Verivalkea - kuollut 10.06.2019
| Virallinen nimi | Verivalkea |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma |
| Väri, säkäkorkeus | Vaaleanpunarautias, 159cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 28.05.2016, 30v - kuollut 10.06.2019 |
| Rekisterinumero | VH16-018-1270 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Susiraja |
| Koulutustaso | ko. he A, re. 110cm, me. 100cm, CIC1 |
| Painotuslaji | Kenttäpainotus |
| Saavutukset | KTK-III, SLA-I, KERJ-I |
Primadonnamme laskettiin tuonpuoleiseen ystävätammansa Kepin kanssa, ennenkuin vanhuus sai tammaa enempää kiinni.
Luonnekuvaus
Verivalkea on Neiti Hevonen isoilla alkukirjaimilla, ja sen huomaa tamman käytöksestä heti ensinäkemällä. Jos joku uskaltaa tulla tarhassa tai laitumella liian lähelle, saatika syömään asti samalle heinäkasalle missä Venla on, se on entinen hevonen se toinen. Tästä johtuen primadonnan liinakon tarhakavereiksi on valikoitu tarkkaan harkitut tossukat, jotka eivät vahingossakaan kyseenalaista neiti liinaharjan johtajuutta. Venla ei perinyt ihan toivotunlaisesti vanhempiensa ulkonäöllisiä piirteitä, ainakaan rakenteen muodossa, mutta ihan kelvollinen tapaus se kyllä on ja vielä vähän enemmän kelvollinen loistavan ja pitkän liinaharjansa kanssa. Niin mikä heikkous liinakoihin tämän tallin omistajalla? Ei mikään, ei mikään. Ja tässä tapauksessa hevosen ainut hyvä puoli ei edes ole pelkkä väri, vaan on se ihan komea ratsukin. Silloin kun sille sopii. Eli harvoin.
Venla on yleisesti ottaen hyvin määrätietoinen elikko, joka vaatii rajoja. Oikeita rajoja, eikä niistä kannata lipsua. Sen yhden kerran kun ajattelet olla tammalle mukava ja viedä sen tarha-talli-välillä syömään kevään ensimmäisiä ruohotupsuja, laittaa Venla saman homman tapahtumaan myös seuraavana päivänä. Ja että osaa muuten olla vahva- ja kovapäinen otus silloin, kun se jotain haluaa! Roiku kaikessa rauhassa narun päässä, nyi, vedä, pistä vaikka norsu vetämään, Venla menee syömään kun hän sai eilenkin syödä. Tälläisiä pikkulipsahduksia ei siis kannata tehdä, mikäli mielii viettää tämän hevosen kanssa helppoa ja toimivaa arkea.
Normaalistihan Venla on ihan tavallinen talutettava, se tulee perässä talliin, tarhaan, kentälle ja maneesiin, kaikki poikkeusreitit ovat aina pienen mietiskelytauon päässä ja määränpäät myös. Saatuaan hetken analysoida ja pohtia uutta reittiä tai kohdetta, lähtee liinakko taas kulkemaan ihmisen mukana. Yksinkertainen, kun sen kanssa pidetään asiat yksinkertaisina.
Hommat hoidetaan rutiinilla ja ripeästi, ilman ylimääräisiä viivyttelyitä myös hoitaessa, niin kaikki on helppoa ja mukavaa. Venlan voi hoitaa irti tai kiinni sidottuna, sille on aivan sama, kunhan hommat hoidetaan samassa järjestyksessä hyvin suoraviivaisesti. Kisapäivinä liinakko näyttää alkuun aina rumaa naamaa, mutta kun se saa taas hetken prosessoida kellon aikaa ja arkivarusteista poikkeavia tavaroita, se ymmärtää jutun jujun ja antaa ihmisen taas tehdä tarvittavat toimenpiteet. Venla on siis melkoisen mauton hoidokki, se seisoo paikoillaan hyvin neutraali ilme turvallaan, jos kaikki on nopeaa ja normaalia. Tämäkin osaa kyllä porsastella, jos sen kanssa touhuaa joku vähän arempi tai kokemattomampi tyyppi. Tällöin Venlasta kuoriutuu varsinainen lohikäärme, joka saa herkimpien polvet tutisemaan ja housut kastumaan ihan vain ilmeellään ja teatraalisilla elkeillään. On muuten julman näköinen elikko, kun sille päälle sattuu! Harvoin Venla oikeasti mitään tekee, uhkailee näykkiä kyllä, ja kaviotakin saattaa nostaa varoitteluna, mutta ei juuri muuta.
Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Venla on taas kylmänviileä virkailijatyyppi, neutraali ilme ja tekee sen mitä käsketään, jos kivasti pyydetään.
Kun Venlan kanssa lähdetään töihin, se tuntuu heräävän jonkin sortin horroksesta. Nyrpeänneutraalista möllöttäjästä kuoriutuu ryhdikäs, eloisalla ilmeellä koristeltu ja innokas ratsu, oli kyse oikeastaan mistä tahansa työskentelymuodosta. Koulu, esteet, maasto, kaikki käy - kunhan tamman selässä on ihminen, joka tietää mitä tekee ja osaa kertoa sen myös hevoselle. Venla ei siedä epäselviä tai -reiluja apuja, vaan se on melkoisen herkkä heittämään protestipukkeja ja stoppeja jokaisesta virheliikkeestä. Liinakon kanssa pärjää periaatteessa ihan vain matkustelemalla ja haaveilemalla, mutta tällöin tamma kulkee huomattavan tyytymättömän näköisenä, ja työmuoto on myös sen mukainen. Niin sanotusti jouten ollessaan se myös keksii herkästi itselleen tekemistä, muun muassa tekemällä omatoimisia siirtymisiä ja testaamalla uudenlaisia ratsastusradan teitä. Mukavinta Venlan kanssa on, kun sitä ratsastaa oikeasti, koko ajan. Tamma on herkkä ratsu, eikä sen kanssa tarvitse tapella vaikeidenkaan asioiden parissa, vaan se tosissaan yrittää ja keskittyy niin uusiin kuin vanhoihinkin asioihin. Liikkeet rautiaalla ovat melko tavalliset, tosin laukka on hieman keskivertoa parempi. Laajuutta sen askeleista kyllä löytyy, joten lisätyt ja keskiaskellajit eivät tuota minkään sortin ongelmia, kuten eivät kokoamistakaan vaativat tehtävät. Eteenpäinpyrkimystä ja intoa siis löytyy, eikä niitä ole kovin vaikea hyödyntääkään, jos on yhtään näppärämpi ratsastaja.
Vaikka Venlaa voi olla aluksi vaikea kuvitella rämpimässä kurapaskavedessä laukkaamassa innokkaana kohti seuraavaa estettä, on se juurikin sellainen. Esteet ovat kaiken muun työnteon ohella liinakon suuri ilon ja innon kohde, eikä sitä voi mitenkään sanoa hienohelmahyppääjäksi. Varovainen se toki on, niin rataesteillä kuin maastossakin, mutta myös rohkea. Tekniikaltaan se on ihan kelvollinen, ei paras mutta riittävän hyvä. Venla on hyvä tekemään nopeita ratkaisuja, varsinkin silloin jos siitä tuntuu, ettei kuski ole aivan ajantasalla. Tämä ei toki ole ratsastajalle aina se mukavin vaihtoehto, mutta minkäs teet. Venla ei siis harrasta esteiden sekaan juoksemista tai päin rysäyttämistä, ellei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa - se kuitenkin aina pyrkii pääsemään esteiden yli, tavalla tai toisella. Tämäkään ei ehkä ole aina se kaikista mieluisin vaihtoehto ihmiselle, mutta taas, minkäs teet jos olet roikkumassa kaulalla tai kyljellä juuri ennen estettä tapahtuneen pienen horjahduksen takia.
Myös maastoilu on Venlan mielestä mukavaa, joskin se ei ole aivan ymmärtänyt rentoja käyntilenkkejä lähiseutuja samoillen, vaan se vaatii myös aitojen ulkopuolella vähän monipuolisempaa tekemistä. Toki rautiaan kanssa onnistuu myös ne hidastahtiset lenkit, se ei vain nauti niistä kovin paljoa. Ripeämmät reissut sen sijaan ovat tämän tamman mieleen, etenkin jos se saa olla kärkihevosena ja uhkailla takakavioillaan liian likelle tulevia seuralaisia. Hyvä tekniikka pysyä laukkakilvoissa kärjessä, kun muut eivät uskalla tulla ohi!
Lastauksessa Venla tarvitsee taas vain suorasukaisen ihmisen joka ohjaa sen kohti koppia, ja tamma kävelee sisään vaikka itsekseen. Venla ei juuri arvosta matkustusseuraa, ja sen kanssa pidetäänkin aina välikalteria niin trailerissa kuin autossakin, ihan vain vieruskaverin mukavuuden vuoksi.
Kilpailupaikoilla Neiti Hevonen pääsee taas valloilleen, kun tamma tuntuu poseeraavan joka välissä mahdollisille paparazzeille, vaikkei sen lähellä edes olisi muita ihmisiä, kuin oma tiimi. Liinakossa on siis melkoista esiintyjän vikaa, joka on toki vain hyvä asia, etenkin koulukisoissa. Venlasta tuntuu löytyvän aina aivan uudet ulottuvuudet, kun sen kanssa ollaan vieraan tallin valkoisten aitojen sisällä. Este- ja maasto-osuudet hoidetaan samalla innolla ja rohkeudella kuin aina, vaikka vauhtia tuntuu löytyvän aina vähän ekstraa, kun ollaan kotiradan ulkopuolella.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.03.2017
17 + 17 + 17 + 17 = 68p KTK-III
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.11.2018
13 (3-3-3-4) + 19 + 23 + 22 + 15 = 92p SLA-I
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.09.2018
6,5 + 41 + 22 + 20 + 11,5 = 101p KERJ-I
Sukutaulu
| i. Aarnivalkea sh, 153cm, vkk | VIR MVA Ch, KTK-II |
ii. Palottarainen evm sh, 156cm, vprt |
iii. Järvivirsu evm sh, 154cm, rt |
iiii. Vesiveisu evm sh, 157cm, vrt |
| iiie. Virranpieli evm sh, 156cm, trt |
iie. Turhattara evm sh, 156cm, vprt |
iiei. Tinasotilaallinen evm sh, 157cm, rt |
|
| iiee. Turhamantärkätty evm sh, 160cm, prt |
ie. Koivukulta evm sh, 151cm, vkk |
iei. Korvessakulkevi evm sh, 153cm, vprt |
ieii. Korvenkaisla evm sh, 155cm, trt |
| ieie. Nuotiossanukkuvi evm sh, 153cm, vrt |
iee. Lehtikulta evm sh, 151cm, vkk |
ieei. Seinäruusu evm sh, 159cm, tprt |
|
| ieee. Kultakuume evm sh, 150cm, vkk |
|||
| e. Veripihka sh, 160cm, prt | VIR MVA Ch, KTK-I, KERJ-I, SLA-I*, YLA1 |
ei. Verijalava evm sh, 163cm, prn |
eii. Veripetos evm sh, 165cm, tprn |
eiii. Petturinpolkka evm sh, 166cm, m |
| eiie. Veritikka evm sh, 158cm, tprt |
eie. Rantaveen Taarna evm sh, 155cm, vrt |
eiei. Taivahalla Tummalla evm sh, 156cm, rt |
|
| eiee. Rantaveen Kaisla evm sh, 153cm, vrt |
ee. Nokinuora evm sh, 157cm, prt |
eei. Nokihiisi evm sh, 161cm, vrn |
eeii. Nokihuitti evm sh, 163cm, m |
| eeie. Niittyhilja evm sh, 157cm, vrt |
eee. Stilettiviiva evm sh, 156cm, trt |
eeei. Keväänniittäjä evm sh, 158cm, rt |
|
| eeee. Sapeliraita evm sh, 156cm, rn |
Jälkeläiset
|
s. 09.08.2017 t. Turmeltajan Hankivalkea, i. Turmeltajan Hurmelius s. 18.02.2019 t. Turmeltajan Kuoharikekkerit, i. Pikku Hiprakka |
s. 09.07.2018 o. Turmeltajan Roihuruhtinas, i. Untenruhtinas |
Kilpailukalenteri
| KERJ | |
| 01.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 4/30 | 03.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 1/30 |
| 04.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 2/30 | 06.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 2/30 |
| 10.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 5/30 | 24.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 4/30 |
| 02.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 1/30 | 03.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 2/30 |
| 08.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 5/30 | 18.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 3/30 |
| 15.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 5/30 | 17.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 3/30 |
| 21.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 2/30 | 22.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 2/30 |
| 23.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 2/30 | 04.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 1/30 |
| 09.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 4/30 | 20.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 1/30 |
| 22.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 4/30 | 23.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 1/30 |
| 28.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 3/30 | 03.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 5/30 |
| 04.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 3/30 | 10.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 4/30 |
| 11.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 2/30 | 18.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 3/30 |
| 23.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 5/30 | 30.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 2/30 |
| 02.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 1/30 | 11.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 5/30 |
| 12.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 3/30 | 13.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 5/30 |
| 17.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 2/30 | 02.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 4/30 |
| 03.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 5/30 | 19.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 3/30 |
| 26.05.2017 - KERJ - Delicate - CIC1 - 5/30 | 13.05.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 1/30 |
| 18.05.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 3/30 | 23.05.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 3/30 |
| 30.12.2017 - KERJ-CUP - Mörkövaara - CIC1 - 5/35 | |
| KERJ | |
| 31.03.2018 - VSR-CUP - kenttäratsastus - CIC1 - 1/68 | 31.08.2018 - VSR-CUP - kenttäratsastus - CIC1 - 4/57 |
Päiväkirja & valmennukset
16.06.2018 Laitumella tapahtuu kummia, kirjoitti omistaja
Ei niin mitään hajua, mitä tämä elikko on viheriöllä touhunnut, mutta nyt siltä puuttuu takakenkä ja sillä on sääressä vekki. Ensimmäinen veikkaus oli, että laidunkavereista joku oli yrittänyt itsemurhaa ja lähestynyt Venlan laitumen vihreintä länttiä, mutta sekään ei oikein selittänyt tyrannittaren jalassa olevaa haavaa. Niin tyhmäksi en nimittäin ketään sen seuralaisista uskonut, että ne uskaltaisivat pistää liinakolle noin tosissaan vastaan. Elämän suuria mysteereitä, joista jotkut jäävät ratkaisemattomiksi, kuten luultavasti tämäkin.
Kävin tovin etsimässä kenkää laitumelta, mutta koska tammat olivat vasta siirtyneet tälle lohkolle, eikä lauma ollut kovin suuri, ei rautakappaleen löytymisestä ollut toivoakaan. Niimpä tyydyin pyytämään kengittäjältä uuden kengän myös Venlalle, samalla kun hän tuli kengittämään pari muuta hevosta.
Tuotuani Venlan talliin, kuljetin sen ensimmäisenä pesupaikalle. Huuhtelin jalan haavaa turvallisen matkan päästä, kun potilas ei osoittanut kovin iloisia merkkejä toimenpiteelle. Hetken suihkuteltuani Venla kuitenkin tyytyi kohtaloonsa, ja luultavasti viileä vesi tuntui myös ihan hyvältä hieman turvonneessa jalassa, joten jäin vielä kylmäämään jalkaa haavan huuhtelun jälkeen. Suihkuttelun jälkeen tunnustelin jalkaa varovasti, valmiina sinkoamaan parin metrin päähän liehuharjan takapäästä, mutta jalka ei kuitenkaan ollut kosketusarka. Aivan haavan vierestä Venla näytti että nyt tuntuu vähän ikävältä (vähän sillä perusteella etten saanut kaviosta naamaan, ainoastaan kiukkuisen mulkaisun), mutta muutoin jalka oli vain lievästi turvonnut. Puhdistin haavan vielä lopuksi betadinea hyödyntäen, ja annoin sen sitten olla. Testasin vielä nostaa jalkaa, ettei kengittäjän tarvitsisi olla ensimmäisenä koekaniinina. Venla ei sanonut jalan nostamisesta mitään, joten uskalsin antaa sen Juhan käsittelyyn.
Kun tammalla oli taas kaikki popot jalassa ja haava oli vielä tsekattu uudestaan, suihkuttelin sen jalkaan, riittävän kauas haavasta toki, vähän ötökkämyrkkyä siinä toivossa, että pahimmat ötöarmeijat jättäisivät haavan rauhaan. Tietysti jalkaa pitäisi seurailla turvotuksen ja haavan paranemisen vuoksi, mutta nyt ainakin vaikutti siltä, ettei mitään isompaa ongelmaa pitäisi tulla. Edelleen kyllä ihmettelen, että mitä hittoa siellä lankojen sisällä oli tapahtunut, mutta se taitaa tosiaan jäädä mysteeriksi.
27.09.2018 Primadonna päiväkävelyllä, kirjoitti artemis
Dookielle lupaamani avustusviikko oli loppumaisillaan, viikon toisiksi viimeisenä hevosena Verivalkea. Liinaharjainen tamma mulkoili epäileväisesti tarhansa portilla kävellessäni sen luokse, mutta tamma antoi siivosti kiinni ja lähti mielellään mutaisesta tarhasta talliin. Venlalle oli kuulemma suunniteltu kävelytyspäivä, joten päätin aloittaa viimeisen aamuni Turmeltajassa hieman hitaammin.
Raahasin Venlan luokse läjän harjoja, harjanselvityssuihketta ja kasan letityskuminauhoja, ja lähdin mutaisen tamman puunaamiseen. Neiti oli vielä edellisillan kuivissa hiekoissa heittänyt itsensä ympäri ja vaaleanpunainen tamma oli hiekkakuorrutuksen peittämä. Aamukaste ja kevyt yösade oli saanut hiekan kastumaan ja se oli astetta tiukemmin karvassa kiinni, mutta karva oli hetkessä taas siisti, kun kuorrutukselle näytti hieman kovempaa harjaa. Venla tuhisi tylsistyneenä saadessani karvan puhtaaksi ja tarjosin tammalle ruokakippoon muutaman palan porkkanaa kiitoksena ja anteeksipyyntönä pitkästä hoitohetkestä, kun lähdin valkoisen harjan kimppuun.
Pitkä, vaalea harja oli ottanut yön aikana osumaa, mutta selvityssuihkeen ja hiusharjan avulla tukka oli jälleen siisti, ja jaoin harjan kahteen ranskanlettiin orityyliin kaulan kummallekin puolelle, mutta ainakin se jäisi siistiksi. Otsatukka sai jäädä auki ja hännän selvityskin sujui nopeasti veden avulla, ja olimme valmiita pieneen kävelylenkkiin.
Venla oli käyttäytynyt kävelyllämme oikein siististi, mutta vesilammikkoja raudikko ei ollut väistellyt. Saapuessamme takaisin talliin kävelytin tamman vesikarsinan ja jalkojen huuhtelun kautta takaisin karsinaansa, jossa blondi sai nauttia päiväheinänsä ja muutaman herkun lisää.