Ukkos-Tus - kuollut 04.05.2016

Virallinen nimi Ukkos-Tus
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Väri, säkäkorkeus Tummanpunarautias, 154cm
Syntynyt, ikä - kuollut 10.09.2014, 20v - kuollut 04.05.2016
Rekisterinumero VH14-018-1686
Omistaja, kasvattaja dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Susiraja
Koulutustaso ko. he A, re. 110cm, me. 100cm, CIC1
Painotuslaji Kenttäpainotus
Saavutukset KERJ-I, SLA-I, Jälkeläisluokka C

Luonnekuvaus

Ukkos-Tus, kotopuolessa myös Unski-nimellä kutsuttu, on puhdasverinen susirajalainen - ja sen kyllä huomaa. Valitettavasti. Unski on perinyt tasapuolisesti luonteenpiirteitä molemmilta vanhemmiltaan - maasta käsin ja yleisesti käsiteltäessä se on kuin kiukkuinen äitinsä, ratsuna taasen kuin laiskanletkeä isänsä. Tiivistettynä ori on siis laiskantahmea kiukkupylly, voiko paljoa lupaavampaa kenttäratsua olla?

Unski hoidetaan pääsääntöisesti tallikäytävän perällä, molemmin puolin kiinnitettynä. Karsinassa oria ei yleensä kannata hoitaa tai varustaa, Unski on nimittäin hyvin reviiritietoinen oman tilansa suhteen. Ei ole mitenkään ennen kuulumatonta, että rautias olisi litistänyt hoitajansa seinään tai antanut kaviota turhan ärhäkkäästi.
Käytävällä ollessaan Unski tyytyy vain mulkoiluun ja näykkäilyyn, vaikka harvemmin se ketään oikeasti puree. Skarppina oleminen ja tarpeen tullen riittävän jämäkkä komennus riittää yleensä tämän otuksen kanssa melko ongelmattomaan toimimiseen. Suosittelen lämpimästi myös olemaan kulkematta orin takaa, se on nimittäin lähes satavarma keino saada kavionkuva reiteen tai persauksiin.
Viimeistään satulan nähdessään Unskin naama vääntyy kovin rumaan ja murhaavan näköiseen irvistykseen, kaviot alkavat paukkua lattiaan ja satuloija saa osakseen äkäisiä hampaannapsautuksia. Tässä kannattaa toimia nopeasti, jotta tilanteesta suoriudutaan mahdollisimman kivuttomasti. Suitsiminen sujuu yleensä mutkattomammin kuin satulointi, mutta kannattaa olla kuitenkin tarkkana kättä tavoittelevan hammasrivistön varalta.

Taluttaessa Unskille kiepautetaan suosiolla ketjunaru suuhun tai turvan ympärille. Ori vaatii toisinaan kovaakin kurinpalautusta taluttaessa, kun se päättää lähteä vastakkaiseen suuntaan kuin taluttaja. Unskia ei kiinnosta, vaikka edessä seisoisi itse presidentti, joten kun ori lähtee jyräämään niin siinä vaiheessa saa ja kannattaakin ärjäistä komeasti ja ehkä myös läväyttää narulla päin näköä. Yleensä kerran rumasti sanominen riittää, jonka jälkeen se (toivottavasti) käyttäytyy lopputalutuksen ajan.

Kuten aikaisemmin tulikin ilmi, Unski on perinyt ratsunominaisuutensa suurimmaksi osaksi isältään. Ori on kovin löysä ja tahmea tapaus varsinkin alkutunnista - reippaat ja irrottelevat alkuverryttelyt ovat Unskille täysin tuntemattomia käsitteitä. Ratsastaja saa pohkeet krampaten pusertaa rautiasta, jotta se liikkuisi edes eteenpäin. Saatika sitten käyntiä reippaammassa askellajissa... Raippa ja kannukset ovat tämän otuksen kuskille kovin hyödyllisiä keksintöjä, mikäli ympärysmitaltaan metrin pohjelihasten kasvatus ei kiinnosta.

Unski vaivautuu yleensä liikkumaan kunnolla vasta loppuverryttelyiden aikaan. Se ei siis todellakaan ole mikään mukavin ratsu - tunnin hien ja kyyneleiden täyteisen väännön jälkeen ori saattaa ehkä mahdollisesti taipua peräänantoon ja kuunnella niitä vähän pienempiäkin apuja. Unskista voisi melkeinpä luulla, että se olisi juossut koko ikänsä ratsastuskoulun tunneilla uraa pitkin; sileällä työskentelyinto on samaa luokkaa ja sillä on yhtä kova magneetti urakouruun kuin stereotyyppisillä elämäänsä kyllästyneillä tuntipuksuilla.
Jos ja kun Unskin kuitenkin saa kulkemaan oikein päin ja kuuntelemaan, sillä on melkein jopa mukava ratsastaa. Askellajeja ei ole näyttävyydellä pilattu, mutta sen sijaan niissä on helppo ja mukava istua. Ja onpa niissä melko paljon säätövaraakin.

Esteillä Unski on hieman reippaampi kuin sileällä, mutta vain, jos esteet ovat tarpeeksi korkeita. Matalilla estekorkeuksilla ori ei ole hyppytaitoa nähnytkään; se joko hyppää näyttäen osittain halvaantuneelta kirahvilta, tai sitten se tyytyy vain juoksemaan esteen läpi.
Kun esteet nousevat 80 senttimetristä ylös päin, Unski alkaa keskittymään ja käyttämään hyppylahjojaan. Ori on tarkka ja varovainen suorittaja, ja se pudottaa tai kieltää harvoin. Ratsastajalta se vaatii lähinnä mukana pysymistä, ohjausta ja välillä vähän hoputtamista - Unskin ratanopeus ei valitettavasti ole samaa luokkaa muun kapasiteetin kanssa, ja yleisin syy sijoilta pois jäämiseen on liian hidas aika.
Maastoesteillä ori toimii kutakuinkin samalla tavalla kuin rataesteilläkin, paitsi että vauhtia löytyy hieman enemmän ja varovaisuutta tuplaten. Unski on tarkka ponnistuspaikoistaan, joten jos lähestyminen on huono, se ei varmasti hyppää. Turhia kieltoja se ei kuitenkaan harrasta, vaan yrittää maastoradalla aina parhaansa mukaan suoriutua esteistä.

Meriitit ja saavutukset

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.08.2015
12 (3+3+3+3) + 22 + 23 + 22 + 12 = 91p SLA-I
Hyvät tyypit ja leimat. Leveästi liittynyt kaula, pitkä säkä. Pitkähkö runko.

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.01.2016
6,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106,5p KERJ-I

VSR:n jalostuarvostelun Jälkeläisluokka C myönnetty 21.04.2016

Sukutaulu

i. Iltaukkonen
sh, 151cm, trtkm | KERJ-I, SV-I, YLA1
ii. Talviukkonen
sh, 157cm, rtkm | SLA-I, KERJ-I, YLA1
iii. Ukonvaaja evm
sh, 157cm, trt
iiii. Perkelenperimä evm
sh, 159cm, trt
iiie. Vajaavainen evm
sh, 158cm, rtkm
iie. Talvihenkäys evm
sh, 160cm, rtkm
iiei. Talvimyrsky evm
sh, 161cm, rtkm
iiee. Aavistuksenomainen evm
sh, 158cm, vrt
ie. Lounatuuli
sh, 146cm, prt | SLA-I*, KERJ-I, ERJ-I, YLA2
iei. Lounaspala evm
sph, 142cm, tprt
ieii. Luuvalo evm
sph, 140cm, tprn
ieie. Päivätauko evm
sph, 146cm, prt
iee. Hullutuuli evm
sph, 146cm, vrt
ieei. Hulluruoho evm
sh, 149cm, rt
ieee. Mehtätuuli evm
sph, 144cm, vkk
e. Kummas-Tus
sph, 148cm, prt | SLA-I, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-II, SV-II
ei. Kahlitun Savumerkki
sph, 144cm, prt | VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I, YLA3
eii. Sumun Vakooja evm
sph, 148cm, rt
eiii. Räjähdysvaara evm
sph, 144cm, rt
eiie. Leimahduksen Salarakas evm
sph, 148cm, vkk
eie. Vaniljainen Jälkivaikutus evm
sph, 143cm, rt
eiei. Pettävä Ensivaikutelma evm
sph, 145cm, rn
eiee. Ikimuistoinen evm
sph, 144cm, rt
ee. Kangas-Tus
sh, 153cm, rt | KRJ-I, SLA-I
eei. Aavikkovaeltaja evm
sh, 157cm, prt
eeii. Vaalija evm
sh, 153cm, vprt
eeie. Kuivuusvaiva evm
sh, 153cm, rt
eee. Ilmes-Tys evm
sph, 147cm, vrn
eeei. Ilmaannus evm
sph, 146cm, rn
eeee. Kuvajai-Nen evm
sh, 157cm, vrt

Jälkeläiset

s. 10.05.2015 o. Susijengin Ukkosmyrsky, e. Taikakuun Halla
s. 26.07.2015 o. Ukkosenluoja, e. Hunajaruoto
s. 07.04.2015 t. Metsälammen Untuvapilvi, e. Tähtipihan Eudaimonia
s. 08.07.2015 t. Rohkean Kiukunpuuska, e. Sylvin Känkkäränkkä
s. 14.08.2015 t. Turmeltajan Suruvalssi, e. Kärmeniemen Surutango
s. 24.12.2015 t. Turmeltajan Pelonkyynel, e. Turmeltajan Pelonnaaraus

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!

31.12.2015 - VSN - VSN - tuomarinäyttely, tuom. taffel - CH, 37p

KERJVSR
11.10.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 -6/50 27.12.2014 - VSR - Ikäryhmäkilpailu (4. osak.) - 4-vuotiaat - 5/19
14.10.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 -3/50 15.11.2014 - VSR - Ikäryhmäkilpailu (finaali) - 4-vuotiaat 60cm - 4/20
17.10.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 -5/50 31.10.2014 - VSR-CUP - esteratsastus - 110cm - 3/45
18.10.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 -6/50 30.11.2014 - VSR-CUP - esteratsastus - 100cm - 7/64
01.11.2014 - KERJ - Pimento - CIC1 - 1/30 14.01.2015 - VSR - kouluratsastus - KN Special - 3/21
09.11.2014 - KERJ - Pimento - CIC1 - 2/30 16.01.2015 - VSR - kouluratsastus - he A - 1/21
12.11.2014 - KERJ - Pimento - CIC1 - 1/30 15.05.2015 - VSR - Sh-rotunäyttely - aikuiset orit - III-palk.
22.12.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 - 4/50
25.12.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 - 6/50
30.01.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
14.02.2015 - KERJ - Diverso Team - CIC1 - 5/29
17.02.2015 - KERJ - Harley Stud - CIC1 - 5/30
21.02.2015 - KERJ - Devilsfair - CIC1 - 5/40
28.02.2015 - KERJ - Susiraja - CIC1 - 2/23
06.03.2015 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 - 4/60
09.03.2015 - KERJ - Huvitutti - Helppo - 4/40
11.03.2015 - KERJ - Ryövärin Ratsutila - CIC1 - 1/40
13.03.2015 - KERJ - Ryövärin Ratsutila - CIC1 - 1/40
15.03.2015 - KERJ - Huvitutti - Helppo - 6/40
16.03.2015 - KERJ - Huvitutti - Helppo - 3/40
19.03.2015 - KERJ - Huvitutti - Helppo - 2/40
19.03.2015 - KERJ - Ryövärin Ratsutila - CIC1 - 2/40
21.03.2015 - KERJ - Ryövärin Ratsutila - CIC1 - 1/40
22.03.2015 - KERJ - Huvitutti - Helppo - 1/40
22.03.2015 - KERJ - Devilsfair - CIC1 - 1/38
18.04.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
22.05.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 5/30
28.05.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 5/30
31.05.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 4/30
04.06.2015 - KERJ - Pirunportti - CIC1 - 6/40
02.07.2015 - KERJ - Littleness - CIC1 - 1/30
05.07.2015 - KERJ - Littleness - CIC1 - 5/30
08.07.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 1/23
11.07.2015 - KERJ - Kuuralehto - CIC1 - 1/40
22.05.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 5/30
28.05.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 5/30
31.05.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 4/30
04.06.2015 - KERJ - Pirunportti - CIC1 - 6/40
02.07.2015 - KERJ - Littleness - CIC1 - 1/30
05.07.2015 - KERJ - Littleness - CIC1 - 5/30
08.07.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 1/23
11.07.2015 - KERJ - Kuuralehto - CIC1 - 1/40
04.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 1/21
07.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 4/21
12.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 1/21
27.07.2015 - KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC1 - 3/28

Päiväkirja & valmennukset

15.07.2015 Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kirjoittanut omistaja

Tallityöntekijä Miksu joutui perumaan orien aamutallivuoronsa edellisenä iltana, kun mies joutui vatsataudin kouriin. Niimpä jouduin itse kömpimään pitkästä aikaa kuudelta lämpimästä sängystä ylös; minä hoidin yleensä iltatallit, ja tallityöntekijät aamuvuorot. Laahustin termosmukini kanssa kohti oritallia, vähän väliä haukotellen. Heti ulko-oven avattuani tallissa alkoi melkoinen kolina ja mölinä, kun herrasmiehet kuulivat ruokkijan saapuneen. Kävin napsauttamassa tallin puolelle valot päälle, jonka jälkeen raahustin rehuhuoneeseen hakemaan orien aamuväkirehuja. Raijasin kaikki kolmekymmentä ämpäriä tallin puolelle, jonka jälkeen kävelin takaisin ulos hakemaan ensimmäisen kottikärryllisen heiniä. Jaottelin pari kärryllistä kullekin orille pieninä annoksina, sillä kävisin pian jakamassa ulos varsinaiset aamuheinät. Seuraavaksi aloin kippaamaan ämpäreitä karsinoiden ruokakulhoihin, ja sain muutaman kerran kumauttaa paria äkäpyllyä ämpärillä päähän, kun meinasin saada hammasrivistön kuvan käteeni. Perhanan possut. Väkirehut jaettuani lähdin jakamaan aamuheiniä tarhoihin.

Heinät jaettuani ja hetken odoteltuani, että orit saivat väkkärinsä syötyä, aloin viemään hevosia ulos. Aloitin viemällä hankalimmat talutettavat yksi kerrallaan, sillä tiesin niiden räjähtävän käsiin, jos joutuisivat menemään viimeisenä. Viidentenä oli vuorossa Unski, joka ystävällisesti mulkoili ja luimisteli minulle, kun kävelin karsinalle riimunnarun kanssa. Ärähdin orille ja huitaisin sitä kauemmas ovelta, jottei se ryntäisi suoraan päälleni heti oven avauduttua. Napsautin riimunnarun väistäen samalla orin komeaa hammasrivistöä, ja avasin sitten oven. Punarautias singahti ovesta normaalia vauhdikkaammin, ja jouduin kuitenkin heittämään ketjun orin turvan yli, vaikka ajattelinkin ensin yrittää ilman. Tasaisin välein narusta nypäten lähdin kävelemään määrätietoisen rauhallisesti puhkuvan orinretaleen kanssa tallista ulos.

Unskihan ei tosiaan ollut sieltä mukavimmasta päästä oleva talutettava, joten kirosin itsekseni, miksi olin sijoittanut sen tarhaamaan niin kauas tallista. Ulos päästyään ori ei sikailujaan jaksanut piilotella. Tänä aamuna Unski oli harvinaisen vittumaisella päällä, ja sain pysähtyä ja pyöräyttää orin ympäri lähemmäs kymmenen kertaa, ettei se olisi lähtenyt juoksemaan ties minne. Vihdoin pääsin kuitenkin tarhan portille asti, ja siitä tarhaan sisään. Aitojen sisäpuolella irrotin raudikon riimunnarusta, ja kurotin kohti porttia. Siinä samassa huomasinkin olevani litistynyt portin tolppaa vasten, ja huomasin Unskin punaruskean persauksen pomppivan kohti tallipihaa. Nyt kirosin jo ääneen, ja lähdin juoksemaan orin perään samalla, kun koitin saada hengen taas kulkemaan normaalisti. Muut orit, jotka olin jo ehtinyt tuoda ulos, ottivat myös ylimääräisiä kierroksia toisen vapaudesta, ja aloittivat pierupukkispurttailut omissa tarhoissaan. Tallipihaan päästyäni pälyilin hetken ympärilleni, etsien Unskia, jota ei tietenkään näkynyt missään. Pian tammatallista juoksi ulos toinen tallityöntekijämme Emmi, joka kysyi hämmentyneenä, mikä on vialla. Minä yritin edelleen saada henkeäni kulkemaan, ja sain yskäistyä Emmin kysyvään katseeseen vastaukseksi "Unski", ja nainen kirosi samaan tapaan kuin itsekin hetki sitten. Yhdessä lähdimme juoksemaan eteen päin kohti tammojen tarhoja, sillä se oli melko varma paikka, minne se orinpuolikas menisi. Päästyämme leidiosastolle, huomasimme heti yhden väärää sukupuolta olevan yksilön ravailevan tarhojen vierustoja pitkin. Unski yritti liehitellä vähintään yhtä kiukkuista Almaa, joka ei tosiaankaan lämmennyt pienelle rautiaalle. Puhisin Emmille, että ottaa jonkun tamman riimunnarun tarhan portilta, jotta saisimme ajettua Unskin tarhakäytävän päätyyn. Jatkoimme juoksujalkaa tarhakujaa eteenpäin, ja hidastimme lähestyessämme vauhkona kirmailevaa Unskia, joka tuskin huomasi meitä. Päästessämme vielä lähemmäs, aloitin pyörittämään riimunnarua edessäni pystysuunnassa, jotta se toimisi ikään kuin kilpenä, jos ori päättäisikin lähteä meidän suuntaamme. Unski ei kuitenkaan tehnyt elettäkään liikkuakseen kujan loppuun, joten aloin pyörittelemään narua sen takapuolta kohti. Narun läpsähtäessä orin persaukseen, Unski heitti lennokkaan pukkipotkun, ja pomppi sitten käytävää eteenpäin.

Puolen tunnin narun pyörittelyn ja potkujen varomisen jälkeen, saimme kuin saimmekin Emmin kanssa Unskin takaisin narun päähän. Ori kävi tietysti entistä enemmän kierroksilla, ja pyysinkin Emmiä laittamaan toisen narun orin riimuun kiinni, jotta saisimme kiihkoissaan olevan orin takaisin tarhaansa. Tähän ei mennytkään enää kuin vartti, jonka jälkeen Unski oli vihdoin teljetyn portin takana tarhassaan, syömässä vihdoin niitä pirun aamuheiniään. Pääsin vihdoin huokaisemaan helpotuksesta, jonka jälkeen kiitin Emmiä, ja lähdimme molemmat kipittämään takaisin talleihin viemään loputkin hevoset ulos. Enempää ongelmia ei onneksi tullut orien kanssa, ja pääsin juomaan viilentyneen aamukahvini loppuun ennen karsinoiden siivouksen aloittamista. Perhanan suomenhevoset.


10.06.2015 Maastoestevalmennus, valmentajana Lissu T.

Päivän maastoestetreeni aloitettiin verryttelemällä kentällä ja ottamalla ensimmäiset hypyt ihan perus rataesteillä. Unskia ei paljoa kiinnostanut tehdä esimerkiksi mitään, ori mennä hölkkäsi ravia kentän ympäri, eikä laukka ollut paljoa aktiivisempaa. Näistä loistavista (not) lähtökohdista oli hyvä lähteä työstämään hevosta. Paljon asettelua ja taivuttelua, täyskaartoja, voltteja ja ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia, askeleen pidennystä ja lyhennystä, temponvaihteluita.. Oria jumpattiin ja aktivoitiin kunnolla, ennen kuin ratsukko otti verryttelyhyppyjä. Alle 80cm esteillä Unski juoksi esteiden yli ottaen puomit mukaansa, tai hyppäsi esteet niin ihmeellisellä tekniikalla, etten oikein tiedä, mikä jalka oli missäkin. Hommahan meni metsään jo ennen kuin pääsimme maastoesteille!

Maastoesteet aloitettiin pienillä tukeilla ja risuesteillä. Esteet olivat pieniä, minkä vuoksi Unski ei esittänyt ihan parasta osaamistaan tai reippainta laukkaansa, vaikka meno olikin paremman näköistä kuin kentällä. dookiella oli hyvä tasapaino, käsi myötäsi hypyissä riittävästi, tuntuma pysyi tasaisena, pohje paikoillaan. Kun verryttelyesteiden korkeus nousi 80cm korkeuteen, Unskin laukka ja hyppytyyli paranivat. Ori oli mukavan tarkka jaloistaan ja ymmärsi varoa kiinteitä esteitä, laukkakin muuttui reippaammaksi.
Päivän ohjelmassa oli vähän lisää tukkeja, banketti, trakehnerhauta ja vesieste (veden läpi laukkaaminen ja poishyppy vedestä), joiden korkeus vaihteli 85-100cm välillä. Aloitimme parilla tukilla, jotka olivat samalla metsäaukiolla. Tukit olivat simppeleitä, ja jokaiselle esteelle sai ratsastettua lähes niin pitkän, luotisuoran linjan kuin vain halusi; tästä ei maastoestetreeni paljoa helpotu. dookie ja Unski tekivätkin tappotasaisia, hyviä suorituksia tukilta toiselle.
Aukiolta lähtevän leveän tien varrella odotti banketti, joka ei sekään tuottanut vaikeuksia. Ensimmäinen ylöshyppy oli hieman raskas ja laahaava, alashyppy oli jo parempi. Muutama toisto, ja Unski teki banketille juohevia, vaivattomia suorituksia.
Trakehnerhauta odotti ennen vesiestettä. Ensimmäisellä kerralla dookie koetti vetää mutkia suoriksi vinolla lähestymisellä, mikä sekoitti Unskin askeleet ja ponnistuspaikan, eikä ori suostunut hyppäämään. Toisella kerralla dookie suoristi lähestymistä ja ori suoritti trakehnerhaudan vaivatta. Kolmannella kerralla lähestyminen oli hieman vino, mutta tällä kertaa Unskin laukka passasi esteelle, ponnistuspaikka oli kohdillaan ja hevonen teki komean hypyn esteen yli.

Viimeisenä oli vuorossa vesieste. Veden läpi laukkaaminen oli simppeliä, Unski ei epäröinyt lainkaan vaan laukkasi reippaasti veteen ja pois, ja ilkikuriseksi heittäytynyt ratsukko päätti palkita vaivannäköni roiskuttamalla vettä päälleni. Ylöshyppy vedestä sujui reippaasti ja vaivatta, matka jatkui tasaisella maalla yhtä reippaasti kuin ennen vettä ja vedessä.
Ratsukko sai hetken loppuverrytellä (harjoituslaukkaa ja –ravia) itsenäisesti, ennen kuin lähdimme takaisin tallille. Matkalla kävimme valmennusta läpi ja kehuin molemmat upeiksi ja loistokkaiksi – hyvää ratsastusta ja tsiisus, miten kiva ja pätevä peli meidän Unskista on tullut!

20.06.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Gabi

Olin tänään valmentamassa dookieta ja hänen suomenhevosoria Unskia. Ratsukko käveli, oikeastaan mateli eteenpäin kentällä saapuessani paikalle. Dookie kovasti koitti saada herraa liikkumaan reippaammin, mutta Unski ei nähnyt paljoakaan vaivaa jalkojensa nosteluun. Pyysin dookieta tekemään paljon voltteja ja ympyröitä ensin käynnissä, jonka jälkeen ravissa. Dookie sai tehdä töitä ravin eteen, mutta lopulta Unski vaivaantui kuitenki nostamaan ravin ja löntysteli eteenpäin. Pyysin ratsukkoa tulemaan pääty-ympyrällä vielä laukkaa kumpaankin suuntaan, ennen kuin aloitettaisiin itse treeni. Laukkakin vaikutti hieman laiskalta, mutta ori selvästi oli pirteämmän oloinen kuin käynnissä puhumattakaan ravista. Tänään harjoittelemme pohkeenväistöjä käynnissä sekä ravissa. Aloitimme työskentelyn käynnissä ja ori laiskasti väisti kumpaankin suuntaan. Ravissa orin väistöt näyttivät hieman paremmilta, vaikkakin dookie joutui työstämään oria paljon. Seuraavaksi tulimme väistöjä uralta keskelle päin, suoristettiin ja takaisin uralle. Käynnissä orin keskittyminen riitti tehtävään, mutta ravissa ei millään olisi voinut löntystellä yhtä aikaa ees taas sivulle ja toiselle. Lopulta tehtävä alkoi sujumaan ja pääsimme laukkatyöskentelyyn. Kahdeksikolla laukanvaihtoja käynnin kautta. Nostot sujuivat hienosti, ori oli huomattavasti piristynyt alkutunnista. Loppuverryttelyn ratsukko suoritti itsenäisesti.

25.06.2015 Estevalmennus, valmentajana Gabi

Kasasin maneesissa 110cm korkeaa esterataa kun dookie käveli sisälle ratsunsa Unskin kanssa. Unski vaikutti selkesti pirteämmälle kuin edellisen valmennuksen yhteydessä. Alkuverryttelyksi oli ympyröitä ja taivutuksia ravissa ja laukassa, sekä 80cm korkuisen pystyesteen hyppäämistä. Verryttelyeste sujui hienosti, Unskilla oli selkeästi enempi potentiaalia esteille kuin kouluratsastukseen. Nostin pystyesteen muiden korkeudelle ja aloitimme treenin. Kentällä oli seitsemän estettä, joita hypättiin ratana. Tarkoituksen oli tulla rata mahdollisimman huolellisesti. Rata tultiin kaksi kertaa, Unski suoritui suhteelisen hyvin, joskin vauhtia olisi voinut olla hieman enempi. Dookie kyllä kovasti yritti saara oria liikkumaan, mutta turhaan. Seuraavaksi oli niin sanotusti uusintarata, jossaa pyrittiin tulemaan nopeilla tievalinnoilla. Tiet olivat kyllä nopeat ja hyvät, mutta orilla ei vieläkään oikein vauhtia löytynyt. Lopuksi pyrimme saamaan huolellisen suorituksen, joka onnistuikin erinomaisesti. Loppuverryttelyn ratsukko suoritti itsenäisesti ravissa ja käynnissä.

30.06.2015 Estevalmennus, valmentajana Paulina J.

Kentällä minua odotti varsin komea suomenhevosherra ratsastajineen. Käskin dookieta ja Unskia lämmittelemään itsenäisesti ympyröiden, väistöjen ja siirtymien avulla sillävälin kun itse kokosin esteitä. Hyppäsimme tänään kolmen esteen sarjaa, esteiden väliin tuli 2 laukkaa ja viimeinen este oli korkeudeltaan noin 110cm, aiemmat pienempiä. Unski ei ollut kovin innoissaan työskentelystä, dookie joutui käyttämään kaiken lihas- ja tahdonvoimansa saadakseen hevosen edes näyttämään innostuneelta ja reippaalta. Yritimme herätellä Unskia parilla reippaammalla lisäyksellä, ja käskin dookieta myös huomauttamaan pariin otteeseen raipalla jotta ori ymmärtäisi oikeasti työskennellä. Otimme verryttelyhyppyinä ihan vain pari yksittäistä pystyä ja okseria, ja lopultakin Unski alkoi hieman virkistyä, laukka oli oikein pontevaakin pariin otteeseen. Seuraavaksi siirryimme varsinaiseen tehtävään. Askelten kanssa oli hieman ongelmia alkuun, Unski ei meinannut millään mahtua kahden laukan esteiden väliin aluksi. 110cm este meni kuin vettä vain, ori väläytteli hienoa hyppykykään ja tekniikkaansa ja vauhtiakin riitti. Kun olimme saaneet tarpeeksemme hypyistä, käskin ratsukkoa loppuverkkaamaan ravissa ja käynnissä eteen-alas. Nyt sitä reippautta sitten löytyi, Unski suorastaan liiti eteenpäin! Kaikinpuolin Unski oli oikein mukava ja taitava valmennettava ja dookie sai ratsunsa alkukankeuden jälkeen hyvin liikkeelle.

10.07.2015 Estevalmennus, valmentajana Malin

Dookie ja Unski olivat kävelemässä jo kentällä kun sinne saavuin, ratsukko sai melko vapaasti verrytellä. Verryttelyssä käytettiin avuksi puomeja, joita tultiin ravissa ja laukassa. Puomit nostin kavaleteiksi ja ratsukko sai tulla niitä muutamia kertoja jumppailuksi. Unski oli hieman laiskahko ja dookie sai ratsastaa sitä välillä reilustikkin eteen. Hyppääminen aloitettiin pysty-okseri linjalla, pysty oli korkeudeltaan 60cm ja okseri 70cm. Unski tuli hyvin esteille, vaikkakin vauhti oli melko hidas. Korotin esteitä hieman jolloin orii innostui ja alkoi liikkua reippaammin ja imeä esteille. Linjan jälkeen saitte tulla muutaman kerran muuria, jota Unski ei edes katsahtanut vaan hyppäsi reippaasti ylitse. Kentällä oli vielä muutama pystyeste kolmen edellisen lisäksi ja saittekin seuraavaksi tulla näistä esteistä tehtyä rataa muutaman kerran. Yhteistyö ratsukon välillä oli hyvin sujuvaa ja paikat osuivat hyvin kohdilleen.

12.07.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Malin

Valmennus aloitettiin kunnollisella verryttelyllä. Dookie sai ratsastaa Unskia vähän reippaammin eteen, tavoitteena oli liikkua mieluummin liian reippaasti kuin liian hitaasti. Ratsastaja sai tehdä rutkasti töitä kun oriita sai ratsastaa reilusti eteen ja sitten piti välillä tehdä voltteja ja muutamia kiemurauria. Verryttelyn jälkeen ratsukko sai ensin laukkailla uralla, niin että pitkätsivut otettiin reipasta laukkaa ja lyhyet sivut vähän rauhallisemmin. Ori ei oikein tuntunut innostuvan, mutta lähti kyllä reippaaseen laukkaan melko pienistä avuista. Laukkailun jälkeen ratsukko siirtyi takaisin raviin ja nyt Unski kulki hieman paremmin jo eteen eikä ratsastajan tarvinnut olla sitä kokoajan hoputtamassa. Lopuksi tehtiinkin sekä avoja että sulkuja, jotka sujuivat Unskilta oikein hyvin. Ori alkoi lopussa jo hyvin myötäämään ja olemaan herkempi avuille.

20.07.2015 Estevalmennus, valmentajana Annika N

Suuntasin nokkani dookien toiselle tallille, Turmeltajaan, josta olin vastikään hankkinut kasvatinkin. Tänään valmennettavakseni valikoitui Unski-ori, jonka kanssa seuraavat kaksi päivää työskenneltäisiin. Tänään oli vuorossa esteitä, ja kokosin kentälle muutaman hassun tehtävän, joita voitaisiin sitten harjoitella. Mä hain kupin kahvia, sillä olin vielä aamukoomassa, ja pääsinkin sitten suoraan valmentamaan, kun olitte jo verrytelleet itsenäisesti. Unski vaikutti oikein kivalta hevoselta, ja se liikkui reippaasti eteen - mikä oli kuulemma ihme. Taisi orilla olla hyvä päivä tänään. No, kun ori kerta oli suhteellisen reipas, niin otettiin alkuun vähän pienempiä esteitä vähän kuin verryttelyksi, ja ne sujuivat ihan suhteellisen hyvin - vaikka Unski ei juurikaan jaksanut turhaan jalkojaan nostella. No, saatiin pari kivaa hyppyä, ja otettiin sitten vähän käyntiä ennen kuin siirryttiin korkeampiin esteisiin. Unski liikkui paljon reippaammin kun otettiin muutama hyppy vähän korkeammilla esteillä, ja näinpä nostin kaikki suoritettavat tehtävät noin metrisiin. Seuraavaksi otettiin suhteutettu linja, johon esteiden väliin piti mahduttaa neljä laukka-askelta. Tehtävä sujui kaikilla kahdella kerralla hyvin, ja otettiin tehtävä myös toiseen suuntaan kahdesti - ilman puomeja meni nämäkin. Viimeiseksi otettiin okseri, ja sen jälkeen pääty-ympyrällä oleva pysty, joiden korkeus oli 110cm, ja kun nämä sujuivat, oli aika siirtyä loppuverryttelyihin, jotka saitte tehdä itsenäisesti.

21.07.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Annika N

Seuraavana päivänä sain taas valmentaa dookieta ja Unskia, mutta tällä kertaa sileällä. Verryttelitte jo, kun saavuin paikalle, ja huomasin, että kouluratsastus ei ihan ollut orin suosikki - se näytti etanalta jossain liisterissä, sillä se liikkui todella maahansidotusti, vaikka edellispäivänä se oli suorastaan kuumunut esteillä. No, tehtiinkin sitten alkuun paljon työskentelyä pääty-ympyröillä taivutellen ja muistuttaen oria, että takaosaakin pitää käyttää, eikä se saa jäädä vaan laahaamaan perässä. Teitte myös paljon ravi-pysähdys-ravi -siirtymisiä, joilla yritettiin saada oria hieman aktiivisemmaksi. Ei Unski nyt näyttänyt oikein kivalta ratsulta, ja dookiella taisi muutama hikikarpalokin valua poskella, kun oria sai niin paljon pyytää eteen. Pari kivaa pätkää saatiin, mutta ihan yhtäkkiä ori katosi taas avuilta ja näytti ihan muulilta näin suoraan sanottuna. Jatkettiin siis vielä näillä samoilla tehtävillä, ja pikkuhiljaa, todella hitaasti ori rupesi hieman aktivoimaan takaosaansa. Näinpä siirryttiin laukkatyöskentelyyn, ja siinä tehtiin myöskin paljon ympyröitä, ja asetusta sisään, unohtamatta takapään muistuttelua. Loppujen lopuksi saatiin pari ihan kivaa pätkää ja niihin olikin sitten hyvä lopettaa. No, loppuverryttelyissä ori sitten liikkui oikeen näyttävästi, ja reippaasti, mikseiköhän se työskentelyvaiheessa näin liikkunut.. Nojaa, oli teitä kiva valmentaa jokatapauksessa!


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen