Carthagio

© Bagoniebos

Luonnekuvaus

Carl on erittäin aktiivinen ja utelias hevonen, jonka näkee paikallaan lähinnä silloin kun se syö tai sen liikkuminen on estetty. Tarhassa syödessäänkin ori monesti kävelee välillä tarhan toiseen päähän ja tulee sen jälkeen jatkamaan syömistään. Karsinassa Carl puolestaan katselee koko ajan kiinnostuneena, mitä tallin käytävällä tapahtuu. Torkkuessaankin ori valpastuu heti, jos kuulee jotain normaalista poikkeavia ääniä tai lähestyviä askelia. En ole nähnyt kovin montaa hevosta, joka olisi yhtä iloinen päästessään ulos kuin Carl. Se kävelee nätisti tarhalle, vaikka yrittääkin aina hiukan kiirehtiä taluttajaa lisäämällä huomaamatta vauhtiaan. Kun oriin saa tarhan puolelle, portin kiinni ja narun irti, se lähtee välittömästi hienoon lennokkaaseen raviin ja juoksee tarhan toiseen päähän. Juostessaan se huutaa tervehdyksensä muille hevosille. Takaisin portille herra paineleekin sitten jo täyttä pukkilaukkaa ja vauhti lisääntyy entisestään, jos joku naapuritarhan hevonen erehtyy lähtemään mukaan Carlin leikkiin. Laukkaspurttia seuraa yleensä piehtarointi, jota seuraa hurja pukkisarja ja mahdollisesti lisää juoksua, jonka jälkeen Carl rauhoittuu syömään heiniään. Carl laitetaan yleensä tarhaan niin, että se ehtii juosta suurimman intonsa ennen naapuritarhan hevosten tuontia tai toinen vaihtoehto on, että sen viereen laitetaan sellaisia hevosia, jotka eivät ainakaan yleensä ole innostuneet juoksemaan kovin paljoa. Muutaman kerran Carl ja sen naapuri on pitänyt nimittän ottaa, kylmillä ilmoilla, sisälle puoli tuntia ulosviennin jälkeen, koska molemmat höyryävät hikisinä tarhoissaan. Ulos molemmat ovat sitten päässeet hetken sisällä kuivattelun jälkeen. Nimittäin varsinkin Carl hermostuu, jos joutuu seisomaan sisällä. Ori ratsastetaan yleensä aina iltapuolella, jottei se joudu olemaan turhaan sisällä. Jos Carl on pakko ratsastaa aamusta, se viedään yleensä mahdollisimman pian tarhailemaan.

Ratsastaessa Carl on myös erittäin virkeä, eikä eteenpäinpyrkimystä puutu. Ori liikkuu reippaasti kaikissa askellajeissa, eikä sen menoa kannatakaan, varsinkaan alkuratsastuksesta, ihan hirveästi jarruttaa. Herra nimittäin jännittyy helposti, jonka jälkeen se on erittäin hankala saada uudestaan rentoutumaan. Carl kannattaakin lämmitellä kevyessä ravissa sen omassa temmossa ja yrittää pitää hevosen mielenkiinto yllä vaihtelevilla teillä ja tehtävillä. Näin Carl alkaa kuunnella ratsastajaa ja hyväksyy paremmin myös pidättäviä apuja jännittymättä. Esteillä Carlsta löytyy joskus liikaakin vauhtia, mutta huolellisella alkuverryttelyllä orin saa helposti kuulolle. Carl onkin helposti kiihtyvästä vauhdista huolimatta suhteellisen helppo hallita ja sen laukkaa on helppo lyhentää sekä pidentää. Esteillä Carl ei jännity yhtä helposti kuin sileällä, kunhan lämmittely ilman esteitä on hoidettu kunnolla. Carl hyppää hyvällä tekniikalla ja on erittäin varovainen ja tarkka jaloistaan.
Kisapaikalla Carl ei meinaisi millään pysyä nahoissaan, kun se on niin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Kuitenkin kun ratsastaja kiipeää selkään ja aloittaa verryttelyn, hevonen alkaa keskittyä työhönsä, mikäli sen mielenkiinnon saa pidettyä yllä.

Sukutaulu

i. Cardinal oli ruunikonkimo saksalainen holsteinori, joka kilpaili lupaavasti rataesteillä. Iso, 173cm korkea ori oli melko vaativa ja kuuma ratsu. Cardinalilla kilpailivat monet tunnetut ratsastajat ympäri maailmaa. Hyppytekniikastaan tunnettu ori kilpaili 160cm rataesteillä. Cardinal jouduttiin lopettamaan jo 14-vuotiaana tarhatapaturman seurauksena. Ori sai yhteensä kuusitoista jälkeläistä, jotka kaikki ovat menestyviä estehevosia.

ii. Admiral oli 'tiukka' holsteinori, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Mustanruunikko, isokokoinen ori pelotti kokemattomampia käsittelijöitä, mutta heille Admiral oli yleensä varsin mukava hevonen. Kokeneiden kanssa näytettiin hapanta naamaa. Admiralilla kilpailtiin paljon kenttäratsastusta, joten se pääsi 16-vuotiaana ansaitulle eläkkeelle. Admiral jätti jälkeensä 49 varsaa, joille periytyi orin luonne. Eniten Admiral vaikutti kotimaassaan Saksassa, mutta sen jälkeläisiä on mm. Amerikassa. Ori kuoli luonnollisesti 22-vuotiaana.

ie. Agneta oli pienikokoinen kimo holsteintamma, joka asui Saksassa yksityisenä. Agnetan omisti Belle Jackson, joka kilpaili tammalla esteratsastuksessa. Agneta oli aivan mahdottoman kiltti hevonen, joka toimi hyvin kenellä tahansa. Belle kuitenkin allergisoitui muutaman vuoden päästä ja joutui myymään Agnetan hyvälle ystävälleen. Uusi omistaja kilpaili Agnetalla aktiivisemmin ja laittoi sen myöhemmin siitokseen. Agneta sai viisi kuvankaunista varsaa, joista jokainen on kilpaillut paljon rataesteillä. Agneta lopetettiin 24-vuotiaana ähkyn seurauksena.

e. Palisa on tavallinen ruunikko siitostamma, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt. 19-vuotias holstein kilpaili pienissä esteluokissa omistajansa kanssa nuorempana, mutta enää se ei ole kavioitaan estekentillä näyttänyt. Palisa on säkäkorkeudeltaan 166cm, joten se soveltuu hyvin kivasti maastoratsuksi nykyiselle omistajalleen. Puskailun ohessa tamma on saanut kolme varsaa, joista Carl on ainut mainitsemisen arvoinen. Palisa asuu parin heppakaverinsa kanssa Hollannissa.

ei. Hercules oli musta holsteininhevosori, joka kilpaili esteratsastuksessa menestyksekkäästi. Hercules oli todella kiltti käsitellä, mutta ratsuna se vaati täyttä keskittymistä ja rauhallista istuntaa. Hercules asui koko elämänsä kasvattajallaan, jonka tytär kilpaili Herculeksella. Orin säkäkorkeus lähenteli sataakahdeksaakymmentä senttiä, mutta kokokaan ei tehnyt siitä pelottavaa. Hercules jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana kun sen jalat alkoivat pettää. Ori jätti maailmaan 18 jälkeläistä.

ee. Urania oli rotevarakenteinen holsteintamma, joka asui aivan Saksan laitamilla. Uraniaa käytettiin pääasiassa vaunuhevosena, koska kulkuyhteydet olivat huonot. Uranian kanssa asuivat sen kaksi varsaa ja vanha mies, joka hevoset omisti. Miehen kuoltua Urania ja muut hevoset huutokaupattiin ja Urania löysi tiensä sivistykseen. Tamma ratsukoulutettiin, mutta sillä ei ikinä kilpailtu. Se sai kolmannen varsansa, Palisan eläkkeellä ollessaan. Palisa jäi siis sen viimeiseksi varsaksi tamman kuoltua vanhuuteen 28-vuotiaana. Uranian kaikki kolme varsaa asuvat Saksassa.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

31.12.2015 - VSN - VSN - tuomarinäyttely, tuom. taffel - RCH, 35,5p

Päiväkirja

05.01.2016 Estevalmennus, valmensi Holly

Komea kimo ori suorastaan lensi pitkin kenttää kasatessani esteitä. Kun kaikki oli valmiina, saatoimme aloittaa ensimmäisen laukankokoamistehtävän kahden esteen sarjalla. Alkuun laukka-askeleita tuli turhankin vähän, kun tarkoituksena oli laskea laukkaa kuuteen askeleeseen, reagoi Carl reippaasti ja otti jopa kymmenisen askelta parhaimmillaan. Dookie korjasi apunsa ohjeistuksellani, ja seuraava yritys sujui huomattavasti paremmin. Ori pörisi äänekkäästi laskeutuessaan hypyiltä sulavasti ja liikkui eteen iloisesti korviaan höristäen. Lisäsimme sarjaan toisen pätkän ja nostimme esteiden korkeutta kymmenellä sentillä ja tällä kertaa pyysin dookieta lisäämään laukkaa, jotta pari pääsisi neljällä askeleella jo seuraavan esteen yli. Laukan Carl lisäsikin hyvin mielellään ja pitkällä askeleella kimo herra näytti yksinkertaisesti lumoavalta. Kun ratsukko oli mielestäni parantanut suoritustaan huomattavasti, päätimme lopettaa hyvissä mielin.

10.01.2016 Estevalmennus, valmensi Holly

Kun dookie sai hevosensa verryteltyä, maltoimme aloittaa radan. Otimme kuuden esteen radasta alkuun vain kolme, jotka oli kaikki sijoitettu niin sanotulle kolmikaariselle uralle, jossa dookie joutuisi hallitsemaan Carlia erityisen huolellisesti. Alkuun Carlin ollessa vielä hieman uninen ja nihkeä joutui ratsukko ohittamaan keskimmäisen esteen, mutta jo kolmannella toistolla he pääsivät kaikkien esteiden yli ilman ylimääräisiä käännöksiä ja voltteja. Suuntaa vaihdettiin muutamaan otteeseen ja ratsukon kävellessä välikäyntejä nostin koko radan esteiden korkeutta kahdella kymmenellä sentillä ja ohjeistin esteiden järjestyksen. Kun kaksikko pääsi viimein suorittamaan rataa, ei Carlia olisi mikään pysäyttänyt! Katselin silmät suurina kaksikon melkeinpä virheetöntä hyppäämistä ja Carlin upeaa hyppytyyliä, enkä voinut olla kehumatta dookien apujen käyttöä ja hevosensa hallitsemista. Tämäkin valmennus päättyi iloisin ilmein ja tyytyväisin oppilain.

10.07.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Dookie oli minulle vanhemmilta valmennusajankohdista tuttu ratsastaja, mutta tänään hän oli kutsunut minut Rowan Stallionsiin pitämään estevalmennusta. Rowanille päästyäni jäin haltioissani katselemaan sen upeeta miljöötä ja pian huomasinkin tutun naisratsastajan lähenevän minua kauniin ruuninkimon puoliveriorin kanssa. Dookie kertoi tilasta ja hevosesta hieman, jonka jälkeen hän ohjasi minut kentälle jossa oli jo valmiina hyvin paljon esteitä. Samalla kun ratsukko käveli pitkin ohjin kentällä, siirsin muutamia esteitä saadakseni melko teknisen radan aikaiseksi. Alkuverryttelyksi otin dookien ja hänen ratsunsa Carlin työskentelemään ympyrälle temponmuutoksia ja pieniä väistöjä tehden, jonka avulla saimme Carlin aktiiviseksi ja ryhdikkääksi. Carlilla näytti olevan kolme hyvää askellajia, se oli reaktiivinen sekä kuuliainen avuille. Kehuinkin dookieta, että hevonen on laadukkuutensa lisäksi hyvin läpiratsastettu! Samalla kun työstimme laukkaa, halusin dookien hyppäävän muutamia noin 80 senttimetrin pystyesteitä sillä ajatuksella, että ratsukko vain laukkaa esteen yli sen suurempia muutoksia tekemättä. Carl löysi ponnistuspaikoille hyvin ja teki pieniä, pyöreitä hyppyjä. Jatkoimme valmennusta hyppäämällä ensin radanosia päivän tulevasta radasta noin 100 senttimetrin korkeudella: Olin sijoittanut rataan paljon teknisiä linjoja sekä muutamia erikoisesteitä sisältäen muurin ja pitkän veden, jolloin rata mittasi sekä ratsukon keskinäistä luottamusta, mutta myös sen nopeutta asioiden reagoimiseen. Ratsukko eteni tehtävä tehtäväältä varmoin ja tottunein ottein, jolloin pääsin auttamaan ratsastajaa istunnallisissa asioissa. Halusin, että ratsastaja istuisi paremmassa ryhdissä ja hyppyjen aikana myötäisi ylävartalollaan inan enemmän, sillä nyt dookie jäi hieman huonoryhtiseen etukenoon roikkumaan etureisiensä varaan. Pikkuhiljaa esteet nostettiin aina 150 senttimetrin tasolle, joka ei tuntunut haittaavaan hevosta laisinkaan. Carl hyppäsi edelleen esteiden noustessa hyvällä itsevarmuudella ja tekniikalla sekä liikkui esteiden välissä kuuliaisesti.