Jalopara - kuollut 18.01.2019
| Virallinen nimi | Jalopara |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori |
| Väri, säkäkorkeus | Tummanpunarautias, 172cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 09.06.2016, 25v - kuollut 18.01.2019 |
| Rekisterinumero | VH16-018-2415 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Punakorven Tila evm |
| Koulutustaso | ko. va B, re. 90cm, me. 60cm |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Saavutukset | KTK-II, SLA-I, ERJ-II, KRJ-II |
Punainen jättimme laitettiin pois Titaaniturman kanssa, kun vanhuuden ja aktiivisen kilpauran tuomat kulumat alkoivat haittaamaan eläkepäiviä.
Luonnekuvaus
Jalopara on mielenkiintoisesta suvusta, ja siitä odotettiin lähinnä harrastetason monitoimihevosta. Toisin kävi, kun punarautias ori väläytteli jo pikkuvarsana sellaisia liikkeitä, että sen isäksi epäiltiin ties mitä kouluratojen kuninkaita. Jallu ei ole ulkonäöltään kaikkein tyypillisin suomenhevonen pitkien jalkojensa, kaulansa (ja runkonsa...) kanssa, mutta se on silti luonteeltaan sieltä suomenhevosen toivotuimmasta päästä. Ainakin osittain. Hoitaessa ori on vähän jurottava ja kömpelön oloinen; se ei juuri perusta pitkistä harjailu- ja hellittelyhetkistä, mutta eipä sitä puunaus ja tuunaus haittaakaan. Ratsuna suuren punaisen luonne tulee parhaimmillaan esiin - se on tavattoman nöyrä, yritteliäs ja miellyttämisenhaluinen, kunhan asiat pidetään selkeinä ja ymmärrettävinä.
Jallu on vähän sellainen hajuton ja mauton hoidokki. Se seistä möllöttää aloillaan, ja se seurailee kyllä hoitajan tekemisiä, muttei tee juuri muuta. Nostaa jalat kun pyydetään, väistää kun pyydetään, ja liikkuu paikasta toiseen kuin pyydetään, mutta ei mitään ylimääräistä. Hyvä puoli orin rauhallisuudessa on toki se, että kun ison hevosen letittäminen on jo valmiiksi vaikeaa, niin Jallu ei ainakaan hankaloita sitä pyörimällä ympyrää ja häsläämällä omiaan. Jallu vain on.
Eläinlääkäri ja kengittäjäkin usein toteavat alkuepäilyksiensä jälkeen, että tässä taitaa olla taas yksi helpoimmista asiakkaista. Jallu ei pistä pahakseen taivutteluita ja vääntelyitä, kengittäjän kolinoita ja koputteluita, se vain olla pönöttää ja tekee jotain jos pyydetään.
Aamuisin uloslähtiessä Jallu on huomattavasti eloisampi, kuin yleensä. Se pitää itsestään aina ulos päästessään vähän meteliä, kunnes huomaa, ettei ketään taaskaan kiinnosta sen elämykselöinti yhtään sen enempää kuin ennenkään. Aamuja lukuunottamatta Jallu on siis hyvin simppeli ja toimiva talutettava.
Kun suurelle punarautiaalle saa kammettua satulan selkään ja suitset päähän, se tuntuu heräävän aina uudella tavalla eloon. Kentälle tai maneesiin päästyään se virkistyy täysin, ja herää vähän kuutamolla olevasta olemuksestaan täysissä valmiuksissa olevaksi ratsuksi. Ori seisoo kyllä kohteliaasti ja kiltisti paikoillaan niin kauan, kuin sitä pyydetään menemään eteenpäin, mutta se tarjoaa hyvin usein omatoimistakin liikkeelle lähtöä. Kun se vihdoin saa luvan lähteä, tulee uusilla ratsastajilla usein päällimmäiseksi tunteeksi hämmennys - miten täällä istutaan?! Jo Jallun käynti on niin valtavan isoa ja pitkää, että selässä olevan ihmisen täytyy löytää aivan uudet tavat joustaa lantiostaan. Orin kaksi muutakin askellajia vaativat melkoista uudelleenasennoitumista ja totuttelua, juurikin niiden suuren liikelaajuuden takia. Kun rautiaan liikkeisiin pääsee sisään ja niissä oppii istumaan, on Jallulla ratsastus lähestulkoon aina mukava kokemus, ainakin sileällä. Punainen jätti on niin yritteliäs ja nöyrä, ettei sitä edes meinaa uskoa - se on aina valmiustilassa ja kuuntelemassa, että mitä seuraavaksi, myös vähän osaamattomimpienkin ratsastajien kanssa. Toki tämäkin hevonen tarvitsee selkeät ja reilut avut, jotta se voi pyydetyt asiat toteuttaa. Jallu on herkkä niin istunnalle, jalalle kuin kädellekin, eikä sen kanssa tarvitse juuri koskaan liioitella apujen kanssa. Päin vastoin, sen kanssa saa olla tarkkana ettet pyydä liikaa, jolloin hevonen on jo tarjoamassa jotain aivan muuta, kuin mitä ratsastaja itse ajattelee.
Hyppääminen ja Jallu ovat mielenkiintoinen yhtälö. Se ei tosiaankaan loista hyppytyylillään tai tekniikallaan, mutta intoa siltä ainakin löytyy. Rautias on aina niin kovin innoissaan kun se pääsee hyppäämään, että se herkästi unohtaa kilometrikoipensa milloin minnekin, joka ei toki ole mitenkään kovin ideaalitilanne. Jallun kanssa saakin keskittyä treeneissä malttamiseen ja tekniikkapuoleen, sillä sen kanssa ei hypätäkään mitään metriä suurempia esteitä. Kohtuullisissa korkeuksissa pysyvät radat on mahdollista suorittaa puhtaasti, jos hevosta ei päästä pitkäksi kuin nälkävuosi ja sen ajatuksen saa jotenkin pidettyä tehtävässä.
Maastoillessa tummanpunarautias on leppoisa ja toimiva tapaus. Toki sillekin tulee toisinaan säpsyilypäiviä, jolloin se punainen postilaatikko jonka ohi ollaan menty noin sata kertaa, muuttuukin pieniä punaisia kirahveja syöväksi hirviöksi. Jallu ei onneksi harrasta mitään kovin teatraalisia säikkymisiä, se vain kavahtaa matalemmaksi ja yrittää pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mutta se ei poistu ominpäin paikalta. Paitsi toki ehkä silloin, jos vastaan tulee joku odottamaton eliö, kuten hirvi... Mutta näissäkin tapauksissa Jallu pysyy hyvinkin hallittavissa ja järjissään, ja se luottaa vahvasti, että ihminen kertoo, mitä tehdään.
Jallua kuskataan sen suuren koon vuoksi vain kuljetusautossa, meiltä ei löydy tarpeeksi isoja koppeja tälläistä kilometriheikkiä varten. Autoon ori meneekin täysin mukisematta, ja se seisoo siellä rauhassa yksin tai kavereiden kanssa. Kisapaikoilla Jallu on alkuun yllättävän orimainen sen normaaliin käytökseen verrattuna - se huutelee ja steppaa, flirttailee vähän ja pörhistelee paljon. Napakalla komennolla sekin kuitenkin loppuu, eikä Jallun kanssa yleensä tulee minkäänlaisia käytösongelmia vieraissakaan paikoissa. Verryttelyssä ja radalla se keskittyy tuttuun tapaansa olennaiseen, eli työntekoon ja suoritukseen.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.05.2017
(R) 18 + 18 + 18 + 18 = 72p KTK-II
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.11.2018
12 (3-3-3-3) + 24 + 20 + 21 + 14 = 91p SLA-I
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.07.2018
7,5 + 40 + 20 + 20 + 5 = 92,5p ERJ-II
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 15.10.2018
7,5 + 41 + 18 + 20 + 11,5 = 98p KRJ-II
Sukutaulu
| i. Jalmari evm sh, 173cm, trt |
ii. Jalovala evm sh, 170cm, prt |
iii. Valjuri evm sh, 165cm, tprt |
iiii. Vermuri evm sh, 168cm, trt |
| iiie. Pulmitin evm sh, 164cm, rn |
iie. Jalomalla evm sh, 172cm, tprn |
iiei. Jalmutus evm sh, 174cm, trn |
|
| iiee. Malveriina evm sh, 165cm, rt |
ie. Pelko-Pella evm sh, 165cm, m |
iei. Pelotin evm sh, 163cm, klm |
ieii. Pekatus evm sh, 164cm, m |
| ieie. Heluliina evm sh, 158cm, trn |
iee. Valo-Stella evm sh, 160cm, prn |
ieei. Valööri evm sh, 162cm, rn |
|
| ieee. Ilo-Nilla evm sh, 157cm, rt |
|||
| e. Pararulla evm sh, 166cm, prt |
ei. Vararuudi evm sh, 163cm, rt |
eii. Vänskä evm sh, 161cm, trt |
eiii. Väinäinen evm sh, 162cm, tprt |
| eiie. Kiilarannan Kuisla evm sh, 157cm, vprt |
eie. Rovina evm sh, 156cm, rt |
eiei. Pekkuri evm sh, 158cm, rn |
|
| eiee. Ramina evm sh, 154cm, vrt |
ee. Pekunia evm sh, 165cm, trt |
eei. Kelokannon Petrus evm sh, 167cm, rt |
eeii. Potraali evm sh, 168cm, tprt |
| eeie. Kelokannon Kiira evm sh, 160cm, trt |
eee. Kimurilla evm sh, 159cm, vrt |
eeei. Kiituri evm sh, 164cm, vprt |
|
| eeee. Norinella evm sh, 157cm, rt |
i. Jalmari, rautias, isokokoinen (173cm) ori, oli rehti ravihevonen, mutta orilta löytyi myös nätti, kolmetahtinen laukka. Laukka oli syy, miksi kilpailutulosten takia ensimmäiselle kantakirjapalkinnolle korotettua oria suosittiin raviväen lisäksi myös ratsuihmisten keskuudessa. Orin suosiota jalostuksessa ei ainakaan vähentänyt se fakta, että se oli yksi niistä oreista, jotka tunnettiin siitä, että ne olivat hyvin fiksusti käyttäytyviä. Ei ori koskaan ratsastajaa selässään pidellyt, mutta esitteli laukkaansa mielellään laitumella. 1.21,4-aikainen ori teki pitkän raviuran. Se hätyytteli useita isoja voittoja, mutta ei koskaan saavuttanut suurkilpailuissa toista sijaa parempaa tulosta. Jalmari viettää nykyisin eläkepäiviään pitkäaikaisen omista-valmentajansa tallilla, ja astuu yhä satunnaisesti tammoja.
ii. Jalovala oli kolminkertainen ravikuningas. Punarautias tiedettiin ravimenestyksensä lisäksi pitkistä jaloistaan, jotka nostivat muuten melko keskinkertaisen näköisen ja kokoisen orin säkäkorkeuden 170 senttiin. Ori teki kymmenvuotisen raviuran, jonka aikana sen mukaan tarttui myös muita arvokilpailuvoittoja kuin ravikuninkuus. Uransa jälkeen se siirtyi siitokseen saaden kaiken kaikkiaan 157 varsaa. Sen varsoista tuli niin ratsuja kuin ravureita, mutta yksikään ei kyennyt toistamaan isänsä suurinta saavutusta, ravikuninkuuksia, tai edes yhtä kuninkuutta. Orille olisi ollut varmasti enemmänkin käyttöä ja kysyntää tammanomistajien puolelta, mutta sen käytös muuttui radikaalisti erään talven aikana, ja lopulta ori jouduttiin lopettamaan vaarallisena. Sille teetettiin ruumiinavaus aivokasvainta epäillen - miten muuten niin kiltti ori olisi muuttunut vaaralliseksi? - ja ruumiinavaus osoitti epäilyt oikeiksi.
ie. Pelko-Pellasta piti tulla ravuri. Tamma oli hyväsukuinen ja sen emä oli tehnyt mukavan uran radoilla huomioiden sen, että se oli siirtynyt siitokseen jo 10-vuotiaana. Pelko-Pellan ura tyssäsi jo kuitenkin 4-vuotiaana vakavaan, tapaturmaisesti syntyneeseen syvän koukistajajänteen vammaan. 165-senttiseksi nopeasti kasvanut, eli melko isokokoinen tamma kuntoutui siitoskäyttöön ja satunnaiseen kevyeen ajeluun ja ratsastamiseen, mutta treeniin siitä ei enää ollut. Se saikin kahdeksan varsaa ennen jäämistään täysin eläkkeelle, syömään ruohoa ja kaitsemaan pihattolaumaan nuorempia hevosia. Musta tamma oli kaunis, useat tamman varsoista olivat vähintään kauniita, vaikka eivät olisi mitään rakenneihmeitä olleetkaan. Pelko-Pella oli luonteeltaan hyvin tarkka omasta asemastaan ja tilastaan, joka teki siitä täydellisen pihattolauman johtajan, mutta hankaloitti tamman arkipäiväistä käsittelyä. Onneksi tämä piirre ei juuri periytynyt sen jälkeläisille.
e. Pararulla oli hehkuvan punarautias tamma, joka tuli tunnetuksi erityisesti esteratojen kautta. 166-senttisen tamman hyppytekniikka oli suomenhevosten parhaimmistoa, ja liikkeidensä puolesta se olisi kelvannut hyvin myös kouluradoille. Kuuma tamma ei kuitenkaan meinannut pysyä hanskassa edes esteradoilla, joten sen kanssa koulun kilpaileminen olisi ollut epärealistista, tamma meinasi lähteä käsistä jo verryttelyssä, ei sitä olisi saanut peräänantoon millään ilveellä kilpailutilanteissa, saati suorittamaan kokonaista koulurataa tasaisesti. Tamma paljastui kuitenkin hyväksi emäksi, varsan saaminen rauhoitti tamman luonnetta. Se astutettiin heti varsakiimasta uudelleen, niin selkeää oli, että äitiys oli se Pararullan juttu. Toinen varsa ei kuitenkaan koskaan päässyt tähän maailmaan asti, niin kantava tamma kuin syntymätön varsa menehtyivät vain muutamaa viikkoa ennen varsan laskettua aikaa ärhäkkään, huomaamatta ja hoitamatta jääneeseen istukkatulehdukseen. Näin Pararullan taru päättyi jo 14-vuotiaana.
ei. Vararuudi, 163-senttinen rautias oli laadukas yleishevonen. Se kulki kärryjen edessä, osasi koulukiemurat, hyppäsi esteitä ja liitelipä ori vielä maastoesteidenkin ylitse. Se ei ollut millään näistä osa-alueista mitenkään erityisen hyvä, mutta moniosaaminen teki siitä suositun ja tunnetun suomenhevospiireissä. Tähän tunnettavuuteen ei tehnyt haittaa sekään, että tulipunainen ori oli hyvin näyttävä näky ylväine askeleineen ja hyvine rakenteineen. Monen harmiksi järkeväluontoisena kaikkien muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi tunnettua oria ei koskaan tarjottu julkisesti omistukseen, se sai reilu kymmenen varsaa omistajansa tuttavien tammoista. Yhä tänäkin päivänä 30-vuotiaaksi kääntynyt ori viettää eläkepäiviään koko sen elämän ajan sen omistaneen naisen kotitallilla Loviisassa.
ee. Pekunia oli todellakin oikea harrasteratsu. 165-senttinen tamma ei helppo B -tasoa vaikeampiin koulukiemuroihin taipunut, sen näki jo sen rakenteesta, kaulaa ei ollut nimeksikään ja etu- ja takaosa olivat eri paria. Esteitä se hyppäsi yllättävän mukavalla tekniikalla irtona, mutta tamman omistaja ei koskaan uskaltautunut 80-senttisiä esteitä suurempien haasteiden pariin. Edes luonteeltaan tummanraudikko ei ollut kovin mukava, se kulki usein hampaat irvessä ja korvat luimussa, eikä juuri välittänyt mistään muusta kuin ruuasta. Yhden varsan se sai, kun naapurin ori oli niin hyvän näköinen, ja varsottaminen oli Pekunian omistajan mielestä hauska idea, pääsisi hän tutustumaan itselleen vieraaseen hevoskasvatusmaailmaan. Varsa tuli ja meni, Pekunia palasi harrasteratsuksi, tehden näitä hommia aina siihen saakka, kun se 21-vuotiaana lopetettiin SI-nivelen vaivojen takia.
Jälkeläiset
|
s. 25.03.2017 o. Turmeltajan Valokratti, e. Almiida s. 28.08.2017 o. Turmeltajan Jalokaarne, e. Senjoriitta |
s. 06.11.2017 t. Kaarnan Kantarelli, e. Konfetti |
Kilpailukalenteri
05.02.2017 - NJ - Eelinniemi - suomenhevosorit, pt. Welby - 4/12, irtoSERT
| ERJ | |
| 02.03.2017 - ERJ - Pirunportti - 90cm - 3/30 | 03.03.2017 - ERJ - Pirunportti - 90cm - 5/30 |
| 05.03.2017 - ERJ - Pirunportti - 90cm - 1/30 | 08.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 4/50 |
| 09.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 7/50 | 11.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 7/50 |
| 13.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 7/50 | 23.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 2/50 |
| 24.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 6/50 | 24.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 1/50 |
| 30.03.2017 - ERJ - Hengenvaara - 90cm - 7/50 | 03.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 4/40 |
| 06.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 5/40 | 06.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 1/40 |
| 10.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 4/40 | 14.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 1/40 |
| 25.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 2/40 | 26.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 1/40 |
| 27.04.2017 - ERJ - Huvitus - 80cm - 5/40 | 12.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 5/30 |
| 14.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 5/30 | 15.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 2/30 |
| 18.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 1/30 | 21.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 3/30 |
| 22.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 1/30 | 23.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 2/30 |
| 24.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 2/30 | 26.04.2017 - ERJ - Mustasuo - 90cm - 2/30 |
| 03.05.2017 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 3/30 | 03.05.2017 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 3/30 |
| 04.05.2017 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 4/30 | 06.05.2017 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 2/30 |
| 02.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 2/30 | 06.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 4/30 |
| 07.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 5/30 | 10.06.2017 - ERJ - Turmeltaja - 90cm - 2/30 |
| 14.06.2017 - ERJ - Ros Cirein - 90cm - 4/30 | 12.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 80cm - 4/30 |
| 16.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 80cm - 1/30 | 19.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 80cm - 3/30 |
| 20.06.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 80cm - 4/30 | |
| KRJ | |
| 04.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 4/40 | 06.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/40 |
| 09.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 2/40 | 09.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/40 |
| 11.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 3/40 | 13.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 2/40 |
| 17.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 5/40 | 26.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/40 |
| 27.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 2/40 | 27.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/40 |
| 30.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/40 | 14.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 3/30 |
| 15.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 3/30 | 20.12.2016 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 5/30 |
| 11.12.2016 - KRJ - Ventos - vaativa B - 6/40 | 19.12.2016 - KRJ - Ventos - vaativa B - 3/40 |
| 07.12.2016 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 2/40 | 11.12.2016 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 1/40 |
| 14.12.2016 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 1/40 | 01.01.2017 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 2/30 |
| 05.01.2017 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 5/30 | 06.01.2017 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/30 |
| 10.01.2017 - KRJ - Vähäpelto - vaativa B - 1/30 | 03.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 2/30 |
| 09.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 2/30 | 11.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 1/30 |
| 12.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 4/30 | 12.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 1/30 |
| 19.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 4/30 | 20.01.2017 - KRJ - Encore - vaativa B - 2/30 |
| 04.01.2017 - KRJ - Ruuvalli - vaativa B - 2/30 | 05.01.2017 - KRJ - Ruuvalli - vaativa B - 1/30 |
| 07.01.2017 - KRJ - Ruuvalli - vaativa B - 3/30 | 09.01.2017 - KRJ - Ruuvalli - vaativa B - 2/30 |
| 13.01.2017 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 6/40 | 17.01.2017 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 2/40 |
| 19.01.2017 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 2/40 | 06.01.2017 - KRJ - Tuulenpesän Kartano - vaativa B - 3/30 |
| 10.01.2017 - KRJ - Tuulenpesän Kartano - vaativa B - 4/30 | 26.01.2017 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 5/40 |
| 08.02.2017 - KRJ - Kievarinkuja - vaativa B - 6/50 | 31.08.2017 - KRJ-CUP - Kuuralehto - vaativa B - 3/140 |
| VSR | |
| 31.08.2018 - VSR CUP - esteratsastus - 80cm - 1/43 | |
Päiväkirja & valmennukset
20.08.2018 Isä & poika -retki, kirjoitti meea
Auton nokan kääntyessä Turmeltajan pihaan en voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta. Suomenhevoskasvattajalle paikka on ehdottomasti kuin paratiisi - hienoja suomenhevosia joka puolella. Olimme siis sopineen dookien kanssa suokkitreffit maastoilun merkeissä. Minä tallin suurimmalla hevosella Jaloparalla eli Jallulla ja dookie Jallun pojalla Valokratilla.
dookie tuli minua pihalle vastaan ja esitteli minulle hieman tiluksia ennen kuin pääsin touhuilemaan Jallun kanssa. dookie ohjeisti minut oikealle tarhalle, josta nappasin orin mukaani. Aamuisen kaatosateen takia orin tarha oli mutainen, josta johtuen niin oli myös orin jalatkin. Tästä johtuen vein Jallun hoidettavaksi pesupaikalle, jotta sain huuhdeltua sen jalat ennen suojien laittoa. Harjailin orin myös huolella, vaikka ei se oikein likainen ollutkaan, sillä olihan sillä ollut loimi suojanaan. dookie lähti hakemaan oman ratsunsa tarhasta, jona aikana kerkesin laitella Jallun kokonaan valmiiksi. Ori oli käyttäytynyt koko ajan herrasmiehen tavoin, josta olin iloinen, sillä mikään ei latista ratsastusintoa niin kuin jollain tavoin ennen sitä ikävästi käyttäytyvä ratsu.
Ratsumme olivat saaneet viettää hieman lomaa, joten menimme niiden kanssa ensin maneesiin hakemaan hieman tuntumaa ennen maastoilua. Jallu oli sopivan energinen, mutta kuitenkin kokoajan hienosti kuulolla. Kyllähän siinä hieman meni totutellessa orin suuriin liikkeisiin, mutta pian pääsin jyvälle kuinka siellä istutaan. Menimme vain rennosti askellajit läpi ja lähdimme sitten innokkaina kohti läheisiä maastoja. Aluksi rämmimme vain kävellen pusikoissa ja nauroimme uljaille orheillemme, kun ne järkyttyneinä puhisivat milloin millekin. Tarpeeksi rämmittyämme ja saatuamme itsemme kootuiksi suuntasimme hiekkateille ravailemaan ja laukkailemaan. Olihan se hienoa laukkailla vieretysten kahdella suurella orilla, joista molemmat käyttäytyivät erittäin hienosti. Tallille päin tullessamme oli hevosissamme vielä potkua jäljellä, joten dookien ehdotuksesta päätimme läheisellä pellolla ottaa vielä pienet laukkaskabat. Orit lähtivät kuin tykin suusta siihen luvan saatuaan ja hyvin tasaväkisiä ne olivatkin siihen asti kunnes dookien ratsu päätti näyttää hienon pukkisarjan, jolloin he auttamatta jäivät jälkeen. Rauhakseen palasimme hiekkatietä pitkin tallille, jossa sitten hoidimme ratsumme ja veimme ne takaisin ulkoilemaan. Ennen kotiin lähtöä vielä joimme kahvit ja hieman suunnittelimme seuraavia suokkitreffejä.