Muistoissa 13.9.2023

Nimi	Haamutohtori "Haamu"	Rekisterinumero	VH18-018-1258
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ori	Väri, säkäkorkeus	tummanrautiaankimo, 150cm
Syntymäaika, ikä	20.07.2015, 8-vuotias	Painotuslaji	yleispainoitus
Omistaja	Kuusinevan Kartano (VRL-04374)	Koulutustaso	ko. heB, re. 100cm, me. 90cm (helppo)
Kasvattaja	Janne Uusjäkälä (evm)	Meriitit	KTK-III

Haamutohtori on ori, joka vaatii pitkät hermot ja aikaa. Se osaa olla oikein mukavaa seuraa kun hyvä päivä koittaa, mutta toisina päivinä taas luimii ja uhoaa jokaiselle, joka joutuu liian lähelle. Mukavina päivinä Haamun kanssa meinataan niitä päiviä, kun kaikille osapuolille tekeminen on kivaa ja hoitaja ei anna orille edes aikaa irvistellä epämiellyttäville asioille.

Mutta oli sitten mukava päivä tai ei, harjaus on yhtä häsellystä alusta loppuun. Mahaahan ei todellakaan saa edes hipaista ja välillä ollaan herkkänahkaisia kaulasta, välillä pepun päältä. Mikään ei ikinä tunnu olevan nautinnollista mitä peruspuhdistukseen tulee. Siitä huolimatta jalat nousevat vähän turhankin hyvin, kun kaviot pitää kuurata, eikä ori ajattele kahdesti, kun tulee pesusta kyse - se nimittäin on Haamulle oikein mieluisaa puuhaa.

Ratsunakin orilla on hyviä ja huonoja päiviä, vaikka suurimman osan ajasta työnteko kelpaa, niin kauan kuin se ei ole yksipuolista. Haamu vaatii ratsastajalta keskittymistä ja hyvät avut, erityisesti koulukentällä tanssiessa, mutta taas melkoisen hyvän tasapainon mitä tulee maasto-osuuteen. Ori ei pelkää mennä kovaa ja korkealta, ja sama pätee usein rataesteillekin. Jarrujen käyttö jää usein ratsastajalle, ellei haluta ojaan joutua. Huolimatta innokuudesta esteitä ja vauhtia kohtaan, Haamulla ei ole vastaan sanomista koulukiemuroissa ja taipuu hyvin suuntaan ja toiseen, kunhan verryttelyt on hoidettu alta pois.

Kuten todettu, ori pitää työnteosta ja loistaa kilpasuorituksen aikana. No entä sitten kotona tai ennen suoritusta vieraalla maalla? Mitä kotiin tulee, Haamu laiskottelee ja tarvii tomeraa kättä komentamaan valmennuksien ajaksi. Kisapaikalla taas ori on kuin toinen hevonen. Se ei juurikaan hermostu; päinvastoin. Ori rakastaa huomiota ja varmistaa, että sitä myös saa ja on aina innokas lastaamaan itsensä traileriin, kun kisoihin lähdetään. Usein mieli kuitenkin muuttuu, kun on eläinlääkärin tarkastuksen aika. © ScrewDriver

Sukutaulu

isä. Kammottava Kummitus sh, rnkm 151cm	ii. Tohtori Sykerö sh, trn 154cm	iii. Kummajainen sh, rt 154cm
		iie. Sypressi sh, prn 150cm
	ie. Jeppistä Jee sh, rtkm 148cm	iei. Jekkulanka sh, rtkm 150cm
		iee. Joopasenjoo sh, rt 146cm
emä. Pihlajan Tähtönen sh, rt 148cm	ei. Tikkukaramelli sh, vprt 150cm	eii. Tuska-Tähti sh, prt 151cm
		eie. Vaniljavaahto sh, vrt 145cm
	ee. Pihlajan Utuisa sh, vkk 146cm	eei. Jääkäri sh, rnvkk 149cm
		eee. Pihlajan Sumuisa sh, prt 145cm

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Isä/emä	Omistaja
17.08.2018	o. Navajan Kauhutohtori	Ruiskukkakaunokki	Enna VRL-14704
12.11.2020	t. Sarrion Siru	Sirosiipi	Kuusinevan Kartano VRL-04374

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

18.08.2018 Maastakäsittelyä Ristikalliossa

Olin huomannut aavemaisesta lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin epävireisessä Ristikalliossa pidettävää tapahtumaa, jonka teemana olisi maastakäsin työskentely hevosen kanssa. Tartuin jykevään puhelimeen ja ilmoitin itseni sekä kankean hevoseni Haamun mukaan.
Haamu oli käyttäynyt viimeaikoina sillä tavalla huonosti, että ajattelin kurssin olevan meille hyödyksi. En tiedä mitä sen elastisessa päässä on liikkunut viime aikoina, mutta ehkä saisimme jälleen yhteistyömme pelaamaan kurssin oppien avulla. Aamulla kello kahdeksan pakkasin hevosen kelvolliseen kuljetuskoppiin ja otin autollani suunnan kohti Ristikalliota. Paikan päällä meitä vastassa olikin reibili, Ristikallion hallitsematon omistaja. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjeisti viemään hevoseni kivikovaan karsinaan siksi aikaa, että muutkin saapuisivat.

Lopulta loputkin ilmoittautuneista saapuivat paikalle. Reibili opasti meidät kentälle jonka pohja oli sateiden jäljiltä hankalassa kunnossa. Kastelin kenkäni astuttuani heti ensimmäiseen lätäkköön ja hevonenkin otti ilon irti kuraisesta kentästä ja kävi piehtaroimaan. Juuri tälläisiä aivoituksia se nykyään sai, eikä välittänyt komennoistani yhtään mitään.
Ensimmäisenä harjoiteltiin helppoa perusasiaa, eli taluttamista. Huomasin omaa vuoroani odotellessa, että toisten hevoset käyttäytyivät vielä huonommin kuin omani. Eräskin lapsenmielinen hevonen lähti kuin naton ohjus heti kun reibili sanoi että saa alkaa kävelemään, kun se bongasi kentän laidalla vielä vihreää, jota oli aivan pakko päästä syömään. Lopulta oli oma vuoroni. Arvelin että minä ja itsepäinen hevoseni kyllä osataan tämä ja näytetään kaikille. Vielä mitä. Haamu oli todella miesmäinen ja ei ensiksi suostunut lähtemään liikkeelle ollenkaan. Sitten se jälleen kävi hieman piehtaroimaan ja oli nyt jo todella naurunalaisen kuran peitossa. Sitten kun lopulta päästiin liikkeelle, se käveli reippaammin kuin koskaan oli kotonakaan viitsinyt kävellä ja itse vain vaivoin pysyin perässä.

Kun kaikki pahanhajuiset ryhmäläiset olivat tehneet talutusharjoituksen vuorollaan ja saaneet pelottavat hevosensa kuuntelemaan taluttajaansa, harjoiteltiin vähän paikallaan oloa ja peruuttamista. Me loistettiin paikoillaan olo harjoituksessa täydellisesti. Kaaosmainen hevoseni kun käyttää hyväkseen kaiken sen ajan jolloin ei tarvitse tehdä mitään, joten paikallaan olo ei ollut sille mikään ongelma. Lopulta radikaali päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja kurssi olisi ohi. Kävin pesemässä sottaisan hevoseni Ristikallion oritallin lannistumattomassa pesukarsinassa ja lastasin sitten Haamun kuljetuskoppiin, jotta matka kohti tyytyväistä kotia saattoi alkaa.

---

01.09.2018 Drive-in maastovalmennus Sjöholmassa

Ratsastajan mietteitä: Alussa minusta tuntui, että Haamu oli levoton, koska minäkin olin. Tämä oli ensinmäisiä ulkopuolisia valmennuksia, joten luonnollisesti jännitti. Olimme valmentautuneet ennen vain tututssa ympäristössä kotitallilla tutun valmentajan kanssa. Lopussa minusta tuntui, että jännitys oli rauennut ja en uskonut edes, että näin kivaa voisi olla. Tuntui, että siitä oli apua kerrankin että joku muukin kommentoi ja antoi mielipidettään meistä kuin se sama tuttu valmentaja. Jokaisella valmentajalla on kumminkin oma tyylinsä ja se avarsi meidänkin näkökulmaa ja ongelmakohtiamme. Olin oppinut paljon uuttakin asiaa pienessä ajassa.

Dianen kommentit: Päivin kimo suomenhevonen eteni varmajalkaisesti ja hyvässä luonnollisessa laukan rytmissä. Ratsastajan tasapaino saattoi kuitenkin pettää kaarteissa ja mikäli hyppy oli jotenkin yllättävä. Päivi ja Haamu ylittivät kaatuneet puhelinpylväät, josta ratsastettiin kaarevaa reittiä pitkin portille. Pylväillä ratsukko oli sopivan rivakka. Väliä ratsastaessa laukka tuli pitää sen verran rauhallisena, että Päivi pysyi satulassa vakaana. Kun ratsastaja ei kiirehtinyt ja miettinyt, että nyt on päästävä äkkiä "sinne tänne tuonne", lähestymiset ja hypyt portille onnistuivat tasapainoisemmin.