Haamuilija HV - kuollut 27.07.2017

15.02.2017 Irtorallittelua

Tänään koitti taas kauan odotettu irtojuoksutuspäivä. Kauan odotettu lähinnä siksi, että säät eivät ole suosineet juuri lainkaan, sillä päivän toisena tarkoituksena oli tietenkin myös hienojen vauhtikuvien räpsiminen. Nyt kuitenkin luontoäiti oli suonut isot kasat lunta ja aurinkoisen päivän, joten eikun tuumasta toimeen ja konit kentälle!
Ensimmäisenä vuorossa oli Hippu. Tamma lähti tallista hieman epäileväisenä kohti kenttää - olihan se nyt aika omituista, että mentiin työpaikalle ilman mitään varusteita. Juoksutin tammaa hetken liinanpäässä käynnissä ja ravissa, jotta se lämpenisi ennen mahdollisia revittelyspurtteja. Ennen irtipäästämistä huikkasin aidan vieressä kameran kanssa kykkivälle Emmille valmistautumaan laukaisinsormensa kanssa, mutta se osoittautui turhaksi. Hippu ei nimittäin liikahtanut senttiäkään - tamma vain puhisi ja pörisi hämmentyneen oloisena keskellä kenttää, ja nuuhki maata kovin teatraalisesti äännellen.

Tovin paikoillaan pällisteltyään kävelin takaisin tamman luo, ja heilautin kevyesti riimunnarun päätä sen suuntaan - ja sit läks. Hippu ampaisi sellaiseen pierupukkilaukkaan, ettei ole tosikaan. Isopäisen tamman meno näytti välillä siltä, että se kupsahtaisi turvalleen lumeen hetkenä minä hyvänsä, mutta se pysyi kuin pysyikin pystyssä koko ryntäyksen ajan. Suurimman kohtauksen suoritettuaan tamma esitteli oikein sievää ja lennokasta ravia häntä tötteröllä, ja meikäläinen hymyili maailmanomistajan tyyliin Emmin räpsiessä tuhat ja sata kuvaa. Hetken päästä suurimmat menomehut näyttivät loppuneen, joten kävelin parin leipäpalan kera tamman luo ja sujautin sille riimun takaisin päähän. Hippu rouskutti leivät hyvin tyytyväisenä taputtaessani sen paksun talvikarvan peittämää kaulaa. Pyysin Emmiä tulemaan lähemmäs ja ottamaan vielä muutamat rakennekuvat jättipäästä, ennen kuin kävelyttäisin sen tarhaanpaluuta varten. Hippua vain ei oikein poseeraukset kiinnostaneet, vaan tamma seisoi kovin muulimaisen oloisena lähes koko kuvauksen ajan. Emmi kuitenkin totesi saaneensa yhden kaikin puolin edustavan kuvan, joten saatoimme päättää Hipun pönötyssession hyvillä mielin.

27.03.2017 Aurinkoinen maastolenkki

Kaunis, aurinkoinen pakkassää korkeine lumikinoksineen ei ollut vieläkään jättänyt Turmeltajan maita, joten päivän ensimmäisen liikutusvuorolaisen ohjelma muuttui maastoreissuksi. Talliin tultuani löysin valintojen vaikeuksien kanssa painiskelevan Miran käytävältä.
"Huomenta, mitäs sulla on ohjelmassa?"
"Mä en oikein osaa päättää, Viili ja Tunna olis ensimmäisinä liikutusvuorossa", Mira vastasi hyvin mietteliään oloisena. Helpotin naisen päätöstä komentamalla tämän hakemaan Viilin sisään ja lähtemään minun ja Hipun mukaan maastoon, johon Miralla ei ollut yhtään vastaväitettä.

Hipun huippurohkean luonteen takia Mira ja Viili saivat olla lyhykäisen jonomme johtajina. Näinpäin tummanraudikkoni uskalsi astella rennosti ja letkeästi pois tallin pihasta, ja me saimme Miran kanssa ihastella maisemia ja rupatella niitä näitä kaikessa rauhassa.
Pitkän hetken käveltyämme päätimme ottaa pätkän ravia. Viili lisäsi vauhtia innosta piukeana ja kyydissä istuva nainen saikin välillä himmailla ruunikkoa. Hippu sen sijaan jolkotteli tasan metrin päässä Viilin takapuolesta, eikä minun tarvinnut sen vauhtiin puuttua. Kun kärkiratsukko sai hetken neuvottelun jälkeen vauhdin pysymään tasaisena, sain taas vaan nautiskella menosta. Hippukin tuntui ravaavan hyvin tyytyväisenä Viilin takana, ja kumpaakaan ei olisi ilmeisesti haitannut ravata pidempääkin pätkää kun siirsimme ratsumme käyntiin.
Lopulta pääsimme päämääräämme - suurelle niittyaukealle, jota sai vapaasti käyttää hevosten kanssa. Polulta pois päästyämme siirryimme taas raviin, ja jatkoimme aukiolla omille teille. Hankitreeni tekisi molemmille kopukoille hyvää, ja Hippukin tuntui nauttivan pienestä kahlailusta. Lopuksi otimme hieman laukkaa niin suoralla kuin ympyröilläkin, jonka jälkeen oli käyntiin siirtymisen vuoro ja kotimatkan aika.
Tallilla riisuin reilusti hionneen ratsuni varusteista, ja nakkasin sille kuivatusloimen selkään. Vaikka Hippu onkin klipattu, oli sen karvaisiksi jääneet alueet hionneet melkoisesti. Kuivumista odotellessa tarjoilin tammalle palautuslitkua melassivedellä höystettynä ja parin leivän palan kera.