, lyhyesti Myrtti. Odotin innolla pääseväni ratsastamaan tämän hevosen, koska se vaikutti kovasti sellaiselta kivalta nelijalkaiselta. Hoidettaessa Myrtti koetti hieman tökkiä riimunnarun solmua tsekatakseen luultavasti sen, että olisiko mahdollinen pakoreitti vapaana. Kuitenkin siitä huolimatta jatkoin harjaamista kaikessa rauhassa - tamma oli mielestäni oikein mukava hoidokki, vaikka se hieman katselikin äkäisesti minua muutamaan otteeseen. Ennen kuin aloitin varustamisen, innostuin tuhatta miljoonaa kertaa tekemään letit häntään ja harjaan. Letit kyllä näyttivät aika hassulta, mutta itseä Myrttiä se vain kaunisti. Varustamisessa ei tullut ollenkaan ongelmia - lukuun ottamatta pientä ärtyisää irvistystä satulavyön kiristämisen aikana.

Automatkalla tuumiskeltu treenin aihe oli vastalaukka- ja laukanvaihtoharjoitukset. Suunnitelmissa oli siis työstää laukkatyöskentelyä, mutta ensimmäisenä suoritin kuitenkin alkuverryttelyt. Tamma oli alkuun hieman omissa ajatuksissa, eikä liike tai muoto vaikuttanut ollenkaan hyvälle minunkaltaisen ihmiselle, jolle oli kehittymässä hiljalleen perfektionistin tuntua. Jonkin ajan ratsastamisen jälkeen kuitenkin onnistuin saamaan Myrtin lähemmäs omaa ajatustasoa ja niinpä siirryimmekin hiljalleen vastalaukkaharjoitusten pariin. Ensimmäiset viisi kertaa eivät menneet ihan oman maun mukaisesti, mutta hienosti osasimme tamman kanssa parantaa tulosta harjoituskerta kerrallaan. Pieniä virheitä totta kai ilmeni, mutta tyytyväinen olin ratsuuni. Pienen käyntipaussin jälkeen seuraavaksi olikin tiedossa jonkinlaiset laukanvaihtoharjoitukset. Myrtti osasi tämän treenin harjoitukset yllättävän hienosti, joten homma pyöri sujuvasti eteenpäin. Ajan kuluessa kuitenkin loppuun, päätimme treenin hyvän suorituksen jälkeen loppuverryttelyihin.

28.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Salazar

Alkukäyntejä seuratessani jo Myrtin yleisolemus oli sellainen, että löysin itseni hartiat lysähtäneinä ja pää pudistellen kuin itsekseen. Tamma eteni jäykin askelin, takaosa huiteli kymmenen metriä hevosesta jäljessä ja kokonaiskuva näytti asennon puolesta enemmän ravurilta kuin ratsulta. Nopeasti kokosin itseni ja aloitin vetämään ratsukolle tehokasta ravijumppaa. Ravia uralla, molempiin päätyihin ympyrät, samaten keskelle. Halusin Myrtin taipuvan kaarevilla teillä rehellisesti. Uralla mentävät pätkät ympyröiden välissä tuli temmonlisäyksellä, jonka toivoin herättelevän hevosta. Aluksi suokki teki taivutukset aivan kuten olin ajatellutkin, siis ei ollenkaan. Se ravasi sisäkylki jäykkänä teettäen ratsastajalle valtavasti työtä. Neuvoin avustamaan taivutuksia istunnalla ja omalla katseella, jos jäi vain tuijottamaan hevosen silmäkulmaa (jota ei edes näkynyt), heitti oma istunta helposti koko homman pipariksi. Kärsivällisillä sisäohjan puolipidätteillä ja sisäpohkeen 'töks-töks-töks' naputuksilla Myrtti alkoi pehmetä ja ravitehtävän tullessa päätökseen se taipui jo huomattavasti paremmin kuin alussa. Temmonlisäyksiä siltä oli saanut vaatia raipan kanssa, eikä takaosa vieläkään ollut mukana, joten siirryimme seuraavaksi etsimään sitä.
Tässä otimme mukaan laukannostot sekä käynnistä raviin siirtymiset peruutuksen kautta. Peruutus saisi hevosen takaosansa päälle, ja suoraan pakittamisesta nostettu askellaji saisi näin aktiiviset takajalat käyttöön. Ensin lähdimme kokeilemaan ravissa. Takaosa lähti heti mukaan, mikä sai siirtymisen näyttämään hurjan hyvältä ja napakalta. Laukannostoissa sama homma, Myrtti työnsi itsensä laukkaan takaosaansa käyttäen ja sai näin aikaan hyvät lähtökohdat kolmitahtiselle, voimakkaalle laukalle. Ratsastajan tehtäväksi jäi vain huolehtia, että hän ratsasti liikettä koko ajan, ettei paketti leviäisi. Loppuverkoissa suokki oli jo ihan eri hevonen ja pääsin kehumaan ratsukkoa vuolaasti, vaikka sellaisia odotuksia minulla ei ollut alkutunnista ollut.