Tervetuloa Skotlantiin!

Skotlantilainen musiikki raikaa, voimakas puheensorina kantautuu jo linnan pääoville saakka. Viskin tuoksu kantautuu nenääsi. Olet saapunut Lallybrochiin. Ovelle saapuu sinua vastaan iloisesti hymyilevä jo vähän iäkkäämpi rouva, joka ensimmäisenä tarjoaa sinulle juotavaa ja syötävää ennenkuin kerkeät edes kertomaan millä asialla olet. Naishenkilö toteaa lempeästi "Eka syödään ja sitten vasta keskustellaan" ja ohjaa sinut kohti ruokasalia. Ruokapöydässä tarjotaan perinteisesti haggista, mutta löytyy myös herkullisen näköistä lohta ja metsäkanaa. Tarjolla on myös viskiä, jonka haistoit jo ulko-ovelta asti, mutta löytyy myös vettä sekä maitoa, koska viski näyttäisi maistuvan vain muutamalle iäkkäämmälle miehelle ruokapöydässä. Kun olet saanut lautasen syötyä tyhjäksi naishenkilö suuntaa uteliaan katseensa sinuun ja kysyy vihdoin mikä sinut toi tänne Lallybrochiin.

Ensimmäisenä kun saavut Lallybrochiin kiinnität varmasti huomiosi tuohon upeaan 1600-luvun lopussa rakennettuun 4 kerroksiseen linnaan. Kyseisen linnan mailla on aina ollut hevosia jossakin määrin, mutta viimeisen 50 vuoden aikana hevoset ovat olleet suurin osa Lallybrochia. Linnan ympärillä on paljon maata, josta suurinosa on varattu hevosille laidunmaaksi. Lähimmäksi linnaa on sijoitettu suuret hevostallit, maneesi, kenttä ja tarhat. Lallybrochissa kaikki muu on aikalailla tältä vuosikymmeneltä lukuunottamatta linnaa, sen jykevää alkuperäistä kiviporttia ja kiviaitaa joka rajaa linnan maat. Lallybrochin linna kuului aikoinaan Dunbar-klaanille, ja se on edelleen suvun nykypolvien omistuksessa. Tänä päivänä linnan omistaa 66-vuotias Cailean ja hänen 55-vuotias vaimonsa Sheena. Heidän 25-vuotias tyttärensä Daracha on ollut vahvasti mukana tallin toiminnassa ja on seuraava tilan perillinen miehensä Fletcherin kanssa. Perheeseen kuuluu myös Rhonan pikkuveli Fergus, joka opiskelee yliopistossa Englannissa ja pikkusisko Maggie joka asuu vielä kotona ja pyörii mukana tallin arjessa. Omistajaperheen lisäksi asustelee Lallybrochissa myös Caileanin veli Cameron ja hänen kaksi lastaan Colin ja Crissy. Meillä Lallybrochissa kaikki ei ole kellontarkkaa ja arki pyritään pitään huolettomana. Linnan omistajatkin ovat oikein rempseitä skottilaisia, jotka ovat ystävällisiä ja rakastavat musiikkia, viskiä ja eritoten haggista. Vieraanvaraisuus kuuluu osaksi myös Lallybrochia ja varsinkin Sheena rakastaa kaitsia uusia tuttavuuksia ja toivottaa avosylin vastaan kaikki. Lallybrochin tapoihin kuuluu, että ekä syödään, sekä nautitaan ja sitten keskustellaan. Asioista ei ole tapana puhua tyhjin mahoin.

Lallybroch ei suinkaan aina ollut samanlainen kuin se on nyt. Muinoin linnamailla laidunsi tyypillisesti täysiverisiä jotka soveltuivat vauhdikkaisiimpiin lajeihin ja clydesdalenhevosia, jotka olivat sopivampia työ- ja vaunuhevosiksi. Linnan hevoset toimivatkin aikoinaan pääosin vaunuhevosina, työhevosina, kettujahdissa ja poolossa. Nykyisin kun on autot kulkupeleinä, kettujahti on kielletty ja pooloonkaan ei kiinnostusta enää pitäjiltä löydy niin on alettu panostamaan enemmänkin este-, koulu ja kenttäratsastukseen. Tosin jotain vanhaakin on säilynyt ja meiltä löytyy yhä edelleen valjakkohevosia, tosin hieman pienemmässä koossa vain. Paljon on tapahtunut vuosisatojen varrella, ja vaikka me emme eläneet silloin niin nämä linnanmaat muistavat yhä edelleen ne ajat ja vanhat muistot elävät lauluissa ja tarinoissa. Mietit varmaan mitä Lallybroch on nykyisin? Tällä hetkellä Lallybroch kasvattaa puoliverisiä ja täysiverisiä kenttäratsastukseen, shetlanninponeja valjakkoajoon sekä pääosin brittiläisiä ponirotuja este- ja kouluratsastukseen.

Viskit ja haggikset tarjoaa
sarqquu (VRL-04374)
sarqquuu@gmail.com

© Lallybroch 2019       |       virtuaalitalli / a sim game stable       |       kuvat Ida (CC BY-NC 2.0) & Max Pixel (CC0 1.0)

VRL-00816