Luurankovilja - kuollut 11.07.2017

15.06.2015 Kantakirjaus

Luikulla ja Pikkusella oli tänään pieni ensimmäinen näytön paikka edessään - kantakirjaus. Apukädeksi mukaani lupautunut Emmi hoiti Pikkusen puunauksen, ja minä puolestani tein viime hetken harjaukset ja ehostukset Luikulle. Ruunikko tamma ei juuri korvaansa lotkauttanut hääräämiselleni, vaan se nuokkui puoliunessa käytävällä. Lähtö tapahtui suunnitelmien mukaisesti puoli kahdeksalta, ja matkakin sujui ongelmitta.
Tapahtumapaikalle päästyämme pyysin Emmiä tarkistamaan tammojen voinnin sillä välin, kun minä kävin ilmoittautumassa kansliaan. Takaisin autolle päästyäni autoin Emmiä purkamaan tammat kopista, jonka jälkeen teimme vielä viimeiset silaukset harjauksen suhteen, heitimme varusteet niskaan ja suuntasimme sitten verryttelemään. Minä kiipesin Luikun kyytiin, jonka vuoro oli ensimmäisenä, ja Emmi puolestaan Pikkusen selkään, jonka hän saikin myös esittää.

Verryttelyn tahmeudesta ja löysyydestä huolimatta sain Luikusta irti ihan kohtalaisesti pyydetyt liikkeet ja askeleet, vaikkei tamma pistänyt todellakaan parastaan. Ratsastuskokeen jälkeen suuntasin hieman epävarmoin mielin kentän ulkopuolelle riisumaan varusteet ja odottamaan rakennearvosteluvuoroamme, ja sipaisin vielä karvat satulan alta suoriksi ja jouhet paikoilleen. Vuoromme tultua Luikku skarppasi sen verran, että se näytti vähän pirteämmältä ja ryhdikkäämmältä seisotuksessa. Arvostelun päätyttyä siirryin ruunikon kanssa sivummalle, ja annoin tamman syödä vähän välipalaa kentän viereiseltä ruohikolta, kun itse keskityin jännittämään Pikkusen ja Emmin suoritusta.

Kun arvostelut oli saatu päätökseen ja pisteet laskettua, kuulutettiin tammat omilla vuoroillaan palkintojen jakoon. Olin pyllähtää yllätyksestä takamukselleni, kun kuulin Luikun tuomion - 72 pistettä ja II-palkinto! Ruskeasta lylleröstäni ylpeänä hymyilin vallan maireasti koko lopputilaisuuden ja kotimatkan ajan - olisi reissu pöllömminkin voinut mennä.

20.09.2015 Kouluvalmennus, valmensi Riella

Saavuin Turmeltajaan eräänä syksyisenä iltapäivänä. Tutustuin ensin ratsukon taustoihin ja pyysin dookieta kertomaan toiveita valmennuksen suhteen. Ne olivat tasainen tahti ja saada hevonen kulkemaan omin avuin. Saamanne pitää. Pyysin ratsukkoa intensiivisten alkuverryttelyjen jälkeen tekemään pohkeenväistöä kohti keskilinjaa, siinä muutama askel suoraan ja takaisin pitkälle sivulle. Tamma oli alkuun todella etupainoinen ja neuvoinkin dookieta miten lähteä sen kanssa etenemään. Pohkeenväistöt saivat onneksi Luikun edes vähän kulkemaan itse, eikä etupainoisesta hevosesta ollut niin paljoa jäljellä. Pohkeenväistön jälkeen seuraava tehtävä oli siirtymiset. Ne auttavat monesti hevosta paremmin avuille, käyttämään takapäätään ja näinollan myös ohjalle nojaaminen jää melkein kokonaan pois. Laukan kanssa tarkoitus oli vain saada tasainen tahti ja pyörivä laukka.

25.09.2015 Kouluvalmennus, valmensi Riella

dookie pyysi minut toistamiseen valmentamaan heitä ja mielellänihän minä harrastajatoveriani autan. Luikku oli tänään aavistuksen laiskalla päällä ja se oli todella etupainoinen, joten aloitimme taas pohkeenväistöillä ja siirtymisillä. Siirtymisistä oli tarkoitus tehdä sujuvia ja näinollen myös hevosen etupäätä nostattavina. Luikku yritti todella kovasti, mutta se ei meinannut saada jalkojaan järjestykseen. Vielä pienien skarppauskeinojen avulla hevonen saatiin käyttämään paremmin takapäätään ja kohottamaan etupäätään. Se ei näyttänyt siltä, että voisi kompastua koska vain. Pohkeenväistöjen ja siirtymisten jälkeen pyysin ratsukolta avotaivutusta molempiin suuntiin käynnissä. Luikku alkoi olla todella hyvin avuilla ja sen meno oli jopa aavistuksen parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Laukkatehtävä painoittui taas tasaiseen tahtiin ja säännölliseen ympyrään. Teillä sujui tänään todella hyvin!

10.12.2015 Lylleröt liikenteessä (kirjoittanut omistaja)

Luikku on lihonut. Paljon. Tammaa oli syksymmällä yritetty siirtää vapaan heinän pariin tarhakavereidensa Talman ja Juppiksen kanssa, joista ensimmäinen oli myös kerännyt kokeilun aikana vaikuttavan makkarakerroston, kun taas jälkimmäiseen vapaa ruokailu ei ollut vaikuttanut mitenkään. Näin ollen Talma ja Luikku joutuivat kahden muun lyllerön, Keijun ja Tupsun kanssa laihistarhaan. Vielä ei ole tuloksia kenenkään kohdalla näkynyt, mutta ehkä vielä joskus.

Aurinkoisesta säästä ja piristävästä lumihangesta johtuen olin kaavaillut lähteväni tänään Luikun kanssa maastoon kiipeilemään. Kipaisinkin hakemassa tamman lyllerökerhonsa parista sisälle kuntoon laitettavaksi, ja talliin palatessani törmäsin Annaan, joka oli lakaisemassa käytävältä jonkun hevosen kavioista pudonneita kuivikekönttejä. Tervehdin naista, ja kysäisin päivän suunnitelmista, joita ei kuulemma oikeastaan ollut. Myhäilin mielissäni, ja komensin hänet vaihtamaan ratsastusvaatteet ylle ja hakemaan Keijun tarhasta. Itse ryhdyin harjaamaan Luikun paksua talvikarvaa puhtaaksi purusta ja heinästä. Pian Anna palasi sisälle, Keijun sijasta Tupsu perässään, ja kertoi pyytäneensä Miksunkin mukaan, joka saapuikin pian edellisten jälkeen Keijun kanssa. Varustimme hevoset ripeästi juttelun saattelemana, ja kun kaikki olivat valmiina heijastimineen, suuntasimme pihalle. Kapusimme kukin omien ratsujemme selkään, ja viimeisten säätöjen jälkeen lähdimme kävelemään Luikku ja minä kärjessä tallin vierestä lähtevää hiekkatietä pitkin.

Luikku oli tänään pirteällä tuulella, ja se tepasteli reippaasti eteenpäin lumen peittämällä tiellä. Kävelyn ohessa juttelimme Miksun ja Annan kanssa niitä näitä, kunnes annoin merkin kerätä ohjia ravipätkää varten. Luikku ravasi edelleen pirteästi lumessa, ja jouduin jopa jarruttelemaan sitä hieman, kun takana tulevat Keiju ja Tupsu eivät meinanneet pysyä mukana. Reilun pituisen ravipätkän jälkeen käännyimme pois hiekkatieltä metsään, jonka läpi pääsisi toiselle hiekkatielle, joka taasen toiselle hiekkatielle, josta pääsi pitkän ja jyrkähkön ylämäen sähkötolpalle. Metsään päästyämme levittäydyimme hieman, sillä tämä pätkä oli täynnä pieniä mäkiä ja kumpuja, joiden kiipeily ei tosiaankaan tehnyt pahaa yhdellekään tammalle...
Aikamme kiipeiltyämme pääsimme vihdoin mäen juurelle, josta lähdimme ravissa ensin pois päin, ja sen jälkeen takaisin. Mäen alun lähestyessä Luikku alkoi harppomaan entistä lujempaa, kunnes annoin sille luvan nostaa laukan - mäkitreenikään ei tehnyt näille läskeille yhtään pahaa, ja laukassa homma oli helpointa. Luikku puhisi melkoista tahtia, ja vilkaistessani olkani yli Keiju ilmestyi Miksun kanssa vierellemme. Massivisen puoleinen tamma puhkui vielä kovempaa kuin Luikku, mutta laukkasi silti kovin innokkaan oloisena pitkin mäkeä. Pieni musta Tupsu ja Anna olivat jääneet hieman jälkeen, mutta saapuivat myös melko pian sähkötolpan juurelle meidän jälkeemme. Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme kävelemään samaista mäkeä takaisin alas, ja sainkin pidätellä Luikkua, jotta se ei jyrännyt raviin. Mäestä pois selvittyämme jatkoimme hiekkatietä pitkin ravissa, ja parin kilometrin päästä käännyimme taas uudelle tielle, jota kautta pääsisimme kotitallille.

Tallin pihaan päästyämme lylleröt höyrysivät hiestä. Talutin Luikun karsinaansa, jossa riisuin sen ripeästi varusteista, ja nakkasin kaulakappaleellisen villaloimen selkään. Tämän jälkeen kipaisin hakemaan tammalle porkkanan, jonka pilkoin ja nakkelin ympäri karsinaa. Hevosten jäädessä karsinoihinsa kuivumaan siirryimme Miksun ja Annan kanssa hoitamaan varusteet pois. Kertailimme maastoreitin kulkua naureskellen; Tupsu ei ollut arvostanut raskasta ylämäkilaukkaa, vaan se oli hyytynyt jo alkumetreillä käyntiin... Ja silläkin on olevinaan ihan kohtuullisen hyvä kunto. Varusteet hoidettuamme erkanimme omien askareiden pariin - Miksu jakamaan päiväheiniä, minä ja Anna hakemaan seuraavat liikutettavat, kun edelliset saivat kuivua vielä sisällä.

18.12.2015 Estevalmennus, valmensi annikan

Ensimmäisen päivän toinen ja viimeinen valmennettavani oli ihana Luikku-tamma, jonka kanssa oli tarkoitus hieman tuuppailla. Olittekin jo kävelemässä kentällä, kun saavuin paikalle, ja tämän päivän valmennus painottuisikin eniten tuohon käyntityöskentelyyn. Aloiteltiin tekemällä pitkille sivuille kymmenen metrin voltit, ja päätyihin pysähdys ja peruutus-harjoitus. Luikku oli kuin tulisilla hiilillä, ja saitkin jonkin verran tehdä töitä, että tamma pysyi lapasessa. Se ei millään meinannut alkaa taipumaan siihen toivottuun pyöreään muotoon, ja tehtiinkin paljon peruutusharjoituksia, sillä ne saivat tamman terävämmäksi takaosasta. Myös voltteja tehtiin, pieniä ja isoja vuoronperään, jotta tamma ottaisi sitä takaosaa mukaan työskentelyyn ja taipuisi sisäpohkeen ympärille. Kun nämä perusasiat sujuivat kohtuullisen hyvin, niin ruvettiin tekemään avotaivutuksia pituushalkaisijalla käynnissä. Luikku oli alkuun sitä mieltä, että sehän ei tee, ja jouduitkin käyttämään melko paljon energiaa siihen, että tamma rupesi pikkuhiljaa asettumaan ja avotaivutuksetkin muuttuivat sitä myötä paljon paremmiksi tekniikaltaan. Kun olin näihin tyytyväinen, otettiin vielä muutama kierros ravia taivutellen ihan vaan mielenvirkistykseksi, ja sen jälkeen saitte jäädä kävelemään loppukäynnit itsenäisesti.

19.12.2015 Kouluvalmennus, valmensi annikan

Siltä erää viimeinen valmennettavani oli edellispäivän tuttavuus, Luurankovilja-tamma. Luikku oli ratsastajansa kanssa jo verryttelemässä kentällä ravaillen kevyellä tuntumalla, kun saavuin kahvikuppini kanssa paikalle. Tänään oli tarkoitus tehdä hieman keskiaskellajeja, sekä takaosan aktivointia ravissa enenevissä määrin. Aloiteltiin ravityöskentelyllä, ja tehtiin jonkin verran lisäyksiä lävistäjillä, sekä paljon pieniä voltteja ja asetusta sisään. Avot pääsivät suureen osaan ravityöskentelyä, samaten raviväistöt, jotka nekin sujuivat hyvin ilman ongelmia. Luikku oli ihan kivasti avuilla, vaikka se välillä karkasikin, ja näytti lähinnä yhdeltä pitkältä pötköltä. Sait kuitenkin tilanteen hallintaan suhteellisen nopeasti, ja päästiin työstämään sitä takaosan aktivointia pääty-ympyrätyöskentelyllä. Luikku kuunteli apuja ihan kivasti, ja annoin jossain vaiheessa raipan kaveriksi muistuttamaan siitä takaosasta. Taivuteltiin ympyrällä kumpaankin suuntaan ja koottiin askellajia aina pätkittäin. Pikkuhiljaa tamma alkoi taipua sisäpohkeen ympärille ja olin ihan tyytyväinen suorituksiin. Tämän jälkeen lähdettiin työstämään keskiravia lävistäjällä, ja muutaman toiston jälkeen saatiin ihan kivaa pätkää oikeassa muodossa peräti! Olin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn ja saitte jäädä ravailemaan loppuverkat itsenäisesti. Toivottelin siinä samassa hyvät joulut, ja katosin autolleni ja ajoin kotiin.

10.01.2016 Kouluvalmennus, valmensi Penelopeia

Lähdimme päivän valmennuksessa työstämään Luikkua alkeista lähtien. Ruunikko tamma oli alkuun varsin raskas ja vaivalloisesti liikkuva, joten keskityimme työstämään tammaa hieman keveämmäksi. Samalla kun ratsastaja yritti saada Luikkua kantamaan itsensä, teimme monipuolisesti erilaisia siirtymisiä askellajien välillä. Pikkuhiljaa alkoi meno näyttää tasapainoisemmalta, ja ratsukon työskentely vaivattomalta. Peruutukset ja raviinsiirtymiset olivat nopeita ja helppoja, sillä tamma oli oikein hyvin kuulolla, ja vastaanotti avut mielellään. Laukkaa työstimme molempiin kierroksiin melko kauan, sillä se oli alkuun melko ponnetonta. Myös vastalaukkaa pääsimme harjoittelemaan, ja se olikin yllättävän vaivatonta ratsukolle. Sitä he olivat kuulemma harjoitelleet melko paljon jo kotona kouluratoja silmällä pitäen. Työskentelimme valmennuksen loppuun vielä hieman kolmikaarisella kiemurauralla, jonka aikana ratsukon tarkkuus pääsikin koetukselle. Asetukset ja suoristukset oikeina hetkinä oli kuitenkin hallussa, joten pääsimme lopettelemaan loistavaan onnistumiseen.

15.01.2016 Kouluvalmennus, valmensi Penelopeia

Päivän valmennuksessa Luikun ja tuon ratsastajan kanssa oli tarkoitus keskittyä väistöihin ja taivutuksiin. Jo alkuverryttelyyn toimme höystöksi hieman pohkeenväistöä, jotta tamma saataisiin kuuntelemaan asettavia ja väistättäviä apuja. Tamma oli alkuun hieman aamu-uninen, joten ratsastajalta vaadittiin melko paljon kärsivällisyyttä, ennen kuin hänen apuihinsa alkoi kuulua vastakaikua. Kun Luikku vaan heräsi pienestä koomastaan, olivat väistöt oikein siistejä, ja käynti mukavan aktiivista. Jatkoimme ravityöskentelyllä, ja ratsukko saikin tehdä kunnolla avotaivutuksia pitkillä sivuilla, sekä pysähdyksiä ja siirtymisiä lyhyillä. Tammalla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin olla hereillä ja tarkkana kuuntelemassa seuraavaa tehtävää. Melko nopeasti Luikku alkoi hakeutua nättiin muotoon, ja liikkeistä tuli mukavan elastisia ja joustavia. Tähän väliin otimme hieman laukannostoja ja temmonvaihtelua, ennen kuin siirryimme päivän viimeiseen harjoitukseen. Vuoronperäisiä avoja ja sulkuja kohti kentän keskustaa, ja takaisin uralle. Luikku suoriutui kaikista päivän tehtävistä melko mallikelpoisesti, joten tammasta jäi mieleeni melko mukava kuva. Kaikkea hyvää ratsukolle, ja onnea sekä menestystä kilpakentille!

10.08.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Kauniin päivän ollessa jo hämärtymään päin, haimme laitumelta vielä päivän viimeisen valmennettavan - ruunikon suomenhevostamma Luikun. Tamma ei aluksi meinannut antaa kiinni kavereidensa joukosta ihanalta laitumelta heinämeren keskeltä, mutta lopulta hevonen saatiin kiinni, herkkujen avulla.
Luikkua varustaessamme kysyin Dookielta toiveita päivän valmennukseen. Nainen kertoi, että Luikulle voisivat tehdä hyvää jonkinlaiset hevosta jumppaavat innariharjoitukset - ja kuinka ollakaan, olin ajatellut samaa! Päivän päätehtävänä olisi neljän esteen jumppis, jonka jälkeen parin askeleen päähän sijoitettaisiin valmennuksen edetessä pikkuhiljaa korotettava pysty.
Koska päivän tuulisuus oli jo suunnilleen laantunut, päätimme pitää valmennuksen ulkona kentällä. Autoin Dookieta säätämään jalustimet estevalmennukseen sopiviksi, jonka jälkeen aloin rakennella esteitä. Innari tulisi muodostumaan pienistä kavaleteista, mutta pystyä varten tarvittaisiin isot estetolpat.

Kun esteet sekä valmentamani ratsukko olivat valmiita, alkoi varsinainen treeni. Dookie nosti kulmasta hevosellaan laukan, ja lähestyi esteitä sopivan reippaassa ja aktiivisessa temmossa. Luikku sai sovitettua askeleensa hyvin kohdilleen, ja hyppäsi jumppasarjan läpi ongelmitta. Myöskään pystyesteen puomit eivät kolisseet, vaikkei ilmavaraa Luikun mahan alle hirveästi jäänytkään. Ratsukko ratsasti kentällä ympyröitä ja kiemuroita sillä aikaa, kun minä kävin nostamassa pystyestettä. Jumppasarjan välit olivat näyttäneet hiukan ahtailta, joten pidensin niitä hieman. Myös tällä kertaa Dookien ja Luikun hypyt sujuivat hienosti. Ainoa parannettava asia oli oikeastaan, että ratsastaja voisi varsinkin pystyä hypätessä antaa hevoselleen hieman enemmän ohjaa. Kerrassaan hieno ratsukko, jota oli mukava valmentaa!

03.10.2016 Kengityspäivä (kirjoitti Salazar)

Kengitysreissuni Turmeltajaan tulisi tänään tuomaan eteeni kolme kengitettävää, joista Tytti oli jo saanut uudet töppösensä ja nyt olisi Luikun vuoro. Tarjosin jälleen omistajalle hevosen viihdyttäjän virkaa, mutta tämä totesi, että Luikku olisi paljon helpompi tapaus kuin Tytti, ja että sen kanssa en tulisi tarvitsemaan apua. Otin ruunikon käytävälle ja napsautin sen kaksoiskiinnityksellä niille sijoilleen, ettei se varmasti liikkuisi kengityksen aikana. Ensin tein pientä tuttavuutta ja katsoin miten asiakkaani reagoi jalkojensa sorkkimiseen. Kiltiltä tapaukselta vaikutti, joten aloin työhön luottavaisin mielin. Ensin puhdistin kaviot ja napsin vanhat kengät yksitellen pois, sitten aloin vuolemisen. Kun kaikki kaviot olivat valmiit kenkiä varten, oli niiden sovituksen vuoro. Luikulla oli isot ja hassun muotoiset kaviot, joten pari erilaista kenkää piti käydä läpi ennen kuin pystyin laittamaan ne kiinni.
Aloitin etukavioista, sillä ne olivat varmemmat kengittää. En tiennyt kuinka Luikku tulisi reagoimaan kohta kuuluvaan ääneen, vai reagoisiko ollenkaan, joten etusista oli hyvä lähteä liikkeelle. Tamma oli rennon oloinen ja antoi minun naputella kenkiä paikoilleen ilman protesteja. Sen korvat olivat kääntyneet suuntaani, mutta millään muulla tavalla suokki ei noteeraanut tekemisiäni. Kaikki neljä kenkää olivat vajaassa puolessa tunnissa paikoillaan ja pääsin siivoamaan jälkeni. Luikun omistaja oli ollut oikeassa, tämä hevonen tosiaan oli kengittäjän kaveri! Palkitsin ruunikon heittämällä porkkanan sen ruokakuppiin ennen siirtymistäni seuraavien jalkojen pariin, jotka tarvitsivat kenkiä.