Kärmeniemen Myrskyvaara - kuollut 22.01.2018

27.04.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti miivi

Suunnitelmissani oli ollut saapua Turmeltajaan iltapäivällä valmentamaan dookieta ja tämän suomenhevosia. Olin kuitenkin saanut sekoiltua kunnolla kellonaikojen kanssa - valmennusten piti alkaa kahdelta, mutta näin lahopäänä muistin niiden alkavan kahdeltatoista, ja saavuin näin paikalle kaksi tuntia etuajassa. Toimettomana en kuitenkaan joutunut olemaan, vaan dookie tökkäsi käteeni komean mustan suomenhevosorin riimunnarun ja totesi, että se olisi kunnon putsaamista vailla. Tottahan se oli, hevonen näytti siltä, kuin se ei olisi muuta tehnytkään kuin piehtaroinut sateisen viikon jäljiltä mutaisessa tarhassa.
"Se on sitten tossa karsinassa", dookie vielä huikkasi viitaten kohti yhtä tallinkäytävän lukuisista karsinoista ennen poistumistaan paikalta. Karsinan ovi paljasti hevosen nimeksi Aapon. Totesin kuitenkin hoitavani orin tyhjällä käytävällä.

Aapo oli mukava hoidettava. Vaikka se oli kauttaaltaan mutakuorrutettu ja sen hoitamisessa kesti kauan, seisoi se koko ajan nätisti paikallaan. Edes siinä vaiheessa, kun ryhdyin käsittelemään sen päätä, se ei jaksanut protestoida, vaikka pään putsaaminen kaikesta, siihen pinttyneestä mudasta ei varmaan kaikista mukavinta touhua ollutkaan. Aina välillä ori tuntui suorastaan nauttivan käsittelystä, se hörisi pari kertaa hiljaisella, matalalla äänellä. Ainoa asia, joka Aapoa hoitaessa pisti ärsyttämään oli se, että se ei meinannut nostaa kavioitaan. Ja kun kaviot sai nostettua, ei ori auttanut yhtään itse niiden pitämisessä ylhäällä, vaan sain putsata niihin kovettuneen mudan pois täysin ilman orin apua.
Kun Aapo oli putsailtu pääosin mudasta, puin sille suitset ja marssitin sen tallinpihalle. Siellä tallintyöntekijä tuli hakemaan orin minulta lähteäkseen sen kanssa vapaapäivän rennolle kävelylenkille maastoon.

.06.09.2017 Estevalmennus, valmensi Jaana K.

Kun olin saanut Tapin ja Dookien valmennuksen hoideltua loppuun, tuotiin Dookielle toinen hevonen ratsastettavaksi ja tämänkin kanssa oli tarkoitus pitää estevalmennus. Jätin innarit paikalleen toiselle pitkälle sivulle ja aloin kasaamaan erilaista rataa. Tällä kertaa pituushalkaisijalle pystytin kolme estettä, sekä ns. kulmista hypättäväksi neljä estettä. Käytännössä rata muistutti kahta sydäntä. Pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättäisiin myös vinottain.
Dookie lämmitteli ratsunsa ensin sileällä ja sain melko hyvän kuvan hevosesta jo siinä. Nyt jouduttaisiin keskittymään melko paljon siihen, että hevonen saataisiin sopivalla vauhdilla esteille. Käskin ratsukon aloittaa innareilla lämmittelyn ja korottelin välillä innarin puomeja hieman. Loppujen lopuksihan estekorkeudet nousivat vaiheittain jokaisen esteen kohdalla ja ratsukko suoriutui ihan kivasti tehtävästä, vaikka laukka olisi saanut olla vielä hieman voimakkaampi ja eteenpäin menevä.

Siirryttiin kuitenkin itse radan pariin, mutta aluksi vain suoran linjan hypyillä.
"Sun pitää saada Aapo lyhentämään sen laukkaa. Noihin väleihin pitäis saada neljä, eikä kolme laukkaa", huikkasin Dookielle ja jäin odottamaan uusintayritystä. Aapo yritti pistää hanttiin, joten käskin tekemään voltteja niin kauan, kuin tuntui ettei Aapo vastannut pidätteisiin. Hetken päästä Dookie koki tilanteen sopivaksi ja päästi orin kohti esteitä.
"Pidätä, pidätä, pidätä, HYVÄ!" ja näin oli selvitty oikein näppärästi suoralla linjalla, joten pyysin lisäämään muutkin esteet mukaan. Aluksi Aapo oli hieman hämmentynyt, kun pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättiin vinottainkin, mutta hyppäsi kuitenkin hyvällä halulla. Dookiekin pysyi orin välillä melko mielenkiintoisen näköisissäkin loikissa mukana, mutta vauhdin kanssa ratsukko sai tehdä töitä. Aluksi oli näyttänyt siltä, että orista ei löydy vauhtia nimeksikään ja sitten yhtäkkiä se lähtikin kuin tykin suusta. Kaiken kaikkiaan mielestäni kuitenkin onnistunut treeni!