Untenruhtinas "Unski"
Perustiedot Koulutustaso
suomenhevonen, orikenttäpainotus
162cm, rautiasko. he A, re. 110cm, me. 100cm, CIC1
s. 03.08.2017 FI, 14v (ikääntyy satunnaisesti)kilpailee kenttää CIC1 -tasolla
VH17-018-1470
Omistajatiedot Kilpailumenestys & saavutukset
om. dookie VRL-04373, TurmeltajaKERJ 45 sijoitusta
kasv. SusirajaKTK-III, SLA-I

Rakenne- ja pääkuvat © Vähäpelto, ratsastuskuvat © Turmeltaja

Luonnekuvaus

"Hei dookie, arvaa mitä! Meillä vois mahdollisesti ehkä olla sulle yksi varsa, josta varmaan tykkäisit... et haluais tulla katsomaan?" Näin kuului kohtalokas puhelunpätkä, johon en tietenkään osannut sanoa esimerkiksi "ei", tai "en kun mulla on talli täynnä", tai mitään muutakaan järkevää. Suustani pääsi vain "no tottakai, koska sopii tulla", ja sehän oli sitten siinä. Susirajassa oli vastassa iso, ihanan värinen ja blondeilla räpsyripsillään hurmaava oripoika. Kauppakirjat done, arvioitu vieroitusaika ja hakupäivä done, ja mulla oli taas uusi susirajalainen.

Untenruhtinas osoitti jo nuorena olevansa aika luonteikas ja maskuliininen tapaus, eikä se meno muuttunut vanhemmiten miksikään. Unski on niitä hevosia, joiden kanssa rajojen pitäminen ja noudattaminen on äärimmäisen tärkeää, että hevonen pysyy käsiteltävissä. Ilkeä otus liinakko ei ole, mutta kovin, kovin machoileva ja hormoniensa vietävissä oleva. Harjaus ja muut perustoimenpiteet sujuvat orin kanssa yleensä melko ongelmitta, kunhan sitä muistaa kieltää heti eikä kohta, jos suomenhevosen etujalka alkaa nousta pamauttelemaan tai kuopimaan lattiaa vaativasti, tai jos keskittyminen kiinnittyy liikaa jossain kaukaisuudessa huutelevalle tammalle. Unski käyttäytyy kyllä, jos sitä muistuttaa, että niin tosiaan pitää tehdä.
Unskin talutuksessa perusvarustukseen kuuluu orikuolain ja mielellään myös raippa. Etenkin kesäisin ja keväisin, kun tallin tammat ovat erityisen hyvän tuoksuisia ja näköisiä. Maasta kuljeteltaessa Unskilla on hyvin kevyt etupää, jossa etenkin jalat ovat herkkiä viuhahtamaan korkeallekin aina välillä, kun ori tuntee tarvetta isotella ja pörhöillä jollekin. Pääasiassa ori kävelee tuttujen ja jämäkäksi toteneidensa ihmisten kanssa asiallisesti, mutta uudet taluttajat saavat olla aina vähän varpaillaan.

Entäs se ratsastuspuoli sitten? No eihän se mikään helppo ole, taaskaan. Helpoiten Unskin kanssa pääsee, kun lukittautuu yksin maneesiin tai lähtee pidemmälle maastoreissulle itsekseen, kun hormonihirviön ajatukset eivät voi kiinnittyä muihin hevosiin. Sileällä Unski on melko raskas ratsastaa, joka ei sinänsä ole ihme, kun hevonenkaan ei ihan mikään kääpiökokoinen ole. Se tuppaa herkästi valahtamaan etupainoiseksi katujyräksi, joka painuu kuolaimen taakse tai jää nojailemaan ohjaan, joista kumpikaan ei tietenkään ole järin toivottava vaihtoehto. Unskin ryhtiin ja asialliseen työskentelymuotoon saaminen vaatii paljon, paljon jalalla ratsastusta. Liinakko ei ole mikään mahdoton ratsu, ei lainkaan, mutta se vaatii sinnikkyyttä ja jämäkkyyttä ratsastajalta toimiakseen edes jotenkin. Parhaimmillaanhan ori on näyttäväliikkeinen, etenkin laukaltaan, ja taipuu näppärästi helppo A:n kuvioihin ja tehtäviin. Näiden parhaiden hetkien eteen pitää vain tehdä paljon töitä.
Esteillä Unskista kuoriutuu jonkin sortin höyryveturi, se rakastaa hyppäämistä ja joskus tuntuu, että se voisi tehdä sitä vaikka joka päivä. Orin vauhtirajoitin häviää sen sileän tien, kun se hoksaa pääsevänsä hyppäämään, ja se ei tietty ole vahvan hevosen kanssa se kaikista mukavin ajatus. Onneksi liinakolla on sen verran älliä päässä, ettei se rymistä suinpäin pää kuudentena jalkana esteiden sekaan tai läpi, vaan se kyllä hyppää ja yrittää parhaansa. Jos sitä ei saa kunnolla avuille ennen hyppyjä, jäävät hypyt helposti selättömiksi ja takajalat vähän roikkuviksi, joka tietenkin aiheuttaa helposti turhia pudotuksia. Noin muuten Unski on hieno esteratsu ainakin tekniikaltaan ja yritteliäisyydeltään, kunhan sitä vauhtia saa vähän hillittyä.
Unskin mielestä maastoesteet ovat ihan paras juttu, eikä sitä hirvitä tai kummaksuta erikoisemmatkaan esteviritelmät. Se kyllä hyppää, niin huonossa kuin pahassa. Unskin isältä peritty tyhmänrohkeus tulee erittäin vahvasti esiin maastareilla, joten tämänkin liinakon kanssa tarvitaan kylmäpäistä ja ajantasalla pysyvää kuskia, joka osaa ennakoida hevosen älyttömyydet ja pitää ratsun hallinnassa. Siinä mielessä tämän hevosen uhkarohkeus ja ylitsepursuava innokkuus on hyvästä, että se ei pahastu, vaikka ratsastaja jäisikin hypyssä jälkeen tai tekisi muita pieniä tai isompiakaan mokia. Kunhan Unski tietää mille esteelle mennään, se ainakin yrittää hoitaa loput. Harmi vain, että se menee harvemmin niin helposti.

Lastaus on varmaankin ainoa asia, joka sujuu Unskin kanssa täysin ongelmitta ja rutiininomaisesti. Ori talsii innokkaan oloisena koppiin aina, koska vieraissa paikoissa on yleensä vieraita neitoja, ja niistä liinakko pitää. Kuten kuvitella saattaa, Unski on kisapaikoilla ja muutenkin vieraassa ympäristössä se sika, joka kiljuu ja huutaa jatkuvalla syötöllä, myös verryttelyssä. Tämän kanssa tuleekin aina silloin tällöin ongelmia, kun hevosta ei meinaa saada verryteltyä kisasuoritusta varten kunnolla, kun keskittyminen on aivan jossain muualla. Onneksi tämäkään ei ole aivan jokakertainen juttu, ja niinä huonoinakin päivinä Unskin saa kyllä liikkumaan ja kuuntelemaan, kunhan sitä vain jaksaa vaatia. Kisaradalla liinakko sentään tajuaa omatoimisesti keskittyä vähän paremmin, ja sitä ei haittaa lainkaan, jos kentällä ei ole valmistautuvaa ratsukkoa seurana. Päin vastoin.

Meriitit ja saavutukset

Kantakirjaustilaisuus 20.12.2017
(R) 17 + 18 + 17 + 17 = 69p KTK-III

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.11.2018
13 (3-3-3-4) + 21 + 25 + 20 + 14 = 93p SLA-I

Sukutaulu

i. Nornaliekki
sh, 160cm, rt | Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
ii. Noenhehku evm
sh, 160cm, vrt
iii. Hurjahorha evm
sh, 161cm, trt
iiii. Tulipesä evm
sh, 162cm, vprt
iiie. Hummaillen evm
sh, 163cm, prt
iie. Tuhkaksi evm
sh, 156cm, vrt
iiei. Kierrekumma evm
sh, 157cm, vprt
iiee. Tuhkakeksi evm
sh, 160cm, trt
ie. Huumantuoja
sh, 161cm, trt
iei. Tuulenkantaja evm
sh, 163cm, prt
ieii. Makiantaitaja evm
sh, 155cm, rt
ieie. Viiniän Viima evm
sh, 162cm, rt
iee. Hurmahilla
sh, 161cm, rn
ieei. Huntutanssi evm
sh, 159cm, prt
ieee. Illanpeitto evm
sh, 157cm, m
e. Unihuuru
sh, 162cm, vprt | Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
ei. Tunturipuron Iltarauha evm
sh, 165cm, vprt
eii. Nokihurja evm
sh, 168cm, m
eiii. Huuko Hirmuinen evm
sh, 166cm, m
eiie. Nokimaali evm
sh, 163cm, m
eie. Tunturipuron Lauha evm
sh, 160cm, vprt
eiei. Iltasoitto evm
sh, 161cm, vprt
eiee. Peilityyni evm
sh, 158cm, rtkm
ee. Jekkupakkanen evm
sh, 158cm, prt
eei. Jekuntekijä evm
sh, 157cm, rt
eeii. Savuskosken Juska evm
sh, 160cm, rt
eeie. Nokkelavikkelä evm
sh, 155cm, vrn
eee. Kevätruska evm
sh, 157cm, prt
eeei. Syyssävelin evm
sh, 157cm, rt
eeee. Teatteriina evm
sh, 154cm, prn

Jälkeläiset

s. 09.07.2018 o. Turmeltajan Roihuruhtinas, e. Verivalkea s. 28.08.2018 t. Turmeltajan Edenunia, e. Kelopuutarha
s. 28.08.2018 t. Turmeltajan Pottupuutarha, e. Kelopuutarha
s. 10.10.2018 t. Lumiviipymä, e. Sielikkösotku

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!

Ei näyttelytuloksia.

KERJ
03.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 7/53 07.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 2/53
09.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 6/53 12.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 5/53
15.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 4/53 22.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 1/53
25.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 4/53 29.01.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 7/53
10.03.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 6/100 13.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 2/30
14.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 3/30 16.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 1/30
25.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 3/30 27.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 5/30
30.04.2018 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 1/30 27.04.2018 - KERJ - Gealán - CIC1 - 6/50
23.05.2018 - KERJ - Gealán - CIC1 - 4/50 31.05.2018 - KERJ - Duán Stable - CIC1 - 5/49
01.06.2018 - KERJ - Duán Stable - CIC1 - 3/49 04.06.2018 - KERJ - Crion Warmbloods - CIC1 - 4/30
07.06.2018 - KERJ - Crion Warmbloods - CIC1 - 4/30 10.06.2018 - KERJ - Crion Warmbloods - CIC1 - 2/30
13.06.2018 - KERJ - Crion Warmbloods - CIC1 - 3/30 27.06.2018 - KERJ - Crion Warmbloods - CIC1 - 3/30
15.06.2018 - KERJ - Kisakeskus Lapland - CIC1 - 1/30 18.06.2018 - KERJ - Kisakeskus Lapland - CIC1 - 3/30
24.06.2018 - KERJ - Kisakeskus Lapland - CIC1 - 2/30 25.06.2018 - KERJ - Kisakeskus Lapland - CIC1 - 5/30
19.06.2018 - KERJ - Kärmeniemi - CIC1 - 4/30 21.06.2018 - KERJ - Kärmeniemi - CIC1 - 1/30
14.06.2018 - KERJ - Harmony - CIC1 - 3/30 16.06.2018 - KERJ - Harmony - CIC1 - 2/30
12.06.2018 - KERJ - Lorun Suomenratsut - CIC1 - 1/30 15.06.2018 - KERJ - Lorun Suomenratsut - CIC1 - 5/30
27.06.2018 - KERJ - Lorun Suomenratsut - CIC1 - 5/30 16.06.2018 - KERJ - Jeili - CIC1 - 4/30
23.06.2018 - KERJ - Jeili - CIC1 - 5/30 27.06.2018 - KERJ - Jeili - CIC1 - 3/30
28.06.2018 - KERJ - Jeili - CIC1 - 2/30 11.06.2018 - KERJ - Koistila - CIC1 - 3/30
12.06.2018 - KERJ - Koistila - CIC1 - 4/30 17.06.2018 - KERJ - Koistila - CIC1 - 4/30
20.06.2018 - KERJ - Koistila - CIC1 - 1/30 21.06.2018 - KERJ - Koistila - CIC1 - 1/30
28.06.2018 - KERJ - Koistila - CIC1 - 3/30

Päiväkirja & valmennukset

11.08.2017 Unski uuteen kotiin, kirjoitti narri

”Kylläpä se on kasvanut!” dookie totesi katsellessamme nyt jo vieroitettua pitkäjalkaista orivarsaa, jonka olimme jättäneet ulos odottelemaan. Kahdeksan kuukauden ikäinen Unski oli lähdössä uuteen kotiinsa Turmeltajaan ja minä ja Lissu olimme perin juurin haikeissa tunnelmissa.
”Jep! Katsotaan vaan niin kohta sulla on ikioma Taateli”, naureskelimme Lissun kanssa muistellen, miten tilasimme Turmeltajasta ”kivan kompaktin yleishevosen”, josta tulikin koko perheen kaksikerroksinen linja-auto.
Jotenkin olimme kääntäneet keskustelun taas hevostyrkytykseksi, kun meille oli syntynyt niin kiva orivara Noesta ja Hurusta ja se kaipasi uutta kotia. Kenen muun puoleen olisimme kääntyneet, kuin dookien? Niinpä. Ja nyt olimme kaikki katselemassa sen tarhassa kipittelyä ennen virallisia hevosenmuuttokakkukahveja. Joita oltiin muuten nautittu monen monituista kertaa tällä porukalla – aika jännä!

”Käydään vielä hörppimässä kahvit, me leivottiin suklaatäytteinen suklaakakku”, Lissu sirkutti, kun olimme ihastelleet Unskia tarpeeksi kauan. Ori jäi katselemaan meitä karvaiset korvat pystyssä ennen kuin lähti pomppimaan itsekseen. Kävipä se myös kukkoilemassa viereisessä tarhassa nököttäville Ötölle ja Pullalle, jotka katsoivat kahdeksan kuukauden ikäistä miehistä miestä noin puoli sekuntia ennen kuin jatkoivat syömispuuhiaan.
”Se on aika luonteikas tapaus, tulee enempi isäänsä kuin emäänsä”, selittelimme Lissun kanssa dookielle jo tuttuja asioita, mutta kerran toisensa jälkeen nainen kuunteli kärsivällisesti huolestuneiden kasvattajien lätinät. Tai ainakin dookie osasi näyttää huolellisesti kuuntelevalta, vaikka olisi miettinyt päivän kauppalistaa!

Hevosensaattelukahvit venyivät jälleen pariin tuntiin, kun kuulumisia piti vaihtaa puolin jos toisinkin, mutta lopulta oli aika pakata Unski autoon. Melkein tippa linssissä katselimme Lissun kanssa kun dookie kävi hakemassa ikioman varsansa tarhasta ja talutti sen kohti traileria. Vähän jännitti, menisikö ori nätisti koppiin, mutta sinnehän se sujahti kuin ei olisi elämässään muuta tehnyt. Vähän kolinaa kuului, kun Unski oli laitettu kiinni ja takaluukku suljettu, mutta nätisti ori asettui odottelemaan, että auto lähtisi liikenteeseen.
”Me tullaan pian käymään kahvilla ja katsomaan, miten Unski pärjäilee!” Lähetimme lopulta dookien matkaan tippa vähän linssissä. Vaikka ounastelimmekin, että sitten aikuista Unskia emme enää niinkään talliimme kaipaisi.

26.09.2018 Syysaamun iloja, kirjoitti artemis

Untenruhtinas pääsi jatkamaan liikutettavieni orilinjaa, enkä ollut missään nimessä pettynyt dookien heittämään päivän hevoseen. Pörröpää katseli uteliaasti karsinastaan kasatessani sen varusteita siistiin pinoon odottamaan varustusta ja poni moikkasi minua kimeällä pärskähdyksellä astuessani sen karsinaan. Ori tuuppi minua hoitotoimenpiteiden ajan, mutta enemmän hyväntuulisesti kuin ilkeillen, joten annoin sen tyytyä tuuppimiseen kuopimisen sijasta. Tallista ulos päästyämme orin etuosa näytti keventyvän reilusti, kun se heti oven ulkopuolella päätti ruveta keulimaan. Unski ei ottanut tiuskimistani kuuleviin korviinsa, joten matka tallilta kentälle tuntui noin kolme kertaa pidemmältä kuin normaalisti, mutta selvisimme juuri ja juuri ehjin nahoin perille.

Kirpeä syysaamu oli selkeästi tuonut Unskiin hieman lisäpotkua, sillä ori ei millään olisi malttanut keskittyä työskentelyyn, kun jalkojen venyttely milloin mihinkin suuntaan vauhdikkaasti sujui paremmin kuin ympyrällä kävely. Liinan toisessa päässä koikkeloiva raudikko oli kieltämättä hauskaa katseltavaa ja hetken pyörittyään Unski rauhoittui sen verran, että saatoin pyytää sitä keskittymään raviinsa. Rentouduttuaan orin ravi oli oikeastaan hyvin sulavan näköistä ja osittain kaduin päätöstäni juoksuttaa herran, ja mieleni melkein teki mieli jopa kavuta sen selkään. Mielen ollessa kohdillaan Unski liikkui hienosti ja rennosti, enkä olisi tämän tomeran kaverin olevan sama aiemmin pomppineen kanssa.

Pyysin Unskilta vain kaikki askellaljit läpi siististi ja puhtaasti ja se sai tällä kertaa riittää. Ori oli kuitenkin riehunut sen verran, että se puhkui useamman kierroksen verran käynnissä ennen kuin hengitys tasaantui, jolloin lähdimme takaisin talliin. Varsinaisesti mitään hoidettavaa raudikossa ei enää ollut, joten heitin sille vielä muutaman herkun ruokakippoon ennen kuin lähdin metsästämään seuraavaa uhriani.


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen