Stonehill's Paarthunax

virtuaalihevonen / a sim game horse

Perustiedot Koulutustaso
shirenhevonen, orivaljakkopainotus
177cm, mustako. he A, re. 50cm, valj. vaativa
s. 17.04.2013 GB, 20v (3v 29.05.2014)kilpailee vaativissa valjakkoluokissa
VH14-104-0030
Omistajatiedot Kilpailumenestys & saavutukset
om. dookie VRL-04373, Rowan Stallions (ROWA7002)VVJ 48 sijoitusta, 10 voittoa, 3 CUP-sijoitusta
ex-om. andyVIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-II, VVJ-I, YLA2

© scirlin

Kantakirjaustilaisuus 31.10.2014
19 + 17 + 19 + 21 = 76p KTK-II

VSN Champion myönnetty 12.08.2017

VVJ laatuarvostelutilaisuus 31.08.2017
7,5 + 43 + 15 + 22 + 15 = 102,5p VVJ-I

Champion -arvonimi myönnetty 24.02.2019

Yleislaatuarvostelutilaisuus 30.03.2019
21 (14+7) + 29 (19+10) + 17 + 20 + 4 = 91p YLA2
tilaisuuden parhaat rakennepisteet

VIR MVA -arvonimi myönnetty 15.04.2019

Luonnekuvaus

Stonehill's Paarthunax on valtava, oman arvonsa tunteva otus, joka on vahvasti yhden ihmisen hevonen. Tutun ihmisen kanssa se on oikein hurmaava jätti, jonka kanssa viettää mielellään aikaa huolimatta sen satunnaisista, joskus hyvinkin raivostuttavista temppuiluista. Tämä raamikas ori päätyi minulle, kun ystäväni löysi pienehkön, brittiläisen shiresiittolan lopetusmyynnistä kauniin, mustan orin. Ostopäätös tapahtui lähestulkoon heti, nähtyäni pari videota ja kymmeniä kuvia, sopimukset tehtiin netissä ja puhelimitse. Ori purettiin hevosautosta tallin pihaan, ja koin hieman kauhunhetkiä jättiläisen irvistellessä ja huitoessa jättikokoisilla kavioillaan jokaista, joka uskalsi liian lähelle. Hyvin, hyvin lupaava alku siis.

Alkukauhujen ja -ongelmien jälkeen kun mietin, niin en kadu Rutun ostoa tippaakaan. Nykyisin se on mainio ratsu ja kärryhevonen, vaikkakin maastakäsittely vielä vähän vaatiikin hiomista. Ruttu on hyvin kaksivaihteinen hevonen - hyvä vaihde on päällä silloin kun sen kanssa touhuaa tuttu ihminen, ja erittäin huono vaihde on päällä vieraiden ihmisten läsnäollessa.
Hoitaessa Ruttu osaa käyttäytyä mallikkaasti, vieraiden pysyessä kauempana. Orilla on tosin ikävä tapa puolustaa karsinaansa välillä raivokkaastikin, joten se kannattaa hoitaa käytävällä ellei halua komeaa hammasrivistön jälkeä käsivarteensa. Ruttu seisoo hienosti paikallaan käytävällä, ja nostelee kavionsa vaivattomasti ja jaksaa pidelläkin niitä ylhäällä. Myös satulointi ja suitsitus sujuu ongelmitta, samoin kuin valjastus.

Tutun ihmisen kanssa Ruttu kulkee taluttaessa kiltisti perässä kuin koira. Se ei myöskään noteeraa muita hevosia juuri mitenkään, mitä nyt vähän ilmoittelee tammoille läsnäolostaan. Vieraan ihmisen kanssa taas ori muistuttaa lähinnä ruutitynnyriä, ja kun tämän kokoisesta hevosesta on kyse, niin sitä ei ihan helposti pidelläkään. Tällöin suuhun kannattaa heittää ketju tai ihan suitsetkin, jotta poika pysyy edes jotenkin hanskassa. Selkäännousussa Ruttu pysyy hyvin paikoillaan, ja seisoo kiltisti liikkellelähtökäskyyn asti.

Rutulla on, yllätys yllätys, valtavan kokoiset mutta pehmeät liikkeet. Suuren kokonsa vuoksi sillä hypätään vain mielen virkistämiseksi silloin tällöin, vaikka se mielellään hyppäisi useamminkin. Hyppytyyli ei ole mitenkään kehuttava, mutta energiaa siltä löytyy vaikka pienelle kylälle jaettavaksi. Kouluratsastus sen sijaan on Rutun alaa. Se on yllättävän herkkä sekä suustaan että kyljistään, ja virtaa löytyy myös tässäkin lajissa juuri sopivasti. Ori kuuntelee hyvin pienetkin avut ja yrittää aina parhaansa mukaan toteuttaa halutut tehtävät. Eihän se mikään koulukenttien kuningas tai liitokavio ole, mutta toimii hyvin kokoonsa ja rakenteensa nähden.
Kärryjen edessä Ruttu on parhaimmillaan. Ori on herkkä ja jatkuvasti tarkkana kuuntelemassa ohjastajan apuja, ja isosta mustasta tuntuu löytyvän liikettä ja kokoamiskykyä sitä enemmän, mitä siltä vain pyytää. Koulu- ja tarkkuusosuuksilla Ruttu on maltillinen, mutta hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä liikkuva. Tarkkuusosioissa se on erittäin varovainen ja tarkka, pudottamatta kuitenkaan vauhtia liikaa. Maratonilla ori on rohkea ja välillä jopa liiankin vauhdikas, mutta se kuuntelee kyllä edelleen hyvin ohjastajan apuja.
Tuntemattoman kavutessa Rutun selkään voi kaivella jo valmiiksi kakkureseptejä esille. Orilla on yllättävän hyvä tasapaino kahdella jalalla ollessaan, oli kyse sitten etu- tai takajaloista. Mikäli Rutun saa kuitenkin kulkemaan neljällä jalalla ja oikein päin, ori muistuttaa enemmän kamelia kuin hevosta. Se ilmaisee kaikin keinoin ettei tykkää tilanteesta, ja sitä ei kyllä ole vaikea huomata. Tarpeeksi osaava ja oikealla tavalla vaativa, tuntematonkin ratsastaja voi kuitenkin saada Rutusta varsin mukavan ratsun, kunhan vain löytää yhteissävelen ja selviää alkutemppuiluista.
Maastossa Ruttu on luottoratsu, se ei säiky ei säpsyile juuri mitään ja sen kanssa voi huoletta mennä yksinkin. Talvisin tämän pojan kanssa maastoilu on mitä mukavinta, varsinkin jos jättää satulan talliin. On siinä isossa koossa hyviäkin puolia, leveä, karvainen ja lämmittävä selkä kun on oikein mukava talvipakkasilla!

Kuljettaessa Ruttu toimii mutkattomasti; se on helppo lastata ja se käyttäytyy myös kopissa - niin kauan kun ollaan liikkeellä. Heti kopin pysähdyttyä alkaa valtava ryminä ja kolistelu, joten tätä oria kuljettaessa on vältettävä pysähdyksiä. Ellei tietysti ole mahdollisuutta ottaa poikaa kopista ulos välillä.
Tiivistettynä Ruttu on tutuille hurmaava ja mukava kaveri, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä ilman suurempia ongelmia.

Sukutaulu

i. Stonehill's Odahviing evm
shire, 178cm, mrn
ii. Greenwitch Oliver evm
shire, 177cm, m
iii. Warrant evm
shire, 170cm, mrn
iie. Glasgow Belle evm
shire, 174cm, m
ie. Bonnie Jane evm
shire, 172cm, rn
iei. Decoy evm
shire, 180cm, mrn
iee. Nellie evm
shire, 171cm, prn
e. Stonehill's Minnie evm
shire, 172cm, m
ei. Michael evm
shire, 176cm, rnkm
eii. Magnus evm
shire, 174cm, mrn
eie. Maude evm
shire, 168cm, rnkm
ee. Darling evm
shire, 172cm, mrn
eei. Dean evm
shire, 175cm, prn
eee. Rosalie evm
shire, 169cm, m

i. Stonehill's Odahviing oli 178cm korkea, mustanruunikko ori, joka kilpaili valjakkoajossa vaativissa luokissa. Ori omasi hieman haastavan luonteen, eikä ollut tallin suosituimpia asukkeja. Odahviing tuli toimeen pääasiassa ainoastaan omistajansa kanssa. Hieman kiukkuinen ori muuttui omistajansa seurassa herttaiseksi herrasmieheksi. Suurista askelistaan huolimatta orin askeleen olivat pehmeät ja kyydissä oli oikein miellyttävä istua. Valjakkoajon parissa Odahviing sai menestyksekkään uran, saavuttaen useita kymmeniä sijoituksia. Jälkeläisiä ori sai kahdeksan.

ii. Greenwitch Oliver on 177cm korkea musta ori, joka sulattaa jokaisen sydämen. Orilla on lempeä katse ja luonteensa puolesta soveltui kenen tahansa käsiteltäväksi. Oliver suoritti uraansa valjakkohevosena sekä kouluratsuna, mutta pääasiassa kilpaili kouluratsastuksen parissa. Tasoltaan ori oli helppo A, ja valjakossa se kilpaili vaativissa luokissa. Valjakkohevosena olisi varmasti pärjännyt myös hyvin, mutta omistaja tahtoi pitää sen vain sivuharrastuksena. Pahaa ei tämä ori kenellekkään ikinä tehnyt ja toimikin useissa lasten tapahtumissa kärryhevosena. Oliverilla on kuusi jälkeläistä, jotka perivät isänsä upeat liikkeet sekä erinomaisen luonteen. Nykyään ori viettää leppoisia eläkepäiviä omistajansa kotitilalla Isossa-Britanniassa.

iii. Warrant oli vain 170cm korkea, mustanruunikko shirenhevosori. Ori ei ollut mitenkään kuuluisa eikä menestynyt, se toimi pääasiassa maatilalla työhevosena ja perheenjäsenenä. Luonteeltaan Warrant oli kiltti ja leppoisa herrasmies, oria luultiinkin useasti ruunaksi käytöksensä puolesta. Ori ei ollut kummoinen ratsu tai valjakkohevonen, mutta se oli kuitenkin hyvin tunnettu ja tykätty hevonen kotitilan kylän keskuudessa lasten viihdyttäjänä. Kilpakentillä kuitenkaan oria tuskin ikinä nähtiin, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuuksia menestyä: Warrant oli hyvin nopea oppimaan, eikä sen liikkeissäkään ollut moitittavaa. Warrant sai vain yhden jälkeläisen, jolle periytti hyvän luonteensa ja säväyttävät liikkeet.

iie. Glasgow Belle oli 174cm musta tamma joka toimi harrasteratsuna ja kiersi muutamissa valjakkokilpailuissa. Monitoimitamma, jolta ei energiaa puuttunut missään tilanteessa. Ratsuna Belle oli oikein miellyttävä ja valjakkoajossa toimi hyvin niin yksin, kuin kaverinkin kanssa. Valjakkoa tamma kilpaili vaikea -tasolla ja menestyikin lajin parissa hienosti. Koulukentilläkin tamma pääsi pyörähtämään muutamia kertoja vaihtelun vuoksi helpoissa luokissa. Jälkeläisiä Belle sai kuusi, joista kaikki ovat osoittautuneet emänsä tapaan mainioksi valjakkohevosiksi.

ie. Bonnie Jane, vielä elossa oleva 172 senttinen ruunikko tamma, joka kilpaili nuoruudessaan valjakkohevosena. Tamma saavuttikin omistajan oman tavoitteen täyteen, eli vaikea -tasoisena 45 sijoitusta. Luonteeltaan Bonnie Jane on hieman kiukkuinen ja oman arvonsa tunteva rouva, mutta kuitenkin omalla tavallaan melko herttainen. Kilpailu-uran päätyttyä tamma toimi harrasteratsuna ja nykyisin se viettää rentoja eläkepäiviä vanhemman rouvan maatilalla. Jälkeläisiä Bonnie Janella on neljä, jotka kaikki ovat valitettavasti perineet äidiltänsä lähinnä haastavamman luonteen.

iei. Decoy oli suurikokoinen, jopa 182cm korkea, mustanruunikko shirenhevosori. Upean rakenteen omaava ori toimi lähinnä sunnuntaiajeluhevosena, kunnes sen omistaja päätti kuskata orin näyttelyihin. Tämän jälkeen Decoyn karsinan oveen alkoi kerääntymään vuosi vuodelta enemmän ruusukkeita ja palkintoja, ja orille vaikuttava lista näyttelymeriittejä. Hienot linjat omannut ori oli myös luonteeltaan miellyttävä ja rauhallinen. Decoy hurmasi rauhallisuudellaan ja ulkonäöllään, missä ikinä se olikaan. Eläkepäivänsä Decoy vietti elämänkotinsa maatilalla, jossa se sai rauhassa laiduntaa päivät pitkät. Ori oli vielä muutaman vuoden eläkkeelle jäämisensä jälkeen siitoskäytössä tammanomistajien hurjan suosion vuoksi, ja komealle orille jäikin usemman kymmentä jälkeläistä. Decoy ei valitettavasti ollut niin hyvä periyttämään rakennettaan kuin toivottiin, mutta kaikki isänsä ulkonäköä vähänkään perineet jälkeläiset ovat menestyneet enemmän tai vähemmän näyttelyissä. Decoy kuoli sydänkohtaukseen 26-vuotiaana.

iee. Nellie, 171cm punaruunikko tamma, joka kilpaili kouluratsastuksessa sekä toimi lasten harrasteratsuna. Nellien omisti suurperhe, jolla oli pieni maatila. Tilan vanhin tytär kilpaili tamman kanssa ja ratsukko saavuttikin helppo B -tasolla 40 sijoitusta. Tamma oli luonteeltaan kuin koira, se seurasi perheenjäseniä ympäri tilaa ja käytökseltään oli kiltti. Nellien kuolinsyytä ei ole tiedossa kuin ainoastaan perheellä, mutta tamma kuoli äkillisesti 24-vuotiaana. Jälkeläisiä tammalta jäi kaksi.

e. Stonehill's Minnie on 172cm korkea, musta shirenhevostamma. Tamma kilpailee valjakkoajossa vaikea -tasolla, sekä kouluratsastuksessa helppo A -tasolla. Luonteeltaan se on hieman ärhäkkä, hampaan jäljet ovat siis omistajalle todella tuttua. Osaa tamma käyttäytyä hienostikin, jos sitä vain huvittaa. Minnie on menestynyt oikein hienosti kilpailukentillä ympäri maailmaa. Jälkeläisiä tammalla on teetetty kuusi, ja lisää toivottavasti on vielä tulossa, sillä sen jokainen jälkeläinen on menestynyt hienosti vaativissa valjakkoluokissa.

ei. Michael on säkäkorkeudeltaan 176cm, ruunikonkimo shireori, joka soveltuu kaikkien käsiteltäväksi. Se on oikea monitoimihevonen, ori taitaa helppo A -tason koulutehtäviä ja hyppää 80cm ratoja. Michaelilla voi ratsastaa pääasiassa kuka vain. Luonteeltaan ori on kiltti eikä todellakaan tekisi pahaa kärpäsellekkään. Kilpailuissa Michael on menestynyt aikasemmin hienosti, nykyisin se toimii kevyessä harrastekäytössä. Jälkeläisiä orilla on kolme.

eii. Magnus oli mustanruunikko, 174cm korkea shireori. Ori kilpaili työhevosena, pääpainotteisesti metsäajossa ja vedossa. Ori oli luonteeltaan kiltti, mutta osasi myös raastaa omistajansa hermoja pahasti tempuillaan. Ratsuna oli kuuliainen ja osaava, muttei kuitenkaan motivaatio riittänyt kilpailemaan. Magnus lopetettiin 28-vuotiaana sen yleiskunnon huonontuessa yllättäen. Jälkeläisiä orilta jäi neljä.

eie. Maude oli ruunikonkimo, vain 168 senttiä korkea shiretamma, joka oli luonteeltaan tyypillinen kylmäverinen, eli kiltti ja rauhallinen. Tamman korvat olivat lähes aina höröllään, eikä huonoja päiviä tullut tamman kanssa kohdattua ikinä. Maude kilpaili kouluratsastuksessa helppo B -tasolla, menestyen ja saavuttaen 65 sijoitusta. Ratsuna se oli miellyttämishaluinen, kuuliainen sekä reipas. Jälkeläisiä tammalta jäi seitsemän.

ee. Darling on 172cm korkea, mustanruunikko tamma. Tamma asustaa pihatossa, sillä ei viihdy kovin hyvin tallissa. Tamma on rennon rauhallinen, hieman laiskan oloinen niin taluttaessa, hoitaessa kuin ratsastaessakin. Darlingin kanssa kilpaillaan kevyesti helppo C -tasolla sekä 40 sentin esteillä. Mikään kovin menestynyt ura ei kuitenkaa ole ollut, ja tamma onkin pääpainotteisesti tehnyt muutaman tunnin viikossa ratsastustunneilla. Jälkeläisiä tammalla on kolme ja suunnitteilla on vielä lisää.

eei. Dean oli 175cm korkea punaruunikko ori, jolla oli oikein voimakas tahto. Ori oli helposti käsiteltävissä ja se kilpaili työhevosena vedossa. Oria ei ratsastettu kuin harvoin, se ei toiminut mitenkään hyvänä ratsuna, eikä oikein tiennyt mitä tehdä kun ihminen onkin yllättäen selässä eikä maassa. Orista ei kovin paljoa tietoa jäänyt, mutta sen verran tiedossa on, että siltä jäi taakseen kaksi jälkeläistä.

eee. Rosalie oli 169 senttinen, musta shiretamma. Rosalie oli luonteeltaan seurallinen ja huomionkipeä. Se oli helposti käsiteltävissä, mutta toisinaan laiskan oloinen työskennellessä. Tamma kilpaili valjakkoajossa noviisi yhdistetty -tasolla. Tamma saavuttikin 30 sijoitusta, muttei menestynyt mitenkään suuremmin. Tamma lopetettiin jalan murtuman vuoksi, joka tuli laitumella. Jälkeläisiä tammalta jäi kolme.

Sukuselvitys © Gabi, muokkaus © dookie

Jälkeläiset

Syntynyt Rotu-sukupuoli Varsa Emä
20.11.2014shire-t. Sernia Gull Samba Shine
25.05.2015shire-t. Verona Brivey Venetia RH
23.03.2017shire-t. Happy Dale Fannie Hillhall's Fiona
08.06.2017shire-o. Sahrotaar Rewa Heavenly Surprise

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkattu vain sijoitukset!

29.03.2015 - NJ - Oak Hill Event Park - shirenhevosorit, päätuom. Jannica - irtoSERT
01.09.2015 - NJ - Ratsutila Gateaway - raskaat kylmäveriset, päätuom. Vibaja - irtoSERT
06.09.2015 - NJ - Adina - muut harvinaiset hevosrodut, päätuom. Jannica - irtoSERT
17.10.2016 - NJ - Oak Hill Event Park - shirenhevosorit, päätuom. Kati - irtoSERT
20.12.2017 - NJ - Cliché Baroque - muut harvinaiset orit, päätuom. Welby - BIS1, MVA-SERT
19.11.2018 - NJ - Winterbourne Court - harvinaiset hevosorit, päätuom. birdie - irtoSERT
24.11.2018 - NJ - Stall Fernweh - shiret, päätuom. birdie - irtoSERT
31.03.2019 - NJ - Susiraja - raskaat kylmäveriset, päätuom. Lissu T. - irtoSERT
14.04.2019 - NJ - Susiraja - raskaat kylmäveriorit, päätuom. Lissu T. - BIS4, MVA-SERT

03.08.2014 - VSN - VSN - harvinaiset hevosorit, tuom. Vibaja - RCH, 39,5p
29.09.2014 - VSN - Kultakylän siittola - shirenhevosorit, tuom. weem - RCH, 39p
02.05.2015 - VSN - Granstad - shirenhevosorit, tuom. weem - RCH, 37,5p
12.08.2017 - VSN - Adina - muut harvinaiset hevoset, tuom. taffel - SW1, 39p
20.02.2018 - VSN - Ionic - shirenhevosorit, tuom. taffel - CH, 39p
09.02.2019 - VSN - Penrose Shires - raskaat kylmäveriorit, tuom. Nintsu - SW1, 41p

VVJ
21.08.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksiköille2/39
29.08.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksiköille5/39
09.09.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksiköille1/30
11.09.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksiköille1/30
22.09.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille2/30
23.09.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille4/30
26.09.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille4/30
28.09.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille5/30
31.10.2014VVJ-CUPkutsuvaativa yhd. yksilöille4/92
14.12.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille4/36
15.12.2014VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille4/36
10.07.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille4/40
12.07.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille4/40
12.07.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille1/25
15.07.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille1/29
16.07.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille5/29
24.07.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille3/40
31.07.2015VVJ-CUPkutsuvaativa yhd. yksilöille11/120
08.08.2015VVJkutsuvaativa tarkkuuskoe yksilöille4/30
10.08.2015VVJkutsuvaativa tarkkuuskoe yksilöille4/30
13.08.2015VVJkutsuvaativa tarkkuuskoe yksilöille5/30
22.08.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille5/30
24.08.2015VVJkutsuvaativa yhd. yksilöille1/37
22.09.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko2/30
24.09.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko1/30
26.09.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko5/30
04.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko5/30
06.10.2015VVJkutsunoviisi yksilövaljakko4/40
07.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko5/30
11.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko1/30
16.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko5/30
16.10.2015VVJkutsunoviisi yksilövaljakko6/40
17.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko4/30
22.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko3/30
24.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko1/30
27.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko5/40
31.10.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko2/36
31.10.2015VVJ-CUPkutsuvaativa yksilövaljakko7/105
01.11.2015VVJkutsunoviisi yksilövaljakko2/40
03.11.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko2/36
03.11.2015VVJkutsunoviisi yksilövaljakko2/40
05.11.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko6/36
05.11.2015VVJkutsunoviisi yksilövaljakko3/30
07.11.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko2/30
11.11.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko1/30
13.11.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko2/30
17.11.2015VVJkutsuvaativa yksilövaljakko5/30
30.11.2015VVJkutsunoviisi yksilövaljakko3/40

Päiväkirja

28.1.2014 Juoksuttelua (kirjoittanut andy)

Napsautin Rutun käytävälle tallin takaosaan molemminpuolin kiinni. Tallissa ei näkynyt muita ihmisiä, joten aloin harjailemaan oria rivakasti. Hetken päästä Ruttu lepuutteli toista takajalkaansa ja seisoi paikallaan puolinukuksissa.
"Herätys, pikkumies, ja kinttu ylös!" tokaisin orille ja tuuppasin vähän sen etu jalkaa. Kavio nousikin samantien, ja tarkistin hokkien ja kenkien olevan paikallaan. "Hieno poika", kehuin oria kun kaikki kaviot oli puhdistettu. Seuraavaksi aloin paketoimaan orin jalkoja vihreillä pinteleillä, sen jälkeen vielä kapsoni päähän ja eikun menoksi.

Päästyämme tyhjään maneesiin mustan orin kanssa, annoin liinan valua pidemmäksi ja heilauttelin sitä saadakseni oria kävelemään kauemmas. Ruttu lähti laahustamaan eteenpäin hyvin verkkaisesti ja päätään roikottaen. "Noh, piristys nyt vähän ukkeli", naurahdin masentuneen näköiselle orille.
Hetken päästä, molempiin suuntiin alkukävelyiden jälkeen maiskautin Rutulle terävästi. Ori vastasi nostamalla päätään ja ottamalla pari nopeampaa askelta, ja hyytyi sitten taas laahustamaan. "Ruttu hei, yritäs nyt. Rrravi!" sanoin yhä terävästi ja heilautin piiskan häntää hieman Rutun persauksen takana. Ruttu heilautti kärttyisen näköisenä päätään ja lähti sitten ravaamaan koreasti ja kaula kaarella, vähän sen näköisenä että "kato nyt hei, kyl mä osaan!"

Pian Ruttu malttoi ravata normaalisti ja venytteli kaulaansa pärskien samalla kovasti. Hetken päästä pyysin oria käyntiin ja vaihdatin suunnan. Ravin nousi helposti ja ori jolkotteli reippaasti ympyrällä. Tovin ravailun jälkeen napsautin raipalla maahan ja lausahdin kolmannen askellajin. Ruttu heilautti häntäänsä ja loikkasi eteenpäin suureen ja rentoon laukkaan. "Hieno poika, tosi hieno", kehuin oria kun sen kaulakin kaartui taas hieman.
Muutaman kierroksen jälkeen siirrytin Rutun taas raviin, ja annoin sen ravata hetken ennenkuin siirsin sen käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Laukat sujuivat toiseenkin suuntaan oikein mallikkaasti, joten annoin orin ravata reippaammin ja isommalla ympyrällä. Ruttu venytti askeltaan ja harppoi ympärilläni reipasta ravia.

Hetken ravailun jälkeen otin liinan lyhyemmäksi ja kävelytin oria ympäri maneesia. Jälkikävelyjen jälkeen lähdin taluttamaan mustaa takaisin talliin. Tallissa pyöräytin sen taas käytävälle kiinni ja taputin kaulalle.
"Hieno jätkä, oot ollu tosi nätisti koko ajan", kehuskelin taas väsyneen näköistä Ruttua naurahtaen. Ori ei korvaansa letkauttanutkaan, joten aloin käärimään pinteleitä pois jaloista. Säpsähdin kun tallin ovi avattiin, ja ovesta astui sisään nuoren näköinen nainen ja valkoinen poniori. Tulija moikkasi minulle ja minä tervehdin takaisin, ei mitään hajua tosin keitä he olivat. Samapa se kai on. Ruttukin huomasi tulijat ja heräsi horroksestaan. Korvat liimaantuivat niskaan ja turpa meni mutrulle. "Nooh, älä nyt viiti ku just pääsin sua kehumasta!" tokaisin orille. Nappasin riimusta kiinni ja talutin orin nopsasti karsinaansa. Ruttu jäi murjottamaan karsinaansa eikä viitsinyt edes iloisena kalterien välistä turpaansa tunkevaa Aksua moikata. On siinäkin kaksi vajakkia.

9.12.2013 Sileällä työskentelyä (kirjoittanut andy)

Pyöräytin ison mustan käytävällä ympäri, ja pistin sen molemmin puolin kiinni. Taputin oria kaulalle ja aloin sitten kuoriutumaan toppatakistani, ja ripustin sen loimitankoon roikkumaan. Ruttu nuokkui uhkaavan näköisesti, kun harjailin sen paksua karvaa. Välillä se heräsi vaihtamaan lepuutettavaa jalkaa, mutta muuten se otti oikein rennosti. "Noniin pikkumies, herätys ja kavio ylös", mutisin kun yritin nojata kaikin voimin orin etujalkaan, eikä se hievahtanutkaan. Tuuppasin jalkaa muutaman kerran, jonka jälkeen se nousi kuin nousikin. Pari kiveä ja vähän kakkaa tumpsahti lattialle, jonka jälkeen siirryin takajalan viereen.
Kavioiden putsauksen jälkeen kierittelin vielä pintelit orin etujalkoihin. Kiiruhdin satulahuoneeseen ja hain Rutun varusteet, jotka pistin sille nopsaan päälle. Kipaisin vielä hakemaan itselleni kannukset, pitkän raipan ja kevyemmän ratsastustoppiksen. Niin ja kypärän. Sonnustauduin sotatamineisiini kylmyyttä vastaan ja nappasin sen jälkeen orin mukaani ja lähdimme käppäilemään maanesille päin.

Tyhjään maneesiin päästyämme totesin toppavaatteet turhiksi - lämmitys oli päällä ja muutenkin liukasteluntäyteinen matka oli jo lämmittänyt mukavasti. Päätin siis luopua takistani ja uskoin hupparin ja villatakin lämmittävään voimaan.
Hetken aikaa taisteltuani hyvin huonosti myötäantavien toppahousujen kanssa pääsin kuin pääsinkin jättini selkään ilman jakkaraa. Ruttu nytkähti liikkeelle pohkeenpuristuksella ja annoin sen kävellä pitkin ohjin ympäri maneesia, vältellen uraa.

Tovin päästä keräilin ohjat käsiini ja aloin herätellä oria pysähdyksillä ja etu- sekä takaosakäännöksillä. Jarrut toimivat moitteettomasti, olin nimittäin vaihtanut tavalliset nivelet pessoa-kuolaimiin. Rutulla kun oli ollut turhan pitkään vapaata, ja ajattelin pelata varman päälle ja suojella käsilihaksiani mikäli orilla sattuisi olemaan paljonkin liikaenergiaa. Ruttu kuitenkin toimi mukavasti, ja asettuikin kulmissa oikein mallikkaasti. Hetken päästä annoinki orille luvan siirtyä raviin. Jestas, miten sitä voi unohtaa oman hevosensa askellajien mukavuuden näin nopeasti? Mieleni teki vain istua Rutun pehmeässä kyydissä, mutta pakkohan se oli vähän töitäkin tehdä. Alkuverkat hoituivat ympyröillä, kiemuraurilla ja siirtymisillä molemmissa suunnissa. Pian jäin toiseen päätyyn ympyrälle ja siirsin orin käyntiin, ja valmistelin laukan.
Ruttu röhkäisi komeasti ja loikkasi eteenpäin valtavaan laukkaan. Nytkähdin uhkaavasti taaksepäin ja sinkouduin sen jälkeen takaisin eteen, ja korjasin pikaisesti istunnan. Olihan sillä sitä patoutunutta energiaa. Nousin hieman pystympään ja nostin persettäni aavistuksen penkistä, ja annoin Rutun laukata hetken vähän vauhdikkaammin ja pidempänä. Ori laski päätään ja pärski laukan tahdissa, ja heittipä se yhden säälittävän pukinpoikasenkin. Parin irrottelukierroksen jälkeen istuin takaisin penkkiin tiiviisti ja aloin jarruttelemaan oria. Ruttu protestoi hieman heilauttamalla päätään ja toisella, vähän isommalla pukilla, mutta taipui sitten tahtooni ja lyhensi askeltaan. Kokosin otusta vielä vähän, ja sen jälkeen pois ympyrältä, uraa pitkin toiseen päätyyn ja toiselle ympyrälle. Hetken päästä siirsin orin käyntiin, ja taputtelin sitä kaulalle. Käänsin pojan halkaisijalle ja vaihdoin suunnan. Vielä parit laukat tähän suuntaan, ja sitten välikäynnit.

Olisihan mun pitänyt tietää, että tälläisen hevosen kyydissä ei tule ikinä kylmä. Välikäyntien aikana puhkuin enemmän kuin Ruttu, joka taas pärski tyytyväisenä päästyään purkamaan vähän energiaansa. Tasattuani hengitystäni hetken, keräsin taas ohjat ja aloin työstämään oria uudelleen kuulolle. Ruttu kaartoikin muhkean kaulansa ja astui takajaloillaan syvälle alle. Että mä rakastan tätä hevosta sen hyvinä päivinä. Ohjasin Rutun keskihalkaisijalle ja aloin väistättämään sitä oikealle. Ori kuunteli ja teki kuten pyydettyä, ja muutamien toistojen jälkeen siirsin linjaa ja väistätin ravissa. Ja samat jutut toiselle puolelle. Sen jälkeen vähän avoja ja sulkuja, taivutteluja ja parit vastalaukat.

Hieman hionnut ori puhkui - tälläkertaa yhtä paljon kuin minä - ja kalisutteli kuolaimiaan antaessani sille pitkät ohjat. Kehuin poikaa ja tipautin jalustimet jaloista. Ruttu puksutti reipasta käyntiä ympäriämpäri maneesia, ja muutaman kävelykierroksen jälkeen pysäytin sen maneesin oven lähelle. Taputin komistustani kaulalle, löysäsin vyön ja nostin jalustimet. Nappasin vielä takkini mukaan ja lähdin taluttamaan oria takaisin talliin.

Ruttu kuopaisi lattiaa vaativana kun kuskasin sen varusteet takaisin satulahuoneeseen.
"Joojoo, malta nyt hetki", jupisin kun kävelin takaisin orin luokse parin porkkanan kanssa. Rutun korvat kääntyivät salamana eteen, kun huomasin herkut. Se hörisi kuin viimeistä päivää ja yritti kovasti tulla mua vastaan. "Oot säkin kyllä semmonen possu", naurahdin kun syötin orille porkkanat ja rapsuttelin sitä korvan takaa. Hetken päästä porkkanat oli mussuteltu loppuun ja nappasin orin riimusta ja talutin sen karsinaansa. Otin oven loimitangosta Rutun enkkuviltin, ja heitin sen pojan päälle hetkeksi. Pienellä oli tullut ihan hiki, kun oli joutunut tekemään jotain muutakin kun nyhväämään tarhassa ja karsinassa. Ori ei jaksanut edes kiukutella mulle, vaikka hääräsin sen jaloissa pinteleiden kanssa. Sillä oli selvästi hyvä päivä.

Heitin pintelimytyt harjapakkiin ja otin pakin mukaani satulahuoneeseen. Käärin pintelit kasaan ja suljin ne pakkiin. Sormeni huusivat hoosiannaa, kun pesin hyvin vaahtoisia ja kuolaisia kuolaimia kuuman veden alla. Pyyhkäisin vielä satulan ja suitsien nahkaosat valjasrasvalla varustetulla sienellä, jonka jälkeen kuivasin ylimääräiset rasvat pois. Suitset nippuun ja kamat paikalleen. Seuraavaksi suuntasin rehuhuoneeseen, ja otin Rutun ämpärin. Ruuttasin ämpärin pohjalle vähän mellaa ja reilusti lämmintä vettä, ja sekoittelin litkun. Kuskasin ämpärin orin karsinaan, joka upottikin naamansa sinne samantien ja alkoi lutkuttaa herkkuaan.

Tällä välin menin mutustelemaan omaa herkkuani, joka maistui paremmalta kuin miltä näytti. Siinä mussuttaessani ja litkiessäni hulppeita eväitäni, kuulin kun tallin ovi kolahti. Pian kuuluikin Rutun matala hörähdys ja kavion kopsetta. Kiskaisin sämpylän suihini ja otin vielä kulauksen energialitkustani, ja suuntasin sitten takaisin talliin. Yhteen karsinaan oli ilmestynyt kaunis kimo, ei mitään tietoa tosin kuka tai kenen hevonen se oli. En nähnyt ketään joka olisi sen voinut tuoda, joten päättelin tämän meneen varuste- tai rehuhuoneeseen. Tai mua piiloon, ei sitä koskaan tiedä. Sen kummempia miettimättä avasin Rutun karsinan ja otin viltin pois sen päältä. Laitoin sen loimitankoon roikkumaan ja napsautin orille riimunnarun, ja lähdin viemään sitä takaisin ulos.


Valjakkovalmennus 20.11.2014, valmentajana Lissu T.

Vuoroin vieraissa! dookie on minulle ennestään tuttu, sillä hän on valmentanut Susirajalaisia useampaan otteeseen. Tällä kertaa hän oli minun valmennettavanani, ja päivän lajina oli valjakkoajo. Olin pyytänyt dookieta verryttelemään hevosensa etukäteen, sillä treenaisimme maratonosuuden esteitä, ja halusin päästä saman tien paikalle raahauduttuani tositoimiin.
Maastossa dookie groomeineen ja hevosineen odotti minua, enkä tiennyt, pitikö tässä itkeä vai nauraa. Olin odottanut sporttista valjakkotykkiä, ja edessäni seisoi hervottoman kokoinen shireori. No, urheilua se on sumopainikin --- ahem.

Nopeiden kuulumisten vaihdon ja Rutun esittelyn jälkeen lähdimme ensimmäiselle, simppelille tehtävällä; valjakon piti ajaa ladon läpi. Orilla oli, kokoonsa sopien, suuret liikkeet, laukka oli matkaavoittavaa eikä valjakolla kauaa nokka tuhissut latoon ja sen läpi ajettaessa. Ruttu näytti toimivan varsin vähin, pehmein avuin, ja suhtautuvan työntekoon hyvällä motivaatiolla. Tällaisia hevosia on aina ilo valmentaa! Simppelin latoharjoituksen jälkeen siirryimme muutaman kilometrin päässä olevalle aukealle, jolla valjakko pääsi pujottelemaan heinäpaaleja. Valjakko ajoi tehtävän kertaalleen läpi käynnissä, jotta pujottelureitti tulisi tutuksi, minkä jälkeen kaivoin sekuntikellon esille ja valjakko lähti pujottelemaan paaleja laukassa. Ruttu selvästikin tiesi muovien alla olevan ruokaa, muutaman kerran ori koetti ohi mennessään haukata paaleista, mutta muuten ori keskittyi ohjastajaansa ja pujottelemiseen erittäin hyvin. Ensimmäinen pujottelu jätti parantamisen varaa niin reiteissä kuin ajassakin (turhan laajat tiet ja hidas aika), toisella kerralla dookie ja Ruttu tekivät valtavan parannuksen suorituksessaan. Noin suureksi ja raskaaksi hevoseksi Ruttu liikkuu ja taipuu hyvin, dookie ajoi tiukemmat reitit ja valjakko sai nipistettyä aikaa paljon pienemmäksi, hyvin lähelle kyseisen pujottelutehtävän ihanneaikaa. Loistavaa! En ole roturasisti, mutta täytyy myöntää, etten odottanut noin jykevältä hevoselta näin sulavia liikkeitä tai nopeaa aikaa. Loppuverryttelyt dookie sai ajaa itsekseen, minä lähdin ajelemaan kotiin uhattuani ensin tulevani katsomaan kaksikon seuraavia valjakkoajokisoja.

Kouluvalmennus 05.11.2014, valmentajana Miila H.

Kalenterini oli tänään täynnä aamusta iltapäivään erilaisia valmennuksia ja heti aamusta valmistauduin Rowanin oriasemalle valmentamaan shireori Ruttua ja hänen omistajaansa dookieta. Jännittävä valmennus tulossa, sillä en ole koskaan aiemmin valmentanut shireä kouluratsastuksessa, mutta onpahan ainakin kokemus jota muistella. Dookie oli eilen puhelimessa antanut ajo-ohjeet oriasemalle, mutta jouduin jo puolivälissä soittamaan hänelle ja kertaamaan ohjeet. Kun vihdoin löysin Rowaniin, niin suuntasin suoraan maneesille.

Astuessani sisään maneesiin ja nähdessäni tämän massiivisen orin oli suuni loksahtaa auki! Dookie esitteli orinsa samalla kävellen alkukäyntejä, oli siinä hevosta kerrakseen. Annoin aika vapaat kädet alkuverryttelyihin ja tyydyinkin seuraamaan ratsukon liikkumista maneesin keskellä. Aluksi ori vaikutti olevan sitä mieltä, ettei minun kuuluisi siellä seistä ja kulki ohitseni kytäten, mutta Dookie sai orin alkuravien aikana rentoutettua ja hevonen alkoi keskittyä enemmän ratsastajaansa. Verryttelyssä pistin merkille ainakin ne valtavat askeleet, motivaation ja yllättävän sulavan liikkumisen. Ratsastaja sai aluksi ravailla paljon kaarevia linjoja, jotta saataisiin hevonen kunnolla hereille ja maksimoitua liike. Ruttu liikkui lämmetessään yhä paremmin ja Dookien ratsastaessa tarkasti kaikki linjat oli orin liikkuminen helpon näköistä ja saatiin ravista kaikki liike irti.

Ennen laukkatyöskentelyä ratsukko sai tehdä vielä väistöjä, joissa meinasi aluksi mennä Rutulla jalat solmuun. Ne paranivat kuitenkin huomattavasti kun Dookie sai kunnolla pohkeen läpi ja vauhtia hieman hidastettua, jotta orin jalatkin ehtisivät mukaan. Laukkatyöskentelyyn siirryttäessä ratsukko sai laukata aluksi pari kierrosta aikalailla vapaasti ja sitten siirtyä suurelle keski-ympyrälle. Ympyrällä oli tarkoitus tehdä siirtymisiä ravin kautta pysähdykseen. Pysähdykset eivät alkuun olleet kovin siistejä, mutta molemmat tajusivat kuitenkin idean ja siitä oli helppo parantaa. Viimeiset siirtymiset olivat kuitenkin jo todella hienosti onnistuneita, laukka pyöri hyvin, ravin kautta pysähdys oli siisti ja hevonen pysähtyi lähestulkoon tasajaloin. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa ja jäin vielä hetkeksi seurailemaan komean parivaljakon loppuverryttelyä.


Tämä on virtuaalihevonen!