Ventoksen Jääharha - kuollut 25.03.2016

10.09.2015 Estevalmennus, valmensi Siiri K.

Olin lupautunut tänä päivänä valmentamaan dookieta ja hänen suomenhevostammaansa Ventoksen Jääharhaa. Ratsukko oli minulle entuudestaan tuntematon, ja päivä alkoikin loistavasti seikkaillessani ympäri itselleni tuntematonta kaupunginosaa eksyen varmaankin kolme kertaa. Kuin ihmeen kaupalla pääsin kuin pääsinkin idylliselle tallipihalle jopa sovitun ajan puitteissa, joten heti auton kaarrettua parkkiin hyppäsin ulos ja hölkkäsin maneesiin kellon lyödessä juuri tasatuntia. Maneesista löysinkin ratsukon jo verryttelemässä, joten huikkasin nopean tervehdyksen ja vaihdoimme dookien kanssa pikaisesti kuulumisia. Sen mitä sivusilmällä radan rakentamisen ohessa ehdin vilkaista, näytti Jääharha varsin näppärältä ja kompaktilta hevoselta, joka ainakin tänään liikkui todella hyvin eteen - ehkäpä välillä jopa liikaakin. Verryttelyssä kehoitinkin dookieta kiinnittämään huomiota puolipidätteisiin ja kontrollia parantaviin tehtäviin, kuten avoihin, väistöihin ja siirtymisiin.

Kun rata oli rakennettu ja hevonen verkattu, aloitettiin treeni puomeilla sekä kavaleteilla ravissa. Heti alkuun pääsinkin jo todistamaan Jääharhan intoa hyppyihin, sillä se ei todellakaan ollut sitä mieltä että kavaletit ja puomit ylitetään askeleella - hyppäämäänhän tänne oli tultu! Alkuun keskityttiinkin rauhalliseen menoon ja kontrolliin, jotta tamma rauhoittuisi ja astuisi tehtävien läpi sekä malttaisi odottaa. Dookie tunsikin hevosensa hyvin ja osasi ratsastaa sitä taitavasti avuille, mistä toki annoin heti positiivista palautetta. Kun tehtävä onnistui suoralla, muokkasin sitä ympyrän muotoon jossa oli yksi puomi ja kaksi kavalettia. Vaikka Jääharha ei oikein malttanut keskittyä ja villiintyi välillä, saatiin mukaan muutama ihan hyväkin pätkä, vaikka hevosella oli selvästi haluja isommille esteille. Kun verkkahypyt oli jotenkuten suoritettu, päästiin hyppäämään itse päivän rataa: okseri, vesimatto ja sarja, kaikki alkuun erikseen ja lopuksi ratana. Yksittäisinä hyppyinä näistä ei juurikaan tullut noottia, Jääharha hyppäsi rohkeasti myös sen epämääräisen vesimaton, ja dookie osasi lukea hevostaan todella hyvin jolloin vältyttiin tyhmiltä kielloilta tai huonoilta lähestymisiltä. Kun meno alkoi näyttää ihan esteratsastukselta, tultiin esteet ratana muutamaan otteeseen. Jääharha alkoi kuumua entisestään ja kaarre vesimatolta sarjalle oli aika tiukka, mikä alkuun oli ratsukolle haastava tehtävä. Kun tamma oli niin räjähtelevä kuin tänään oli, kaarre ei tullut kunnolla lävitse ja hevonen lähestyi estettä aivan venkoillen ja mutkalla. Parin kierroksen jälkeen meno alkoi kuitenkin jo näyttää ihan hyvältä, ja kun saatiin loppuun vielä yksi oikein onnistunut rata, lopetin treenit siihen ja kehuin ratsukkoa kovasti - tänään se toimi kyllä todella hyvin yhteen! Loppuun pyysin dookieta vielä verryttelemään huolellisesti eteen-alas ja jäähdyttelemään hevosen huolellisesti.

15.09.2015 Estevalmennus, valmensi Marsen

Dookie ja Hilu verryttelivät muutamalla maapuomilla saapuessani. Ratsastaja otti paljon pysähdyksiä, koska Hilu oli todella menevällä tuulella. Hilu ei tästä oikein innostunut, se ei malttanut seistä paikoillaan ja kuopi etujalallaan maata hermostuneen oloisesti. Pyysin ratsukko ratsastamaan paljon voltteja ja pääty-ympyröitä, jotta Hilu saisi tekemistä eikä keskittyisi vauhtiin niin paljoa. Kasasin kentälle jumppasarjan, jonka tarkoituksena oli hieman katsoa Hilun hyppytekniikkaa, lisätä ylöspäin ponnistamista ja etujalkojen koukistamista. Tiesin jo, että Hilu osaa hypätä, mutta jumppasarjalla treenaaminen ei koskaan ole pahasta. Nostin maapuomit pystyksi ja pieneksi ristikoksi, jota ratsukko sai tulla lämmittelynä. Hilu alkoi taas keräämään kierroksia ja Dookie joutui työstämään sitä pienellä ympyrällä saadakseen ratsunsa hallintaan. Lopulta lämppärit saatiin tehtyä asianmukaisesti ja siirryimme jumppasarjalle. Sarjalla oli seitsemän matalampaa estettä, joka vaati Hilulta voimaa ja ratsastajalta tasapainoa. Päästin ratsukon vauhtiin. Hilu erittäin hienosti arvioi ponnistuspaikat ja osasi sovittaa askeleensa lähes ilman Dookien apuja. Tosin tämä johti välillä liialliseen varomiseen ja Dookien pitää jatkossa rohkaista tammaa ja auttaa enemmän ponnistuspaikkojen kanssa. Tulimme sarjan vielä toiseen kertaan ja nyt liiallinen varominen oli poissa ja sen johdosta meno ei enää näyttänyt töksähtelevältä. Nostin esteiden korkeutta ja otin yhden esteen pois, jotta meno ei menisi turhan rankaksi. Nostamisesta Hilu innostui ja laukka oli todella lennokasta. Tämä ei suoritusta haitannut, Holu jatkoi varmin ottein ja Dookie teki myös hyvää työskentelyä suorituksen eteen. Tulimme vielä kerran uusiksi. Tämäkin meni aivan näytöstyyliin, joten päästin ratsukon hyvillä mielin loppuverkkaan.

10.10.2015 Estevalmennus, valmensi sippe

Saapuessani Turmeltajaan, huomasin dookien ja Hilun jo lämmittelevän kentällä. Päivä oli kylmä ja luminen, ja huomasinkin Hilun päällä enkkukuvioisen ratsastusloimen. Nappasin takapenkiltä itsellenikin viltin, ja suuntasin kenttää kohti. Kentällä moikkasin Hilua taivuttelevaa ratsastajaa ja aloin itse kasailla esteitä. Tänään ratsukon kanssa hypättäisiin in and out-sarjaa, joka koostui neljästä noin puolen metrin korkuisesta pystyesteestä. Kentän pohja oli lumesta huolimatta hyvä - maneesi oli tällä hetkellä toisten ratsukoiden käytössä, siksi harjoittelimme ulkona.
Kun Hilu oli omistajansa mukaan vetreytynyt kylliksi, pyysin dookieta ohjaamaan sen kohti innaria aluksi ravissa. Ennen esteitä Hilu alkoi tikuttamaan ja nosti päänsä korkealle - laukallekin se meinasi rikkoa. Neuvoin dookieta lähestymään sarjaa harjoitusravissa mahdollisimman syvän istunnan ja rauhalllisten pidätteiden saattelemana. Nyt Hilu keskittyi paremmin, ja sarja saatiin hypättyä ilman sen dramaattisempia käänteitä.

Seuraavaksi ohjeistin ratsukkoa lähestymään innaria laukalla. Homman ydin piili siinä, että jokaisen esteen välissä hevosen piti kääntyä ympyrälle ja suunnata uudestaan ensimmäiselle esteelle. Näin jatkettiin niin kauan, että jokainen sarjan este tuli ylitetyksi. Aluksi kääntyminen periaatteessa jo esteen päällä tuotti hieman hankaluuksia, mutta kun ratsastajan katse ja johtavat ohjasotteet saatiin loksahtamaan kohdilleen, Hilu näytti kääntyilevän varsin näppärästi ahtaassakin tilassa.
Valmennuksen loppupuolella dookien jo loppuverkkaillessa Hilua, puhuin ratsastajan kanssa siitä, mikä tänään meni hyvin ja missä on vielä parantamisen varaa. Dookien omien sanojen mukaan Hilu saisi olla esteillä rauhallisempi, mutta tämän päivän valmennus meni hänen mukaansa hyppyjen ja lähestymisten kannalta todella hyvin. Tästä ratsukosta varmasti vielä kuullaan!

03.12.2015 Mammutista käyttöhevoseksi (kirjoittanut omistaja)

Tällä viikolla olimme ahkerasti ajelleet treenissä olevilta, paljon hikoilevilta hevosilta talvikarvan kevyempään malliin, ja tänään vuorossa oli Hilu. Punarautias tamma oli kasvattanut melkoisen mammuttikarvan tässä parin kuukauden aikana, eikä loppua tuntunut näkyvän... Hilulla on pian edessään laatuarvostelukoitokset, joten onhan se nyt kätevämpää ja mukavampaa, kun ei tarvitse hikoilla kuin pieni sika joka ratsastuskerran aikana. Käväisin hakemassa karvakasan tarhasta sisälle, ja iskin tamman ketjuihin kiinni. Hilu seurasi toimiani hieman epäilevän oloisena, kun virittelin klipperin toimintakykyiseksi. Koneen käynnistettyäni Hilu alkoi pörisemään ja tuijottelemaan hurisevaa vempainta, ja annoin tamman haistella sitä rauhassa. Tuttua hommaahan tämä Hilulle oli, mutta aina yhtä jännittävää kuitenkin. Pian pääsinkin hommiin, ja aloitin klippauksen kaulasta - Hilulle oli tulossa tyylikäs hunter-malli, joten ainoastaan jalat ja pää jätettiin ajelematta. Myös selkään jäi satulan muotoinen karvaläntti. Hyvän tovin huristeltuani sain toisen puolen valmiiksi, ja annoin raudikolle tässä välissä porkkanan palkkioksi rauhassa olemisesta. Toki Hilu edelleen kuulosti ja vilkuili toimiani epäillen, mutta seisoi silti kiltisit paikallaan.
Lopulta klippaus oli valmis, ja pääsin harjaamaan Hilun lyhyen karvan läpi poistaakseni mahdolliset kutittelevat irtokarvat. Tämän jälkeen kipaisin hakemaan tammalle paksun toppaloimen, ja nakkasin sen selkään. Lopuksi pidin pienen rapsuttelutuokion porkkanoiden syöttelyn kera, jota Hilu ei tosiaankaan pistänyt pahakseen. Pian vaihdoin käytävän ketjut tavalliseen riimunnaruun, ja lähdin viemään tyytyävisenä porkkanaansa rouskuttelevaa tammaa takaisin tarhaan.

08.01.2016 Kouluvalmennus, valmensi Holly

Jo alkuverkkojen aikana huomasin Hilun olevan hieman jäykkä ja lyhytkaulainen, joten kehotin dookieta vain tekemään pieniä puolipidätteitä ja pitämään tamman hereillä, jospa se siitä. Verryttelyjen jälkeen otimme ensimmäiseksi tehtäväksi pohkeenväistöt, jotka suoritettaisiin alkuun käynnissä. Kun Hilu suoritti tehtävän täysin dookien apuja kuunnellen, uskalsimme kokeilla ravissakin. Muutamalla ensimmäisellä toistolla tammalla ei jalat menneet ristiin juuri ollenkaan, mutta jo neljännellä kerralla jalat näyttivät vähän paremmilta. Dookiella oli toki kova työ saada tamma toimimaan, kun se oli yhä hieman jäykähkö. Otimme loppuun vielä niin avo- kuin sulkutaivutuksia, joista jo rentoutunut Hilu suoriutui niin sulavasti, että oikeastaan jopa hämmästyin. Annoin dookien verrytellä vielä itsenäisesti kaikissa askellajeissa, mutten voinut poistua kentältä, vaan jäin ihastelemaan raudikon tamman laukkaa.