Tulitasmia - kuollut 22.01.2018
| Virallinen nimi | Tulitasmia |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma |
| Väri, säkäkorkeus | Vaaleanruunikko, 155cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 13.11.2015, 22v - kuollut 22.01.2018 |
| Rekisterinumero | VH16-018-0087 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Laura Mäenpää evm |
| Koulutustaso | ko. he B, re. 100cm, me. 90cm, helppo |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Saavutukset | VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, Jälkeläisluokka C |
Luonnekuvaus
Tasmiaa kaupiteltiin "kilttinä ja osaavana monitoimiratsuna", joka osoittautui melkoiseksi paskapuheeksi. Tämän tamman ainoat lahjat olivat sen kaunis ulkomuoto ponnistusvoima. Keskittymiskyky liikkuu pohjamudissa, kun vuorossa on kouluratsastusta tai mitään sen tapaista. Esteillä Tasmia menee kovaa ja korkealta, ei kovin tyylikkäästi, eikä todellakaan fiksusti, mutta kylmäpäisen ja nopean kuskin kanssa se suoriutuu yleensä melko kivuttomasti niin maasto- kuin rataesteilläkin. Maastoesteillä jännittää, sillä Tasmialle tuntuu käsite kieltäytyminen olevan kovin epätunnettu. Kun tulenvivahteinen ruunikko pidetään tiukassa kurissa ja nuhteessa, on se jotenkuten kelpo kansalainen.
Kun Tasmia saapui Turmeltajaan, kävi hyvin nopeasti selväksi, että sen oli annettu porsastella menemään täysin oman mielensä mukaan. Tämä tamma kannattaa ehdottomasti sitoa kiinni, mikäli sitä mielii hoitaa karsinassa, sillä Tasmia pyörii kuin tarpeilleen asettuva koira koko hoitotoimenpiteiden ajan, eikä juuri välitä varoa hoitajan mahdollisia kavioiden alle jääviä jalkoja. Saatika sitten koko ihmistä, jos se nyt tuppaa jäämään Tasmian pienen soman takapuolen ja seinän väliin. Kiinni ollessaan tamma tyytyy lähinnä kerjäämään ja yleensä sitä kautta myös kiukuttelemaan, kun nameja ei tipukaan joka ainoa hetki. Tasmia on oikein notkea kintuistaan, ja se osaa pitää melkoista mekkalaa halutessaan seinän potkimisen muodossa.
Kiukuttelut ja kapinoinnit ruunikko lopettaa aikanaan, kun niistä ei yksinkertaisesti välitä. Tämän jälkeen Tasmia on mutkaton hoidettava, joka silloin tällöin väläyttää rumaa naamaa tai kumauttaa kaviota seinään, jos hoitaja hinkkaa karvaa liian kovalla harjalla tai korvasta väännetään liikaa suitsia laittaessa. Satulan nähdessään ruunikko hieman jännittyy ja hermostuu, mutta rauhoittuu saman tien, kun penkki on tukevasti kyydissä ja vyö kiinni.
Tasmiaa taluttaessa saa olla jatkuvasti varuillaan, sillä tämä tamma menee tasan sinne minne sitä huvittaa. Eikä mene sinne, mihin ei huvita. Alkuaikoina ruunikon kanssa käytiin melkoista kädenvääntöä siitä, voiko se jyrätä ihmisen yli päästäkseen ruoholäntin luo, tai että voiko se loikata tarhan portin läpi, taas ihmisen jyräten. Nykyään elikko onneksi osaa jo käyttäytyä narun päässä huomattavasti paremmin, mutta edelleen se jaksaa silloin tällöin kokeilla onneaan heinäpaalille pääsyssä tai maastokävelylle lähtiessä. Kärsivällisyyttä, rautaisia hermoja ja päättäväisyyttä, niin Tasmiakin liikkuu melko mutkattomasti.
Tasmia on periaatteessa ihan mukava ratsu. Sillä on hienot liikkeet, se liikkuu helposti omalla moottorillaan ja on kaikin puolin varsin kelvollinen tapaus. Kunhan siltä ei vaadita liikaa. Kun tamman mukavuuskynnys ylittyy, alkaa vastaan pistäminen ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman kyseenalaistaminen, jota ruunikko jaksaa jatkaa loputtomiin. Etenkin, jos se jossain välissä saa tahtonsa läpi. Jos ratsastaja on lehmänhermoinen kovakallo, on erittäin hyvät mahdollisuudet saada Tasmia näyttämään varteenotettavalta kilpahevoselta. Työtä se vaatii, ja paljon, mutta toimiessaan ruunikko on kevyt kädelle ja äärimmäisen kuuliainen jalalle. Haastavampien tehtävien parissa Tasmian keskittymiskyky on helposti vaakalaudalla, ja se tarvitseekin paljon vaihtelevia tehtäviä sekä runsaasti reipastahtista työskentelyä välissä, mikäli siitä mielii saada parhaan tuloksen irti. Totaalikyllästymisen päästessä valtaan Tasmialta hukkuu eteenpäinpyrkimys lähes kokonaan, ja se muuttuu tuskastuttavan tahmeaksi ja raskaaksi ratsastaa.
Esteratsuna Tasmia on.. no, vauhdikas. Se rakastaa vauhtia ja hyppäämistä, ja tässä hommassa se on myös yllättävän yhteistyökykyinen normaaliin käsiteltävyyteen verrattuna. Toki jos esteistä mielii päästä yli ja vielä puhtaasti, tarvitsee ruunikko ratsastajaltaan paljon tukemista ja ihan oikeaa ratsastamista esteiden välissä. Itse hypyt Tasmia yleensä hoitaa hyvin itse, kunhan sen ratsastaa oikeaan paikkaan ja riittävän suorana. Hyppytyylillä tämä tamma ei hurmaa, sillä sen hypyt ovat melko pitkiä ja matalia, ja kun siihen lisätään satunnainen jalkojen noston unohtaminen, ei lopputulos ole aina se ratsastajaa eniten miellyttävä. Pääasiassa Tasmia kuitenkin muistaa nostella kinttujaan sen verran, että puomit pysyvät ylhäällä vaikka vähän kolisisivatkin.
Maastossa Tasmia on mukavimmillaan. Se nauttii pitkistä lenkeistä, ja tallipihan ulkopuolella se malttaa jopa kävellä ja kuunnella kuskiaan, eikä paahda menemään oman päänsä mukaan. Ruunikon kanssa onnistuu reippaat ja rauhalliset maastolenkit, metsässä rämpimiset ja peltorallittelut - kaikki käy Tasmukalle. Maastoesteillä tamma taas herää ja syttyy ja paljon, mutta on huomattavasti ajattelevaisempi ja varovaisempi kuin rataesteillä. Kieltäytymisten päälle Tasmia ei tosin ymmärrä juurikaan, joten pahimpien kuperkeikkojen ja nuriinratsastuksien välttämiset jäävät ratsastajan vastuulle hyvinkin usein. Vesiesteet ovat tämän hevosen suosikkeja, sillä se rakastaa vedessä lotraamista kaikin puolin, missä tahansa.
Traileriin ja hevosautoon meneminen ovat maastoilun lisäksi luultavasti ainoita asioita, jotka ovat sujuneet Tasmian kanssa alusta alkaen helposti. Tamma kävelee kuljetusajoneuvoihin rauhassa ja suoraan, ja myös matkustaa asiallisesti kaverin kanssa tai ilman.
Kisapaikalla ruunikko pistää aina aluksi pienen kiljukaulanäytöksen pystyyn, mutta tyhjennettyään meluisen arkkunsa se rauhoittuu ja on yleensä ihan kelpo tapaus. Toki sitä liikutellaan mieluiten selästä käsin, sattuneista talutuksellisista syistä, mutta vieraissa paikoissa se harrastaa sikailuitaan huomattavasti harvemmin ja lievemmässä mittakaavassa kuin kotona. Verryttelyssä tamma on hyvin pitkälti samanlainen kuin kotona - jos hinkkaat samaa asiaa liian kauan, voit unohtaa kaiken pienenkin toivon menestymisestä. Tämä tietysti vain koulupuolella, esteillä ja maasto-osuuksilla Tasmiaa on vaikea saada suorittamaan huonosti, tai ainakaan mitenkään radikaalisti huonommin kuin kotosalla.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuus 30.07.2016
(R) 22 + 18 + 19 + 19 = 78p KTK-II
Jälkeläisluokka C myönnetty 11.10.2017
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2017
15 (4+4+4+3) + 20 + 25 + 24 + 19 = 103p SLA-I
VIR MVA -arvonimi myönnetty 14.01.2018
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 30.10.2017
8 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103p ERJ-I
Champion -arvonimi myönnetty 21.05.2017
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.10.2017
8 + 40 + 19 + 22 + 15 = 104p KERJ-I
Sukutaulu
| i. Tulituholainen evm sh, 157cm, tprn |
ii. Tulivoima evm sh, 155cm, rn |
iii. Sarjatuli evm sh, 156cm, m |
iiii. Raskassarjalainen evm sh, 158cm, vrn |
| iiie. A.K. Seiskaneljä evm sh, 153cm, trt |
iie. Tinaviima evm sh, 155cm, prt |
iiei. Tinotus evm sh, 157cm, klrt |
|
| iiee. Tituliina evm sh, 152cm, vkk |
ie. Tuhkimo evm sh, 158cm, prn |
iei. Villiveikkaus evm sh, 159cm, m |
ieii. Valttikortti evm sh, 154cm, trn |
| ieie. Viola evm sh, 160cm, vrt |
iee. Ruusunen evm sh, 153cm, prt |
ieei. Tohmeli evm sh, 149cm, rtkm |
|
| ieee. Lumikki evm sh, 156cm, trt |
|||
| e. Tamiania evm sh, 154cm, vprt |
ei. Talismaani evm sh, 151cm, tprt |
eii. Valtturi evm sh, 147cm, prt |
eiii. V Niinkuin Vitamiini evm sh, 149cm, rt |
| eiie. Sonervo evm sh, 144cm, rtkm |
eie. Risaruusunmarja evm sh, 155cm, trn |
eiei. Risukko evm sh, 156cm, m |
|
| eiee. Mehumarja evm sh, 154cm, rn |
ee. Totinen Tyrmi evm sh, 158cm, vrt |
eei. Totinen Tahto evm sh, 159cm, rt |
eeii. Poutapeto evm sh, 157cm, vkk |
| eeie. Totinen Tarja evm sh, 162cm, vkk |
eee. Tylliina evm sh, 156cm, rn |
eeei. Konnakki evm sh, 160cm, m |
|
| eeee. Täyställinki evm sh, 155cm, sysrt |
i. Tulituholainen, raamikas tummanpunaruunikko ori menestyi jo nuorena niin näyttelyissä, kuin nuorten hevosten karkeloissakin. Luonteeltaan hieman ärhäkämpi ja reaktiivisempi ori olemukseltaan ja rakenteeltaan ryhdikäs, ja sillä oli hyvän muotoinen ja pituinen kaula sekä hyväasentoiset jalat. Runko 157cm korkuisella Tulituholaisella oli pitkänpuoleinen, mutta muutoin ori oli rakenteensa puolesta varsin hyvä. Ruunikko oli helppo koulutettava tulisesta luonteestaan huolimatta, sillä se oli ahkera työmyyrä joka oli nopea ja innokas oppimaan. Muutoin Tulituholainen oli melko haastava käsiteltävä, etenkin jos sille ei pidetty tiukkaa kuria ja tarkkoja rajoja. Koska käyttö- ja rakenneominaisuudet kuitenkin kompensoivat luonnetta vahvasti, kantakirjattiin ori ratsusuunnalle toisella palkinnolla, pitkälti kilpailusuoritustensa ansiosta - Tulituholainen kisasi menestyksekkäästi avoimissa helppo A -luokissa, 110cm esteillä ja vähän satunnaisemmin helpoissa kenttäluokissa. Ruunikko oli rohkea ratsu, jolta löytyi kolme laadukasta ja tahdikasta askellajia, jotka olivat eduksi niin este- kuin kouluradoillakin. Haastavampi luonne teki orin siitosuran alusta hieman hitaasti käynnistyvän, mutta kun Tulituholaisen ensimmäinen, joskin pieni, ikäluokka vaikutti perineen isältään vahvemmin liikettä ja hyppykykyä kuin luonnetta, nousi tummanpunaruunikko tähtipää korkeammalle tammanomistajien suosiossa. Tulituholaisesta jäi 28 jälkeläistä, joista kaikki kilpailevat ovat osoittautuneet jollakin tasolla monitaitureiksi - kaikki eivät toki kilpaile useassa lajissa, mutta ne jotka tekevät, myös menestyvät. Tulituholainen lopetettiin aktiivisen uran tuomien kulumien ja vaivojen takia 25-vuotiaana.
ii. Tulivoima oli karskin ja jykevän näköinen ori, josta löytyi sisua ja tarmokkuutta lähinnä työn parissa. Käsiteltäessä ori leppoisa kuin lapanen, vaikka sen muhkea ja orimainen olemus antoivatkin olettaa muuta. Tulivoima ei ollut kapasiteetiltaan sieltä parhaimmasta päästä, mutta yritteliäs ori taipui keskinkertaisten liikkeidensä kanssa helppo A -tasolle, jossa se kilpailikin useamman vuoden vaihtelevalla menestyksellä. Esteillä 155cm korkea ruunikko kisasi korkeimmillaan metrin luokissa, sillä se ei ollut jykevyytensä ja ponnekkaan mutta hieman etenemättömän laukkansa vuoksi kaikkein ideaalein estehevonen. Hyppytekniikka orilla oli kyllä kohtalainen, mutta se tapasi myös kuumua esteradoilla herkästi, joka lyhensi herkästi ylöspäin suuntautuvaa laukkaa entisestään. Kenttäkisoissa Tulivoima starttasi muutaman kerran tutustumisluokissa, mutta ne jäivät kokeilukertoihin pitkälti omistajan tahdosta. 8-vuotiaana Tulivoima kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle, ja sen rakenteesta mainittiin hieman raskas tyyppi, vahva, pitkähkö kaula, hyvä tiivis runko, pitkä lautanen ja järeät jalat. Koska Tulivoima ei koskaan ollut mikään kilparatojen kirkkain tähti, jäi sen jalostuskäyttökin melko vähäiseksi. Ori sai kuitenkin 14 jälkeläistä, joista osa vaikutti perineen isältään yritteliästä mutta kipakkaa ratsastettavuutta ja jossain määrin hyppykapasiteettia. Tulivoima ei osoittautunut mitenkään vahvaksi periyttäjäksi, mutta hyvien tammojen kanssa se jätti hyviä suoritushevosia, joskin vaihtelevilla luonteilla. Tulivoima kuoli sydänkohtaukseen ollessaan 27-vuotias.
ie. 158cm punaruunikko Tuhkimo oli lähes koko ikänsä siitostammana ja myöhemmin hoitotätinä muiden tammojen varsoille. Se näytettiin muutamana vuonna nuorten suomenhevosten laatuarvostelutapahtumissa, joissa se sai hyviä pisteitä rakenteestaan ja liikkeistään. 6-vuotiaana ruunikko tamma kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle, ja lausunnossa mainittiin erittäin hyvät tyypit, kevyt, pitkä kaula, pystyhkö lapa, tiivis hyvä runko, pyörä lautanen ja hyväasentoiset jalat. Luonteeltaan Tuhkimo oli nimensä mukaan melkoinen prinsessa, eikä tosiaankaan sillä hyvällä tavalla. Tamman perusilme oli hyvin nyrpeä, ja se tuntui aina olevan turpa rullalla ja korvat luimussa, tehtiin sen kanssa sitten mitä vain. Tuhkimo astutettiin ensimmäisen kerran kantakirjauksen jälkeisenä kesänä, ja tämä huomattiin hyväksi ratkaisuksi - tamma muuttui kiukuttelevasta akasta lempeäksi mammaksi, joka oli varsin tyytyväinen oloneuvoksen toimeensa. Tämä oli toki vain osasyy Tuhkimon siitostamman uran alkuun, sillä se oli hyväsukuinen ja hyvän näköinen hevonen. Tamma tekikin elämänsä aikana yhteensä 8 hienoa varsaa, muutamien välivuosien kanssa. Tammavarsat tulivat paljon emäänsä, kun taas orit perivät selvästi enemmän isäoreiltaan. Kaikki jälkeläiset ovat kuitenkin osoittautuneet laadukkaiksi harrastus- ja kilpakumppaneiksi. Tuhkimo vietti siitosuransa jälkeen leppoisaa seurahevosen elämää, toimien satunnaisesti omistajansa perheen ja sukulaisten lasten talutusratsuna. Tamma kuoli rauhassa kotonaan kunnioitettavassa iässä, 28-vuotiaana.
e. Tamiania oli ylpeä ja oman arvonsa tunteva vaaleanpunarautias tamma, joka oli tyytyväisimmillään päästessään töihin. Isolla tähdellä ja kolmella vuohissukalla varusteltu tamma ei pitänyt vapaapäivistä, ja sen myös huomasi - se keräsi herkästi "pöllöenergiaa" seistessään, ja tamman haastavanpuoleinen luonnekaan ei tosiaankaan helpottunut tyhjänpanttina olemisesta. Säännöllisesti liikkuessaan Tamiania oli sujuvasti käsiteltävä, vaikka edelleenkin ylimääräisestä lääppimisestä ja sähläämisestä hermostuva. Ratsuna tamma oli ehdottomasti parhaimmillaan - sillä oli näyttävät liikkeet, etenkin laukkaa kelpasi esitellä niin esteillä kuin koulussakin, eikä raudikkoa voinut syyttää työmoraalin puutteesta. Tamiania kilpaili menestyksekkäästi pääasiassa este- ja kenttäradoilla, ja nappasipa se itselleen pariinkin otteeseen suomenhevosten estemestaruushopeaa ja kerran kenttämestaruuspronssia parhaimpina vuosinaan. Tammasta tehtiin usein ostotarjouksia ja -pyyntöjä, mutta omistaja piti upean tamman itsellään. Tamiania kantakirjattiin 12-vuotiaana ensimmäiselle palkinnolle, niin kilpailusuoritustensa kuin rakenteensakin ansiosta. Kantakirjauslausunnosta löytyi maininnat: erittäin hyvät tyypit, pitkä, kaareva kaula, loiva lapa, pitkähkö syvä runko, laskeva lautanen, hyväasentoiset etujalat, ja käyriä kintereitä lukuunottamatta myös hyvät takajalat. Sukunsakaan puolesta Tamiania ei ollut lainkaan hassumpi tapaus, ja sen kolme varsaa menivätkin kuin kuumille kiville niiden tullessa myyntiin. Varsoista näkyi potentiaali jo nuorena, ja vanhempina ne ovatkin menestyneet upeasti kilparadoilla eri lajeissa. Tamiania lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 23-vuotiaana.
ei. Talismaani oli nimensä veroinen ori - se oli todellinen monitoimihevonen, joka toimi elämänsä aikana ravurina, tuntihevosena, ratsuna niin este-, kenttä-, kuin koulupuolella, ja myös valjakkohevosena. 151cm, hulmuharjainen tummanpunarautias ori oli ravurina vain kaksi vuotta, mutta ehti tuoda omistajalleen muutaman pennin verran voittoja. Talismaani kuitenkin myytiin lupaavampien orien tieltä, ja se päätyi ratsukoulutettavaksi pienelle ratsastuskoululle. Talismaani oli nöyrä ja kiltti hevonen, joka oppi nopeasti ratsun tehtäviin, ja se nousi nopeasti tuntilaisten suosikiksi. Omistaja kuitenkin näki hevosessa potentiaalia vaativampiinkin hommiin kuin kentän kiertämiseen, joten hevosta alettiin vuokraamaan eräälle taitavalle tuntilaiselle, jonka kanssa Talismaani pääsikin näyttämään taitonsa eri lajien kilpailuissa. Kovin vaativissa luokissa ori ei kilpaillut, mutta se taituroi itsensä sujuvasti heB/90cm/tuttari luokissa usein palkinnoille asti. Vuosien jälkeen Talismaani myytiin virallisesti pitkäaikaselle vuokraajalleen, ja tämän jälkeen kaksikko teki vielä uuden aluevaltauksen valjakon parissa. Talismaanin nöyrä luonne, herkkä ja hyvä ajettavuus ja tarkkuus tekivät siitä yhtä näppärän valjakkohevosen, kuin ratsunkin. Kisauransa jälkeen, 18-vuotiaana, Talismaanilla astutettiin neljä tammaa, jotka kaikki varsoivat korrektirakenteisia varsoja. Talismaani itse oli melko matalajalkainen ja pitkärunkoinen, mutta muutoin rakenteeltaan kelvollinen ja jalka-asennoiltaan erinomainen tapaus. Ori ei kuitenkaan osoittautunut kovin vahvaksi periyttäjäksi, ja kantakirjaamattomuutensa takia sille ei ollut sen suurempaa kysyntää kuin tarjontaakaan muille tammanomistajille. Niimpä Talismaani sai viettää eläkevuotensa rauhassa ja rennosti omistajansa kanssa humputellen, kunnes se menehtyi 27-vuotiaana.
ei. Totinen Tyrmi oli vauhdikas ja eläväinen 158cm korkea vaaleanrautias, joka oli aina menossa. Tammalla kisattiin menestyksekkäästi pääosin esteratsastusta 110cm luokissa. Muutamissa kenttäkisoissakin Nanna käytettiin, mutta niistä ja menestyksestä luovuttiin, kun sijoitushaaveet kaatuivat koulukokeeseen - nipin napin helppo B -tasoinen tamma ei tosiaankaan ollut kouluratsu sielultaan, eikä sen keskittymiskyky riittänyt tasaisiin tai edes puhtaisiin ratoihin. Esteratsuna Tyrmi sen sijaan oli mitä mainioin; se oli erittäin nopea ja tarkka jaloistaan, kääntyi vaikka pennin päällä, ja hyppäsi jokaisen erikoisesteenkin, joka sen eteen vain osui. Pitkän kilpauransa aikana tamma ehti kiertää kolmella eri omistajalla, ennen kuin se päätyi neljännelle ja viimeiselle omistajalleen. Uuteen kotiin päästyään Tyrmi kantakirjattiin melko pian, kolmas palkinto ja melko hyvät rakennepisteet (hyvät tyypit, lyhyehkö kaula, loiva lapa, syvä tiivis runko, pyöreä lautanen, ej melko hyväasentoiset lyhyitä vuohisia lukuunottamatta, tj käyrät kintereet ja vennohkot vuohiset). Kantakirjauksen jälkeen Tyrmillä kilpailtiin vielä muutama vuosi, aina 18-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se siirtyi harraste- ja siitoskäyttöön. Tamma oli varsonut kerran aikaisemmin nuoruudessaan, joten sitä uskallettiin yrittää saada vielä tiineksi vanhoilla päivillään. Se tiinehtyikin muutaman yrityksen jälkeen, ja varsoi kauniin tammavarsan, joka osoittautui laadukkaammaksi kuin odotettiin, ja se päätettiin myydä tavoitteellisempaan kotiin. Tyrmi sai viettää toisen ja viimeisen varsansa vieroituksen jälkeen rauhallista seurahevosen elämää, satunnaisesti maastoillen omistajansa kanssa. Tamma jouduttiin lopettamaan pahan jalan murtuman takia 22-vuotiaana.
Jälkeläiset
|
s. 28.01.2016 o. Turmeltajan Tuliturmio, i. Titaaniturma s. 20.03.2016 o. Turmeltajan Rovioruoja, i. Veljesviha s. 19.07.2016 o. Turmeltajan Vintasmia, i. Synkmetsän Vinntami |
s. 05.11.2016 t. Turmeltajan Kekrikaski, i. Tervapiru s. 20.04.2017 t. Turmeltajan Kajokasmia, i. Luuvitonen |
Kilpailukalenteri
29.02.2016 - VSN - VSN - tuomarinäyttely, tuom. taffel - RCH, 36p
10.03.2016 - Kärmeniemi - NJ - suomenhevostammat, päätuom. Jannica - irtoSERT
31.07.2016 - Március - NJ - suomenhevostammat, pt. Siiri K. - irtoSERT
15.11.2016 - Horisontti - NJ - suomenhevostammat, pt. Kati - MVA-SERT, BIS2
28.09.2017 - Mandelbacke - NJ - suomenhevostammat, päätuom. Lissu T. - MVA-SERT, BIS2
| ERJ | |
| 22.07.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 1/40 | 24.07.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 5/40 |
| 25.07.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 1/40 | 30.07.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 1/40 |
| 11.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 5/50 | 14.08.2016 - ERJ - Wayward Dressage - 100cm - 2/40 |
| 16.08.2016 - ERJ - Wayward Dressage - 100cm - 2/40 | 18.08.2016 - ERJ - Overload - 100cm - 2/30 |
| 18.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 5/50 | 20.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 4/50 |
| 22.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 6/50 | 22.08.2016 - ERJ - Wayward Dressage - 100cm - 2/40 |
| 23.08.2016 - ERJ - Wayward Dressage - 100cm - 1/40 | 24.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 1/50 |
| 29.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 7/50 | 30.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 2/50 |
| 01.08.2016 - ERJ - Március - 100cm - 5/40 | 03.08.2016 - ERJ - Március - 100cm - 4/40 |
| 09.08.2016 - ERJ - Március - 100cm - 5/40 | 10.08.2016 - ERJ - Március - 100cm - 5/40 |
| 11.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 4/30 | 13.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 5/30 |
| 15.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 3/30 | 20.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 5/30 |
| 07.10.2016 - ERJ - Hiprakka - 100cm - 9/100 | 11.10.2016 - ERJ - Iowa - 100cm - 5/30 |
| 15.10.2016 - ERJ - Iowa - 100cm - 4/30 | 16.10.2016 - ERJ - Hiprakka - 100cm - 1/100 |
| 17.10.2016 - ERJ - Hiprakka - 100cm - 7/100 | 21.10.2016 - ERJ - Metsovaara - 100cm - 3/40 |
| 25.10.2016 - ERJ - Metsovaara - 100cm - 3/40 | 28.10.2016 - ERJ - Iowa - 100cm - 5/30 |
| 21.10.2016 - ERJ - Satumaja - 100cm - 1/30 | 22.10.2016 - ERJ - Satumaja - 100cm - 4/30 |
| 26.10.2016 - ERJ - Satumaja - 100cm - 4/30 | 29.11.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 1/30 |
| 30.11.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 5/30 | 04.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 4/30 |
| 06.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 1/30 | 07.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 5/30 |
| 09.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 100cm - 3/30 | |
| KERJ | |
| 22.04.2016 - KERJ - Satulinna - helppo - 1/30 | 06.05.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 4/30 |
| 09.05.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/30 | 11.05.2016 - KERJ - Metsovaara - helppo - 4/22 |
| 20.05.2016 - KERJ - Metsovaara - helppo - 1/22 | 26.05.2016 - KERJ - Metsovaara - helppo - 5/40 |
| 01.08.2016 - KERJ - Ros Cirein - helppo - 2/40 | 08.08.2016 - KERJ - Ros Cirein - helppo - 4/40 |
| 14.08.2016 - KERJ - Ros Cirein - helppo - 4/40 | 18.08.2016 - KERJ - Ros Cirein - helppo - 1/40 |
| 22.08.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 5/30 | 24.08.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 2/30 |
| 30.08.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/30 | 09.09.2016 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 5/40 |
| 10.09.2016 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 3/40 | 18.10.2016 - KERJ - Pirunkorpi - helppo - 2/40 |
| 30.10.2016 - KERJ - Pirunkorpi - helppo - 6/40 | 02.11.2016 - KERJ - Pirunkorpi - helppo - 4/40 |
| 03.11.2016 - KERJ - Pirunkorpi - helppo - 6/40 | 02.11.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 2/30 |
| 04.11.2016 - KERJ - Wyrda Horses - helppo - 4/30 | 07.11.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 2/30 |
| 16.11.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/30 | 18.11.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/30 |
| 06.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/30 | 06.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/24 |
| 25.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/24 | 02.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - helppo - 3/33 |
| 15.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/40 | 16.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/40 |
| 21.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 2/40 | 04.01.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 2/30 |
| 10.01.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/30 | 18.01.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/30 |
| 04.01.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 2/28 | 07.01.2017 - KERJ - Littleness - helppo - 4/30 |
| 11.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 1/30 | 13.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 1/30 |
| 14.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 2/30 | 15.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 4/30 |
| 16.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 3/30 | 02.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 2/30 |
| 05.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/30 | 03.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 1/30 |
| 05.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/30 | 09.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/30 |
| VSR | |
| 30.04.2016 - VSR-CUP - esteratsastus - 90cm - 7/80 | 31.05.2016 - VSR-CUP - esteratsastus - 90cm - 1/73 |
| 30.06.2016 - VSR-CUP - esteratsastus - 90cm - 5/106 | 31.08.2017 - VSR-CUP - esteratsastus - 100cm - 6/46 |
Päiväkirja & valmennukset
19.08.2017 Suomenhevosten valmennusviikonloppu - maastoestevalmennus, valmensi Jannica
Valmennusryhmä isommille maastoesteille oli tehnyt jo itsenäiset verryttelyt kentällä saapuessani paikalle ja vein ratsukot maastoesteradan alkuun, jossa he saivat pellolla tehdä vielä muutamia harjoituksia ja tarkastin hokit. Tehtyään aikansa ravissa ja laukassa verrytellen ympyröitä, kahdeksikkoa ja taivuttelua kontrollista alkoivat hevoset vaikuttaa vertyneiltä ja siirryimme esteille. Aloitimme pienillä esteillä, joita maastoradan alusta löytyi kahden tukin verran, joista toinen sijaitsi ylämäkeen ja tarjosi hieman haastetta ylitykseen. Näiden jälkeen siirryttiin heti maksimikorkeudessa oleville esteille, josta ensimmäisenä tulivat sarjana kaksi risuestettä, vesitehtävä sekä maahauta. Näiden jälkeen tuli monelle radan kammotus: hämähäkkieste, jonka jalat kohosivat useimpien ratsastajien yhteisen korkeuden ylle. Näiden jälkeen hypättiin vielä matala perusamme ankkoineen sekä tynnyri, jonka korkeus hipoi maksimi metriä tällä ryhmällä. Täältä jatkettiin vielä kohti viimeisiä esteitä radalla, näistä ensimmäisenä kukkaistutuksin koristeltu kanervameri ja sininen kummituslaine, joka oli saanut nimensä sinisen laine-esteen molemmin puolin seisovia hevosen kokoisia valkoisia kummitushahmoja. Tämäkin este aiheutti yleensä ongelmia monilla ratsukoilla, joten jännityksellä jäimme seuraamaan miten kävisi tämän ryhmän kohdalla. Kuulemani mukaan muutamilla saattaisi myös olla ongelmia veteen menossa vieraassa paikassa, mikä oli yleistä jopa isompien tasojen hevosilla.
Vauhdikas Tasmia pääsi oikeuksiinsa yhteistyöhaluisen alkuverkan jälkeen saapuessamme radalle. Ensimmäiset helpot esteet tamma ylitti hyvin, vaikka vaatikin paljon valmistelua uusille esteille ja ratsastamista esteiden väliin. Innokas tamma ylitti myös radan vaikeimmat esteet helposti, vaikka se tuntuikin välillä ajattelevan mitä kummalluuksia oli radalle koottuna, sillä vauhti selkeästi hidastui ennen oudon näköisiä esteitä loppua kohden tultaessa. Vesieste tuntui olevan Tasmian mieleen ja se olikin ainoa ryhmän hevosista, joka meni epäröimättä vesiesteelle ja hyppäsi vieläpä rohkeasti sen jälkeen tulleen tukkiesteen.
20.09.2017 Sänkkärireenit
Muutamien lähipeltojen omistajat ovat antaneet jo aikaa sitten luvat käyttää peltojaan talvisin, kun lunta on satanut riittävästi. Tänä vuonna muistin viimein kysyä myös lupaa sänkipellon käyttöön, ja se liikenikin helposti ystävällisiltä ja tutuilta naapureilta. Kuten arvata saattaa, viime aikoina pellot ovat olleet kovassa suosiossa maastoilijoidemme kesken, ja niin ne ovat edelleenkin. Tänään mun oli määrä ratsastaa Tasmia, ja sen kanssa tappeleminen kentällä ei olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa, joten varasin Miran ja Valman seuraksemme sänkkärireippailuun.
Reilun kilometrin matka pellolle sujui rattoisasti ja mukavasti. Otimme pitkät, reippaat ravipätkät ennen määränpäähän saapumista lämmittelyksi, joiden aikana molemmat tammat käyttäytyivät nätisti. Pellolle päästyämme otimme myös ensin alle hieman ravailua ympyröillä, vaikka hevoset olivatkin sitä mieltä, että nyt pitäisi mennä ja kovaa. Tovin päästä ohjasin Tasmian lähemmäs pellon reunaa, odotin että Mira ja Valma pääsivät takavasemmalle ja sitten lähti. Suoran auettua riitti vain kädellä myötäys ja pieni maiskautus, ja täpinöissään oleva Tasmia sinkaisi eteen. Kovan vauhdin huuma sai jälleen kerran kasvoilleni typerän mutta yli-iloisen virneen, ja pian en pystynyt pidättelemään naurua. Tasmia laukkasi pitkin, voimakkain askelin sellaista vauhtia, että Valma jäi heti jälkeen, vaikka sekin tarjosi ilmeisesti melkoisen reipasta vauhtia. Suoran loppu alkoi lähestymään, joten rupesin kääntämään tammaa ison kaaren kautta toiselle, vähemmän suoralle ja hieman ylämäkeen olevalle pätkälle. Kaarteessa Tasmia hidasti omatoimisesti, mutta siitä selvittyään tamma painoi taas kaasua pohjaan. Innosta puhkuvan ja onnessaan juoksevan hevosen kyydissä ollessa tunne on aina huikea, ja meikäläisen hymyvirnuilu sen kuin jatkui. Pian aloin kuitenkin jarruttelemaan ruunikkoa, kun se oli laukannut lähes koko peltokaistaleen ympäri. Tamma jarrutti kiltisti ja jäi tepastelemaan hyvin kuuman oloisena korkeaa ravia puhisten ja puhkuen, ja pian seuraan liittyi samalla tavalla puhiseva ja pörhistelevä Valma. Ohjasimme tammat muutaman käyntiympyrän jälkeen uudestaan suoralle, tällä kertaa vierekkäin, ja otimme uuden spurtin. Tälläkään kertaa tammoja ei tarvinnut hoputtaa, vaan ne sinkaisivat liikkeelle heti, kun saivat luvan. Nyt Valmakin pisti tosissaan kaviota toisen eteen, ja se sinnitteli Tasmian vierellä koko suoran aina kaarteeseen asti. Valma ei ollut ihan yhtä varma itsestään maastossa kulkiessa, vaikka sekin oli kyllä tehnyt komean kenttäuran. Tasmialta sen sijaan ei itsevarmuutta ja rohkeutta puuttunut, joten se paahtoi taas menemään kaarteen turvallisen rajoissa olevaa vauhtia, mutta kovempaa kuin Valma.
Hanattelukierroksien jälkeen erkaannuimme tekemään omat pienet koulutreenit pellolle. Keskityin Tasmian kanssa tekemään lähinnä avotaivutuksia ja väistöjä, sekä peltoenergiaa hyödyntäen ravilisäyksiä. Laukkaympyrätyöskentelyn välissä otimme myös parit reippaammat laukkapätkät itseksemme, joiden jälkeen Tasmia malttoi hienosti taas keskittyä työntekoon. Tunne tamman selässä oli huikea, ruunikko liikkui sellaisilla jousilla ettei ole ennen nähty, se kulki ryhdikkäänä ja innokkaana pyyntöjäni kuunnellen. Kovin pitkää kouluvääntöä emme tehneet, vaan lopettelimme homman vielä rennompaan laukkakierrokseen pellon ympäri, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan kotia kohti. Loppuverryttelyiksi ravasimme kotimatkalla vielä hyvät pätkät rennonletkeää ravia, joka kävi molemmille tammoille paremmin kuin hyvin - pellolla tehtyjen spurttien jälkeen molemmat olivat aika täpinöissään, ja olisivat mielellään menneet vieläkin vauhdikkaammin, kuin mitä pyydettiin.