Ruiskatkero - kuollut 06.03.2016

1.09.2015 Mutamöröstä kultaponiksi, kirjoittanut omistaja

Niin se kesä vain tuli ja meni, muutaman viikon saimme täällä Turmeltajassakin nauttia kunnon kesäsäistä. Nyt lämpö ja auringonpaiste on kuitenkin muuttunut harmaaksi ja koleaksi sääksi, ja vettäkin on tullut jo mukavasti pari päivää putkeen. Jälkimmäiseksi laitumille päässyt hevoskatraan puolikas on ollut edelleen yötäpäivää ulkona, ainakin suurin osa. Nyt tosin näyttää uhkaavasti siltä, että viimeisetkin täytyy siirtää öiksi sisälle, ja aloittaa kuraloimirumba. Ihanata.
Tänäänkin oli satanut koko päivän vettä kuin saavista, tietysti juuri sinä päivänä, kun oli meikäläisen oritallin iltavuoro. Niimpä lähdin talsimaan kohti orilaitumia hakemaan ensimmäistä orisatsia sisälle. Annan piti olla kanssani iltatallivuorossa, mutta hän oli onnistunut hankkimaan juuri sopivasti ärhäkän kesäflunssan, joka vaati hänet sängyn vangiksi. Ensimmäisenä sisälle olivat tulossa Rotko ja Riesa, ja niiden jälkeen laidunkaverinsa Simba ja Petsku. Möngin sähkölankojen välistä laitumen puolelle riimut ja narut kädessäni, ja aloin tähyilemään voinokareita. Nelikko oli tietenkin toisessa päässä laidunta, joten lähdin löntystelemään laumaa kohti, huudellen samalla Riesaa ja Rotkoa. Ei vaatinut kuin yhden rääkäisyn, ja kaikki neljä orinketaletta nytkähtivät kiireisesti liikkeelle, onneksi minua kohti. En selvästikään ollut ainoa, joka ei tykännyt olla tässä säässä ulkona. Orien tullessa lähemmäs, Petsku kärjessä ja loput kolme vierekkäin rymyten, päästin ilmoille melkoisen voihkauksen. Arvatkaapa vain, oliko Rotkon loimi saanut uudelleenmuotoilun? No totta hitossa. Loimi, tai se mitä siitä oli jäljellä, roikkui lähinnä voikon etuosan päällä, takapuoli ja vatsa olivat lähestulkoon paljaana. Ja mikä parasta, ori oli tietenkin vaihtanut väriään kauniista kullankeltaisesta liejunruskeaksi. Hetken kirottuani vangitsin voikot riimuinensa ja naruinensa kiinni, ja lähdin talsimaan kohti porttia. Perille päästyäni huomasin toisen isä-poika-kaksikon seuranneen tiiviisti kultamarsujen perässä; ne halusivat selvästikin heti eikä hetken päästä sisälle. Hetken hätyyttely-yrityksien jälkeen huokaisin syvään, ja nappasin portin ulkopuolelta myös Simban ja Petskun riimut ja narut. En ollut ennen taluttanut kaikkia neljää samaan aikaan, koska yleensä oreilla ei ollut mikään kiire tulla pois laitumelta. Hetken riskejä mietiskeltyäni otin myös rautiaat narunpäähän, ja avasin portin. Riesa ja Rotko olivat suhteellisen helppoja talutettavia myös kahdestaan, mutta Simba ja Petsku olivat vähän hankalampia tapauksia. Simba siksi, että se on niin tajuttoman häslä ja kiireinen, ja Petsku siksi, että sillä on aina nälkä. Joka tapauksessa lähdin taluttamaan nelikkoa kohti oritallia, rautiaat oikeassa kädessä ja voikot vasemmassa. Raudikot saivat myös ketjut turpiensa ympärille, jotta ne olisivat edes aavistuksen varmemmin pideltävissä.. ainakin teoreettisesti. Nelikko kuitenkin käveli yllättävän nätisti ja rauhassa perässäni, Petskukaan ei yrittänyt rohmuta jokaista syötävää muistuttavaa lehteä matkan varrelta. Pian pääsimmekin tallikatoksen kautta sisälle, jossa tiputtelin orit yksi kerrallaan karsinoihinsa. Huokaisin hyvin helpottuneena, että kaikki osasivat kerrankin käyttäytyä. Kauaa en kuitenkaan kerennyt seisoskelemaan, vaan lähdin hakemaan loppuja oreja sisälle.

Monen edestakaisin kulkemiskerran jälkeen kaikki orit olivat vihdoin sisällä heinien äärellä. Pienen huilaustauon jälkeen ryhdyin riisumaan ja viemään loimia kuivaushuoneeseen, jonka jälkeen suuntasin takaisin Rotkon karsinalle. Liejunruskea ori mussutti heiniään tyytyväisenä, ja suuntasi heti turpansa taskuilleni, kun astuin karsinaan sisään. Höpisin ja jupisin mussukkaorille hetken, laitoin sen taas piuhan päähän ja raahasin sen pesukarsinalle. Rotkon vanha vihollinen, lattiakaivo, aiheutti tälläkin kertaa pienen neuvottelutuokion, mutta sain orin pesupaikalle yllättävän nopeasti. Kiinnitin voikon ketjuihin molemmin puolin kiinni, ja nappasin sitten letkun käteeni. Valuttelin hetken lämmintä vettä ja naureskelin Rotkon pörhistelylle, kunnes aloitin jynssäyshetken. Aloitin suihkuttelemalla jalat, ja sen jälkeen siirtyen etuosasta takaosaan. Sain hinkutella pahimpia mutaklönttejä hyvän aikaa, ennen kuin ne suostuivat irtautumaan kultaponistani. Lopuksi pyörittelin orin rungon shampoolla, ja sen antaessa vaikuttaa hetken syöttelin orille leivänpaloja. Rotko oli niin tavattoman hullaantunut leivistään, ettei se malttanut lopettaa matalaa hörinäänsäkään syömisen ajaksi. Hetken helittelytuokion jälkeen aloin pesemään shampoita orin kellertävästä karvasta. Saatuani karvan shampoovapaaksi, jouduin hetken hämmästelemään puhdasta karvaa - en ollut edes tajunnut, miten paljon pölyä ja likaa ori oli laidunkauden aikana imenyt itseensä. Vetelin vielä ylimääräiset vedet karvasta pois hikiviilan avulla, ja lähdin taluttamaan Rotkoa takaisin karsinaan. Nappasin karsinan ovesta kuivatusloimen ja heitin sen orin selkään, jotta se kuivuisi nopeammin. Jäin vielä hetkeksi ihastelemaan kuvankaunista hevosta, kunnes jouduin jättämään sen syömään loppuja heiniään rauhassa ja mennä itse tekemään iltaruokia valmiiksi.

15.07.2015 Kuulumisia, kirjoittanut omistaja

Miten ylpeä sitä voikaan hevosesta olla! Pieni kultapojumme Rotko on nyt käynyt kaikki kissanristiäiset, jotka sen oli tarkoituskin käydä. Ei mikään turha hevonen, kun oriin meriittirivissä on pelkkiä ykkös- ja kakkospalkintoja - KRJL- ja YLA-palkinnot olisi vielä tarkoitus käydä korottamassa ykkösiksi, ja itseasiassa ilmoitin orin juuri KRJ:n uusintatilaisuuteen. Rotkolla on myös riittänyt naisseuraa enemmän kuin tarpeeksi, mikä ei ole tosin ihmekään; kuka nyt ei haluaisi varsaa upeasta, ihan kohtuullisen hyväluontoisesta ja vieläpä hienon värisestä monitaitajaorista. Voikko häslärimme on todellakin ansainnut itselleen lähes täyspäiväisen laidunloman. Toki Rotko joutuu vielä töitä tekemään, ettei sen kunto pääse aivan retuperälle, mutta noin muuten se saa olla vihreällä ympäri vuorokauden. Palkinnonkorotuksien lisäksi tarkoituksena olisi hankkia orista vielä toinen varsa omaan talliin, jonka jälkeen herra pääsee täyspäiväiselle eläkkeelle. Saan taas kerran vain kiitellä Susirajaa näin hienosta hevosesta!

28.06.2015 Sunnuntaiajelua lapsen kanssa, kirjoittanut omistaja

Niin ne helteetkin vihdoin sallivat saapua, vaikkakaan ei ilmeisesti kovin pitkäksi aikaa. Olin sulaa vaatteideni sisälle jo ihan vain seisoessa, joten ajatus kouluväännöstä paahtavalla kentällä oli ehdoton nou-nou. Olin muutama päivä sitten siivoillut varastona toimivaa latoa, jossa oli jos jonkinmoisia kärryjä, ja päätin jo heti silloin, että lähipäivinä lykkään jonkun pollen kärryjen eteen ja lähden sunnuntaiköröttelylle. Uhriksi joutui tällä kertaa Rotko, jonka liikutusvuoro osui juuri sopivasti meikäläiselle.

Hevoset saisivat parin tunnin päästä seuraavat päiväheinät (jotka tosin näin laidunaikaan olivat lähinnä sellaisia hyvänmielenheiniä), joten päätin lähteä kultapojun kanssa kärryttelemään ennen sitä. Rotkon sisäinen mahakello oli hyvin tarkka, ja se kyllä ilmoittaa, jos myöhästyy yhdeltäkään heinänjaolta. Niinpä lähdin tallustamaan laitumelle, jossa Rotko kavereineen otti aurinkoa. Hakiessani tallista vielä riimunnarua vastaan käveli Anna, jonka onnistuin nakittamaan mukaan - käsihevosen kanssa. Pohdimme kävelymatkan ajan, kenet otetaan käsihevoseksi, ja hommaan valikoitu Rotkon poika Riesa. Pieni voikko oli kerännyt melkoisen kesämahan itselleen, eikä sille tehnyt lainkaan pahitteeksi käydä ylimääräisellä lenkillä. Saimme isän ja pojan suurelta laitumelta yllättävän helposti kiinni, kun koko lauma oli portin läheisyydessä juoma-altaiden ja varjon luona - emme ilmeisesti olleet ainoat, keillä oli kuuma.

Harjasin Rotkon ripeästi, sillä ori ei ollut liannut itseään kovin pahasti, kerrankin. Yritin muutenkin toimia tavallista nopeammin, jotta saisin voikon kärryjen eteen mahdollisimman pian. Anna oli huomattavasti nopeammin valmis Riesan kanssa, joten hän kävi hakemassa kärryt odottamaan tallikatokseen. Hetken kuluttua tulin Rotkon kanssa perässä, joka tuijotti kärryjä hyvin järkyttyneenä, ja järkyttyi vielä enemmän, kun Anna alkoi nostamaan aisoja orin valjaisiin. Tovin pörhisteltyään ja pällisteltyään Rotko kuitenkin tyytyi kohtaloonsa, ja antoi laittaa kärryt ja valjaat lähtökuntoon mukisematta vastaan. Hyppäsin kuskin paikalle ja maiskautin voikon liikkeelle, seisauttaen sen tallipihalle. Anna kävi hakemassa Riesan liinan perään, ja istahti viereeni kärryille. Rotko Juniori pällisteli kärryjä myös hetken, mutta rentoutui huomattavasti nopeammin kuin isänsä - Riesan viime kärryttelykerrasta ei ollut yhtä pitkä aika kuin Rotkolla.

Alkumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen: kumpikaan, isä tai poika, eivät ole mitään erityisen rohkeita ja reippaita maastoilijoita, saatika sitten kärkihevosia, joten saimme kokea muutamat jännäkakkahetket, kun Rotko säikähti tielle lentänyttä lehteä, Riesan kovaäänistä pärskähdystä ja jumitti muuten vain keskellä tietä. Onneksi se pienikin hiekkatienpätkä jota jouduimme julkisilla teillä kulkemaan, oli niin harvoin käytetty, ettei vastaan tullut yhtäkään autoa. Tosin, eipä me muuten oltaisi edes lähdetty nössökaksikon kanssa liikenteeseen... Peltotielle päästyämme molemmat orit alkoivat rentoutumaan hieman, Rotkokin käveli melkein koko matkan kohtuullisen reippaasti eteenpäin ilman jumituksia. Ensimmäisen pitkän ravipätkän tullessa Rotko rentoutui jo huomattavasti enemmän, kun taas Riesa otti turhankin paljon kierroksia ja olisi mielellään vetänyt laukassa isänsä vierellä. Anna joutuikin muutaman kerran ärjäisemään orille komeasti, ennen kuin sen paksuun kalloon upposi, että nyt piti ravata rauhassa, eikä kaahottaa tuhatta ja sataa.

Loppumatka sujuikin melko rennosti ja mukavasti, Rotko ei jaksanut enää jännittää jokaista vastaan tulevaa, tuulessa heiluvaa pusikkoa tai lentäviä lehtiä. Riesakin malttoi käyttäytyä yllättävän hyvin, niitä muutamia "mä haluun laukata nyt ja heti ja aina" -kohtauksia lukuunottamatta. Tallille päästyämme kello näytti varttia vaille heinienjakoa, ja Rotkosta kyllä huomasi sen. Voikko oli hieman hionnut, mutta ei liikaa, joten pikaisen valjaistariisumisen jälkeen harjasin pahimmat hiet pois, annoin orille kunnon rapsutukset leipäpalavenyttelyiden kera, ja lähdin Annan matkaan viemään voipalloja takaisin laitumelle.

23.02.2015 estevalmennus, valmensi Laura

Tänä sunnuntaina matkustelin ensi kertaa Turmeltajaan valmentelemaan, klippauksen jäljiltä kaurapuuron väristä muistuttavaa suomenhevosoria. Ruiskatkero ja sen ratsastaja saapuivat yhtä matkaa kanssani maneesille, ja paimensinkin nämä kaksi tekemään alkuverryttelyjä. Samalla maneesin kinginä käyskentelin itse keskellä tätä ratsastusaluetta, esittäen että jotakin sinne kyhäilin ja rakentelin valmennusta varten - oikeasti nämä esteet olivat onnekseni jätetty jo valmiiksi tänne, joten en ainakaan mitään lihasjumeja vienyt kotiin tuliaisina.
Kuuleman mukaan Rotkoksi kutsuttua oria pidettiin hyvässä kurissa jo alkuverryttelyjen aikana, ja se näyttikin tottelevan selässäkannettavaa ihan sujuvasti. Ratsukosta kaksijalkainen näytti työskentelevän kokoajan hevosen kanssa selästä käsin, ja kovaa tuntui työskentelevänkin - työn lopputulos jo verryttelyvaiheessa oli kuitenkin nätti ja Rotkolla ei tuntunut olevan mitään ongelmia.

Tälle päivälle en ollut suunnitellut mitään ihmeempiä, ajattelin katsastaa mitä maneesista jo valmiina löytyisi ja mennä sen mukaan. Maneesiin olikin sitten laitettu kolmen esteen sarja, jolla päätin tänään työstää ratsukkoa. Alkuverryttelyksi sitten kävin laskemassa reunimmaisten esteiden puomit, ja siirtämässä myös pois, käskien sitten ratsukon tulemaan esteelle ravilähestymisellä. Rotko hätiköi hieman estettä ennen intoillessaan, mutta selvisi kuitenkin esteen toiselle puolelle. Muutaman lisäverkkahypyn jälkeen herra kuitenkin alkoi jo olla enemmän ratsastajan hallinnassa, ja se hyppäsikin pari viimeistä kertaa ihan mukavasti.

Tämän jälkeen kävin nostelemassa muutkin puomit, ja korotin myös keskimmäistä hieman. Ratsukko lähestyi ensimmäistä kertaa sarjaa ravissa, ja ratsastaja ohjasi juuri sopivan verran Rotkoa, joka oli taas keräämässä innostusta. Ensimmäinen kerta menikin hieman tohistessa, ja viimeinen puomi tulikin alas, kun askeleita ei saatu sovitettua kahden viimeisen esteen väliin. Siitä sitten alettiin laskeskelemaan askeleita ja lyhentämään orin laukkaa niin, että vaikka se siitä hyppäämisestä tahtoikin nauttia juuri touhottamalla eteenpäin, saatiin kuitenkin askeleet kuntoon ja hevonen ei tiputellutkaan enää. Viimeisellä kerralla Rotko hyppäsi hienosti ja jaksoi hyvin hypätäkkin esteiden yli - loistavasti meni kyllä valmennus ja oli ilo valmentaa!

15.02.2015 estevalmennus, valmensi Lola

Rotko ja ratsastajansa Dookie laukkasivat rauhallisessa temmossa kohti radan ensimmäistä estettä. Olin jälleen valmentamassa heitä esteratsastuksen parissa. Tälläkin kertaa hypättäisiin rataa, joka vaatisi enemmän tekniikkaa ja taitoa. Rotko oli melko rauhallisella päällä, toki se oli innokkaana mutta totteli ratsastajansa apuja hienosti, niinkuin hevosen pitääkin. Rataan kuului seitsemän estettä, ja se sisälsi niin tavallisia oksereita kuin muuriakin, tiukkoja teitä ja vauhtia. Vauhtiahan ratsukolta löytyi, mutta ihan sopivissa määrin. Muuria oltiin aluksi tultu ihan yksittäisenä, ja se oli sujunut oikein hyvin. Alkuun tuli pari kieltoa, sillä muuri meinasi syödä Rotkon. Päättäväisesti ja rauhallisesti Dookie kuitenkin ratsasti sen esteelle ja sai kun saikin yli. Itse rata sujui ratsukolta ihan mukavasti. Tiet oli hallussa ja hypyt olivat ihan hyviä, vaikkei Rotkolla olekaan mikään maailman paras hyppytekniikka. Ratsastaja pääsi hyppyihin mukaan joistain hevosen oudoista hyppykohdista ja -tyyleistä huolimatta. Kaarevat tiet olivat radassa helpoimpia, ja ne onnistuivatkin ratsukolta oikein hyvin. Ei tiukatkaan tiet kuitenkaan tuottaneet mitään suurempaa ongelmaa, Rotko vain välillä pääsi vähän valumaan sivulle päin ja kieltohan siitä tuli, kun ei sellaisesta paikasta olisi päässyt hyppäämään. Kun oli loppuverryttelyjen aika, ei Rotko olisi millään malttanut! Se oli vielä aivan esteiden lumossa eikä rentoutunut ollenkaan. Ori ravasi pää pystyssä ja jäykkänä nopeaa vauhtia, olisi voinut vaikka ravuriksi luulla. Dookie teki kuitenkin paljon ympyröitä ja taivutteli Rotkoa rauhoittaakseen, ja loppujen lopuksi onnistuikin siinä.

03.02.2015 estevalmennus, valmensi Lola

Rotkon ja Dookien valmennuksessa hypättäisiin tänään loivalla kiemurauralla. Kiemurauralla oli kaksi estettä. Ratsukko saapui maneesiin aika samoihin aikoihin minun kanssa, kun itse sinne pääsin, oli Dookie juuri Rotkon kanssa maneesin ovella. Tervehdin ratsastajaa ja kerroin, mitä valmennuksessa olisi tänään aiheena. Ratsukko verrytteli perusteellisesti mutta melko nopeasti. Rotkolla oli aika paljon menohaluja ja se heitteli hieman päätään. Dookie piti siitä huolimatta kätensä pehmeänä ja tasaisena, ja ori lopetti pään nakkelemisen. Puomeilla Rotkolla oli aika paljon vauhtia ja ne kolisivat aika lailla, mutta kärsivällisesti ja rauhallisesti Dookie ratsasti oriin takaisin avuille. Kun hevonen oli hallinnassa, puomitkin ylittyivät nätisti. Pian alettiinkin jo hyppäämään loivalla kiemurauralla - tosin ensin kavaleteilla. Rotko laukkasi innokkaasti mutta rauhallisesti kavaletille ja ylitti sen hienosti. Toiselle kavaletille tuli tiestä aika huono, mutta yli päästiin. Uudella yrityksellä saatiin tiet ja ohjaus kuntoon. Kavalettitehtävän jälkeen alettiin hyppäämään ihan oikeilla esteillä. Rotko oli jo paljon rauhallisempi, ja hypyt onnistuivat sen myötä paremmin. Dookie sai ratsunsa ohjattua oikein esteille, eikä esteiden välissä ohjaus tuottanut enää vaikeuksia. Yksikään puomi ei pudonnut, vaikka esteet olivatkin aivan Rotkon kapasiteetin ylärajoilla, jopa ylikin! Kohta oli jo aika aloittaa loppuverryttelyt. Hevonen oli hikinen ja ratsastaja väsynyt, mikä oli merkki kovasta työskentelystä! Jätin ratsukon tekemään itsenäisen loppuverkan ja itse lähdin ajelemaan kotiin päin ensin esteet kerättyäni.­

15.01.2015 estevalmennus, valmensi Lola

Rotko ja Dookie olivat maneesissa verkkailemassa jo ravilla, kun saavuin sinne. Tällä kertaa valmennuksessa hypättäisiin myös rataa, nyt enemmän sellaista tekniikkaa vaativaa ja muutenkin haastavampaa. Tiet saattoivat olla tiukkoja tai sitten pitkiä ja loivia, jotka oli helppo ratsastaa. Ratsukko verrytteli maneesiin ripottelemiani ravi- ja laukapuomeja hyödyntäen. Myös kavaletit pääsivät hyötykäyttöön kavaletti-jumppana laukassa. Dookie teetti ratsulleen monipuolisen verryttelyn, joka näytti hyvältä. Voisin hyödyntää sitä omienikin hevosteni kanssa! Verryttelyn jälkeen aloitettiin hyppääminen. Tällä kertaa aloitetiin suoraan radasta, tosin sitä vähän kutistaen. Se oli puolikas alkuperäisestä, siitä kokonaisesta radasta jota sitten lopuksi tultaisiin. Mukana ei ollut erikoisesteitä tai muuta kammoksuttavaa, joten ainakin siinä mielessä se olisi ratsukolle helppo nakki. Rotko hyppäsi hyvin ja ratsastaja ratsasti sen esteille loistavasti. Yhteistyö pelasi oikein kunnolla! Toki Rotko saisi niitä takajalkoja vielä vähän korkeammalla pitää hypyissä, vaikkei niitä puomeja kuitenkaan pudonnutkaan. Tiet olivat hyviä, hevonen kääntyi hyvin ja ratsastajakin oli mukana teiden vaikeudesta huolimatta. Lyhyet välikäynnit käveltyään rataa tultiin ihan kokonaisena. Rotko oli jo hieman väsynyt, ja tehtävä oli nyt vaativampi. Ori ei jaksanut keskittyä oikein kunnolla vaan kiemurteli esteillä mutta vauhti oli hyvä. Aikaisemmin sitä oli ollut aika rutkasti, mutta ei kuitenkaan ihan liikaa. Tehtävää tultiin hetken aikaa, kunnes oli aika aloittaa loppuverryttelyt. Dookie ratsasti Rotkoa eteen alas, ja onnistuikin siinä hyvin. Rotko ravasi letkeää, mutta etenevää ravia. Valmennus oli sujunut oikein hyvin, innolla odotan seuraavaa valmennusta, jossa valmentaisin tätä samaista ratsukkoa!

03.01.2015 estevalmennus, valmensi Lola

Jälleen kerran sain valmennettavakseni Ruiskatkero-nimisen suokkiorin ratsastajansa Dookien kanssa. Ratsukko saapui maneesiin hieman minun jälkeeni. Olin tullut maneesiin jo vähän sovittua aikaisemmin rakentamaan esteet valmiiksi. Tällä kertaa hypättäisiin rataa, johon kuului yhteensä kymmenen estettä. Rata oli melko helppo, eikä juuri vaatinut tekniikkaa, mutta päästäni oli kerta kaikkiaan kaikki ideat hävinneet. Ratsukko verkkaili rauhassa minun rakennellessani esteitä. Tällä kertaa mukaan otettaisiin niitä vähän erikoisempiakin esteitä, katsotaan, miten hevonen niihin reagoisi! Erikoisesteiksi olin valinnut melko tavalliset valkoisen lankun ja sinisen laine-esteen. Hyppääminen aloitettiin pitkällä sivulla olevalla kahden esteen sarjalla. Väliin oli mitattu viisi hevosen laukka-askelta, reippaalla laukalla saattaisi saada neljäkin. Dookie päätti tulla reippaammassa temmossa, joten väliin saatiin sopivasti mahdutettua se neljä askelta. Rotko hyppäsi hienosti sopivasta kohdasta eikä puomejakaan pudonnut. Se muisti nostaa takajalkojaan enemmän, sillä aina esteiden välissä, juuri ennen estettä Dookie muistutti sitä pohkeella. Pian vaihdoin jälkimmäisen esteen tilalle lankun. Aluksi Rotko kyttäili sitä ja kiemurteli esteiden välissä ja kielsikin kerran, mutta Dookie ratsasti sen topakasti eteen ja sai kun saikin oriin hyppäämään! Kun Rotko oli kesytetty (totutettu lankkuun), aloitettiin radan hyppääminen. Siinä esiintyi ensimmäisenä sarja, joka olikin tuttu jo ensimmäisestä harjoituksesta. Siihen kuului innariväleillä olevaa sarjaa, yksittäistä estettä ja lävistäjällä olevia esteitä. Tiet olivat helppoja ja pitkiä, niihin kerkesi valmistautua hyvin. Rotko ei epäröinyt muiden esteiden ylitystä, vain lainetta se vähän oudoksui. Muutaman yrityksen jälkeen se kuitenkin hyppäsi, ja oli se kyllä itseensä tyytyväinen sen, ja koko tunnin jälkeen!

18.12.2014 estevalmennus, valmensi Lola

Kivan värinen suomenhevosori Rotko sekä tietysti ratsastajansa Dookie kävelivät rennon letkeitä alkukäyntejä Turmeltajan kentällä. Tervehdin ratsastajaa ja kerroin valmennuksen aiheen, joka oli jumppasarjat. Ratsukko sai rauhassa verrytellä puomien ja kavalettien avulla jokaisessa askellajissa, kun itse rakensin sarjan pitkälle sivulle. Sarja oli monipuolinen, sillä siinä oli niin yhden, kahden kuin kolmenkin askeleen väliä sekä yksi innari. Kaikki esteet olivat ihan tavallisia pystyjä tai oksereita punavalkoisilla tai -sinisillä puomeilla, sillä olin aikaisemmin kuullut Dookielta Rotkon hieman kammoksuvan erikoisen värisiä esteitä. Ratsukon saatua verryttelyt päätökseen, aloitettiin hyppääminen heti. Ensin käskin ratsukon hypätä yksittäistä estettä kentän keskellä, jotta he saisivat vähän tuntumaa hyppäämiseen ja itsekin näkisin, miten hevonen hyppäisi. Kieltämättä sillä oli aika mielenkiintoinen tekniikka ja muutamaan kertaan puomi tippui kannattimiltaan, mutta on sitä pahempiakin hyppyjä nähty. Takaset vain jäivät turhan matalalle, jonka johdosta puomit sitten putosivat. Kauaa ei yksittäistä estettä tultu, jotta jumppasarjaakin ehdittäisiin hypätä. Lyhyiden välikäyntien jälkeen sai ratsukko heti alkaa hyppäämään sitä. Ensimmäiselle esteelle Rotko tuli vähän pohjaan, sillä se sekosi askeleissaan innostuessaan. Dookie kuitenkin piti sen avuilla, joten askeleet nyt menivät miten meni. Lopuille esteille hevonen tuli melko loogisesti hyville paikoille. Hevonen hyppäsi innoissaan ja korvat höröllä, eikä kyttäillyt tai mitään muutakaan, hyvää työtä siis! Pian kello jo näytti niin paljoa, että oli pakko lopettaa. Valmennus oli mennyt hyvin, vaikka hevonen olikin vähän höslä, mutta ratsastaja ratsasti sen hyvin esteille. Jätin ratsukon tekemään itsenäisen loppuverkan, kun itse lähdin ajamaan kotia päin.

22.05.2014 kouluvalmennus, valmensi wishmaster

Lissu ja Rotko ravailivat tehokkaasti kentällä minun saapuessani paikalle. Vaihdettiin nopeasti päivän fiilikset ja käskin aloittaa puoliympyröillä ravissa. Rotko työskenteli tehokkaasti, vaikkakin välillä kyseli onko pakko. Lissu selkeästi tunsi hevosensa ja osasi ohjata oriaan tehokkaaseen työskentelyyn ilman väkivaltaa. Puoliympyröiden jälkeen harjoiteltiin pituuslävistäjällä täyskäännöksiä takaosalla, josta suoraan laukannosto lävistäjän toiseen päähän ja taas sama toiseen suuntaan. Rotko käytti takaosaansa mallikkaasti ja laukkasiirtymät olivat erittäin puhtaita. Ratsukon työskentelyä oli upea seurata, niin eleetöntä ja saumatonta se oli. Hinkkasimme takaosakäännöksiä vielä muutaman kierroksen verran, kunnes pyysin jatkamaan keskiravia uralla. Ravi oli lennokasta ja vaivattoman näköistä, joten annoin seuraavaksi tehtäväksi mennä lävistäjäkahdeksikkoa, tehden siirtymän lisättyyn raviin itse lävistäjillä. Lisäämiset olivat hieman hitaanpuoleisia aluksi, mutta Lissu terästäytyi nopeasti ja sai Rotkon etenemään taas varsin mallikkaasti.

Pyysin siirtymistä laukkaan, jatkaen edelleen lävistäjällä ja tehden lisätyn ravin sijaan siirtymät lisättyyn laukkaan ja lävistäjien lopuksi laukan vaihdot suunnan mukaisesti. Rotkon bravuuri oli selkeästi laukkatyöskentely ja se jylistelikin eteenpäin mahtipontisesti ja komeasti - moni puoliverinenkin häviää laukan laadussa ja näössä tälle suomalaiselle. Annoin taas Lissulle palautetta tasaisesta istunnasta ja näkymättömistä avuista. Onnistuneiden laukkatehtävien jälkeen pyysin ottamaan ravissa vielä sulkutaivutuksia pitkillä sivuilla. Työskentely jatkui silmiä hivelevän kauniina ja muutaman sulkutaivutuksen jälkeen saatoinkin antaa jo luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn. Valmennus meni erittäin hyvin, eikä tästä olisi kyllä juuri voinut parantaakaan.

27.05.2014 kouluvalmennus, valmensi Veera

Rotkon ja tämän ratsastajan kanssa valmennuksen aiheena oli tänään siirtymiset ja temmon vaihtelut. Ratsukko sai mennä alkuverryyttelyt käynnissä ja ravissa aivan rauhassa, että pääsin tarkkailemaan heidän yhteistyötänsä. Rotko vaikutti alusta asti melko rauhalliselta ja hyvin hereillä olevalta kaverilta. Aloitimme itse valmennuksen ensiksi käynti-ravi-käynti- tehtävällä, jossa pyrittiin saamaan mahdollisimman puhtaat siirtymiset. Pari ekaa siirtymistä oli hieman kankean näköisiä, mutta toistojen myötä siirtymiset paranivat. Seuraavaksi otimme mukaan vielä pysähtymiset, eli tehtävä muuttui pysähdys-ravi-käynti tehtäväksi. Käynnistä pysähtyminen orilta onnistui kyllä, mutta pysähdyksestä raviin lähtö oli hieman vaikeampaa. Rotko kuitenkin näytti tajuavan tehtävät aina toistojen kautta. Seuraavaksi tehtäväksi ratsukolle tuli pohkeenväistö uralta keskelle kenttää ja siitä takaisin uralle. Tämä tehtiin molemmilla pitkillä sivuilla ja ensiksi käynnissä. Pohkeenväistön alku näytti hyvältä, mutta ori ei olisi jaksanut keskittyä niin kauaa, että päästiin kentän keskelle asti, vaan se suoristi itsensä ennen sitä. Uralle päin ori meni paremmin ja toisella sivulla se jaksoi keskittyä ja pohkeenväistöä tuli jopa kentän keskelle saakka. Pyysin heitä tulemaan saman vielä ravissa. Ravissa Rotkon pohkeenväistö näytti paljon paremmalta kuin käynnissä ja se onnistui heti tässä tehtävässä. Lopuksi pyysin vielä ratsukkoa laukkaamaan kahdeksikkoa, eli kääntymään aina pitkän sivun keskeltä kohti toista sivua ja vaihtamaan suuntaa. Tässä kentän keskellä tuli laukka vaihtaa ravin kautta. Ratsukko laukkasi muutaman tälläisen kahdeksikon ja sitten lopetimme valmennuksen.

29.05.2014 kouluvalmennus, valmensi Dora

Täällä taas, mietin itsekseni kun saavuin jälleen (kuinkakohan mones kerta tämä edes oli..) Susirajan tiluksilleni. Tänään rääkkiini pääsivät Lissu ja vaaleakarvainen Rotko-ori. Lempinimi huvitti minua hetken ajan ja siitä johtuen hyräilinkin valmennuksen ajan erästä varsin mielenkiintoista suomalaista räp-kappaletta, jossa tästä 'rotkosta' jaksetaan toitottaa. Itse valmennus sitten menikin ihan kivasti. Lissu sai taivutella ensin Rotkoa volteilla ja ratsastaa hyvin kaikki kulmat, herätellä oria vähän pienillä ravipätkillä ja sitten taas heittää ympyröitä pitkin kenttää. Hevonen liikkui mukavasti ja tuntui olevan lämmittelyjen jälkeen hyvin hereillä. Herättelyn jälkeen ratsukko sai ottaa avotaivutusta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Voikon vahvempi suunta oli selvästi oikea kierros joten vasempaan suuntaan taivutusta sitten tahkottiinkin enemmän.
"Hyvin menee, muista asettaa ja taivuttaa, muista ulkopohje. Älä taivuta Rotkoa liikaa kaulasta!", neuvoin ja Lissu otti hyvin vinkkini vastaan, saaden parilla korjauksella orinsa kulkemaan todella hyvin. Ravissakin Rotko suoriutui tehtävästä erittäin mallikkaasti. Väliin otettiin ravityöskentelyä ja lähinnä vaihtoja harjoitusravin ja keskiravin välillä. Isot ympyrät kentän molempiin päihin, pitkillä sivulla keskiravia ja lyhyillä harjoitusravia. Laukkatyöskentelyn aikana ratsukko sai koota ensin laukan ja laukata pari kierrosta vapaasti. Sitten tehtävänä oli pidentää hevosen askelta lyhyen sivun aikana ja lyhentää sitä pitkillä sivuilla. Homma sujui tältä ratsukolta oikein mallikkaasti. Laukasta vaihdettiin takaisin raviin ja temponvaihteluihin ja lopuksi palattiin käyntiin. Lissu sai venytellä Rotkoa pienillä volteilla ja viimeiset kierrokset hänen tuli ratsastaa pitkin ohjin. Rotkokin näytti nauttivan kun sai oikein kunnolla venytellä kaulaansa ja löntystellä loppuverkat rauhalliseen tahtiin.

03.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Ricky

Tänään valmennusvuorossa oli upea voikko ori, Rotko, joka ravasi jo kauniisti ympyrällä, kun viimein saavuin kentän reunalle. Otit orin raviin ja keskustelimme hetken valmennuksen aiheesta. Hetken verryttelyjen jälkeen pyysin sinua ottamaan tammalla koottua ravia lyhyillä sivuilla. Joka toisella pitkällä sivulla saitte sen sijaan ottaa ravia lisättynä. Parin kierroksen jälkeen siirryitte tekemään avotaivutusta käynnissä. Rotko taipui hyvin rungostaan ja tuit sen liikettä ulkopohkeella. Seuraavalla pitkällä sivulla siirryitte sulkutaivutukseen. Alkuun tehtävä vaikutti hiukan haastavalta, mutta lopultasaitte tämänkin sujumaan. Aloitimme laukkatyöskentelyn. Sait Rotkon kanssa lämmitellä laukan ympyrällä. Orin laukka oli mukavan pyöreää ja se kuunteli selkeästi hyvin apujasi. Hetken kuluttua ryhdyitte treenaamaan vastalaukkaa. Alkuun saitte tehdä kolmikaarista kiemurauraa oikeassa laukassa, jotta saisitte myös muutaman askeleen vastalaukkaa. Tehtävä vaikutti helpolta, vaikka laukka olikin kankeaa aluksi. Tämän jälkeen vaihdettiin laukkaa ja saitte tehdä saman tehtävän vasemmassa laukassa. Saitte tehdä hetken aikaa siirtymisiä peruutus-ravi-käynti akselilla. Rotko vaikutti todella yhteistyöhaluiselta ratsulta, ja kuunteli tarkasti. Tämän jälkeen saitte alkaa tehdä vapaamuotoisia loppuverryttelyjä.

10.06.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren

"Voi tuota sen mitäänsanomatonta ravia, eikö sille saa tehtyä kerrassaan mitään?" nauroin katketakseni, kun komea suomenhevosori ravasi turhankin tasapaksusti ja mitäänsanomattomasti. Voikko väritys kiinnittäisi varmasti huomiota kisakentilläkin ja positiivinen mielenkiinto muuttuisi varmasti varsin kielteiseksi, kun noin mahtava ori esittelisi vaatimattomia raviliikkeitään. Hyvä, ettei selässä istuva Narri jo tuhertanut itkua, kaipa hän oli ollut kaikesta huolimatta tyytyväinen tähän oriin. "Perkeleen akka nyt hiljaa, Rotko on mahtava menopeli!" nainen kiljaisi ja jouduinkin vetämään takaisin sanani siitä itkuun purskahtamisesta. Kiukkua se vain varastoi, koitti raukka saada pidettyä kaiken sisällään. Hetken mieleni teki jo yllyttää häntä lisää, mutta päätin kuitenkin pitää pääni kiinni ja seurata vain hiljaa, miten Narri meni Rotkolla mahdollisimman hyvää, koottua ravia. Pian pyysinkin Narria taivuttamaan Rotkoa niin avoon kuin sulkuunkin, jonka ori suoritti senkin kyllä moitteitta, mutta kyllä minä edelleenkin olisi kaivannut enemmän sitä näyttävyyttä. En kuitenkaan kehdannut sanoa enää mitään asiasta, puntaroin vain mielessäni, miten saisin Narrin taas paremmalle tuulelle ja vihaamaan minua vähemmän. Laukka oli kuulemma Rotkon oma bravuuri, joten pian pyysinkin ratsukkoa tekemään rauhallisen laukannoston ja esittelemään omaa laukkaosaamistaan. Sieltähän se tulikin! Nyt ymmärsin, mikä teki tästä orista niin mahtavan ulkonäkönsä lisäksi. Pudistelin päätäni hämmentyneenä ja seurasin Narrin tasaisia ja huomaamattomia pohjeapuja ja Rotkon nöyrää menoa. Äsken en olisi vielä hyppinyt innosta hypätä itse orin selkään, mutta nyt mieleni muuttui kokonaan ja olisin voinut vetää vaikka koko lopputreenit kahdestaan orin kanssa. Siitä huolimatta pyysin Narria pysähtymään ja peruuttamaan nostaen siitä heti suoraan laukan. Jälleen loistokas nosto ja nyt näkyi jo ratsastavan naisenkin kasvoilla hymyä ja jopa pientä "mitäs minä sanoin"-ilmeilyä. Pudistelin päätäni ja käskin Narria tekemään vielä yhden laukanvaihdon per askel, eikä tämäkään liike voinut aiheuttaa kuin kateutta minussa. Tiesin kuitenkin, ettei Rotko ollut niitä hevosia, jotka tekivät kaiken automaattisesti, vaan Narri näki ihan oikeasti vaivaa noiden kaikkien liikkeiden eteen. Ei siis mikään huono ratsukko!

12.06.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren

Tämä oli jo toinen kerta, kun astelin Susirajan kentälle valmentamaan Rotkoa. Tällä kertaa selkään oli halunnut kavuta Lissu, mikä oli varsin hyvä juttu, jotta kumpikin nainen pääsi kokeilemaan taitojaan tämän orin kanssa. Viime kerralla olin vielä haukotellut tämän voikon raville, mutta tällä kertaa osasin odottaa jo sitä hevosen parempaa askellajia. Rotko eteni eteenpäin yhtä varmoin askelin kuin viime kerrallakin ja meni todella nätisti niin käynnin kuin ravinkin kootusti. Avo- ja sulkutaivutuksien kanssa oli tällä kertaa pieniä vaikeuksia, mutta ei se Lissusta johtunut, vaan siitä, että ori oli ilmeisesti väsynyt kuuman hellepäivän jäljiltä. Ori ei oikein olisi jaksanut keskittyä väkertämään noita liikkeitä, mutta minähän en antanut kummankaan livistää tilanteesta, vaan käskin Lissun vain kääntämään orin takaisin samaan kohtaan kenttää, josta he olivat viimeksikin aloittaneet taivutukset ja laitoin heidät uusimaan homman kokonaan. Näreänä, mutta tottelevana Lissu yritti entistäkin kovemmin ja nyt ei Rotkonkaan auttanut enää muu kuin alistua emäntänsä tahtoon. Syvään huokaisten se teki liikkeet pariinkin otteeseen ja kun pyysin koottua laukkaa, lähti sekin jo huomattavasti virkeämmin. Tiedä sitten, johtuiko se siitä, että Lissu sai hevoseen taas vauhtia vai siitä, että Rotko vaan ihan oikeasti tykkäsi laukata sydämensä kyllyydestä. Sulkutaivutus laukassakin sujui varsin mukavasti, enkä nähnyt mitään syytä jäädä sitä kovin pitkäksi aikaa treenailemaan. Yksi laukanvaihto askeleessa meni jälleen niin kuin piti ja minun tarvitsi antaa jälleen vain pieniä vinkkejä parempaan suoritukseen. Lopuksi annoin ratsukolle suoritettavaksi vielä pienen kouluradan, jota Lissun ei tosin tarvinnut toki täysin ulkoa muistaa, mutta jossa hänen tuli kuitenkin suorittaa vaativa B -tason liikkeitä, joita olimme alkuvalmennuksesta harjoitelleet. Lissulle tämä tempaus tuli pienoisena yllätyksenä, mutta eipä hän tästäkään lannistunut ja otti haasteen vain vastaan alkaen suorittamaan minun antamaani rataa. Väliäkös tuolla, että muutamat R- ja M-kirjaimet meni sekaisin, pääasia oli, että liikkeet sieltä löytyivät ja meillä kaikilla kolmella oli hauskaa!

28.06.2014 estevalmennus, valmensi yaren

Kolmas kerta, enkä vieläkään pääsisi itse Rotkon selkään. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, nytkin Narri istui taas orinsa selässä, mutta tällä kertaa oli tarkoitus vaihtaa lajia. Olin ennättänyt jo pystyttämään ratsukolle esteradan, joka koostui aivan tavanomaisista pystyistä ja oksereista, mutta siltikin muutaman kohdalla alkutreeneissä Rotkon piti hiljennellä ja ottaa sivuaskelia. Tokaisinkin Narrille, että ohjaa vain rohkeasti niidenkin esteiden ohi ja antaa orin tutustua niihin, muuten se ei niitä hyppäisikään. Kyllähän se rohkeus alkoikin vähitellen löytymään ja verryttelyesteellä Rotko hyppäsikin jo vallan itsevarmasti, tosin vähän liiankin. Tuntui siltä, ettei Narri olisi saanut yhtään laittaa omaa lusikkaa tähän soppaan, vaan ori halusi koko ajan toimia täysin itsenäisesti. Välillä näytti jo siltä, että susirajalaiset olivat opettaneet orin ihan näille tavoille ja minä kiljuinkin vastalausetta kerran jos toisestikin. Nöyrtyen Narri otti ohjat tiukempaan otteeseensa ja varsinaiselle radalle päästessä ei antanut Rotkolle niin paljon päätösvaltaa kuin se olisi selvästi halunnut. Alkuun tästä meinasi syntyä jo varsinainen tappelu näiden kahden välillä, mutta lopulta heikompi alistui eli Rotko. Rata oli hyvin yksinkertainen, eikä esteet juurikaan poikenneet suorilta linjoilta. Ensimmäisen esteen jälkeen oli jyrkkä käännös oikeaan, jossa odotteli samanmoinen este, mikä ensimmäinenkin oli. Kolmas este, okseri, hirvitti Rotkoa olevinaan paljonkin ja se oli jo vähällä hiljennellä vauhtiaan, vaan eipä antanut Narri moisen tapahtua. Yli mentiin niin että, hiekka vain lensi ja oikealla odotteleva pystykin ylittyi siinä samassa rytäkässä. Sarja sai Rotko heittelemään jälleen päätään ja hiljentämään, olihan puomit kuitenkin oriherralle ihan väärän väriset ja siksi niin julmetun pelottavat. Minä käskin Narria vain jatkamaan ja käskemään oria eteenpäin ilman, että se miettisi liikoja. Tästäkin selvittiin siispä näillä eväillä ja enää olikin jäljellä pieni okseri, joka jäi taakse, tosin yksi puomi kolisten Rotkon laiskojen takasten takia. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin sitä mieltä, että Rotko oli ihan kelvollinen yleishevonen, vaikka edelleen valmennukset eivät olleet sille pahitteeksi!