Kieroikiskaus - kuollut 16.08.2018

15.08.2017 Estevalmennus, valmensi Jere

Noustessani autossa Turmeltajan tallin pihassa, minun oli pakko katsoa vielä kerran puhelimesta valmennettavani parin nimet. Myönnän. En vieläkään osaa sanoa orin nimeä oikein, mutta onneksi rakkailla lapsilla on monta nimeä. Kiskoksi kutsuttu hevonen olikin nimeään paljon kauniimpi ja helpompi katsoa, ilman että silmät olisivat menneet ristiin.

Kentällä dookie nousi hevosensa selkään ja lähti uralle alkuverryttelyn muodossa. Ori käveli reippaasti eteen ja uteliaana katseli minun siirtelevän tolppia ja puomeja kentän keskelle ja lähelle uraa. Nostelin puomeja metrin korkeuteen. Dookie keräsi ohjat tuntumalle ja ori heräsi itse samalla tähän päivään. Jarrujen ja kaasun kanssa ei ollut ongelmia ja kaikki vaihteet olivat sopivasti saatavilla ja hienosti hallinnassa.

Tasainen laukka tömisi hiekalla ja ori hörisi energisenä edetessään kohti ensimmäistä pystyestettä. Hieman ratsastaja sai maiskutella hevoselle, sillä vauhti tuntui hiipuvan kahta laukka-askelta ennen hyppyä. Ori ei ehtinyt nostaa jalkojaan tarpeeksi korkealle hypätäkseen ilman ääntä, sillä sen etuset kolahtivat puomiin, kuitenkin pudottamatta sitä.

Heti pystyn jälkeen olin pystyttänyt matalahkon okserin, jonka edessä ori oli näennäisesti valmiimpi. Se nosti päätään ja kuunteli ratsastajansa apuja ja ääntä. Komealla ilmavaralla se hyppäsi yli ja tömähti hiekalle. Dookie ohjasi ratsunsa niin pienelle voltille, kun tämän herran kanssa vain pystyi tekemään kaatumatta. Ori näytti hieman kuumuvan ja yrittävän ryöstää esteille pariin otteeseen. Vaihdoimme lähestymistapaa; tällä kertaa ravissa. Ori hieman hämmästeli vauhdin pudotusta, mutta sen enempää miettimättä se jalkojaan korkealle nostaen oli valmiina uuteen koitokseen. Hypyn tahdikkuus ja kontrollointi ratsastajan näkökulmasta oli heti parempi. Ori kuitenkin halusi paahtaa eteenpäin tuhatta ja sataa, mutta volttien ja pidätysten kanssa se saatiin hieman rauhoittumaan.

Nostin esteitä kymmenellä sentillä ja teimme harjoitukset uusiksi. Asetin vielä yhden laukkapuomin esteen eteen herätelläkseni orin tarkkaavaisuutta vielä enemmän. Ensimmäisillä yrityksillä ratsu pamautteli jalkojaan puomeihin, muttei esteisiin. Kertaus on onneksi opintojen äiti ja saimme lopulta täysin puhtaan suorituksen. Ratsukon dynamiikka sivusta katsojan silmin on virheetöntä ja jopa harmoonista. Molemmat kuuntelevat toisiaan ja yhteistö pelaa saumattomasti. Mitäpä siihen lisäämään.

02.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi miivi

Olin saapunut Turmeltajaan valmentamaan tallin omistajaa sekä komeaa Kieroikiskaus-oria. Dookie oli vakuutellut, että ei ori mikään kiero tapaus olli, Kisko kuulemma oli hyvin korkean työmoraalin omaava, taitava suomenhevosherra. Tältä ori vaikuttikin ratsukon verrytellessä, se kulki nätisti ja vastasi hyvin apuihin. Valmennuksen varsinaiseksi aiheeksi olimme yhdessä dookien kanssa sopineet vastalaukan sekä vaihdot käynnin kautta, ja lähdimmekin nopeasti Kiskon verryttyä työstämään niitä.
Ori eteni hyvässä laukassa. Dookie osasi ratsastaa sitä myös vastalaukassa, eikä orin tasapainoa olisi ollut mahdollista horjuttaa millään, niin komeasti se eteni. Laukanvaihdoissa ratsukko onnistui sekoilemaan muutamaan kertaan, ja kerran Kisko oli lentää turvalleen dookien kadottaessa ohjat käsistään. Puistelin tälle päätäni, mutta ratsukko paransi vaihtojaan niin huikealla vauhdilla, että hymy palasi nopeasti kasvoilleni. Valmennuksen lopussa Kisko esittikin aika ammattimaisen näköiset vastalaukat ja vaihdot käynnin kautta. En voinut kuin kehua ratsukkoa.

06.09.2017 Vieraskuski, kirjoitti Aino H.

Käsky oli käynyt ja saavuin jännittyneenä Turmeltajan pihaan pitkästä aikaa ikioma kypärä käsissäni. Dookien hevosia olin kyllä valmentanut, mutta ratsastaminen oli ihan toista luokkaa. Minulle oli laitettu valmiiksi superupea Kieroikiskaus, joka seisoi tallin pihassa dookien vierellä korvat tötteröllä. Omistaja ojensi ohjat minulle ja saattoi meidät kentälle hieman briiffaten orin toimimisesta ja tavoista ja vakuutettuani, että pärjäisin kyllä, hän lähti jatkamaan kiireisiä hommiaan. Vedettyäni syvään henkeä nousin orin selkään ja pyysin siltä rentoa käyntiä näin alkuun. Annoin Kiskon kulkea pitkin ohjin muutaman kierroksen suuntaansa, ennen kuin kokosin ohjia ja rupesin kasaamaan hevosta pikkuhiljaa.
Käynnissä Kisko toimi oivallisesti, se venytti askeltaan näin pyydettäessä ja lämmetessään lähti pyöristämään kaulaansa kauniisti ja ottamaan takapäätäänkin alleen, mutta heti kun annoin vain puolittaisia apuja, lysähti ori kokoon ja yritti näkyvästi luistaa työnteosta täysin. Muutaman pohkeenväistön ja suunnanvaihdon jälkeen pyysin reipasta ravia, jonka Kisko aloitti todella vahvasti. Orin ravi oli omiin hevosiini verrattuna hieman omituinen ja harjoitusravissa istuminen oli vaikeaa, joka tietenkin aiheutti Kiskossa hieman hämmennystä. Ori kuitenkin tyytyväisesti puksutti eteenpäin kun keräilin itseäni satulassa. Koska ori toimi näin loistavasti ravissa, istuin syvälle satulaan ja pyysin siltä laukkaa. Yllätyksekseni orin laukka oli todella ilmavaa, aivan toista raviin verrattuna. En kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa työstämään laukkaa, vaan ollessani tyytyväinen orin yleisilmeeseen ja menoon, pyysin sen muutaman rennon ravikierroksen jälkeen käyntiin. Loppukäyntien ajaksi dookie tuli vielä juttelemaan kanssani, jonka jälkeen seurasin häntä talliin purkamaan ratsuani.

10.09.2017 Estevalmennus, valmensi miivi

Viime viikolla olin valmentanut Kisko-oria kouluratsastuksen saralla, ja tänään olin suunnannut jälleen autoni keulan kohti Turmeltajaa. Valmennettavanani olisi sama ratsukko kuin viimeksi, mutta esteiden parissa. Dookie verryttelikin oriaan parhaillaan minun kootessani esteitä. Ratsastettavana olisi ihan simppeli rata muutamalla kinkkisemmällä kohdalla. Se ei kuitenkaan ollut liian vaikea, uskoin Kiskon ja dookien selviävän siitä kunnialla läpi.
Verryttelyhypyiksi ratsukko sai hypätä jokaisen radan esteen kertaalleen. Tämän jälkeen, kun linjat ja paikat olivat tuttuja, alkoi varsinainen hyppääminen. Kisko oli vähän kankealla päällä, ja ratsukko joutui ottamaan hyppyjä enemmän kuin olisin toivonut heidän ottavan. Lopulta ratsukon hypyt lähtivät kuitenkin sujumaan todella hyvin, ja pääsin taas kehumaan ratsukkoa.

15.09.2017 Vieraskuski osa 2, kirjoitti Aino H.

Kun dookie kysyi minulta uudelleen, että ehtisinkö ratsastamaan jonkin heidän hevosistaan, kysyin heti ensimmäisenä, oliko Kisko vapaana. Olisin toki muutenkin mennyt auttamaan, mutta mikä olisikaan sen mukavampaa kuin maastoreissu syysaamuna mukavimman suomenhevosen kanssa – ei mikään. Joku tallityöntekijöistä oli jälleen tehnyt kauniin eleen ja laittanut hevosen minulle valmiiksi, joten pääsin lähtemään suoraan tallin pihasta samoamaan uuden ystäväni kanssa maastopolkuja otettuani vielä muutaman puhelinnumeron hätätapauksia varten talteen. Kisko pörisi iloisesti kävellessämme hiljaista tietä verkkaalleen, ilman kiirettä ja määränpäätä. Olin saanut jonkinlaiset reittiohjeet työntekijältä, joka oli auttanut minut Kiskon selkään pihassa, joten suunnilleen tiesin minne olimme menossa.

Kun olimme kävelleet lähemmäs puolet matkasta, uskalsin hiekkatiellä pyytää Kiskolta reipasta ravia. Ori hörähteli ravinsa tahtiin ja puksutti jälleen menemään iloisesti eteenpäin, enkä voinut pidätellä naamalleni kasvavaa hymyä sen enempää. Jostain syystä muiden suomenhevoset olivat melkeinpä mukavampia kuin omat, tai sitten uutuudenviehätys teki tehtävänsä. Siitä huolimatta, nautimme Kiskon kanssa maastoreissusta täysin siemauksin, ja Turmeltajaa kohti kääntyessämme päätinkin käyvämme pienellä kiertoreitillä, kun kiire takaisin ei kuitenkaan ollut. Päästyämme toiselle hiekkatielle testailin ensin ratsuni jarruja ja reagointikykyä, jonka jälkeen luottavaisin mielin löysäsin hieman ohjaa, nojasin astetta eteenpäin ja pyysin hevoselta laukkaa. Kisko nosti laukan äänekkäästi pärähtäen ja nauroin ääneen laukatessamme hiekkapätkää, vaikka jouduinkin loppujen lopuksi pidättelemään Kiskoa aika paljon, ettei ori innostunut liian paljoa vauhdista. Pian kuitenkin pyysin sen pitkän ravipätkän jälkeen takaisin käyntiin ja pian olimmekin taas tallin pihassa. Hoidin ratsuni hitaasti ja huolellisesti tarhauskuntoon, johon sain vielä kunnian viedä sen viettämään päiväänsä.