Rohkean Kiukunpuuska - kuollut 11.07.2017

15.09.2016 Temppu-Kiukku (kirjoitti Salazar)

Olin sopinut dookien kanssa, että vapaapäiväni kunniaksi tulisin vierailulle Turmeltajaan ja siellä viihdyttäisin yhtä tallin suokkitammoista, sillä kun oli lähiaikoina ollut vaikeaa oman, jurottavan itsensä kanssa. Tänään pistettäisiin tamman töppösiin liikettä ja kiskottaisiin se kentälle pitämään hauskaa vaikka sitten väkipakolla, nimittäin agilityn muodossa! Ensitöikseni selvitin minne laitumelle Kiukku oli sijoitettu ja sitten kiikutin luimistelevan mutapossun tallin uumeniin, jossa iskin sen kahdella narulla kiinni käytävälle ja annoin kumisuan laulaa. Ruunikko yritti esittää niin kauhean uhmakasta paukuttaessaan takajalallaan sementtilattiaa. Kuittasin hölmöilyt nauramalla ja pistin tamman valmiiksi agilitya varten. Kentällä päästin sen hetkeksi irti tarkistettuani ensin, että portti oli kiinni ja aloin sitten asetella esteitä paikoilleen. Asetellessani pujoteltavia tötteröitä keskihalkaisijalle seurasin välillä suokkitamman toimia. Se oli mennyt nököttämään kentän minusta kauimmaiseen nurkkaan, peppu kentän keskustaa päin käännettynä. Saatuani härpäkkeet kentälle marssin Kiukun luokse, väistin sen hampaita ja nappasin ohjat käteeni. Ensin kävimme kaiken yksitellen läpi: pujottelutehtävän, puomineliön ja kaveletin korkuisen ristikon. Pujottelun Kiukku suoritti kuin ammattilainen, mutta puomikujalle peruutuksessa se jämähti paikoilleen. Kannustin sitä peruuttamaan neliön sisälle painamalla kyynärpäällä ryntäistä. Estettä varten minun tarvitsi näyttää raippaa ja laukkaa en saanut nostettua, mutta ravi oli riittävä kompromissi. Leikimme esteillä vielä hetken, kunnes päästin tamman takaisin laitumelle ja siivosin sotkuni kentältä. Porkkananpalaset hupparini taskussa olivat huvenneet, niin (yllättävän) hienosti Kiukku oli agilityä vääntänyt.

20.09.2016 Maastoestevalmennus, valmensi VP

Tutuksi tullut ratsastaja saapui tänään Vähäpellon maastoesteradalle kauniin, ruunikon tamman kanssa. Derbykentälle päästyäni vaihdoimme kuulumiset jonka jälkeen lähdin työstämään ratsukon kanssa alkuverryttelyä. Halusin dookien ratsastavan alkuverryttelystä alkaen Kiukun mahdollisimman hyvin takaosansa päälle välittämättä siitä, missä asenossa pää olisi - "nyt vaan jalkaa sinne hevosen kylkeen niin että se reagoi sun apuihin! Kun se reagoi, kehu äänellä. Less in more tässäkin tapauksessa, vähemmän ajatusta siihen pään ja kaulan asentoon, nyt ei olla kouluradalla!" opastin tomerasti ratsastajaa, joka halusi keskittyä toisinaan hevosen etupäähän enemmän kuin takapäähän. Ratsukon tehtyä hetken aikaa takaosaa aktivoivia siksakväistöjä jatkoimme työskentelyä laukassa, jossa halusin nähdä selkeitä temponvaihteluita kootun ja lisätyn laukan välillä.

Pienten välikäyntien jälkeen aloitimme kolmen esteen tukkilinjalla, jotka olivat sijoitettu toisiinsa nähden suhteutulla välillä. Pyysin dookieta tulemaan melko reippaassa ratatempossa tehtävän läpi niin, että hevonen pääsee hiljalleen hyppäämisen makuun. Alkuun tällä tehtävällä esteväleissä tuli pientä kiemurtelua, mutta kun dookie muisti pitää hevosen kahden pohkeen ja ohjan välissä, alkoi homma luonnistamaan jo kiitettävästi. Tämän jälkeen hyppäsimme muutamia yksittäisiä esteitä, jonka jälkeen lähdimme päivän päätehtävän - portaiden - luokse. Koska yleisesti ottaen hevosten on helpompi hypätä portaita ylös- kuin alaspäin, aloitimme tehtävän hyppäämällä portaat ylös. Tässä halusin dookien tasapainoittavan hieman reipasta ratsuaan unohtamatta kuitenkaan tärkeää tukea, jota tamma tuntui hypätessä vaativan. Ensimmäisellä kierroksella aktiivisuus pääsi hieman katoamaan ja viimeisen portaan ylitys oli hieman räpeltämistä, mutta sekä dookie että hevonen tuntui viisastuneen vahingosta. Nyt portaat ylös onnistuivat hyvällä energialla ja tehtävän läpi säilyi hyvä rytmi sekä tasapaino, oikein hyvä! Ensimmäistä kertaa alaspäin hypätessä halusin ratsukon tulevan ravissa ja kehoitin dookieta olemaan aina yhden tai jopa kaksi askelta ratsuaan edempänä - näin hän ei pääsisi tipahtamaan, jos tamma päättäisi lyödä jollekkin portaalle liinat kiinni. Varmaotteisen ratsastajan alla ongelmaa ei kuitenkaan syntynyt, sillä ratsukko tuli portaat alas sujuvasti hyvällä itsevarmuudella.

20.09.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Viimeinen valmennettavani Turmeltajassa oli kaunis, ruunikko tamma Rohkean Kiukunpuuska. Dookie varusti hevostaan tallin pesupaikalla, samalla kun minä kerroin hänelle, mitä olin suunnitellut valmennuksessa tehtävän. Rakentaisin maneesiin kolme estettä, jotka hypättäisiin kolmikaarisella kiemurauralla. Verkkaesteiksi tekisin lisäksi vielä pari ristikkoa linjaksi. Kiemurauralla ratsastajan tulisi olla tarkka, että saisi laukat vaihdettua esteiden päällä ja tiet esteille pysymään suorina. Keskittyisimme siis johtavan ohjan sekä painoapujen harjoittelemiseen, lopussa saatettaisiin hypätä vielä paria isompaa, yksittäistä estettä.
Valmennuksen alussa Dookie sai verrytellä Kiukun itsenäisesti sileällä, jotta näkisin kuinka ratsukon yhteistyö sujui. Tamma näytti hieman jäykältä, mutta pikkuhiljaa Dookien tekemien ympyröiden ja taivutteluiden myötä se näytti alkavan vetristyä. Kun Kiukku oli vertynyt sileällä ja ratsastajallekin näytti jo tulleen lämmin, neuvoin ratsukkoa hyppäämään verkkaristikot muutamaan otteeseen erilaisilla teillä. Aluksi ne tultaisiin suoralla linjalla, sitten vielä joitakin kertoja erilaisilla kaarevammilla teillä. Kiukku hyppäsi sopivassa temmossa ja mukavalla tyylillä, eivätkä erikoisemmatkaan lähestymiset tuottaneet vaikeuksia.

Verkkahyppyjen jälkeen siirryttiin työstämään valmennuksen varsinaista tehtävää. Dookie nosti Kiukulla kulmasta laukan, ja hyppäsi ensimmäisen esteen. Ratsastaja näytti kuitenkin hypyn aikana unohtavan painoapunsa ja johtavan ohjan käytön, joten Kiukku jatkoi seuraavalle esteelle vastalaukassa ja vaihtoi oikeaksi vasta vähän ennen seuraavaa estettä. “Nyt oot tarkkana siinä hypyn aikana, kunnolla paino ja ohja sinne oikeelle!” huutelin ohjeita ratsukolle, joka hyppäsi tehtävän toista estettä. Nyt Dookie sai laukan vaihdettua, ja viimeinenkin este sujui vaikeuksitta. Tehtävää treenattiin vielä jonkin aikaa samanlaisena ja hieman muunneltuna, lopuksi ratsukko sai hypätä vielä yksittäistä isompaa pystyä. Pystyn korkeus huiteli korkeimmillaan metrikympin hujakoilla, eikä Dookiella ja Kiukulla näyttänyt olevan kummempia vaikeuksia. Kerrassaan hieno ratsukko!

03.10.2016 Estevalmennus, valmensi Salazar

Tänään valmentaisin jo itselleni tuttua Kiukku-tammaa esteratsastuksessa. Aloitimme alkuverkoista, joihin kuului paljon ravityöskentelyä ja jokunen laukannosto. Ensin halusin keskittyä hyvään, reippaaseen tempoon ja siihen, että takaosa työskentelisi eikä laahaisi mukana. Jokaisen sivun alussa halusin ratsastajan ottavan temmonlisäystä ravissa. Kaikkiin kulmiin tulisi voltti, jonka jälkeen uralle palattuaan Kiukku saisi lisätä tempoa. Voltit yleensä hidastivat menoa, joten niillä kuski saisi kiinnittää erityistä huomiota reippaaseen tahtiin. Neuvoin myös olemaan napakka apujen kanssa, jos Kiukku ei vastannut pohkeeseen viipymättä, sai sitä huomauttaa raipalla jalan tueksi. Kun ravitehtävä oli purkissa, pyysin vielä tekemään muutamat laukannostot ennen hyppäämään lähtemistä. Ensimmäiset nostot olivat turhan veteliä, mutta kun ratsastaja otti vallan omiin käsiinsä ja uskalsi reippaasti komentaa tammaa, nostoista tuli teräviä.

Tämänkertainen tehtävä esteillä oli tulla kolmen ristikon sarjaa, jonka väleihin menisi kaksi laukka-askelta. Ristikkosarjan kaverina oli kahden pystyn sarja, joka taas oli mitoitettu yhdelle laukka-askeleelle esteiden välissä. Tässä tulisi siis olemaan reippaampaa menoa sekä kootumpaa ja hillitympää hyppäämistä. Aloitimme ristikkosarjasta, jossa ratsastaja sai käyttää reippaasti eteenajavia apuja ja lähinnä keskittyä kannustamaan hevosta eteen. Tämä harjoitus alkoi sujua, joten siirryimme pystyjen pariin. Niillä ratsastajan rooli oli isompi. Ensimmäisellä yrityksellä kuski jäi hevosen suuhun kiinni huomatessaan, että askeleet menisivät väärin. Tämä suututti Kiukkua ja pyysin seuraavalla kerralla antamaan tammalle enemmän vapautta. Lopuksi hyppäsimme molemmat tehtävät ikään kuin ratana ja sen jälkeen päästin ratsukon loppuverryttelemään.