Susikallion Saita-Peli - kuollut 05.01.2016

05.01.2015 Näin meillä maastoillaan, mites siellä? (kirjoittanut omistaja)

Lämpömittari näytti vajaata kahtakymmentä pakkasastetta, ja aurinkoinen päivä oli mitä mainioin maastolenkkiä varten. Parikymmensenttinen lumikerroskin oli vihdoin ja viimein suvainnut laskeutua (ja jäädä) tänne jumalan selän taakse. Päätin siis nauttia päivästä kaikin siemauksin, eihän sitä tiedä, milloin seuraavan kerran on näin hieno ilma ja sopivasti aikaa vähän pidemmän maastoreissun viettoon. Ja vieläpä ilman satulaa.
Tallipihalle päästyäni hihkuin tallityöntekijää Aleksia avuksi punttaamaan minut innosta puhkuvan ja pörisevän Simban selkään. Olin saanut pakotettua, tai siis, houkuteltua mukaani kaksi vakkariliikuttajaa, Annan ja Miran. Heidän ratsuinaan toimivat mustanpuhuva Humu, sekä suurikokoinen Repsu. Syy, miksi maastoon lähteminen oli muuttunut vähän pakotukseksi, oli se että molemmat joutuivat menemään myöskin ilman satulaa. Anna tosin huokaisi helpotuksesta, kun pyysin häntä ottamaan pyöreäselkäisen ja pehmeät askeleet omaavan Humun, kun taas Mira huokaili lähinnä negatiivisessa mielessä. Hän oli enemmän satulan kanssa kouluvääntöä kentällä maailman tappiin asti -tyyppiä, eikä todellakaan riemastunut joutuessaan isokokoisen Repsun selkään, saatika ilman satulaa ratsastamisesta. Tosin, Repsun hieman vauhdikkaalla ja arvaamattomalla maastokäyttäytymiselläkin saattoi olla vaikutusta asiaan... Joka tapauksessa, sain molemmat taivuteltua seurakseni maastoon mahtavilla suostuttelutaidoillani.

Kaikkien päästyä uljaiden ratsujemme selkään, suuntasimme Turmeltajan pihasta pois vievälle hiekkatielle, joka johti isolle maantielle. Simba ja minä tallustelimme ensimmäisinä, Anna ja Humu meidän perässämme, ja Mira ja Repsu kohelsivat viimeisinä. Alkumatka pitkin lumista tietä sujui leppoisasti rupatellen ja pitkin ohjin kävellen.
Maantielle päästyämme ylitimme sen reippaasti, vaikka autoilijoita ei näkynyt kumpaankaan suuntaan. Jatkoimme metsän reunaa pitkin kulkevalle, isolle polulle, joka oli paksun lumihangen peitossa. Simba hyppelehti hangessa innoissaan, ja Annan ähkimisestä ja rauhoittelevista äännähdyksistä päätellen Humukin oli reippaalla tuulella. Miran ääntelystä päätellen myös Repsulla riitti turhan paljon virtaa. Simbaa ei haitannut yhtään, että se joutui tarpomaan kahta kauheammin kuin takana jo kertaalleen tallatussa hangessa tulevat.

Tovin tarpomisen jälkeen edessä oli oja, jonka toisella puolella pelto jatkui vielä kahden peltopläntin verran. Oja näkyi vain pienenä laskeutumana paksun hangen keskellä, ja muistelin sen olevan melko matala ja kapea oja, eli melko ongelmaton ylitettävä. Takanamme Mira ja Anna seisahtuivat ratsuineen odottamaan, että pääsisimme Simban kanssa ensin ojan yli. Liinakko ei epäröinyt hetkeäkään, kun hoputin sen kohti syventymää, vaan lähti tarpomaan yhtä tarmokkaasti eteenpäin kuin aiemminkin. Simba astui ensimmäiset askeleet ojan pohjaa kohti, ja tunsin kun lämmin selkä katosi altani.
Seuraavaksi löysin itseni ojanpohjalta, yli metrin matalemmalta kuin muut, ja ilman hevosta. Simba pällisteli kauempaa minua samalla kun Anna ja Mira olivat kuolla nauruun. Käkätyspuuskasta avittamana Repsu päätti seisoskelleen tarpeeksi kauan paikallaan, ja loikkasi valtavan pupuloikan eteenpäin ja ojan yli. Mira humpsahti seurakseni ojan pohjalle, ja yritimme kammeta itsemme ylös hangesta. Annan naurukohtaus vain vauhdittui, ja meinasi luisua alas selästä sen seurauksena. Hän kuitenkin alkoi tokenemaan, ja tarpoi Humun kanssa nätisti ja rauhallisesti ojan yli, ja kävi ottamassa Simban ja Repsun kiinni. Myös minä ja Anna saimme itsemme pois ojasta, ja ryhdyimme pähkäilemään, että miten hitossa me pääsisimme takaisin selkään. Päädyin punttaamaan Miran Repsun kyytiin, sillä hänellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä selkään ilman apuja. Minä yritin kiipeillä jokaisella mahdollisella tavalla Simban kyytiin, joka tuijotti minua kummissaan. Lopulta päädyin yrittämään temppua, jonka olin viimeksi tehnyt joskus kakarana ratsastusleirillä... Pyysin Annaa pitämään Simbaa kiinni, ja taapersin sen taakse, parin metrin päähän. Lähdin juoksemaan - tai siis pomppimaan - vauhtia, ja pomppasin tyylikkäästi liinakon persauksen kautta selkään. Kumautin tosin nenäni orin kaulaan, mutta näin muuten temppu sujui huomattavasti paremmin kuin mitä odotin.

Kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, ratsastimme viimeiselle peltokaistaleelle (toisen ojan ylitys sujui nätisti ilman hankisukelluksia), ja valmistauduimme laukkapätkään. Repsu selvästi aavisti mitä oli vuorossa, ja se alkoi jo hyppimään takajaloilleen malttamattomana. Simba ja Humu seisoivat vain vähän rauhattomina paikoillaan, kunnes annoimme oreille luvan lähteä liikkeelle. Pitkäjalkainen Repsu singahti eteenpäin kuin tykinkuula konsanaan, ja me jäimme Simban ja Humun kanssa taakse rauhallisemmassa vauhdissa. Kuulin Miran rääkyvän raudikon selässä, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Vilkaisimme Annan kanssa toisiamme ja purskahdimme riemukkaaseen räkätykseen. Tätä parempaa fiilistä tuskin onkaan - peltohankilaukkaa upeana päivänä hienojen, pörröisten suomenhevosten kanssa! Harmiksemme (koska olenhan maailman ihanin työnantaja) Mira sai roikuttua Repsun vauhtikohtauksen ajan orin kyydissä, ja sai sen myös takaisin hallintaan. Hän hidasti ja odotti, että pääsimme omien ratsujemme kanssa kohdille, ja lähti sitten laukalla mukaamme. Hevoset pursusivat intoa ja riemua, vaikka puuskutuksen määrä olikin huimaava. Pellon päädyn lähetessä siirsimme ratsumme raviin ja hetken päästä käyntiin, ja jäimme vielä pyörimään pellolle vähän itsenäisemmin. Tovin pyörimisen jälkeen suuntasimme takaisin polulle, ja naureskelimme mielenkiintoiselle maastolenkille hevosten pärskiessä tyytyväisinä.

Kouluvalmennus 15.02.2015, valmentajana Sofia W. @

Simba päätti tänään pitää oikein viimeisen päälle havainnollistavan esityksen siitä, miten rasittavia ihanat ja lempeät suomenhevosetkin voivat toisinaan olla. Jo taluttaessasi oria maneesiin se steppaili puolelta toiselle ja nakkeli levottomasti niskojaan. Ratsaille nousun aikanakaan Simbaa ei kiinnostanut yhtään pysytellä nätisti paikoillaan, joten odotukseni valmennuksenne onnistumisesta eivät suoraan sanottuna olleet järin korkealla.
Vielä alkuverryttelyissä Simba pysytteli roolissaan kiukuttelevana, patalaiskana kakarana jolle näytti olevan turha edes yrittää takoa järkeä päähän. Jo voltteja tehdessä ori pisti sen verran kuolainta vastaan, että pysähdykset ja peruutukset jätimme suosiolla seuraavaan kertaan. Alkaessanne työstää temponvaihteluita tuli kuitenkin ihan toinen ääni kelloon! Päästessään vähän ravailemaan ja ennen kaikkea laukkailemaan alkoi motivaatiota löytyä muihinkin treenattaviin asioihin.

Alkuverryttelyt tulivat siis päätökseensä suotuisissa merkeissä, ja tästä asetelmasta oli mukava siirtyä päivän varsinaiseen ohjelmaan. Punaisena lankana oli käydä yleisesti läpi sitä sun tätä, mitä Vaativa B –tasoisen kouluhevosen osaamisalueeseen kuuluu kiinnittäen erityishuomiota niihin osa-alueisiin, joissa huomaisin eniten parantamisen varaa.
Simban pahin känkkäränkkämieli oli jo laantunut, mutta kootessasi sitä ori hankasi vielä jonkin verran vastaan vaikka ajoit sitä hyvin eteen pohkeilla ja istunnalla ennen kuin rajoitit eteenpäinliikettä. Simba kulki miten sattuu epätahdissa lyhyin askelin ja aluksi meinasin kuitata sen vain kiukkupäivän piikkiin. Huomasin kuitenkin melko pian, että tämä ei johtunut niinkään kapinamielialasta kuin siitä, että pidit kädelläsi liikaa vastaan, jolloin ratsun eteenpäinpyrkimys luonnollisesti heikkeni.

Avotaivutuksissa kokoaminen näytti jo huomattavasti paremmalta, mutta muistathan huolehtia jatkossa ulko-ohjalla, ettei Simba pääse poikittamaan liikaa. Käyntivauhdissa tämä vielä sujui, mutta ravissa taivutusta tehdessänne asia pääsi selvästi unohtumaan. Istuntasi oli hyvä. Sulkutaivutus luonnistui kaikissa askellajeissa muuten hyvin, mutta sinun tulisi vaatia Simbaa poikittamaan hieman enemmän koska se on kuitenkin vaativan tason hevonen. Siirtyminen peruutuksesta laukkaan oli Simban mielestä ehdottomasti valmennuksen ikävystyttävin juttu! Tai ainakin se peruuttamisosuus johon ori ei meinannut suostua sitten millään – laukkaan syöksähtäminen sen sijaan sujui oikein reippaasti ja oppikirjamaisesti. Laukanvaihdot askeleessa onnistuivat tosi kauniisti, ja niiden tuoman onnistumisen kokemuksen myötä olikin luontevaa siirtyä loppuverryttelyihin.

Kouluvalmennus 20.01.2015, valmentajana Oona

Aloitimme valmennuksen reippaasti ravissa tekemällä uralla väistöjä. Simba oli laiskalla päällä ja liikkui matelevasti, vaikka dookie käytti pohkeita aktiivisesti. Raipan avustuksella saatiin vauhtia hiukan lisättyä, vaikka parantamista löytyikin. Väistöt sujuivat kuitenkin hyvin, mutta välillä vauhti lähti hiipumaan. Jouduin huomauttamaan usein vauhdista, sillä se halusi koko ajan hiipua, jolloin liikkeet muuttuivat mataliksi ja ratsukko näytti enemmän ryömivältä karvakasalta, kuin kilparatsukolta. Laukkaa siirryttiin työstämään pääty-ympyrälle ja vihdoin ori lähti kunnolla käyntiin. Laukka oli reipasta ja sitä pystyi työstämään hyvin. Ympyrällä haettiin vuoronperään lyhyttä ja pitkää laukkaa. Puolet ympyrästä mentiin lyhyttä laukkaa ja puolet normaalia, jonka jälkeen puolet mentiin pidempää laukkaa ja puolet normaalia. Simba otti ratsastajan avut hyvin vastaan ja muokkasi laukkaansa hienosti. Oikeaan kierrokseen laukka oli huomattavasti parempaa, mutta vasemmassakaan puolessa ei ollut paljoa huomautettavaa asiaa. Siirryimme työskentelemään takaisin väistöihin, jotka nyt sujuivat paremmin ja sain kehua useaan otteeseen ratsukkoa. Loppuverryttelyt olivat kevyet ja niissä haettiin vain tasaista kuolaintuntumaa sekä nopeaa reaktiota. Parin kierroksen jälkeen ratsukko siirtyi kävelemään pitkin ohjin.

Kouluvalmennus 15.01.2015, valmentajana Oona

Tuttua ratsukkoa valmentamassa, joten pääsimme heti aloittamaan. Kysäisin nopeasti, miten ori oli kulkenut, minkä jälkeen aloitimme. Tarkoituksena oli tulla pituushalkaisijaa ravissa ja pysähtyä I-kirjaimessa. Simba ravasi yllättävän energisestä, jota pystyi hyvin työstämään. Pysähdykset eivät osuneet millään paikoilleen, sillä ori jatkoi aina käynnissä ja pysähtyi vasta useamman askeleen jälkeen. Lisäsin tehtävään vähän ennen I:tä voltin, jolla dookie hakisi Simban kuulolle ja hidastaisi ravia hiukan. Volttien lisäyksen jälkeen pysähtymiset alkoivat pikkuhiljaan sujumaan paremmin. Pariin otteeseen tehtävä tultiin myös ilman voltteja ja pysähdykset onnistuivat tuolloinkin. Käskin ratsastajaa ottamaan hiukan laukkaa, jonka jälkeen alettiin tekemään pituushalkaisijalla käynnin kautta laukanvaihtoja. Simba oli jo terävöitynyt ja siirtyi heti ensi yrittämällä käyntiin ja vaihtoi laukan hienosti. Kehuin heti paria ja käskin dookieta taputtaa oria kaulalle. Tehtävää tultiin molemmilta puolilta, jolloin vaihto tehtiin niin oikeasta kuin vasemmasta laukasta. Laukanvaihdot jätettiin pian pois ja siirryimme uralle tekemään loppuverryttelyjä. Dookie ratsasti vapaasti kaarroksia ja ympyröitä, joilla haki Simbaan pyöreäksi ja notkeaksi. Pian ratsukko siirtyi kävelemään.

Kouluvalmennus 05.01.2015, valmentajana Oona

Kaunis liinaharjainen suomenhevosori talutettiin maneesiin ja ratsastaja nousi tämän selkään. Vaihdoin pari sanaa ratsastajan kanssa hevosesta, sekä heikkouksista ja muista treenaukseen vaikuttavista asioita. Alkukäyntien jälkeen pyysin dookieta keräämään ohjat käsiin ja tulemaan pääty-ympyrälle kävelemään. Aloitimme valmennuksen tekemällä pääty-ympyrää ja väistättämällä takaosaa hieman ulospäin. Simba käveli laiskaa käyntiä ja ratsastaja joutui ajamaan sitä koko ajan eteenpäin. Käskin käyttää raippaa kerran, mikäli pohje ei menisi läpi. Parin pienen näpäytyksen jälkeen oriin tuli hiukan vauhtia enemmän ja takaosan väistäminen lähti onnistumaan paremmin. Siirryimme raville ja jatkoimme pääty-ympyrällä työskentelyä, mutta väistäminen jätettiin pois ja aloimme taivuttamaan päätä ulospäin. Simba lähti heti valumaan ulos, joten käskin dookien kääntyä itse selvemmin sisälle päin. Pikku hiljaa, ympyrä toisensa jälkeen alkoi pyöreyttä tulla sopivasti. Kun ympyrä oli täysin pyöreä, käskin ratsukon jatkaa uraa pitkin. Ravissa jatkettiin uraa pitkin, tekemällä pitkillä sivuilla avotaivutusta. Simba oli saanut jo vähän moottoreihin vauhtia ja avotaivutukset olivat alusta asti siistejä.

Ravista vaihdettiin laukkaan ja ratsukko sai ottaa aluksi itsenäistä laukkaa. Ori laukkasi lennokkaasti ja energisesti, josta pystyimme hyvin alkaa työstämään askelpituutta. Aloitimme aluksi kokoamalla laukkaa lyhyillä sivuilla ja tekemällä kymmenen metrin voltit päätyihin. Pitkillä sivuilla mentiin normaalia laukkaa. Simba ei aluksi koonnut laukkaansa yhtään, vaan veteli samanlaista pitkää laukkaa kuin normaalistikin. Ratsastaja joutui tekemään melko voimakkaita pidätteitä, ennen kuin viesti meni nuppiin ja jotain muutosta tapahtui. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen lopetimme kokoamisen ja siirryimme vuorostaan lisäämään. Lisäyksiin otettiin haastetta aavistuksen lisää. Tarkoitus oli tulla lävistäjiä, joilla lisätä laukkaa ja lävistäjän päädyssä siirtyä suoraan käyntiin. Ensimmäisellä yrittämällä otettiin useampi raviaskel, mutta jo seuraavalla yrityksellä tehtävä onnistui. Simba kuunteli hyvin ja teki useita erinomaisia suorituksia, joihin pystyimme hyvin lopettamaan. Loppuverryttelyt ratsukko sai mennä itsenäisesti ja korjasin vain pahimpia virheitä. Ori liikkui rennon letkeästi ja kulki hienosti omalla moottorilla, mitä ei alkuvalmennuksessa oltu pahemmin nähty.

Kouluvalmennus 10.11.2014, valmentajana Miila H.

Olin aikaisemmin viikolla käynyt valmentamassa Dookieta ja hänen shireoriaan, joten paikka oli jo entuudestaan tuttu, tällä kertaa hevonen vain vaihtuu. Hienon ilman takia päätettiin yhdessä ratsastajan kanssa pitää valmennus juuri lanatulla kentällä. Dookien ratsuna toimi tänään Simba, 9-vuotias suomenhevonen, jolla omistajansa mielestä on ADHD. Tämä ylipursuava innokkuus paljastui jo heti orin nähdessäni, se tuntui olevan aivan intopiukassa Dookien noustessa selkään.

Alkuverryttelyssä tämä fiilis kuitenkin katosi ja liikkuminen vaikutti erittäin tahmealta. Otin aika nopeasti päätösvallan ja käskin ratsastajaa tekemään paljon taivutuksia, siirtymisiä ja muuntelemaan orin tempoa. Kymmenen minuutin jälkeen Simba liikkui jo huomattavasti paremmin ja Dookiellakin näytti olevan helpompaa selässä. Ravissa ratsukko teki avo- ja sulkutaivutuksia uralla, Simba liikkui minuutti minuutilta sujuvammin ja tahmeus oli tipotiessään. Taivutuksissa ratsastaja sai olla tarkkana, koska ori valahti välillä vähän liian alas ja sitä kautta taivutus kärsi. Neuvojeni avulla asia saatiin korjattua ja onnistuneiden taivutusten jälkeen otettiin vähän ravilisäyksiä. Simba liikkui hyvin eteen, pidensi hienosti askeltaan eikä vauhtikaan kiihtynyt alkuspurttien jälkeen liikaa.

Ratsukko sai käskyn siirtyä laukkaan ja ympyrän avulla kokosimme Simban laukkaa. Aluksi oli havaittavissa pientä haparointia, mutta loppua kohden Simba kantoi itsensä hienosti ja laukka parani. Simballa oli selvästi aika matala ja maassa kiinni oleva laukka, mutta kokoamisharjoituksen jälkeen ori polki paremmin alle ja laatu oli parempaa. Ratsukko sai siirtyä laukanvaihtoihin, jotka suoritettiin perinteisesti kahdeksikolla ja laukka vaihdettiin aina suunnanvaihdoksen yhteydessä. Muistutin hyvästä suoristamisesta ja selvistä avuista. Saatiin hyviä vaihtoja ja Simba työskenteli keskittyneesti. Hyvien vaihtojen jälkeen ratsukko sai jatkaa rennommassa ravissa ja jätin heidät hetken päästä loppuverryttelemään itsenäisesti.

Kouluvalmennus 25.10.2014, valmentajana Lissu T.

Suomenhevonen, ihanaa! Saapuessani kentän laidalle dookie oli juuri aloittelemassa alkuverryttelyjä Simba-orinsa kanssa. Raudikko sai minussa aikaan heti suuren hymyn ja kotoisan olon, sillä hevonen kiukutteli kuin uhmaikäinen kakara tehden kaiken tasan päinvastoin, kuin mitä ratsastajansa pyysi. Kulmiin ratsastaminen oli vitsi, hevonen kulki banaanimutkalla kun piti mennä suoraan, taivutusta pyydettäessä Simba oli suora kuin ratakisko, liikkuminen oli tahmeaa ja askeleet maahan sidottuja. dookie jupisi jotain orin huonosta päivästä, mutta minua ei paljoa haitannut – tuollaisista yhteistyökyvyn airueista minulla on kokemusta kolmen ihmisen edestä.
Verryttelyistä lähtien Simba laitettiin tekemään paljon voltteja, täyskaartoja, kolmikaarisia kiemuraura sekä siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä. Vaikkei oria tuntunut kiinnostavan ollenkaan, dookien jämäkkä asenne ja määrätietoiset avut pakottivat hevosen tekemään töitä. Pikku hiljaa raudikko asettui, taipui ja suoristui, askeleet muuttuivat tahdikkaammiksi ja reippaammiksi ja hevonen kantoi itsensä paremmin. Ilme tosin ei parantunut, mutta se ei kiinnostanut minua tai dookieta.

Keskikäynti – lisätty käynti – keskikäynti, siitä harjoituslaukkaa ja kohta keskilaukkaa. Harjoitusravi – keskiravi – harjoitusravi – lisätty ravi, keskiravi – koottu ravi – keskiravi. Keskikäynti – harjoituslaukka – koottu laukka.. Treenin pääpaino oli tosiaan siirtymisissä, ja niitä hinkattiinkin oikein antaumuksella. Väliin tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa sekä käännöksiä takaosan ympäri, jotka kaikki sujuivat moitteetta, joskin vähän hitaanpuoleisesti, kunhan toistoja tuli tarpeeksi monta. Simban menohalut olivat pakkasen puolella ja kiinnostus lähestyvässä ruoka-ajassa, mutta dookie sai määrätietoisuudellaan (motkottamiseni suosiollisella avustuksella) ratsustaan irti komeaa liikettä. Simban ravi ei selkeästikään ollut helpoimmasta päästä istua, joten hatunnosto dookielle, joka piti takamuksensa satulassa ja tasapainonsa kunnossa. Valmennuksen edetessä Simban liike parani koko ajan; etuosa keveni, takaosa työnsi paremmin alle, askeleista tuli elastisemmat, yliastunta oli hyvin. Erityisen komeita olivat orin laukkasiirtymät, joita mieleni teki teettää koko ajan vielä yksi lisää vain saadakseni ihailla hevosen liikkumista.

Väliin tehdyissä pohkeenväistöissä ja käännöksissä takaosan ympäri ori tosiaan reagoi hieman hitaasti, liikkui usein pohkeen takana eikä suorittanut tehtäviä tarpeeksi ripeästi. Periaatteessa liikkeet olivat teknisesti korrekteja, mutta ne jättivät valmentajalle paljon mussutettavaa, eikä ratsastajakaan ollut tyytyväinen. Siirtymätyöskentelyssä Simbasta saatiin paljon enemmän irti, enkä voi kuin kehua ratsukkoa siltä osin. Loppuverryttelyt dookie sai tehdä itsenäisesti, ja lupasin lähettää laskun kanssa joitakin treenivinkkejä yhteistyöhaluttomien päivien varalle; niitä on omien konien kanssa kertynyt..

Kouluvalmennus 10.10.2015, valmentajana sippe

Simballe ja Dookielle olisi tänään luvassa lumiukko-tehtävää ja vastalaukkaa. Saapuessani kentälle oli ratsukko jo alkuverkannut, joten pääsimmekin suoraan itse tehtäviin. Aluksi aloitimme ihan vain ravaamalla ja väistättämällä hieman pääty-ympyrällä hakien ravin oikeaa vauhtia ja rytmiä, ja Simba joutuikin keskittymään jalkojensa nosteluun kuraisella ja raskaalla kentällä oiken urakalla. Ympyröiden jälkeen aloimme tehdä lumiukon muotoista tehtävää, joka ratsukon tuli tulla kokonaan vastalaukalla. Aluksi Simba oli niin innoissaan laukasta, että vaihtoi vauhdin huumassaan laukan aina oikeaksi. Lopulta Dookie sai oriin keskittymään, ja viimeisillä ympyröillä Simba esitti oikein hienoa vastalaukkaa. Hyvin sujuneen tehtävän jälkeen annoin hikiselle ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttely, ja annoin niiden aikana Dookielle vielä tiivistetyn ja rakentavan palautteen valmennuksen kulusta.

Kouluvalmennus 05.09.2014, valmentajana krista~

Dookie ravaili Simban kanssa alkuverkkoja saavuttuani kentälle. Simba yritti parhaansa mukaan luistaa töistä siirtymällä kokoajan käyntiin, mutta dookien päättäväisyyden kanssa orii alkoi liikkua omalla moottorilla. Valmennus aloitettiin ravissa kaarevista teistä, kolmikaarinen kiemuraura jonka jokaisen kaaren kohdalla piti ottaa kolme askelta käyntiä. Ori vastusteli välillä ohjastuntumaa, mutta kun ori alkoi vetrymään alkoi myös hakeutua oikeanlainen muoto. Otettiin vielä ravissa hieman pohkeenvaistöjä, jotka onnistui hienosti. Laukassa työstettiin enimmäkseen taipuisuutta sekä kuuliaisuutta. Kuuliaisuutta testattiin tekemällä seis joissakin kohdissa ja Simbahan olikin loistavasti kuulolla. Dookie taivutteli oria ympyröillä sekä kaarevilla urilla. Otettiin lopuksi vielä vähän ravitehtäviä kuten lisäyksiä ja kokoamisia. Dookie sai oriin koottua hienosti sekä lisäykset olivat erittäin upean näköisiä. Loppuun ratsukko ravasi vielä hetken aikaa eteen-alas ravia ja kävelivät itsenäisesti loppukäynnit maastossa.

Kouluvalmennus 20.08.2014, valmentajana Bertta

Rautias liinaharjainen suomenhevosori Simba asteli terhakkana maneesin kaviouraa pitkin koko tilaa ympäri, kun saavuin maneesiin valmentamaan tätä virkeätä, mutta dookien sanoin hieman alkutahmeaa oria ja ratsastajaansa, joka tietysti oli dookie. Päätin teettää tällä kertaa ratsukolla ihan vain perusjuttuja, jotta Simba olisi hyvin dookien kuulolla ja se olisi vetreä sekä taipuisa taivutteluiden johdosta. Vielä noin vartin pituiset alkulämmittelyt, muutama laukkakierros ja töitä ahertamaan! Aluksi käskin dookien ja ihanan reippaan oloisen Simban ottaa parit käyntipysähdykset, jonka jälkeen myös ravipysähdykset ja samalla hieman taivutella oria ympyröillä ja muilla harjoituksilla, esimerkiksi avo- ja sulkutaivutuksilla. Kehuin ratsukon hyvän näköistä menoa rutkasti ja huomautin dookielle, että hänen pitäisi levittää kättänsä hiukan enemmän sisällepäin, jotta Simba tajuaisi paremmin, mitä kuski tarkoittaa. Valmennuksen loppupuolella ratsukko ravaili vielä vähän suunnilleen kentän keskiosassa, kahdeksikolla. Näin hevonen taipuisi parhaiten ja saisi vähän enemmän tekemistä, kun vain kentän kiertämistä! Siirtymisiäkin dookie ja Simba tekivät, jotka onnistuivat ihan hyvin ja niitä tehtiin siis jokaisessa hevosen askellajissa. Laukassa Simba ei vain oikein huomioinut dookien antamia ohjeita, eikä varsinkaan pidätteitä raviin ja jopa käyntiinkin siirtyessä. Laukanvaihtojenkin kertausta tehtiin vähän ennen kuin ratsukko alkoi ravailemaan loppuraveja ja kävelemään loppukäyntejä Simban hengityksen tasaamiseksi. Laukanvaihtojakin tehtiin siis kahdeksikolla kentän keskiosassa, ja niissähän Simba vasta innostuikin eikä välittänyt melkein ollenkaan ratsastajansa pidätysyrityksistä!