Verenpunahilkka - kuollut 11.07.2017
| Virallinen nimi | Verenpunahilkka |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma |
| Väri, säkäkorkeus | Punarautias, 148cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 14.06.2015, 24v - kuollut 11.07.2017 |
| Rekisterinumero | VH15-018-1531 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Kari ja Petra Rantaristi evm |
| Koulutustaso | ko. he B, re. 100cm, me. 90cm, helppo |
| Painotuslaji | Este-/kenttäpainotus |
| Saavutukset | KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I |
Luonnekuvaus
Vauhdikas, vähän jätkämäinen otus, jonka motto voisi olla "kovaa ja korkealta". Verenpunahilkka on kaunis, vauhdikas pienhevostamma, joka pitää melkoista meteliä itsestään ja kuvittelee olevansa isokokoisempi kuin onkaan, vähintään 180cm korsto. Vauhdikkaalla, punaisella pikkutammalla ei aina riitä keskittyminen tai hermot koulukiemuroihin, esteillä Vamppi loistaa - kunhan ratsastaja saa jotain tolkkua pikkutamman menoon. Tammamainen kiukuttelu loistaa poissaolollaan, mutta liian hitaasti tapahtuvat asiat saavat hevosen hermostumaan ja uhittelemaan. Uhittelu ei kuitenkaan johda mihinkään, Vamppi ei näyki tai potki, kunhan uhoaa saadakseen ihmiseen jotain vauhtia. Pysähtyneisyys ja verkkaisuus ovat Vampille kirosanoja, pienhevonen kaipaa arkeensa vauhdin hurmaa, enemmän esteitä ja vähemmän koulutyöskentelyä.
Mikäli etsii haliponia, jota voi harjailla, paijata ja puunata tunnista
toiseen, Vamppi on aivan väärä hevonen. Tamma ei meinaa malttaa seistä
minuuttia pidempään paikoillaan, vaan se haluaisi olla koko ajan menossa,
tekemässä, tutkimassa tai ihan vain vaihtamassa maisemaa. Karsinassa
hoitamisesta ei tule mitään, kun pienhevonen leikkii karuselliä, joten
Vamppi otetaan aina käytävälle hoidettavaksi. Ripeäotteiselta, nopealta
ihmiseltä Vampin hoitaminen sujuu leikiten. Hoitajan hidas tahti saa
tamman vain ärsyyntymään, mikä aiheuttaa kuopimista ja hammaskaluston
esittelyä (Vamppi ei tosin edes näyki, mutta tapa on yhtä kaikki
inhottava). Edes kiimassa Vampista ei tule herkkähipiäistä kiukkupeppua,
jonka mahan alusta tai takamusta ei saisi harjata. Raudikon kiimat on
muutenkin hankala hoksata, mutta kyllä sillä sellaiset on. Kaikki
hoitotoimenpiteet - arkiset harjailut ja varustamiset, silloin tällöin
tehtävät korva- ja vuohiskarvojen siistimiset, rokotukset ym. - sujuvat
rutiinilla, kun hoitaja vain menee ja tekee. Vähänkään arasteleva ihminen
saa vastaansa vastaan haraavan, uhittelevan hevosen, joka käyttäytyy kuin
uhmaikäinen orivarsa. Eläinlääkärillä ei ole ongelmia, kaikki toimenpiteet
sujuvat ongelmitta. Kengittäjän täytyy työskennellä ripeästi ja pikku
pätkissä, sillä Vampin keskittyminen ei riitä siihen, että jalka pysyisi
kovin kauaa ilmassa.
Talutettaessa Vampilla on kiire. Vaikka matka olisi miten lyhyt, pientamma
mieluiten ravaa. Pidemmillä kävelyväleillä tamma turhautuu helposti, jos
vauhti on sen mielestä turhan hidas, jolloin hevonen alkaa kuopia,
tanssahdella ja nykiä narua. Mikäli Vamppi sattuu pääsemään irti, se
laukkaa vapaudenhuumassaan pitkin tallialuetta ilman aikomustakaan luopua
vapaudestaan. Ruoalla houkutteleminen ei auta, Vamppi pitää saada
ajatettua tarhaan. Tamma tarvitsee taluttajan, joka on sopivan
jämäkkäotteinen ja reipasaskelinen, eikä anna hevoselle tilaa pelleilyyn.
Traileriin/rekkaan Vamppi menee, luojan kiitos, ongelmitta. Tamma ei
suoranaisesti stressaa matkustamista, mutta yleensä ajomatkat merkitsevät
kisareissua ja kisapaikoilla on hyvin, hyvin jännää. Vamppi on huono
syömään ja juomaan kuljetusten välissä ja jälkeen, mikä etenkin pitkillä
reissuilla on vähän ongelmallista.
Vampin ratsun ominaisuudet vaihtelevat melko voimakkaasti sen mukaan, mitä tamman kanssa tekee. Hyppäämistä rakastava raudikko on parhaimmillaan esteillä (rata- tai maastoesteet, aivan sama sille), kun taas koulutyöskentely ei voisi vähempää kiinnostaa. Maastoilun mielekkyys riippuu aivan temposta; verkkainen käyntimaasto on Vampin mielestä ihan tylsä, pitkät ravimaastot ihan okei ja kauttaaltaan uskomattoman mahtavia, mikäli niihin sisältyy (mahdollisimman pitkiä) laukkasuoria. Maisemamatkailu ei onnistu tämän hevosen kanssa, Vampin kärsivällisyys ei riitä siihen, että joka pelto ja puska kierretään läpi käsijarru päällä. Vaikka miten yrittäisi, Vampista ei ole helppoa B:tä kummoisempaan; pienhevosen kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä. Liikettä kyllä löytyisi, Vampin takaosa työntää kunnolla, liikkuminen on kevyttä ja elastista ja näinpoispäin, mutta kun hevosella ei kärsivällisyys riitä kovin hankaliin koulukiemuroihin tai pitkiin treeniputkiin, niin ei. Lyhyet treenit ovat ihan okei, samaten vähän pidemmät sessiot, kunhan tehtävät vaihtelevat reippaasti ja ovat sopivan erilaisia. Kokoaminen on Vampille helppoa, paketti vain tuppaa leviämään viimeistään viiden metrin jälkeen, ellei ratsastaja ole tarkkana. Välillä Vamppi on herkkä, täysin avuilla oleva koulutykki, mutta nämä pätkät kestävät vain hetken ja korkeintaan parin tehtävän ajan.
Hypätessä Vamppi on parhaimmillaan - ja pahimmillaan. Pikkutamma innostuu ja kuumuu niin mahdottoman paljon, että välillä katsojaa - ratsastajasta puhumattakaan - hirvittää. Vaikka tamma osaisikin katsoa ponnistuspaikat itse ja sovittaa askeleensa suhteutetuille väleille, vauhdin huumassa Vamppi vain painelee menemään, aivan sama, vaikka sekoaisi jalkoihinsa ja hyppäisi esteen sekaan. Tamma tarvitsee pitkät, perusteelliset alkuverryttelyt ja paljon maapuomi/kavaletti/innariharjoitteita, että muistaa nostella jalkojaan. Ollessaan kunnolla avuilla ja kierroslukumittarin ollessa sopivassa kohden Vamppi on uskomaton suorittaja; erinomainen laukka, loistava hyppy, herkkyyttä ja reaktiivisuutta vähän kevyemmänkin ja kapasiteetikkaamman hevosen tarpeiksi. Vamppi ei kyttää tai kiellä (mikä on kaahatessa myös huono asia), ja jokainen este ylitetään niin kovaa ja korkealta, ettei tamma varmasti osu puomeihin. Mikäli raudikko kolauttaa puomia kavioillaan se todennäköisesti pukittaa esteen jälkeen silkkaa kiukustumistaan. Jostain syystä koko esteen kaataminen sekaan loikkaamalla ei haittaa Vamppia puoliksikaan yhtä paljon.. Vamppi on nopea ja ketterä tehden helposti samanlaisia kurveja kuin vähän pienikokoisemmat ponit, mikä on luonnollisesti aikaratsastuksen ja tiukkojen uusintojen kannalta aivan mahtava juttu. Valitettavasti lyhyet kurvit saavat Vampin keräävän kierroksia ja kuumumaan, joten ratsastajalla on oltava taitoa ja pelisilmää suunnitella radat niin, että hevosesta saadaan paras mahdollinen suoritus esille ilman, että Vamppi laittaa show'ta pystyyn. Maastoesteillä tamma on varovaisempi, vaikka vetääkin mutkia suoriksi edeten sellaista laukkaa, ettei moista uskoisi pienhevosen kintuista lähtevän. Kiinteät esteet ovat kuitenkin myös Vampin mielestä parempi ottaa vakavissaan, eikä se koskaan kaahaa päättömästi kohti estettä tai hyppää mistä sattuu, kuten rataesteillä saattaa tehdä. Mikäli Vamppi ei olisi esteiden välillä niin vauhdikas, se olisi ideaalikumppani maastoesteisiin tutustumiseen; varma, osaava hyppääjä, joka luotsaa kuskin turvallisesti sellaistenkin esteiden yli, mitä muut arastelevat joko suostumatta hyppäämään tai ylittävät omituisella jättiloikalla.
Kisoissa tamma ei jää keneltäkään huomaamatta, tai ainakaan kuulematta, sillä raudikko pitää kaikki ajan tasalla siitä, missä ikinä kulkeekaan, ollen se kisapaikkojen raivostuttava kiljukaula, joka ei pysy sekuntiakaan aloillaan. Eläväinen, rauhaton ja alati kiljuva pienhevonen ei jostain syystä ole kisahoitajien suosikki.. Varustaminen on välillä melkoinen rodeoesitys, kun satulan joutuu heittämään pyörivän ja hyörivän tamman selkään vauhdissa samalla rukoillen, että satula osuu hevosen selkään eikä vain mätkähdä maahan. Mikään kurinpitotoimi ei saa Vamppia asettumaan, ja kaikki mahdollinen huulipuristimesta lähtien on kokeiltu. Käsihevosalueella raudikko haluaisi tehdä tuttavuutta joka ikisen kanssa, myös niiden, jotka eivät vähimmässäkään määrin halua punakarvaista vinkuiitaa lähelleen. Vampin kanssa kannattaakin pysytellä sopivan välimatkan päässä muista, mikäli tila vain riittää. Verryttelyt ja rata ovat päivästä ja ratsastajan taidoista riippuen nappisuoritus tai katastrofi, Vampin kanssa harvemmin tulee tasaisia "ihan OK" -ratoja. Kisapaikoilla hieman jännittynyt, intopiukea pienhevonen on hankala saada kunnolla avuille ja keskittymään työntekoon, ja mikäli verryttelyaikaa on niukasti, tehtävä on lähes mahdoton. Vamppi vaatii pitkät verryttelyt, jotka aloitetaan päästämällä enimmät höyryt pihalle laukkavolttien avulla. Kokematon kuski ei saa Vamppia keskittymään, vaan hevonen vie kuskia pitkin kenttää kuin märkää rättiä juostessaan pää viidentenä jalkana sinne sun tänne.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuus 20.05.2016
(P) 15 + 16 + 17 + 17 = 65p KTK-III
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.06.2017
13 (4-3-3-3) + 19 + 23 + 20 + 20 = 95p SLA-I
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.05.2017
5 + 41 + 19 + 20 + 15 = 100p KERJ-I
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.06.2017
6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101,5p ERJ-I
Sukutaulu
| i. Kirkkokyy evm sh, 153cm, tprt |
ii. Ristinmerkki evm sh, 152cm, prt |
iii. Synkeinmielin evm sh, 150cm, rt |
iiii. M.N. Synkeäsävy evm sh, 153cm, m |
| iiie. Surusilmä evm sh, 149cm, prn |
iie. Neiti Ristilukki evm sh, 151cm, rt |
iiei. Kirkonmäen Ristus evm sph, 146cm, trt |
|
| iiee. Hillamaan Heline evm sh, 153cm, vprt |
ie. Korpikyytär evm sh, 151cm, vrn |
iei. Riitakorpi evm sh, 155cm, trn |
ieii. Koivukorpi evm sh, 158cm, m |
| ieie. Karimen Ruska evm sph, 147cm, vprt |
iee. Kallotarhakäärme evm sph, 146cm, rtkm |
ieei. Kyy-Kostja evm sh, 149cm, prt |
|
| ieee. Kallomilla evm sph, 143cm, rtkm |
|||
| e. Verenmakusuussa evm sph, 143cm, prt |
ei. Verityöilo evm sph, 145cm, vrt |
eii. Verilöylykauha evm sph, 147cm, rtkm |
eiii. Kaskisavusauna evm sh, 150cm, rtkm |
| eiie. Verivilja evm sph, 142cm, vprt |
eie. K.K. Juliska evm sph, 144cm, vrt |
eiei. Joosu-Oskar evm sph, 148cm, rt |
|
| eiee. Joveini evm sph, 143cm, vprt |
ee. Verenpunatulkku evm sph, 140cm, vprt |
eei. K.W. Terenti evm sph, 148cm, vkk |
eeii. Penhartti evm sh, 152cm, vkk |
| eeie. Teetuike evm sph, 143cm, tprt |
eee. Verenkuvankaunis evm sph, 141cm, vrt |
eeei. Kuusipuukko evm sph, 146cm, trt |
|
| eeee. Verenpunaruusu evm sph, 138cm, rt |
i. Kirkkokyy on 153cm korkea, tanakka mutta kohtalaisen hyvärakenteinen ori. Se on luonteeltaan todella energinen ja melkoinen häsläri, joka aiheutti orin omistajalle monesti päänvaivaa - niin eloisalle orille ei ole turhan helppoa löytää tallipaikkaa. Tällä hetkellä 23-vuotiaalla suomenhevosella onkin takanaan jo kymmenen muuttoa takanaan sen jälkeen, kun se kasvattajaltaan myytiin orin ensimmäiselle ja viimeiselle uudelle omistajalle, Tarja Rantaristille. Hevosen käännyttyä 17-vuotiaaksi Tarja sai vihdoin toteututtua oman haaveensa, ja osti omakotitalon keskeltä ei mitään - ja talon pihapiiriin kuului tietenkin myös pieni talli. Niimpä Kirkkokyy sai sen kestävät elinolosuhteet omistajansa tallista, eikä se ole enää lähdössä kotoaan muualle kuin monttuun. Kirkkokyy on kelpo ratsu, silloin kun se ympäristön tuhoamiselta ja yleiseltä kaaoksen aiheuttamiseltaan ehtii, vaikkei kuitenkaan ihan sieltä parhaimmasta päästä. Tummanpunarautias hulmuharja kilpaili nuoruudessaan niin esteitä kuin kenttääkin, kouluradallekin sen kanssa päädyttiin muutaman kerran. Sen omistaja kuitenkin huomasi hyvin pian orin keskittymiskyvyn olevan aivan liian riittämätön vakavempaan koulutuuppailuun, joten kaksikko jätti kouluradat siellä viihtyville ja keskittyi enemmän hyppypuoleen. Toki kenttäkisoissa ratsukko joutui myös vääntämään koulua, mutta tuttaritasolla ei edes koulutehtävien taso ollut päätä huimaava. Kaksikon kilpaura päättyi ikävään kaatumiseen, jonka seurauksena Tarjan lonkka murtui. Tästä aiheutui pitkä ratsastustauko, ja 15-vuotias Kirkkokyy ehti säännöllisestä liikutusavusta huolimatta paisumaan ja rapistumaan kunnoltaan sen verran, että omistaja päätti jättää orinsa kisaeläkkeelle. Myöhemmin talliin muutti Tarjan uusi kilpakumppani, suomenpienhevostamma Verenmakusuussa. Ennen yhteisen kilpauran aloittamista Tarja kuitenkin halusi astuttaa uuden tammansa, omalla, rakkaalla Kirkkokyyllään, ja kaksikon rakkaudenhedelmä Verenpunahilkka jäikin orin ainoaksi jälkeläiseksi, sillä Tarja ruunautti hevosen helpottaakseen yhteiseloa tamman kanssa. Kuten Vampin tavanneet saattavat huomata, ei ole vaikea päätellä, mistä tamma on saanut eloisan ja reippaan luonteensa.
ii. Punarautias tukkajumala Ristinmerkki oli tunnettu tapaus kisaradoilta, tosin ei niinkään tulostensa vaan kuumuutensa vuoksi. Toki ori menestyi jonkin verran 110cm -luokissa asti, mutta turhan usein sen suoritukset keskeytyivät tai menivät muuten pipariksi, kun läsipään kierrokset nousivat aivan liikaa ja aiheutti sitä kautta monenlaisia ongelmia. Käsiteltäessä Ristinmerkki oli lauhkea kuin lammas, mutta ratsun hommat se otti turhan tosissaan ja liioitellen. 152cm korkuiseksi jäänyttä oria yritettiin kantakirjata ratsusuunnalle, mutta se hylättiin ratsastuskokeen aikana, kun koeratsastaja ei päässyt höyryävän ja puhisevan hevosen selkään. Tämä ei kuitenkaan Ristimerkin omistajaa, Kiia Lepikkoa haitannut eikä estänyt tarjoamasta jalostukseen. Muutama tammanomistaja uskaltautui käyttämään oria korrektin rakenteen (sopivan pituinen, syvä tiivis runko, lyhyehkö mutta hyväasentoinen kaula jossa hyvä ylälinja, pyöreä lautanen ja hyväasentoiset jalat lyhyehköjä vuohisia lukuunottamatta) ja hyppykapasiteetin periytymisen toivossa. Kaikki neljä varsaa perivät jossain määrin isältään toheltavan ja kuuman luonteen lisäksi hyvän hyppytekniikan ja laukan. Ristimerkki lopetettiin 19-vuotiaana eläkeläiselämän käydessä turhan toimettomaksi kisahevosen mielen omaavalle orille.
ie. Korpikyytär oli luonteeltaan ja ulkonäöltään melko laiskanpulskea tapaus. Se oli kaikin puolin hyvin tavallinen ja tasainen tapaus - liikkeet olivat hyvin tasaiset ja vaatimattomat, rakenteeltaan se oli matalajalkainen, pitkärunkoinen ja lyhytkaulainen, säkäkorkeuttakin oli vain 151cm, mutta ratsastaessa tamman rauhallisuus ja nöyryys oli valttikortti pientä tuntitoimintaa pyörittävässä tallissa. Korpikyyttären omistajakasvattaja jaksoi kummastella tammaansa aina loppuun asti; sen suku oli täynnä kelporakenteisia suorittajahevosia, mutta tämä tähtipää osoittautui siltä kannalta jonkin sortin maanantaikappaleeksi. Tammaa kuitenkin ajateltiin sopivaksi siitostammaksi sukunsa puolesta, ja niinhän siinä kävikin. Korpikyytär sai kaiken kaikkiaan 8 varsaa, jotka perivät melko tasaisesti piirteitä molemmilta vanhemmiltaan - tamma ei siis jättänyt itseään liian vahvasti varsoihinsa, kuten aiemmin oli pelätty. Vaaleanruunikko tamma löydettiin vanhuuteen kuolleena 24-vuotiaana tutulta laitumeltaan.
e. Verenmakusuussa syntyi Kinnusen pariskunnan tilalle Pohjois-Pohjanmaalla, josta se myytiin nelivuotiaana Keski-Suomeen, Jyväskylän tienoille Tarja Rantaristille. Rantaristi halusi uuden kilpakumppanin edellisen jäätyä kisaeläkkeelle. Toki uuden tamman ostossa oli myös ideana varsan teettäminen, sillä Tarja halusi omasta oristaan jälkeläisen. Niimpä Verenmakusuussa muutti hieman ennen vuodenvaihdetta Rantaristin pihaan, jossa se astutettiin seuraavana kesänä Kirkkokyyllä. Varsasta tuli juurikin odotusten mukainen, reipas ja rohkea tohelo. Rantaristi kuitenkin joutui toteamaan varsan turhan haastavaksi tapaukseksi tädille, jolla oli jos jonkinlaista kipua ja kulumaa. Niimpä varsa myytiin parivuotiaana muualle. Verenmakusuussa pääsi kuntokuurille kilpauraan tähdäten vieroituksen jälkeen, ja reippaasta ja ystävällisestä tammasta tulikin Tarjalle täydellinen kisakaveri Kirkkokyyn jälkeen. Tamma oli luonteeltaan ja liikkeiltään tasaisempi kuin kaverinsa, mutta ratsastettavuudeltaan se oli lähes yhtä haastava - tamma oli herkkä mutta virtava, ja usein myös vähän ylireagoiva. 143cm korkuinen pienhevonen kilpaili kuitenkin omistajansa kanssa hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksen parissa tutustumisluokissa. 13-vuotiaana Tarja halusi kokeilla "Veera"-tammansa kanssa jotain uutta, ja päätti tarjota punarautiasta kantakirjaan. Veera kirjattiinkin kolmannelle palkinnolle, ja sen rakenteesta mainittiin hyvä, tiivis runko, leveä kaula jossa hyvä ylälinja, hyväasentoiset jalat ja vahva takaosa. Vahva luonne ja ratsastettavuus sen sijaan laskivat tamman pisteitä sen verran, ettei kakkospalkintoon ollut mahdollisuutta. Veera kilpaili omistajansa kanssa monipuolisesti helpoissa luokissa aina 19-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen tamman jalat alkoivat oireilemaan vauhdikkaista vuosista ja se sai jäädä eläkkeelle. Tammaa yritettiin varsottaa vielä toisen kerran, mutta se ei enää tiinehtynyt useammista yrityksistä huolimatta. Tällä hetkellä Veera viettää eläkepäiviään yhdessä Kirkkokyyn kanssa, Rantaristin kotitallissa.
ei. Verityöilo on 145cm korkea vaaleanrautias pienhevosori, joka on hyvin vauhdikas ja eloisa tapaus. Kotitallillaan kovana häslärinä ja pelleilijänä tunnettu ori on mukava, vaikka hieman huonon keskittymiskyvyn omaava ratsu, joka on kilpaillut menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa. Vaaleanrautias läsipää on rohkea ja reipas hyppääjä, joka on parhaimmillaan juurikin este- ja maasto-osuuksilla - koulupuolellakin Verityöilo pärjää toki helppo B -luokissa mainiosti, mutta vaatii osaavaa ja pitkähermoista kuskia toimiakseen kunnolla. Verityöilo kantakirjattiin III-palkinnolla 12-vuotiaana, ja rakennearvostelussa mainittiin muun muassa hyvät tyypit, leveähkö kaula, pitkä, kevyt runko ja pyöreä lautanen. Ori ei ollut rakenteeltaan mitään huippuluokkaa, mutta jalka-asennoiltaan se oli varsin priima kaveri. Käyttöön nämä seikat eivät kuitenkaan koskaan vaikuttaneet, vaan Verityöilon kisaura päättyi vasta orin ollessa 18-vuotias. Raudikko oli kantakirjauksensa jälkeen aktiivisesti tarjolla tammoille, ja tällä hetkellä sille on kertynyt jälkeläisiä 14. Orin varsat ovat perineet vahvasti energistä luonnetta ja reaktiivisuutta, sekä hyvää hyppykykyä. Tällä hetkellä Verityöilo viettää leppoisia eläkepäiviä satunnaisesti maastoillen ja kevyitä hommia tehden.
ee. Verenpunatulkku oli 140cm korkea vaaleanpunarautias pienhevostamma, joka oli osaava mutta herkästi kuumuva ratsu. Tamma myytiin 7-vuotiaana nuorelle tytölle esteratsuksi, vaikka kisa-alue vaihtuikin hiljalleen myös kenttäratsastukseen. 12-vuotiaana Verenpunatulkku myytiin tytön siirtyessä isompien hevosten pariin, ja pienhevonen pääsi pienelle suomenhevoskasvattajalle. Uuden omistajan luona Verenpunatulkku siirtyi pääasiassa siitoskäyttöön, mutta sillä myös harrastettiin aktiivisesti niin esteillä kuin koulussakin, vaikkei se kilpailuihin asti enää päässytkään. Kaunis, läsipäinen ja sukkajalkainen tamma kantakirjattiin II-palkinnolla 14-vuotiaana, ja se sai paljon kehuja erittäin hyvästä rakenteestaan ja kauniista värityksestään. Verenpunatulkun luonteessa oli toki hieman parantamista, sillä se oli melko temperamenttinen ja hyvin tammamainen käsiteltävä, vaikkei toki mikään mahdoton otus kuitenkaan. Verenpunatulkku oli hyvä emätamma, ja se saikin kaiken kaikkiaan kuusi varsaa - kasvattajallaan syntyneen yhden tammavarsan ja uudessa kodissaan syntyneiden varsojen lisäksi, jotka perivät emältään vaihtelevasti piirteitä - neljä tammavarsaa olivat luonteeltaan hyvin pitkälti samanlaisia kuin emänsä, osa peri myös hyvän rakenteen, osa ei, ja orivarsat eivät näyttäneet perineen juuri mitään. Verenpunatulkku lopetettiin pahan ähkyn seurauksena 24-vuotiaana.
Jälkeläiset
|
s. 21.12.2015 t. Turmeltajan Veritiara, i. Hurmusti s. 27.04.2016 t. Turmeltajan Veriapila, i. Mustasiipinen |
s. 25.05.2016 o. Turmeltajan Hilikutti, i. Ähäkutti s. 19.08.2016 o. Veritaikurinhattu, i. Töppöne |
Kilpailukalenteri
31.12.2015 - VSN - VSN - tuomarinäyttely, tuom. taffel - RCH, 36,5p
| KERJ | |
| 20.08.2015 - KERJ - Kilpailukeskus Stewart - helppo - 5/41 | 23.08.2015 - KERJ - Naukaisu - helppo - 5/40 |
| 07.10.2015 - KERJ - Kuuralehto - helppo - 5/28 | 08.10.2015 - KERJ - Kuuralehto - helppo - 3/28 |
| 09.10.2015 - KERJ - Stewart - helppo - 4/18 | 12.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/30 |
| 13.10.2015 - KERJ - Kuuralehto - helppo - 5/28 | 18.10.2015 - KERJ - Stewart - helppo - 2/18 |
| 22.11.2015 - KERJ - Holmberg - helppo - 6/40 | 24.11.2015 - KERJ - Holmberg - helppo - 1/40 |
| 29.11.2015 - KERJ - Holmberg - helppo - 4/40 | 15.01.2016 - KERJ - Kuuralehto - helppo - 6/40 |
| 22.01.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 3/30 | 15.01.2016 - KERJ - Runoratsut - helppo - 5/27 |
| 23.01.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 3/40 | 02.02.2016 - KERJ - Shadow - helppo - 2/30 |
| 04.02.2016 - KERJ - Taikakuun Kartano - tutustumisluokka - 2/30 | 05.02.2016 - KERJ - Taikakuun Kartano - tutustumisluokka - 5/30 |
| 06.02.2016 - KERJ - Shadow - helppo - 3/30 | 07.02.2016 - KERJ - Március - helppo - 5/30 |
| 09.02.2016 - KERJ - Taikakuun Kartano - tutustumisluokka - 3/30 | 03.03.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 5/30 |
| 07.03.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 5/30 | 01.03.2016 - KERJ - Mörkövaara - tutustumisluokka - 5/49 |
| 09.03.2016 - KERJ - Mörkövaara - tutustumisluokka - 4/49 | 21.03.2016 - KERJ - Tuiskula - helppo - 5/30 |
| 04.04.2016 - KERJ - Heljävirta - helppo - 1/40 | 03.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 6/40 |
| 07.05.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 2/30 | 11.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 1/27 |
| 12.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 1/28 | 13.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - tutustumisluokka - 1/27 |
| 13.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - tutustumisluokka - 1/20 | 14.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - tutustumisluokka - 4/20 |
| 16.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/27 | 17.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 3/20 |
| 18.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - tutustumisluokka - 3/27 | 19.04.2016 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 1/28 |
| 03.05.2016 - KERJ - Kultahuisku - helppo - 3/30 | 08.05.2016 - KERJ - Kultahuisku - helppo - 1/30 |
| 21.05.2016 - KERJ - Metsovaara - helppo - 4/40 | 31.07.2016 - KERJ-CUP - Satulinna - helppo - 12/156 |
| ERJ | |
| 30.09.2015 - ERJ - Teerivaara - 100cm - 5/58 | 12.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 2/30 |
| 14.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 3/30 | 15.10.2015 - ERJ - Ulappa - 100cm - 4/30 |
| 17.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 3/30 | 18.10.2015 - ERJ - Ulappa - 100cm - 3/30 |
| 18.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 5/30 | 18.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 1/30 |
| 19.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 2/30 | 19.10.2015 - ERJ - Ulappa - 100cm - 4/30 |
| 19.10.2015 - ERJ - Ulappa - 100cm - 1/30 | 20.10.2015 - ERJ - Ulappa - 100cm - 1/30 |
| 23.10.2015 - ERJ - Ulappa - 100cm - 5/30 | 21.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 1/30 |
| 28.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 2/30 | 22.12.2015 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 3/40 |
| 23.12.2015 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 5/40 | 25.12.2015 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 4/40 |
| 27.12.2015 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 1/40 | 01.02.2016 - ERJ - Tuiskula - 100cm - 2/30 |
| 07.02.2016 - ERJ - Március - 90cm - 3/30 | 09.02.2016 - ERJ - Március - 90cm - 5/30 |
| 08.02.2016 - ERJ - Marrasvaara - 90cm - 3/30 | 11.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 1/30 |
| 12.02.2016 - ERJ - Marrasvaara - 100cm - 5/30 | 12.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 3/30 |
| 14.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 3/30 | 15.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 4/30 |
| 17.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 1/30 | 19.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 4/30 |
| 19.02.2016 - ERJ - Huvitutti - 100cm - 3/30 | 05.03.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 2/50 |
| 10.03.2016 - ERJ - Marrasvaara - 90cm - 3/30 | 11.03.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 3/40 |
| 11.03.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 5/40 | 12.03.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 1/40 |
| 12.03.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 4/40 | 15.03.2016 - ERJ - Marrasvaara - 90cm - 5/30 |
| 20.03.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 6/40 | 21.03.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 2/40 |
| 24.03.2016 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 3/30 | 24.03.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 3/40 |
| 24.03.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 5/40 | 25.03.2016 - ERJ - Hervannan Oriasema - 90cm - 4/30 |
| 25.03.2016 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 1/30 | 27.03.2016 - ERJ - Hervannan Oriasema - 100cm - 4/30 |
| 29.03.2016 - ERJ - Hervannan Oriasema - 90cm - 2/30 | 01.04.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 4/40 |
| 03.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 1/40 | 03.04.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 4/40 |
| 04.04.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 5/40 | 04.04.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 6/40 |
| 07.04.2016 - ERJ - Kuuralehto - 90cm - 2/40 | 08.04.2016 - ERJ - Viisikko - 100cm - 5/30 |
| 10.04.2016 - ERJ - Viisikko - 100cm - 5/30 | 11.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 5/30 |
| 12.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 2/30 | 12.04.2016 - ERJ - Viisikko - 100cm - 5/30 |
| 13.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 3/40 | 13.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 3/40 |
| 14.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 6/40 | 14.04.2016 - ERJ - Hervannan Oriasema - 90cm - 2/30 |
| 15.04.2016 - ERJ - Viisikko - 100cm - 3/30 | 15.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 4/40 |
| 15.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 3/30 | 16.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 5/40 |
| 17.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 4/30 | 17.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 2/30 |
| 18.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 3/30 | 19.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 2/40 |
| 19.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 2/30 | 20.04.2016 - ERJ - Mörkövaara - 90cm - 4/30 |
| 21.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 2/40 | 22.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 3/40 |
| 28.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 4/40 | 29.04.2016 - ERJ - Heljävirta - 90cm - 3/40 |
Päiväkirja & valmennukset
02.05.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Cirus
Saavuin ensi kertaa Turmeltajaan pitämään pari valmennustuntia dookien suomenhevosille. Ensiksi pääsin seuraamaan dookien ja Vampin, näppärän oloisen pienhevosen, alkuverryttelyä kentällä. Tamma liikkui reippaasti, mutta kuitenkin hyvässä tasapainossa ja ennen kaikkea hallinnassa. (Mikä on ihan hyvä ollakin tässä vaiheessa kun esteet ovat luokkaa maahankaivetut). Vampin kanssa oli tarkoitus treenata enemmän maastoesteitä, mutta verryttelyhypyt ratsukko otti kentällä tavallisilla rataesteillä. Maastoon siirtyessämme alkoi Vampilla kierrokset nousta, eikä se olisi oikein malttanut kävellä saatikka seisoa paikallaan kun selitin ratsastajalle ensimmäistä estetehtävää. Tamma rauhoittui heti kun pääsi liikkeelle ja lähestymään ensimmäistä estettä, tutunturvallista tukkia, jonka jälkeen matka jatkuu banketille. Vamppi hyppäsi varman oloisesti tukin ja selvitti myös banketin ilman mitään ongelmia. Ratsukko hyppäsi myös muutamia muita tuttarin ja helpon esteitä pienissä pätkissä, ja sen jälkeen pitempänä ratana. Esteiden välillä tamma paineli melkoista vauhtia, silti ratsastaja sai sen hyvin hallintaan ennen esteitä.
06.06.2016 Estevalmennus, valmensi Sani
Pienellä tammalla oli selvästi vauhti päällä jo veryttelyssä, joten päätin valmennuksen aiheeksi tänään sarjat, joissa saataisiin vauhtia vähän kontrolloitua. Alkuveryttelyn jälkeen ohjasin ratsukon aivan matalalle neljän esteen sarjalle, ensimmäinen väli oli innari, sitten yksi laukka ja seuraavaan kaksi laukkaa. Ensimmäisellä kerralla emme kumpikaan ehtineet laskea askelia, joten seuraavalle kierrokselle tultiin niin rauhallisessa laukassa kuin ratsastaja vain sai mahdolliseksi. Alku sujuikin hyvin kunnes viimeinen väli tultiin taas kauheassa vauhdissa yhdellä laukalla. Korotin hieman esteitä epätoivoisena yrityksenä rauhoittaa tammaa. Kun kaikki askeleet menivät päin mäntyä, päätin siirtyä hetkeksi kontrolliharjoitukseen. Toisella puolella kenttää oli kaksi estettä 17 metrin päässä toisistaan. Esteiden väliin pitikin nyt tehdä siirtyminen raviin laukasta. Ensimmäisellä kerralla siirtyminen jäi hyväksi yritykseksi, sitten laukka jo hidastui selvästi, mutta vasta kolmannella kerralla ratsastaja sai tamman raviin. Harjoitusta tultiin vielä muutama kerta, niin että esteiden väliin tultiin pieni laukkavoltti. Loppuun ratsukko tuli vielä muutaman kerran neljän esteen sarjan korotettuna. Nyt tamma oli jo paljon paremmin avuilla, vaikka huolellisuutta jäin vielä kaipaamaan enemmän.
16.07.2016 Estevalmennus, valmensi VP
Samalla kun asettelin Turmeltajan tallityttöjen kanssa kentälle puomeja, kavaletteja ja esteitä, katsoin sivusilmällä dookien ja Vampin itsenäistä verryttelyä. Tamma tuntui olevan kaikkea muuta, kuin perus suomenhevonen: Se näytti herkältä ja aavistuksen kuumalta, eikä oikein tuntunut löytävän yhteistä säveltä ratsastajansa kanssa. Niinpä vihelsin pelin poikki, opastin tallityttöjä kokoamaan loput esteet ja siirryin itse auttamaan ratsukkoa. Teetin ratsukolle paljon erilaisia tehtäviä jokaisessa askellajissa, sillä halusin hevosen säilyvän nopeana ja reaktiivisena samalla, kun halusin ratsukon rentoutuvan. Pikkuhiljaa dookie antoi kädellä periksi, ja Vamppi uskalsi tukeutua käteen paremmin ilman että sille olisi kasvanut sarvi otsaan. Jatkoimme verryttelyä erilaisilla puomi- ja kavalettitehtävillä, joissa halusin ratsastajan pysyvän melko tiiviissä istunnassa lähellä hevosta ja siirtämään käden ylhäältä alas, jolloin hevosen oli helpompi hakeutua hieman pyöreämpään muotoon. Ensimmäisillä kerroilla Vamppi paineli tehtävän läpi kirjaimellisesti tukka putkella, mutta kun dookie sai opasteista kiinni, ratsukon meno rauhoittui silminnähden. Vamppi uskalsi rauhoittua, hidastaa tahtiaan ja tulla tehtävään sisään rauhallisesti rauhallisuuden säilyttäen aina seuraavaan tehtävään asti. Varsinainen hyppääminen päästiin aloittamaan muutamilla yksittäisillä linjoilla, joilla edelleen vaadin ratsukon rauhallista tahtia. Aina, kun Vamppi lisäsi omatoimisesti vauhtia ja jäi seisomaan hieman kättä vastaan, käskin dookien ratsastamaan hevosen rauhallisesti linjalta pois ja jatkamaan työskentelyä laukassa niin kauan, että tamma rentoutuisi uudelleen kahden pohkeen ja ohjan väliin. Hitaasti mutta varmasti Vamppi ymmärsi, mitä siltä haluttiin ja loppuvalmennuksen aikana pääsin todistamaan ratsastajan onnenkyyneleitä - hän ei nimittäin ollut uskonut, että tamman kanssa voisi koskaan hypätä turvallisin ja luottavaisin mielin niin, että jokainen askel olisi ratsastajan ratsastettavissa!
25.07.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Aaria
Pakko myöntää että allekirjoittanut oli samaan aikaan erittäin innoissaan ja järjettömän kauhuissaan saapuessaan Turmeltajaan. Tänään lähtisi maastoestevalmennusneitsyys. Syke oli hieman tavallista korkeammalla ja kurkkua kuivasi. Päässä pyöri kauhukuvia esteiden seassa jalkansa murtavasta hevosesta ja muista mahdollisista tapaturmista. Onneksi valmennukseen tuleva Vamppi on varma hyppääjä ja dookie oli luvannut ottaa perusteelliset alkuverryttelyt kentällä ennen maastoon suuntaamista. Saavuin parahikseni todistamaan ratsukon kavalettiharjoituksia ja tamma näytti olevan hyvin kuulolla. Moikkasin dookieta joka otti tamman käyntiin ja antoi hetkeksi pidempää ohjaa. Avasin portin ja lähdimme kulkemaan kohti maastoesterataa samalla rupatellen. Saavuimme paikalle josta bongasin heti melko matalan tukkiesteen, olkipaaleista kyhätyn hypyn, kulman sekä pitempää pomppua vaativan pöydän. Reittivalintoja miettiessäni dookie kokosi ohjat ja lähti ravailemaan aukealle. Rata jatkui metsään, mutta päätimme pysyä toistaiseksi nurmipohjaisella paikalla jotta näkisin ratsukon puuhat.
Vamppi ravasi tarmokkaasti pää korkealla odottavan näköisenä ja lähtikin reippaaseen laukkaan dookien pienestä kehotuksesta. Kehotin ratsukkoa tulemaan ensin pienelle tukille jonka jälkeen oli loiva kaarros oikealle olkiesteelle. Vamppi ylitti tukin reilulla ilmavaralla ja jatkoi tahdikasta laukkaa pompaten paalitkin helposti. Katsoin hieman huolestuneena vuoroin pöytää ja pienikokoista tammaa miettien miten ihmeessä se ylittäisi kyseisen esteen kompuroimatta. Pyysin dookieta tulemaan uudelleen tukille josta reitti jatkuisi tällä kertaa eri suuntaan ensin kulmaesteelle ja sen jälkeen pitkän suoran päässä olevalle pöydälle. Pureskelin toisen käden kynsiä ja toinen käteni piteli valmiiksi puhelinta jos joutuisin hälyttämään paikalle ambulanssin. Kulman jälkeen Vamppi valpastui, huomasi pöydän ja dookie kehotti tammaa reippaampaan laukkaan saadakseen vauhtia pituushyppyyn. Pidätin hengitystäni, mutta turhaan. Tamma veti uskomattoman liito-oravaloikan vaivattomasti esteen yli ja jatkoi takaisin tukille. Uskalsin jopa hymyillä somalle ja pippuriselle Vampille joka tohkeissaan pomppaili esteiden yli. Annoin pieniä vinkkejä lähestymisten ja vauhdin suhteen, mutta muuten ratsukko näytti osaavan hommansa melko rutinoituneesti. Lopettelimme treeniä ja innoissani pääni sisällä suunnittelin jo oman maastoesteradan rakentamista.
10.08.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Sippe
Mantan jälkeen valmennettavakseni valikoituikin muhkun tamman täydellinen vastakohta - kuumuva ja solakkarunkoinen tamma Vamppi! Vamppia varustaessamme hevonen kuopi lähes taukoamatta, nypläsi hampaillaan kaikkea mitä eteensä sai ja otti sivuaskelia. Vaikutti siis aika eloisalta pakkaukselta!
Ennen maastoesteille lähtöä Dookie kävi Vampin kanssa kentällä purkamassa tamman loppumattomilta tuntuvia energiavarastoja hieman. Tamma näytti reippaalta ja vähän kärsimättömältäkin, kun Dookie ratsasti sen kaikki askellajit läpi sileällä. Pian nainen ratsasti Vampin luokseni, ja lähdimme reippaasti kävelemään (tai oikeastaan, itse hölkkäsin ripeästi kävelevän Vampin rinnalla) kohti maastoesterataa. Olin ajatellut, että ratsukon kanssa harjoiteltaisiin tänään lähinnä portaita ja hautaa.
Aloitimme hypyt haudalta. Vamppi laukkasi estettä kohti hurjaa vauhtia, mutta viime hetkellä teki loikan esteen sivuitse. Dookie ei onneksi pudonnut, ja neuvoin ratsukon heti uuteen yritykseen. Ratsastajan tuli istua satulassa tiiviisti kuin tuhat kiloa painava perunasäkki, ja kiinnittää pienten puolipidätteiden kautta ratsun huomio itseensä. Vampin kilometrivauhdit huitelivat edelleen vähän turhan suurissa lukemissa, mutta nyt ratsastaja sai pidettyä tamman hallinnassaan, ja este ylittyi hyvällä tyylillä.
Seuraavaksi suuntasimme porrasesteille. Vamppi innostui kovasti nähdessään uuden esteen, ja Dookie joutui pidättelemään tammaansa aikalailla, ettei se olisi lähtenyt suinpäin ryntäilemään kohti portaita. Pian ratsukko lähestyi estettä, tehtyään ensin suuren, Vampin takaisin ratsastajan avuille palauttavan ympyrän. Vamppi selvästi hahmotti tämän esteen hautaa paremmin, eikä rynnännyt sitä päin ihan niin kontrolloimattomasti, kuin mitä se oli aluksi hautaa lähestynyt. Vähän ennen ensimmäistä porrasta Vamppi oikein polki takaosallaan kunnon vauhdit esteelle, ja suoritti kaikki kolme porrasta ylös asti väsymättä. Dookie taputti tammaansa, ja portaat pariin otteeseen hypättyämme lähdimme takaisin Turmeltajaa kohti. Kotimatkalla hypättiin vielä autonrenkaista rakennettu este sekä banketti, jotka sujuivat ratsukolta hienosti.
10.09.2016 Vino-Vampin hierontaa (kirjoitti VP)
Tänään saavuin valmennusreissuilta tuttuun Turmeltajaan hieroamaan dookien pienhevosta, jonka suorittaminen sekä kotitreeneissä että kilpailuissa on alentunut. Tallille saavuttuani dookie jo odottelikin minua tamman kanssa tallin käytävällä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kyseltyäni tamman yleiskunnosta, viime ajan liikutuksesta ynnä muusta sellaisesta tunnollinen ja huolellinen omistaja näytti hieman murtuneelta, kun hän totesi Vampin olleen viime aikoina poikkeuksellisen vino, jonka lisäksi se on vastustellut ratsastaessa jumppaavia liikkeitä kuten avo- ja sulkutaivutuksia. Hetken juteltuamme halusin nähdä tamman liikkeessä, joten dookie otti tamman juoksutusliinan päähän ja lähti näyttämään tamman jokaisessa askellajissa kentällä. Ilman ratsastajaa tamma liikkui hieman jäykän oloisesti ja se pyrki käyttämään itseään enemmän vasemmalta kuin oikealta, mutta en kuitenkaan ollut kovin huolissani näkemästäni.
Nähtyäni tamman liikkeestä lähdin käymään sitä kokonaisvaltaisesti läpi ja löysin lihaskireyttä juuri sieltä, mistä ajattelinkin - oikean takajalan lihakset sekä oikea pitkä selkälihas tuntuivat olevan hyvin jumissa, jonka lisäksi tamma oli kaulastaan molemminpuolin kireä. Erinäisten hierontaotteiden ja venyttelyiden avulla sain pikkuhiljaa poistettua ja rikottua tamman lihaksiin syntyneitä kiinnikkeitä jotka saivat sen kulkemaan jäykästi sekä aavistuksen toispuoleisesti. Hieronnan loppua kohden lihasten elastisuus sekä joustavuus oli jo aivan eri luokkaa mitä hierontaa alottaessa, joten vaste oli tämän kertaiseen hierontaan oikein positiivinen. Viimeisiä venyttelyitä tehdessäni kerroin dookielle, että lihaksistossa olevat kiinnikkeet ovat todennäköisesti aiheutuneet yksipuolisen liikekaavaston myötä tai sitten hevosta on treenissä ylikuormitettu turhan paljon jonka vuoksi suosittelin tammalle nyt pariksi päiväksi eteen-alas jumppaa liinan päässä, jonka jälkeen ohjeistin käymään muutamana päivänä maastossa. Normaaliin treeniin palatessa kehoitin dookieta olemaan yhteydessä ja sopivan uuden hieronta-ajan parhaimman vasteen aikaansaamiseksi sekä katsomaan hevosen viikkoliikutuksen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti jumppaavaksi sekä liikekaavastoa monipuolisesti kuormittavaksi.