Tyrmis-Tys - kuollut 07.10.2017

10.06.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Víva

Dookie verrytteli itsenäisesti kaunista herasilmäistä suomenpienhevostammaansa Tyttiä, kun saavuin hieman myöhässä valmennukseen. Pahoittelin todella paljon myöhästymistä ja syytin kesän ruuhkia siitä. Dookie oli kerennyt verryttelemään Tyttiä jo hyvän aikaa, joten otin ohjat nopeasti käsiini ja pyysin häntä alkuun hyppäämään Tytin kanssa pientä tukkiestettä. Tytti vaikutti melko yhteistyöhaluttomalta tapaukselta, eikä ratsukko meinannut löytää yhteistä säveltä sitten millään. Meno näytti olevan yhtä tappelua, eikä tamma meinannut ollenkaan alkaa hyppäämään. Lopulta kuitenkin saatiin Tytti ylittämään tukkieste ja pian tammaa sitten alkokin kiinnostamaan yhteistyö ja hyppääminen. Ilmeisesti piti odottaa sitä kipinää, että Tytti syttyi esteille ja niihän siinä kävikin. Lopulta tamma päätti alkaa hyppäämään ihan vauhdillakin yli, jollon saatiin sitten yrittää hillitä sitä. Lopulta ja viimein saatiin meno sellaiseksi, että siirryttin risuesteelle. Tytti katseli risuestettä alkuun sillä silmällä, ettei varmaan hyppää sen yli, mutta kyllä se sitten hyppäsi ja hyvin hyppäsikin. Noinkin pienellä tammalla oli oikein hyvä ponnistusvoima, eli ei ainakaan pitäisi yhtään vähätellä pieniä hevosia, kun niiltä saattaa löytyä sitä ponnistusvoimaa enemmänkin kuin on ajatellut. Kun risuesteen ylitys sujui mutkitta, niin päätettiin ottaa tukki- ja risueste siihen samaan syssyyn ja hypätä kummatkin perkkäin. Dookie nosti Tytillä laukan ja ohjasi sen tukkiesteelle. Ratsukko lähestyi esteen reippaasti ja Tytti hyppäsi sen yli kevyesti. Seuraavaksi kaksikko lähestyi risuestettä, eikä senkään hyppäämisessä ollut mitään moittimista. Ja kun tajusin katsoa kelloa, niin olikin jo aika lopetella valmennus. Valmennus meni loppua kohden loistavasti vaikka alku tuotikin hieman päänvaivaa.

25.06.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Jannica

Dookie oli hyvissä ajoin verryttelemässä tammaansa maneesilla ja tervehdykset ja kuulumiset vaihdettuamme tarkistin vielä, että tammalla on nurmityöskentelyyn sopivat hokit jalassa ja löytyihän ne! Verryttely oli pääasiassa perusasioiden kertaamista. Kävimme askellajit läpi ja otimme muutamia ravi- ja laukkapuomeja sekä matalia hyppyjä. Aloitimme maastoesteradalle päästyämme matalaksi kootulla paaliesteellä, jossa oli tasainen lähestyminen ja alastulo. Halusin nähdä alkuun ratsukon yhteistyötä helpoilla esteillä, ennen kuin siirtyisimme heille omalle tasolle. Lisäksi rataan toi hieman liukkautta viime aikaiset sadepäivät, joten ihan koko rataa emme joka tapauksessa pääsisi tänään käyttämään. Lähestyminen esteelle oli erittäin vauhdikas, mutta lopulta esteestä selvittiin kunnialla ja yhteistyö vaikutti hyvältä. Ei siis olisi hirveästi töitä edessä, ennen kuin ratsukko pääsisi isommalle esteelle.

Seuraava este oli radalla toiseksi viimeisenä sijaitseva pienoinen mökki, joka sijaitsi heti banketin jälkeen. En olisi uskonut tamman venyvän isolle hevoselle rakennettuun bankettiin niin hyvin, mutta hienosti ratsukko selvitti ensimmäisen esteen ja suuntasi innoissaan kohti mökkiä, joka ei paljon tammaa hetkauttanut. Pyysin dookieta kääntämään esteen jälkeen pientareelle voltille, jotta tamma hieman rauhoittuisi. Sen jälkeen otimme tehtävän vielä kertaalleen. Tamma hyppäsi sen tottuneesti ja lähes yhtä sujuvasti uloskin banketilta. Sen jälkeen Tytti koetti kiihdyttää kohti helppoa mökkiä, mutta dookie sai hyvin pidettyä neidin aisoissa esteelle asti. Sen jälkeen tamma pistikin ranttaliksi ja vetäisi komean pukin välittömästi esteen jälkeen, kun vaadittiin hidastamaan. Hyppäsimme vielä lopuksi muutaman massiivisen tukin, jotka menivät hienosti ja siihen oli hyvä lopetella.
Lopuksi menimme vielä maneesiin loppuverryttelyä varten ja työstimme lähinnä avotaivutuksia ja kolmikaarista kiemurauraa. Tytti oli hyvin kuulolla ja teki parhaansa. Loppukäyntien aikana kertasimme maastoesterataa, parannusehdotuksia ratsastukseen siellä ja keskustelimme myös siitä, että radan läheisyyteen olisi hyvä saada jonkunlainen verryttelyalue nurmella tai hiekalla, ettei tarvitsisi lähteä maneesille ennen ja jälkeen verryttelemään aina. Kiitin lopuksi hyvin sujuneesta valmennuksesta ja lupasin tulla ensi viikolla uudelleen.

17.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi VP

Alkuverryttelyyn saapui hellyyttävän näköinen suomenpienhevostamma yhdessä ratsastajansa dookien kanssa. Pienhevonen käveli hieman tikittävin askelein pitäen kaula- ja selkälinjaa jännittyneenä, joten otin ratsukon melko nopeasti ohjattuun verryttelyyn. Teetin ratsukolle laajaa kahdeksikkotehtävää, jossa ratsastajan oli määrä hiljalleen ratsastaa hevosta eteen-alas samalla, kun se pääsi vuoroin suoristamaan ja vuoroin asettamaan hevosta. Pikkuhiljaa Tytti rentoutui ja uskalsi seurata ohjan ja ratsastajan pohkeen antamaa suuntaa, jolloin sen selkä ja takapää pääsi liikkumaan paremmin liikkeen mukana. Teetin samaa tehtävää vielä ravissa ja laukassa, joissa opastin dookieta pysymään melko hyvin jalustimien varassa - mitä kevyempi hän olisi itse hevosen satulaan, sen paremmin Tytti uskaltaisi nostaa selkäänsä ylös. Jatkoimme valmennusta melko rennoin ottein hiljalleen hevosta nostaen kohti työskentelymuotoa ja tämä tuntui olevan tammalle jopa mielukas tapa toteuttaa treenaamista. Kun hevonen oli ryhdikkäästi takaosansa päällä, lähdimme tekemään ravissa ja laukassa pohkeenväistötreeniä uralta kohti keskihalkaisijaa - ratsukolle tuntui olevan melko helppoa ja tuttua hommaa väistötehtävät, mutta laukassa halusin Tyttiä hieman odottavammaksi. Vaikka tamma ei edennyt mahtipontisen liitokavioin elkein, se eteni laukkaväistössä turhan paljon eteen menettäen ponnistavan väistöjalan. Opastinkin dookieta tekemään muutaman kerran väistön sisällä laukka-ravi-laukka siirtymisen, jolloin hevoselle saatiin luontaisesti hieman käsijarrua päälle ja siten palkitsemaan hevosta oikeasta reagtiosta. Valmennuksen loppua kohden teimme vielä muutamia avotaivutuksia ravissa ja käynnissä, jotka ratsukko suoritti sujuvasti hyvässä tempossa. Tytti parani muodoltaan jatkuvasti tunnin loppua kohden; jos se oli alkuun hieman alakaulainen WC-ankka, oli se loppua kohden jo oikein pyöreänä niska korkeimpana kohtana. Oikein hyvä!

25.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Vivian

Dookien ja Tytin kouluvalmennuksessa oli luvassa avoja ja sulkuja. Ratsukko verrytteli reippaasti käynnissä ja ravissa ja ratsastaja taivutteli ratsuaan mahdollisimman paljon ympyröiden ja muiden tehtävien avulla. Tamman askeleet näyttivät lyhyiltä ja ponimaisilta, joten ratsastaja sia tehdä alusta alkaen paljon töitä saadakseen Tytin liikkeistä enemmän irti. Ratsukko sai aloittaa avoilla ensiksi käynnissä. Tytti teki hienosti kaiken juuri niin kuin ratsastaja pyysi, mutta välillä se oli hieman liian viistossa ja liike muistutti pohkeenväistöä. Kehotinkin ratsastajaa käyttämään vähemmän sisäjalkaa ja pitämään ulko-ohjan tuen taivutuksessa. Näillä vinkeillä saatiin avot näyttämään oikein hyviltä.

Ravissa avot sujuivat alusta alkaen erittäin hyvin. Tytti taipui hyvin ja vaikutti muutenkin oikein vetreältä, joten ongelmia ei juuri ollut. Kun avoja oli hinkattu tarpeeksi kauan, aloitettiin heti sulut, nekin ensin käynnissä. Niissä ei ollut oikeastaan mitään moitittavaa. Ratsukon yhteistyö sujui mallikkaasti ja näin käyntiä ei tarvinut jankata kovinkaan kauaa, kunnes annoin luvan tulla sulkuja myös ravilla. Ravissa Tytti jäi vähän hitaaksi ja ratsastaja sai muistuttaa sitä raipallaikin muutamaan otteeseen, mutta muutoin mitään vakavia tai isoja virheitä ei löytynyt.
Seuraavana tehtävänä oli avot laukassa. Ensin laitoin dookien ja Tytin laukkaamaan koko uraa reipastempoisessa vauhdissa, sillä halusin nähdä Tytiltä isompaa ja pidempää askelta laukassa. Mitään huippulaadukkaita liikkeitä en odottanutkaan, mutta selvästi parempaa askelta näki reippaassa laukassa. Avot tuottivat hieman hankaluuksia, sillä Tytti ei meinannut pysyä rauhallisessa laukassa äskeisten laukkapyrähdyksen jälkeen. Kuitenkin valmennus saatiin lopetettua hyvin onnistuneeseen pätkään!

10.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Sippe

Kun edellinen valmennettava hevonen, Nakki, oli saatu pois varusteista ja vietyä tarhaan, olikin jo seuraavan vuoro. Karsinasta minua kurkisteli supersöpö, pieni ja herasilmäinen tamma nimeltä Tytti. Tytin varalle olin tänään suunnitellut askelelta pidentäviä ja lyhentäviä tehtäviä, joista kerroin myös Dookielle hänen varustaessaan pientä tammaansa. Kun ratsukko oli valmis, lähdimme kävelemään kenttää kohti.
Kentällä autoin Dookieta nousemaan ratsunsa selkään, ja heidän lämmitellessään hain estevarastosta kentälle muutaman puomin, jotka asettelin pitkälle sivulle. Kahden ensimmäisen puomin välissä askelta olisi tarkoitus pidentää ja lisätä, kahden viimeisen puomin välissä taas askeleen tulisi lyhentyä. Dookie ratsasti Tytillä isoja ympyröitä, erilaisia kaaria ja vähän väistöjä, ja minun silmääni hevonen liikkui mukavan notkeasti ja irtonaisesti.

Kun ratsukko oli lämmitellyt, alettiin tulla tehtävää. Aluksi askeleeseen haettiin pidentyvyyttä ja lyhentyvyyttä käynnissä. Tytti ylitti ensimmäisen puomin liikkuen mukavan näköisesti, ja pureskellen kuolainta keskittyneesti. Askeleen pidentäminen oli ratsukolle helppoa, mutta lyhentämisissä Tytti helposti jännittyi ja alkoi tikuttaa pää ylhäällä. Neuvoin Dookieta pidättämään painoavuilla, pyytämään pohkeilla eteen ja hieman liioitellun varoen tekemään pidätteitä myös ohjalla. Pikkuhiljaa Tytti alkoi rentoutua myös askeleen lyhennysten aikana. Kun tehtävä sujui käynnissä, alettiin työskennellä ravissa. Ennen puomeja Dookie istui alas harjoitusraviin, nosti käsiään hiukan ja pyysi pohkeillaan Tyttiä pidentämään askellustaan. Hevonen ravasi puomien yli tarmokkaan ja letkeän näköisesti. Keskimmäisen puomin kohdalla ratsastaja tiivisti istuntaansa ja teki pieniä pidätteitä ohjalla. Tytti heilautti ensin päätään, mutta rentoutui sitten uudestaan. Tehtävää työstettiin vielä jonkin aikaa, jonka jälkeen ratsukko sai lähteä kävelemään loppukäyntejä tallin ympäristöön.

25.09.2016 Tytti saa uudet popot (kirjoitti Salazar)

Tänä sunnuntaina oli luvassa kengittäjäreissu Turmeltajaan, jossa kolme nelijalkaista kaipasivat uusia tossuja itselleen. Ensimmäinen asiakkaani oli Tytti, joka oli oikeastaan täysin vieras hevonen minulle enkä siis tiennyt lainkaan, kuinka rautiaalla oli tapana käyttäytyä kenkien laitossa. Onnekseni tamman omistaja oli mukana seuraamassa ja auttamassa toimenpiteessä. Hän kertoi suokin vierastavan uusia ihmisiä, ja että se vähän pelkäsi kenkien naputtelusta lähtevää ääntä. Ehdotin korvatulppia, jotka Tytille sitten laitettiinkin. Ensin tutustuin hevoseen ihan rauhassa, rapsuttelin sitä sään tienoilta ja tarjosin taskustani muutaman herkkupalan. Tamma oli vähän kengityksen alkaessa yhä vähän jännittynyt, mutta ei kuitenkaan vauhko ja olisihan sen tuttu omistaja mukana koko ajan. Aloitin ensin puhdistamalla kaviot niihin tarttuneesta turvepatjasta ja sitten napsin vanhat kengät irti, ensiksi etujaloista.
Sitten luvassa olikin vuolemista ja kavion muotoilua. Kun pohjat alkoivat näyttää hyvältä, ryhdyin sovittelemaan etusiin uusia kenkiä. Muutaman ei-niin-sopivan kengän jälkeen tärppäsi ja pääsin varsinaisen kengittämisen pariin. Välillä Tytti yritti nykiä jalkaa pois, mutta ei kovinkaan voimakkaasti ja sain uudet töppöset paikoilleen melko sujuvasti. Seuraavaksi oli aika siirtyä takajalkoihin, niille tein samat toimenpiteet kuin etukavioille. Näiden ylhäällä pitäminen ei ollut suokille yhtään mieluista ja minun piti toimia mahdollisimman nopeasti, ettei hevonen hermostuisi. Lopulta laskin viimeisen jalan maahan ja pääsin tyytyväisenä toteamaan, että tämähän oli sujunut yllättävän hyvin! Palkinnoksi Tytti sai leipää ja se pääsi takaisin karsinaansa upouudet kengät kavioissaan.