Nanetta - kuollut 20.10.2017

13.04.2017 Estevalmennus, valmensi annikan

Seuraavaksi valmennettavakseni saapui Nanna-tamma, jonka kanssa oli myöskin tarkoitus hieman hypellä esteitä. Nanna oli kivan oloinen tamma, joka liikkui yllättävän hyvin eteen omistajan puheita kumoten. Alkuun otettiin muutamat laukkapuomitehtävät pääty-ympyröillä, joiden jälkeen päästiin aloittamaan hyppelöinti. Tultiin ensin pääty-ympyrällä olevaa estettä, joka tultiin siis molemmista suunnista pariin otteeseen. Korkeus ei päätä huimannut, mutta este oli tarkoitus tulla valmennuksen loppuun korkeampana.
Seuraavaksi otettiinkin suhteutettu linja, joka oli yksi suosikkitehtävistäni. Tehtävä oli tarkoitus tulla viidellä laukalla, ja ensimmäisellä kerralla Nanna tuli sen kuudella. Uusintayritys, ja taas kuudella. Seuraavaksi käskin pyytämään hieman enemmän eteen, ja viiden laukan väli onnistui lähestulkoon virheettömästi. Tämän jälkeen pari kierrosta kävelyä pitkin ohjin, ja loppuun otettiin sitten vielä rataa, ennen kuin tultaisiin pääty-ympyrän este korkeampana. Rata sujui ihan kivasti, vaikka Nanna ottikin ohjat käsiinsä, ja dookie lähinnä vain matkusti kyydissä. No, ainakin nainen sai keskittyä hyvin istuntaansa, joka oli muuten tämän päiväisessä valmennuksessa hyvä! Lopuksi vielä metrisenä pääty-ympyrän este, jolta otettiin alkuun puomi molemmista suunnista kerran, mutta pari onnistunutta hyppyä, ja pääsitte tekemään loppuverryttelyitä itsenäisesti. Itse lähdin kahville taukohuoneeseen ja sen kautta kotiin.

08.05.2017 Estevalmennus, valmensi VP

"Hyvä dookie, juuri näin!" kehuin ratsastajaa, joka löysi nyt maltillisen tahdin ja tasapainon estetehtävän suorittamiseen. Nanetta ja dookie oli alkutunnin aikana tehnyt paljon lähestymisharjoituksia puomeilla ja kavaleteilla, ja nyt olin siirtänyt ratsukon tehtävälle jossa kävi hyvin nopeasti selväksi, onko alkutunnin neuvot ja korjaukset mennyt kuuroille korville. Tehtävänä oli ratsastaa S-linjalla kolme maltillisen korkuista ristikkoa niin, että lähestymiset olisivat aavistuksen vinoja. Ensimmäisillä kerroilla tehtävän suorittaminen meni vähän niin ja näin oikeaa linjaa hakiessa, mutta pienen palaverin jälkeen dookie sai tehtävän juonesta kiinni. Nyt kun dookie sai ratsastettua Nanettaa tasaisessa rytmissä ja tamma pysyi kahden pohkeen ja ohjan välissä taipuen elastisesti molempiin suuntiin, oli tehtävä kokeneelle esteratsukolle melko helppoa.

Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme saman tehtävän parissa, mutta S-linja levitettiin enemmän kolmikaariselle kiemurauralle, jotta esteille päästiin suoralla linjalla. Koska tälläisenään tehtävä olisi ollut aikaisempaa helpompi, lisättiin kolmikaariselle kiemurauralle voltit esteiden ympärille niin, että esteen päältä tuli kääntää noin kymmenen metrin voltille ja päättää voltti uuteen hyppyyn. Tässä tehtävässä korostui laukan aktiivisuuden tärkeys; jos dookie ei huolehtinut laukan aktiivisuudesta sekä kiemurauran kaarteissa että voltilla, Nannalla oli suuria vaikeuksia hypätä esteet puhtaaksi - vaikka esteet melko pieniä olivatkin. Kun dookie malttoi istua lähellä hevostaan, aktivoida sitä pohkeella ja pitää hevosen painon enemmän takaosan päällä, oli esteiden ylittäminen tässäkin tehtävässä sujuvaa.

10.05.2017 Kouluvalmennus, valmensi VP

"Nyt kun sä lähdet ratsastamaan pääty-ympyrältä spiraalimaisesti kohti volttia, sun on huolehdittava että sä katsot minne sä ratsastat ja jätät sen sisäohjasta roikkumisen pois kokonaan. Sen ympyrän pienentämisen ei ole tarkoitus tapahtua nanosekunnissa, vaan siihen voi käyttää ihan hyvin aikaa. Eli: katso minne ratsastat, lähde pienentämään ympyrää ulkoavuilla ratsastaen ja kun sä oot päässyt pienelle voltille, huolehdi, että se laukan aktiivisuus säilyy. Samalla sä voit asettaa sitä aavistuksen ulos, että se joutuu oikeasti koukistamaan sen sisätakajalan vatsan alle ja antamaan niskasta periksi. Sitten, kun se tuntuu aktiiviselta ja höyhenenkevyeltä, voit nousta kevyeen istuntaan ja ratsastaa sen reippaassa laukassa tehtävästä ulos ja hiljalleen aloittaa tehtävän alusta", neuvoin dookieta, joka istui naama punasena voikon tamman selässä. "Näin juuri, huomaatko nyt mikä ero aikaisempaan? Nyt se kantaa itseään rehellisesti ilman, että sun pitää kannatalla sen ruhoa askeleesta toiseen. Riittää tähän suuntaan, taputa sitä ja anna sen kävellä hetki niin jatketaan sitten toiseen suuntaan."

Kun olimme työskennelleet melko pitkäänkin laukan parissa, palaset dookien ja Nannan yhteistyössä alkoi loksahtelemaan hiljalleen paikoilleen. Nanna kantoi itseään paremmin kuin olin koskaan aikaisemmin nähnyt ja dookiekin vaikutti olevansa hevoseen - sekä itseensä - melko tyytyväinen. Kun vihdoin tuli aika siirtyä laukasta ravityöskentelyn pariin, tapahtui se, mitä olin alkutunnista haaveillut. Laukan työstäminen oli parantanut myös ravityöskentelyä valovuodella, joten pääsimme siihen tilanteeseen että dookie pääsi vain fiilistelemään hevosensa toimivuutta. "Jees, tuu vielä ihan samalla tavalla keskihalkaisijalta pohkeenväistöä vasemmalle uralle ja lähde sitten ratsastamaan sitä pidemmälle kaulalle ilman, että se rojahtaa etupainoiseksi. Nyt kun pääsitte uusiin ulottuvuuksiin, niin olisi tärkeää, että sä yrittäisit päästä tähän tilanteeseen myös jatkossa itsenäisesti treenatessa", mä neuvoin ratsastajaa, joka istui hevosensa selässä yhtenä hymynä.

10.06.2017 Nanna hierojalla

Nanna möllötti käytävällä hyvin nyrpeän näköisenä, eli täysin omana itsenään. Odottelin tamman kanssa vakiohierojaamme Vilmaa, jolla olisi tänään parin hevosen hieronnat edessä. Pian tummatukkainen nainen saapuikin talliin, ja tervehti minua sekä Nannaa. Vilma ryhtyi pian tutustumaan happamaan voikkoon, ja aloitti käsittelyn. Nanetta oli ollut viimeaikoina hieman jäykkä takaosastaan, mutta siitä ei ollut ainakaan vielä löytynyt mitään suurempaa vikaa, joten Vilma saisi käydä tamman läpi ja tsekata mahdolliset jumit.
Käsittely alkoi hevosen niskasta, ja se jatkui ylälinjaa pitkin aina hännäntyveen saakka. Nanna osoitti jo kaulan kohdalla rentoutumisen merkkejä, ja kun Vilma pääsi takaosaan asti, johon hoito olikin tarkoitus keskittää, tamma näytti vetelöityvän kertaheitolla. Hieroja käytti hiljalleen vahvempia otteita päästessään isoihin lihaksiin, kun ne olivat jo hieman rentoutuneet ja pehmenneet. Nanna nuokkui silmät ummessa ja lähes nojasi Vilman kyynärpäätä vasten, ja itseäni alkoi väkisin hymyilyttämään - mikäs sen mukavampaa, kuin nähdä eläimen nauttivan olostaan. Voikon takaosasta löytyikin todennäköinen jäykkyyden aiheuttaja, ja Vilma arvioi saaneensa aukaistua jumin hyvin. Hän käsitteli tamman niskaa vielä lopuksi hieman tarkemmin, ja lopetteli sen jälkeen. En ollut varma, olinko koskaan nähnyt Nannaa noin kertakaikkisen tyytyväisenä, ja olin suorastaan yllättynyt, kun se jatkui aina laitumelle vientiinkin asti.

18.07.2017 Maastokärryilyä

Nanna oli kerryttänyt laitumella kesämahaansa siihen malliin, että se pääsisi jo muita tankkereita aiemmin kuntokuurille. Koska päivä oli lämmin ja aurinko porotti täydellä voimalla pilvettömällä taivaalla, ei kouluhikoilu juuri innostanut meikäläistä. Näin ollen päätin hakea uljaan voinokareen talliin harjattavaksi ja valjastettavaksi - Nanna pääsisi hikoilemaan hiekkateillä ja helpottunut omistaja saisi tuuletella rauhassa kärryjen kyydissä. Tamma oli tapansa mukaan varsin nyrpeä hoidettava, mutta sen suuremmat kiukuttelut voikko jätti tällä kertaa väliin. Valjaat nähdessään Nannan ilme kirkastui, ja sen korvat kääntyivät ensimmäisen kerran koko hoitotuokion aikana eteen. Naureskelin paksulle voikolle ja kiinnittelin valjaiden remmit kiinni, jonka jälkeen huikkasin Emmin paikalle avuksi, ja vein Nannan pihalle. Emmi piti hevosta aloillaan kun kävin hinaamassa kärryt tallin seinän vierestä lihapullan perään.

Nannaa ei tuntunut haittaavan lainkaan paahtava aurinko ja töihin meno, kun kyse oli maastoreissusta ja kärryajelusta. Tamma tallusteli harvinaisen reipasta tahtia pitkin hiekkatietä, jonka sivustoilla olevat puut ja pensaat tarjosivat satunnaista suojaa auringolta. Jatkoimme samaa suoraa reittiä puolisentoista kilometriä, jonka jälkeen käänsin Nannan metsätielle, joka oli yllättävän hyvässä kunnossa siihen nähden, että siitä kulki autoja noin kerran vuodessa. Tässä vaiheessa olisin tosin toivonut pistäneeni valjakkokärryt voikon perään, sillä koppakärryt tuntuivat vahvistavan jokaisen kuopan ja töyssyn kymmenkertaisena. Hyvin pehmustettu penkki kuitenkin auttoi sen verran, että pystyin kaikessa rauhassa nautiskelemaan metsän äänistä ja valjaiden natinasta, samalla kun Nanna veti kärryjä reippaasti ja varmasti metsän läpi.

Hyvän tovin metsätietä kuljettuamme pääsimme erään vanhemman pariskunnan pihaan, josta lähti taas uusi hiekkatie. Pihamaalla hääräilevät vanhukset tervehtivät ja kehuivat Nannan kaunista väritystä, ja seisautinkin tamman hetkeksi paikoilleen. Herra ja Rouva Pikkarainen saivat rapsutella ja paijata harvinaisen nättiä naamaa näyttävää voikkoa hetken, ennen kuin jatkoimme matkaa. Päästyämme pihasta hieman kauemmas maiskautin Nannan raviin, ja tamma tarjosikin heti reipasta tahtia ihan itse. Melko pian eteen avautui pitkä, avoin suora peltojen keskellä, jossa hoputin tammaa ottamaan vielä isomman vaihteen päälle. Nanna heilautti häntäänsä, venäytti kaulansa pitkäksi eteen ja lähti paahtamaan kuin mikäkin ravihevonen konsanaan. Eihän siinä kärryillä voinut kuin nauraa, kun pieni, töppöjalkainen lyllerö kuvitteli olevansa vähintään Vieskerin kaltainen ravitykki. Vauhdikkaan spurtin jälkeen himmasin vauhtia rauhallisemmaksi, ja hetken päästä Nanna sai siirtyä käyntiin. Se oli selvästi kuvitellut olevansa parempikuntoinen kuin se todellisuudessa, oli, sillä voikon puuskutus oli melkoinen. Annoin ohjien valua pitkäksi ja taputin tammaa kehujen saattelemana takapuolen päälle, ja Nanna vastasi pään ravistelulla ja kovalla pärskimissarjalla. Loppumatka sujui edelleen reippaassa käynnissä aina kotipihaan asti. Huikkasin taas Emmin pitämään hevosesta kiinni, ja riisuin sitten tamman pikaisesti kärryistä ja valjaista, ja kiinnitin ulos puomiin. Voikko ei pistänyt lainkaan pahakseen viilentävää suihkua ja sitä seurannutta leipäpalkkiota, ja Nanna näytti erittäin tyytyväiseltä ja hyväntuuliselta. Vaikka se olikin yleensä melkoinen hapannaama, olivat tälläiset kärryretket ihan parhaita juttuja sen kanssa. Ja hevonenkin vaikutti olevan täysin samaa mieltä, vaikka sama nyrpeä naama palasikin heti sen turvalle, kun kävin viemässä voikon jo hyvin kynitylle laitumelle. Nanna talsi suoraan heinäkehikolle häätämään Mallan, Haikun ja kumppanit etäämmälle; vaikka miten pieni ja pyöreä se olikin, niin sen verran kiukkuinen että sen laidunkaverit olivat luovuttaneet pomon paikan heti ensikättelyssä.