Fiktion Ruisrikko - kuollut 06.01.2017

20.07.2015 Estevalmennus, valmensi Emmi V.

Tällä kertaa pääsin valmentamaan dookieta ja hänen ratsuaan, upeaa voikon väristä suomenhevosori Riesaa esteratsastuksen parissa. Riesa vaikutti erittäin mukavan oloiselta ja kiltiltä ratsulta, ja antoikin minulle hyvän vaikutelman itsestään jo heti valmennuksen alussa vaikka ei aina jaksanutkaan keskittyä olennaiseen. Heti ensimmäiseksi oli tietysti vuorossa ratsukon alkulämmittelyt. Ensin käyntiä muutama kentän kierros uraa pitkin puolipitkällä ohjalla, ja sitten ravia noin kymmenisen minuuttia keskiympyrällä samalla taivutellen Riesaa. Käynti- ja ravilämmittelyiden jälkeen kehotin ratsukkoa ottamaan vielä vähän laukkalämmittelyäkin toisen kentän lyhyen sivun pääty-ympyrällä. Samalla kun ratsukko verrytteli itseään hyppykuntoon, minä sen sijaan kasasin pienimuotoisen esteradan kentän keskiosaan. Tähän rataan kuului kutakuinkin viisi estettä; kaksi pystyä linjan muodossa toisella pitkällä sivulla, pieni okseri porttipäädyn lyhyellä sivulla, lävistäjällä trippeli ja toisella pitkällä sivulla taas pysty, joka kylläkin oli nyt pelkkä yksittäinen este. Hyppääminen sujui dookielta ja Riesalta oikein hyvin, vaikka välillä Riesaa pitikin huomauttaa sen keskittymisestä.

10.08.2015 Estevalmennus, valmensi Ciara VRL-12454

Tällä kertaa valmennettavakseni osui komea voikko suomenpienhevosori ratsastajansa dookien kanssa. Tällä kertaa saavuin paikan päälle Turmeltajaan ajoissa ja ehdinkin kentälle ennen valmennettavaa ratsukkoa. Aloin heti kokoamaan hypättäviä esteitä dookien lämmitellessä ratsuaan. Kokosin kentälle jumppasarjan ja yksittäisiä esteitä. Hypyt aloitimme 40 cm korkuisella neljän esteen jumppasarjalla. Olin tietysti asettanut estevälin pidemmälle laukalle sopivaksi ja Riesa joutui tekemään kovasti työtä jotta pääsisi oikeasta ponnistuspaikasta ylittämään viimeisenkin esteen. Tästä viisastuneena hieman lyhensin välejä ja nostin esteet 50-60 senttiin. Nyt välit olivat sopivat ja riitti, että dookie ohjasi oriin keskelle ensimmäistä estettä ja se hoiti loput. Hyppyjä jatkettiin ympyrällä, jonka kaarelle olin kasannut pienen pystyn. Kaarevalla linjalla tultaessa ensimmäisillä kerroilla dookie ja Riesa tulivat liikaa ulkoreunaan, mutta tästä huomautettuani ratsastaja korjasi tilanteen ja seuraavalla kerralla este ylittyi keskeltä. Jatkoimme pitkälle sivulle kokoamallani linjalla, johon oli määrä ottaa kolme laukkaa. Ensimmäisellä kerralla dookie onnistui mahduttamaan väliin neljä laukkaa, mutta pyysin dookieta ratsastamaan Riesan pohkeen eteen ja seuraavilla kerroilla ratsukko saikin väliin kolme laukkaa. Viimeisenä hyppäsimme 90-100 cm korkeudessa olevan radan, johon kuului kahden askeleen sarja, yksittäinen okseri, ympyrällä pysty ja kolmen laukan linja. Ensimmäinen sarja sujui hyvin, mutta okserille Riesa teki etujalkavirheen ja etupuomi kolahti alas. Loppurata sujui moitteetta, mutta pyysin dookieta vielä uusimaan. Tällä kertaa pitäisi ratsastaa ori rehellisesti pohkeen eteen, jotta se kykenisi hyppäämään puhtaasti. Nyt koko rata ylittyi ratsukolta puhtaasti ja annoin dookielle luvan loppuverryttelyihin. Ratsukon loppuverrytellessä korjasin esteet kentältä pois.

15.08.2015 Estevalmennus, valmensi Leyla

Riesa oli nimensä mukainen alkuverkan aikana. Ori ei pystynyt keskittymään lainkaan vaan poukkoili päättömästi ympäri kenttää ratsastajan heiluessa selässä. Voikko ei tuntunut kuuntelevan ratsastajan apuja yhtään vaan meni oman päänsä mukaan ja huuteli tallipihalle päin. Siirryimme nopeasti ensimmäisen tehtävän pariin joka oli kahdeksikko. Kahdeksikon keskelle oli asetettu matala pysty ja molempien silmukoiden päähän puomit. Riesa hyppäsi hyvällä tyylillä ja venyi esteen yli vaivatta. Maapuomeihin ori kuitenkin kompastui turhan usein joten käskin ratsastajan ottaa ori paremmin kuulolle ja saada se varomaan askeliaan enemmän. Pystyä kohotettiin aina onnistuneiden suoritusten jälkeen ja lopulta maapuomit nostettiin 30cm korkuisiksi ja keskimmäinen pysty 60cm korkuiseksi. Riesan keskittymiskyky parani loppua kohden huomattavasti, vaikka ratsastaja saikin sen eteen tehdä rutkasti hommia. Oriilla on mainio hyppytyyli kunhan sen saa keskittymään tehtävään.

20.08.2015 Estevalmennus, valmensi Leyla

Tulin valmentamaan Riesaa toistamiseen ja tällä kertaa oli jo ennakkoon sovittu että totuttelemme erikoisesteisiin. Olin roudannut kentälle valmiiksi muurin, laineen ja vesiesteen sekä kukkapuskia ja muuta tilpehööriä. Riesa mulkoili värikkäitä esteitä ja esineitä eikä kuunnellut ratsastajan apuja. Alkuverkka hoitui maapuomien avulla ja siirryimme sen jälkeen tutkiskelemaan esteitä. Ori korskahteli ja pyöri esteiden ympärillä samalla kun ratsastaja taputteli. Seuraavaksi hypytin ratsukkoa aina yhdellä yksittäisellä esteellä kerrallaan kunnes oriin epävarmuus hiipui. Muuri tuotti eniten ongelmia eikä Riesa meinannut haluta sen yli tyylikkäästi. Kokeilimme eri ratsastusteitä ja lopulta mikään erikoisesteistä ei ori jännittänyt. Loppuun kasasin vielä radan erikoisesteitä hyödyntäen ja lisäsin muutaman pystyn ja okserin. Tätä rataa hypättiin useamman kertaa läpi ja Riesa toimi kuin unelma. Oriilla kesti hetki totutella erikoisemman näköisiin esteisiin mutta ratsastaja vakuutteli orin hienosti niiden yli. Kannattaa muistaa tehdä jatkuvasti voltteja tai puolipidätteitä niin Riesan keskittyminen pysyy ratsastajassa eikä sille jää aikaa stressata oudon värisestä esteestä.

28.08.2015 Estevalmennus, valmensi Ilona

Saapuessani Turmeltajaan näin kentällä verryttelemässä valloittavan oloisen voikon piensuomenhevosorin. Pahoittelin Riesan ratsastajalle myöhästymistäni ja kiirehdin kantamaan esteitä. Kokosin tälle päivälle kaksi suhteutettua linjaa ja lyhyen sivun keskelle vesimattopystyn. Riesa ei tätä ihan heti kerrasta sulattanut, se puhisi ja peruutteli, eikä suostunut tulemaan maton lähelle. Pian se kuitenkin totesi tämänkin vaarattomaksi. Verryttelylinjan ristikoille sai vielä liikkua reilusti jotta kuusi askelta tuli helposti, mutta ensimmäinen yritys oli ponneton ja päädyitte perille seitsemällä askeleella. Välissä pyysin tarkistamaan kunnolla pohkeen ja seuraava yritys tulikin kevyesti oikeilla askelilla. Tulimme vielä kaarevan linjan, ensin vähän suuremmalla kaarteella ja kahdeksalla askeleella, ja sitten tiukemmalla linjalla ja seitsemällä. Välikäyntien aikana nostelin esteitä lähemmäs ratakorkeutta, ja kerroin sinulle radan kulun. Ennen radan aloitusta otimme kuitenkin vielä yksittäisen hypyn vesimatolle. Riesaa yhäkin hieman jännitti matto, ja valtavalla loikalla se ylitti ”vaarallisen” esteen. Sitten siirryimmekin jo rataan, joka oli ensin 90cm korkeudessa. Rata alkoi kaarevalla linjalla jonka ensimmäiselle pystylle tuli kevyt kolahdus. Okserihypylle tulikin jo reilusti ilmaa, selkeästi ori otti nokkiinsa kolahduksesta. Seuraava este oli vesimatto, jolle askel ei ihan sopinut ja ori päätti olla hyppäämättä. Reilumpi laukka kaarteen läpi toi sen hyvään paikkaan ja esteestä mentiin helposti yli. Suora okseri-okseri linja tuli kuin itsestään, ei ongelmia. Toiselle kierrokselle nostin esteitä reiluun metriin, viimeisen linjan jälkimmäisen okserin vähän korkeammaksikin. Nyt teitä oli oikein ilo katsoa, askeleet sopivat, molemmat keskittyivät ja hypyissä oli reilusti ilmaa. Tyytyväisenä päästin teidät loppuverryttelemään ja tallityttöjen avustuksella kannoimme esteet pois.

01.09.2015 Ensitapaaminen kakaran kanssa (kirjoittanut Naxu)

Toinen näistä liikutettavista hevosista oli suomenhevosori Ruisrikko eli Riesa. Voikko ori hirnahti tarhassa, kun menin hakemaan sitä sieltä. Heti alkuun sain pidellä kunnolla kiinni, kun Riesa kiskaisi ruohotupsulle. Vahingosta viisastuneena kietaisin riimunnarun turvan ympärille ja vein niskoittelevan orin talliin. Se yritti purra, mutta lopetti kun laitoin sen kiinni juomaämpärin viereen. Astia näytti tyhjältä, joten päätin hakea voikolle lisää vettä. Olin epähuomiossa jättänyt harjakorin karsinan puolelle, juuri Riesan ulottuville. Tullessani takaisin vesiämpärin kanssa sain alkaa kerätä harjoja koriin. Riesa oli heitellyt niitä ympäri karsinaansa ja sen ilme oli melko huvittunut, kun kyykin karsinassa. Kun viimein sain harjat koriin ja korin ulos karsinasta niin eiköhän ori purskauttanut vedet suustaan päälleni. Tässä vaiheessa minulta alkoi mennä pinna, mutta aloitin harjauksen rauhallisin vedoin. Hetken päästä Riesa kaatoi vesiämpärin jalkoihini kastelematta itse kavioitaan. Kirosin hiljaa ja jatkoin työtäni kengät märkinä. Siirsin sangon kauemmaksi ja harjasin orin loppuun. Puolen tunnin päästä olin varustanut orin ja olimme lähdössä kentälle. Riesa seurasi kiltisti perässäni, mutta yritti testailla heti selkäännousussa. Kauhukseni huomasin kentällä olevan esteitä. Päätin kokeilla muutamia hyppyjä lopputunnista jos mikään ei onnistuisi. No, eihän sitten onnistunutkaan. Voikko ratsuni ei keskittynyt ohjeisiini yhtään vaan esitti tarhaileville tammoille ja hörisi ohikulkijoille. Vaihdoimme siis lajia ja johan alkoi Riesankin keskittyminen löytyä. Alkuun hyppäsimme muutaman pienen pystyn ja sitten vähän isomman okserin. Hypyt onnistuivat hienosti ja loppuverryttelyissä Riesa jo teki pyydetyt tehtävät. Loppukäynnit kävimme kävelemässä lähimaastoissa. Riesa säpsyi vähän kaikenlaista mutta selvisimme ilman kolhuja takaisin tallille. Siellä pesin ja hoidin orin pois. Kiitokseksi Riesa sai porkkanan ja tarhauksen loppupäiväksi.

05.09.2015 Estevalmennus, valmensi Naxu

Olin saanut tänään valmennettavakseni tutut naamat. En ollut valmentanut heitä ratsukkona mutta olin ratsastanut Riesalla ja valmentanut dookieta ennenkin. Aloittelimme veikeän suokkiorin valmennuksen puomitehtävillä joita dookie sai käyttää apuna verryttelyssä. Riesa muka pelkäsi puomeja kauheasti ja yritti hyppiä pystyyn aina ennen niitä. Päättäväisellä ratsastuksella ori joutui kuitenkin nöyrtymään ja menemään puomien yli nätisti. Ravipuomeilla Riesa kipitti puomien yli kuin joku shetlanninponi. Askellaji ei näyttänyt kovin mukavalta istuttavalta. Askeleeseen saatiin kuitenkin pituutta kun puomien välejä pidennettiin. Riesa myötäsi niskastaan ja meni melko nätisti. Kannoin puomeille korokkeita ja nostin ne todella pieniksi esteiksi. Jumppasarja onnistui ratsukolta hyvin vaikka Riesa meinasikin hyppiä kaksi estettä kerrallaan. Sama tehtävä tehtiin myös toiseen suuntaan verryttelymielessä. Tämä onnistui hyvin. Lyhyiden käyntien aikana selitin seuraavan tehtävän. Lyhyt rata tuli ratsastaa mahdollisimman hitaasti ja pitkillä teillä. Alkuun tämä ei onnistunut ollenkaan koska Riesa vain juoksi eikä kuunnellut apuja. Monta pukkia ori esitti mutta nöyrtyi sitten laukkaamaan nätisti ja hyppäämään sopivassa vauhdissa. Seuraavana tehtävänä sama rata tultiin mahdollisimman nopeasti muttei vaarallisesti. Tämä onnistui entistä paremmin joka kerta. Lopuksi tultiin rata, jonka korkeus oli 95cm. Riesa hyppäsi oikein nätisti ilmavaroilla eikä pudotuksia tullut. Loppuverryttelyt ratsukko sai hoitaa itsenäisesti käyttäen apunaan kavaletteja ja rataa, jonka laskin 60-senttiseksi. Kerroin dokielle lyhyen palautteen valmennuksesta ja lähdin kotiin päin.

26.12.2015 Tapaninpäivän tuuppailua (kirjoittanut Penelopeia)

Olin aivan taannoin tehnyt erään diilin Turmeltajan omistajattaren, dookien kanssa. Pientä korvausta vastaan kävisin ratsastamassa joitakin hänen hevosiaan muutamana sellaisena päivänä, kun hän itse ei asialle ennättänyt, eikä kukaan tallihenkilökunnasta ollut saatavilla. Siispä jo varhain tapaninpäivän aamuna lähdin ajelemaan kohti Turmeltajan tallia, sillä tänään tulisin kohtaamaan Ruisrikko nimisen suomenhevosorin. Tunsin pientä katkeruutta, kun tajusin että saatoin hyvinkin olla ainut hullu, joka vaivautui yhdeksältä tapaninpäivän aamuna tallille ratsastamaan jotakin pöhelöä oria. Karsinassaan aamuheinien rippeitä mutusteleva poni näytti nimittäin omaavan vähän enemmän pilkettä silmäkulmassaan. Ajattelin kuitenkin, että homma hoituisi vikkeliten, jos antaisin hevosen rauhassa mutustella ruokiaan, joten jätin sen irti hoitamisen ajaksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä sain huomata että "Riesalla" oli muutama temppu takataskussaan pääni menoksi. Kun vihdoin lähes tunnin kestäneen hiljaisen jekkuilun jälkeen ori seisoi karsinassaan vermeet päällä, tunsin tosiaankin muutaman hikipisaran valuvan otsaani pitkin. Varustauduin kypärällä ja pitkällä kouluraipalla, sekä aina niin kätevällä turvaliivillä. Jos sama meno jatkuisi myös kentällä, uskoin että nämä vermeet tulisivat tarpeeseen.

Sain yllättyä iloisesti, kun pääsin kipuamaan orin selkään. Se oli melko rehellinen ratsu, joka ei turhia yrittänyt vetää minua höplästä. Meitä oli siunattu myös lähes täydellisellä rauhalla, mitä nyt välillä lensi lintu ohi tai jostain kaukaisuudesta kuului auton moottorin ääniä. Valitettavasti ne kaukaisuudessa tippuvat kynät riittivät aivan tarpeeksi hyvin Riesan keskittymisen anastamiseksi. Vaikka vietimme tunnin melko rennosti hömpötellen ja toisiimme tutustuen, halusin orilta myös jonkinlaista vastakaikua ja suoriutumista. Treenailimme aluksi paljon siirtymisiä, mistä jatkoimme temmon säätelyyn. Lopulta ori näyttikin minulle parhaita puoliaan, ja sain hetkeksi jopa hevosen huomion työskentelyyn. Jouduimme lopulta lopettamaan treenin, kun varpaideni tunto alkoi uhkaavasti kadota. Siispä loppuverkka, ja ori talliin, vermeet pois ja jonnekkin lämpimään!

10.04.2016 Kiemurauraharjoituksia

Palattuani Repsun kanssa keväiseltä maastolenkiltä otin seuraavaksi käsittelyyn Riesan. Pienellä voinokareella oli pian edessään ensimmäinen laatuarvostelukoitos, kouluratsastusjaoksen nimittäin. Viime aikoina vähän kevyemmällä käytöllä ollut Riesa pääsisikin tänään kunnon töihin, sillä olin ajatellut tunnin aiheeksi kolmikaarisella kiemurauralla erilaisia tehtäviä, pääosassa kuitenkin laukkatehtäviä. Vietyäni Repsun takaisin heiniensä luo pihalle, kävin nappaamassa mukaani Riesan toisesta tarhasta. Pörrötukkainen voikko pörhisteli ohikulkumatkallaan jokaiselle tarhassa olevalle orille, ikäänkuin se olisi ollut jokin suuri ja mahtava huippuorhi... No, aika lähellähän se sellaista on.
Tallissa käänsin voikon käytävällä ja laitoin sen ketjuihin kiinni, kipaisin hakemaan harjat ja suojat ja ryhdyin pyörittelemään orin karvaa läpi kumisualla. Riesa tepasteli paikoillaan ja mutusteli ketjua suussaan, ja yritti hamuilla taskujani aina sen päätä lähestyessäni.

Kun poni oli puhdas ja saanut varusteet yllensä, vetäisin itselleni kypärän päähän ja kevyemmän takin ylle. Nappasin ratsuni mukaan ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää, joka oli vihdoin ja viimein kuivunut ja tällä hetkellä erinomaisessa, vaikkakin hieman pölyävässä kunnossa. Kiristelin satulavyötä rauhassa ja laskin jalustimet, ja hyppäsin selkään. Selästä käsin tein vielä viimeiset säädöt vyön ja jalustimien kanssa, jonka jälkeen kehotin Riesan liikkeelle. Pienhevonen tuntui hurjan pieneltä, vaikkakin kovin leveältä, suurikokoisen Repsun jälkeen, ja askeleetkin olivat puolta lyhyemmät. Toki niihin tottui taas pian, ja pääsimme hiljalleen aloittamaan verryttelyt ensin käynnissä ja ravissa, jossa huolehdin että jarru, kaasu ja ratti toimivat. Ravissa voikko ei millään meinannut ottaa sisäpohjetta kuuleviin korviinsa ja näin ollen se ei myöskään asettunut rehellisesti sisään, joten taivuttelin sitä ympyröillä ensin ulos, jotta se jäisi paremmin ulko-ohjan tuelle ja kuuntelisi sitä kautta sisäpohkeen paremmin. Tovin taiston jälkeen Riesa alkoikin asettumaan ja taipumaan kaarevilla urilla, ja se kuunteli myös istuntaa kohtuullisen hyvin, joten pian nostin laukan. Annoin orin laukata pidemmässä muodossa reippaasti kenttää ympäri muutaman kierroksen, ennen kuin kokosin sitä hieman enemmän ja otin mukaan ympyröitä ja siirtymisiä. Riesa tuntui olevan mielissään päästessään hommiin, ja se kuunteli yllättävän hyvin pienempiäkin apujani.

Saatuani verryttelyt päätökseen annoin orin kävellä hetken pitkin ohjin ja tasata hengitystään. Suunnittelin samalla ensimmäistä versiota kolmikaarisen kiemurauran tehtävästä; harjoitusravissa kaaret, kaarien välien suoristuksiin pysähdys, ja viimeisen kaaren suoristuksessa lyhyellä sivulla laukannosto, pitkä sivu laukkaa aina kiemuran alkuun asti seuraavalle lyhyelle sivulle, jossa siirtymä takaisin harjoitusraviin. Melko peruskauraa siis, mutta aina yhtä hyödyllistä.
Riesa teki siirtymiset alusta asti täsmällisesti ja tarkasti, mutta takaisin raviin siirtymiset olivat alkuun turhan hitaita ja löysiä. Ensimmäisen laukkapätkän jälkeen ori kuitenkin piristyi, ja yrittikin tarjota laukkaa useampaan otteeseen ravin sijasta. Pian se kuitenkin ymmärsi kuvion, ja teki koko ajan parempia siirtymisiä molempiin suuntiin.
Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin tehtävää laukanvaihtoversioon: kiemuran alussa lyhyellä sivulla laukka, suoristuksessa siirtyminen käyntiin ja laukanvaihto käynnin kautta, sama juttu seuraavassa suoristuksessa, ja kiemuran päättyessä lyhyellä sivulla raviin.
Ensimmäiset vaihdot käynnin kautta eivät olleet ihan niin sujuvia ja puhtaita, kuin olisin halunnut; ori jäi pari kertaa ristilaukkaan, mutta korjasi kyllä pian pyynnöistäni. Toistojen jälkeen vaihdot alkoivat sujumaan jo varsin mukavasti, ja ori taipui ja kokosi laukkaansa kaarilla oikein näppärästi. Hyvän hetken tehtävää työstettyämme siirryin kevyeen raviin, ja jätin kiemurauran pois. Sen sijaan tein loppuverryttelyssä runsaasti isoja ympyröitä ja loivia kiemurauria, ja annoin ohjien valua sitä mukaa pidemmäksi, kun Riesa alkoi venyttää itseään eteen-alas. Hetken päästä siirsin orin käyntiin, otin vielä parit taivutukset, ja annoin lopulta pitkät ohjat. Riesa pärski oikein tyytyväisen oloisena, ja sen tyytyväisyys tuntui vain kasvavan, kun ohjasin sen kentältä pois kohti hiekkatietä. Kävelimme noin vartin loppukäynnit maastossa, jonka jälkeen palasimme tallille. Riisuin Riesalta varusteet ripeästi pois, harjasin karvat suoriksi ja heitin sille hetkeksi fleecen selkään, kun kellertävä karva oli hionnut ihan kiitettävästi. Lopulta laitoin Riesan kuivumaan karsinaansa, ja heitin seuraksi pienen kasan heinää ja parit leivänpalat ruokakippoon.

01.08.2016 Valokuvaussessio huippumallin kanssa

Ihana pieni Riesa on saavuttanut jo lähes kaiken, mitä siltä toivoinkin. Ori kävi viimeksi huhtikuussa hakemassa ERJ- ja KRJ-laatuarvosteluista ykköspalkinnot, jonka jälkeen pieni voikko on saanut lomailla ja kasvattaa kesämahaansa. Ja sitä se onkin tehnyt, vähän liiankin hyvin... Nyt kuitenkin se joutuu taas vähän enemmän hommiin, sillä ilmoitin läsipäisen voinokareen elokuun yleislaatuarvostelutilaisuuteen Repsun kanssa. Tai eihän tässä parin viikon aikana nyt mitään laihdutuskuuria ehdi pitämään, mutta ainakin muutamat treenit maasta ja ratsailta esittämisen suhteen. Ja toki vähän treeniä noin yleisestikin.
Tänään kuitenkin oli vuorossa pieni valokuvaussessio. Kipaisin hakemaan mutakuorrutteen hankkineen Riesan sisälle, jossa ryhdyin kuorimaan orin suojakerrosta kumisuan avulla pois. Hinkkasin ja hankkasin voikkoa karvaa melkein tunnin, ennen kuin se alkoi näyttää edes melkein puhtaalta. Lopuksi vielä pyyhkäisin pahimmat pölykohdat läpi märällä rätillä, selvittelin jouhet show shinen avulla ja vaihdoin orille päähän uuden, nätin ja ruskean nahkariimun ja samaa sävyä olevan ketjunarun.

Tallin pihaan päästyämme kuikuilin hetken ympärilleni etsiskellen Emmiä, joka oli lupautunut hovikuvaajaksi. Pian tyttö putkahtikin tammatallista ulos kamera kädessään, ja huikkasin bruneten luokseni.
Kävimme pikaisen sotasuunnitelman sopivan valokuvauspaikan löytämisestä, ja päädyimme aloittamaan tallin lähellä olevasta metsäniitystä. Etsimme ensin kohdan, jossa kasvusto oli melko matalaa, jotta Riesan kaikki jalat näkyisivät kohtuullisen hyvin. Asettelin pienhevosen seisomaan huolellisesti näyttelyasentoon, ja Emmi alkoi räpsimään kuvia. Riesa selvästi ymmärsi mistä oli kyse, sillä ori seisoi hyvin ryhdikkäänä ja valppaana paikoillaan. Välillä ryhtiä meinasi olla liiaksikin asti, jolloin pienhevosen paksu kaula pullautti alalinjan melkoisen vahvaksi. Houkuttelin Riesaa laskemaan päätään sen verran, että alakaula häviäisi ja kaula kaartuisi kauniisti, ja ori saikin juonen päästä pian kiinni.
Luultavasti noin viiden kymmenen rakennekuvan jälkeen käänsin Riesan seisomaan naama kohti Emmiä, jotta saisimme muutamat pääkuvatkin otettua. Riesa poseerasi hyvin ammattimaisesti käännellen hieman päätään, ja pitäen korvat tiukasti eteen päin suunnattuna. Korjailin muutaman kerran orin valloittavaa otsatukkaa pois sen kauniiden silmien päältä, mutta muutoin minun ei juuri tarvinnut ohjailla pienhevosen asentoa. Naureskelimme Emmin kanssa huippumallin elkein keikailevalle orille, kunnes totesimme kuvia olevan sen verran, että siellä oli pakko olla muutama ihan hyvin onnistunutkin. Koska homma sujui heti aluksi näin hyvin, päätimme jättää kuvaussession tähän, ja Riesa sai mennä takaisin laitumelle, luultavasti hankkimaan uuden mutakuoren.