Veljesviha - kuollut 19.05.2018
| Virallinen nimi | Veljesviha |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori |
| Väri, säkäkorkeus | Punarautias, 155cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 28.11.2015, 26v - kuollut 19.05.2018 |
| Rekisterinumero | VH16-018-0254 |
| Omistaja, tuoja | dookie VRL-04373, Turmeltaja tuoja Alegre |
| Koulutustaso | ko. he A, re. 110cm, ke. CIC1 |
| Painotuslaji | Kenttäpainotus |
| Saavutukset | KTK-III, SLA-II, KERJ-I |
Myös Veikka päästettiin haikein mielin ikivihreille laitumille Haamun ja Timon kanssa, ennen kuin jo huomatut vanhuudenvaivat ehtisivät pahentua.
Luonnekuvaus
Veikka on yksi niistä hevosista, joihin ihastuu ensi tutustumisella. Ori on hyvännäköinen, mutta syy salamarakastumiseen on silti luonne. Niin nöyrä, mielistelee sinua kuin ekaluokkalainen opettajaansa ja tuottaa harvoin huonoa mieltä kellekään. Täydellinen paketti siis!
Hoitaessa Veikka on kuin nallekarhu, se rakastaa paijaamista ja huomiota eikä hätkähdä vähästä. Vaikka se on ori, voivat lapsetkin hoitaa sitä pelkäämättä. Kaikki toimenpiteet sujuvat helposti, myös kaviot nousevat kun niitä vähän ensin kiskoo. Varustamisessa ei ole ongelmia, sillä Veikka pitää työnteosta ja satula ja suitset ovat sille merkki siitä, että kohta pidetään hauskaa.
Selästä käsin suokki on miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, eikä yleensä käytä aikaa ratsastajansa kiusaamiseen. Rautias on hieman hidas pohkeelle, mutta ei silti laiska. Heti alkuverryttelyistä alkaen pitää kuitenkin huomioida, että hevonen liikkuu reippaasti eteen. Jos Veikalta osaa vaatia, se on upea ratsu. Myös aloittelijat saavat sen toimimaan, sillä Veikka ainakin yrittää toteuttaa annettuja ohjeita, vaikkei ihan ymmärtäisikään niitä. Orilla on vahva ja iso laukka, ja se on ehdottomasti Veikan askellajeista parhain. Isossa laukassa on toki haastavampaa istua, mutta sitä on myös helppo työstää.
Esteillä ori innostuu helposti ja eteenpäinpyrkimyksen kanssa ei juuri ongelmia ilmene. Veikka hyppää mielellään, mutta tarvitsee kuskiltaan tukea lähestymisten kanssa, sillä muuten se todennäköisesti hyppää joko liian kaukaa tai läheltä, hyppypaikkojen arviointi kun ei ole sen vahvuuksia. Maastoesteillä ori on reipas ja rohkea, eikä se epäröi erikoisempienkaan esteiden hyppäämistä, mutta sielläkin kaipaa apua ratsastajalta. Maastoesteillä Veikka kieltää paljon herkemmin, vaikka se toki aina yrittääkin parhaansa mukaan suoriutua tehtävistä.
Matkustaminen on Veikan mielestä vähän pelottavaa, joten olisi paras jos sen lastaisi joku tuttu ihminen, johon ori luottaa. Hankalaksi Veikka harvoin heittäytyy, mutta kiinnittämällä huomiota tiettyihin asioihin sujuu traileriin meno ja siellä oleminen helpommin.
Kisapaikoilla Veikka jännittää, joka voi myös olla seurausta matkustamisesta ja sen aiheuttamasta stressistä. Orin jännitys näkyy ulospäin siten, että se tarkkailee kaikkea herkeämättä ja liikkuu hermostuneesti. Alkuverryttelyjen alkaessa negatiiviset tunnetilat jäävät aitojen ulkopuolelle ja Veikka keskittyy ratsastamiseen aivan kuten kotonakin. Kisaradoilla sujuukin useimmiten hyvin, kun orilla on muuta tekemistä kuin pälyillä ympärilleen.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.05.2017
(R) 18 + 16 + 18 + 17 = 69p KTK-III
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.04.2018
9 + 40 + 20 + 23 + 9,5 = 101,5p KERJ-I
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2018
12 (3-3-3-3) + 19 + 25 + 20 + 8 = 84p SLA-II
Sukutaulu
| i. Kirjuri evm sh, 156cm, tprt |
ii. Joiku-Poika evm sh, 159cm, prt |
iii. tuntematon evm |
iiii. tuntematon evm |
| iiie. tuntematon evm |
iie. tuntematon evm |
iiei. tuntematon evm |
|
| iiee. tuntematon evm |
ie. Sininen Uni evm sh, 154cm, prt |
iei. tuntematon evm |
ieii. tuntematon evm |
| ieie. tuntematon evm |
iee. tuntematon evm |
ieei. tuntematon evm |
|
| ieee. tuntematon evm |
|||
| e. Tuulenvire evm sh, 154cm, vrt |
ei. On On Onnipoika evm sh, 156cm, rt |
eii. tuntematon evm |
eiii. tuntematon evm |
| eiie. tuntematon evm |
eie. tuntematon evm |
eiei. tuntematon evm |
|
| eiee. tuntematon evm |
ee. Kesä-Heila evm sh, 153cm, vprt |
eei. tuntematon evm |
eeii. tuntematon evm |
| eeie. tuntematon evm |
eee. tuntematon evm |
eeei. tuntematon evm |
|
| eeee. tuntematon evm |
i. Kirjuri oli hyvin tavanomainen hevonen, joka ei ollut käyttöominaisuuksiltaan tai rakenteeltaan mikään huippuyksilö, mutta luonteeltaan ori oli erinomainen. Sen takia tummanpunarautias sukkajalka olikin yllättävän suosittu jalostusori muutaman vuoden ajan, ja kaiken kaikkiaan sille kertyi 23 jälkeläistä elämänsä aikana. Kirjuri oli toimi monitoimihevosena pitkän ajan elämästään, kilpaillen helpoissa luokissa niin koulu-, este-, kuin valjakkokilpailuissakin. Kenttästartteja ori kanssa tehtiin muutama, mutta ne jäivät vain kokeiluiksi omistajan rohkeuden loppuessa tavalliseen maastoiluun. 156cm korkuinen pitkäjouhinen ori kantakirjattiin ratsusuunnalle nipin napin kolmospalkinnolle, johon päästiin lähinnä sen kilpailutulosten ansiosta. Kirjuri oli pitkärunkoinen, hieman raskastyyppinen, vähän ruunamainen, kevyt- ja lyhytkaulainen, laskevalla mutta pitkällä lautasella varustettuna. Jalka-asennoista ja jalkojen terveydestä ori sai kiitosta, sillä Kirjurilla oli hyväasentoiset ja -luustoiset jalat. Vanhuusvuosinaan Kirjuri toimi rauhallisen ja ystävällisen luonteensa ansiosta talutus- ja terapiaratsuna, johon se sopi kuin nakutettu. Täyseläkkeelle koko ikänsä terveenä elänyt ori jäi 25-vuotiaana, joskin sillä edelleen käytiin kierrättämässä suvun ja tuttujen lapsia ympäri metsäteitä ja peltoja mielenvirkistyksenä. Kirjuri kuoli luonnollisesti kotitallillaan kunnioitettavassa 32 vuoden iässä. Vaikka ori ei osoittautunut kovin vahvaksi periyttäjäksi, jätti se luonnettaan varsoihinsa melko vahvasti. Sen kaikki jälkeläiset ovatkin enemmän tai vähemmän selväpäisiä ja nöyriä harrastehevosia, joista osa on pärjännyt kilpailuissakin useissa lajeissa hyvin.
ii. Joiku-Poika, 159cm korkea punarautias, päässä iso tähti ja takajaloissa vuohissukat, toimi ravurina kahdeksanvuotiaaksi asti, jonka jälkeen se myytiin uuteen kotiin. Uusi omistaja oli pitkän linjan hevosharrastaja, joka paikasi omien nuoriensa rinnalle hieman erilaisempaa projektia, johon Joiku-Poika sopi hyvin. Ori pääsi ratsukouluun, ja siitä muovautuikin vuosien saatossa toimiva, joskaan kapasiteetiltaan kovin kummoinen ratsu, joka pääsi kilpailemaan este- ja kouluratsastuksen parissa. Helpoissa luokissa tasaisesti menestynyt ori oli nuorempana, raviaikoinaan kirjattu jo juoksijasuunnalle kolmannella palkinnolla, mutta uusi omistajansa halusi kokeilla Joikun kirjaamista myös ratsusuunnalle. Joiku-Poika kirjattiinkin toiselle suunnalle myös kolmannella palkinnolla, jonka jälkeen se toimi kesät osittain siitosorina. Joiku ei missään vaiheessa noussut kovin suureen suosioon juoksijatyyppisen rakenteensa (pitkä, kevyt runko, jyrkkä lautanen, lyhyt, alakaulainen kaula, käyrät kintereet, hyväasentoiset etujalat) vuoksi. Muutama tammanomistaja kuitenkin ihastui sen nöyrään ja yritteliääseen luonteeseen ja hyvään, lennokkaaseen raviin, ja Joiku-Pojalle kertyi jälkeläisiä 13 kappaletta. Suurin osa peri isältään pitkää runkoa ja palvelualtista luonnetta, mutta ravureiksi jälkeläisistä ei ollut isän melko menestyneestä ravisuvusta huolimatta. Joiku-Poika lopetettiin vaikean ähkyn takia 19-vuotiaana.
ie. Sininen Uni oli hieman raskaan tyyppinen, piirrolla varustettu punarautias 154cm korkea tamma. "Ulla" kantakirjattiin jo viisivuotiaana ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla, jolloin tamma sai hyvät pisteet ratsastettavuudesta ja luonteesta. Ullan rakenteesta sanottiin seuraavaa: syvä, vankka runko, lyhyt mutta hyvän muotoinen kaula, isohko pää, pysty lapa ja selväpiirteinen, korkea säkä, hieman painunut selkä ja pitkähkö lanne, lyhyt pyöreä lautanen ja hyväasentoiset jalat lyhyitä vuohisia lukuunottamatta. Sininen Uni oli siis hieman hassu ilmestys ratsuna, kun se koottuna näytti entistäkin lyhyemmältä ja paksummalta. Liikkeiltään Ulla oli hyvin tavallinen, eikä se koskaan aiheuttanut kouluradoilla mitään "wow" -efektiä. Rautias oli kuitenkin kiltti ja perustoimiva ratsu, eikä se kärryjenkään edessä ollut lainkaan hassumpi tapaus. Sininen Uni kilpaili jonkin verran helpoissa luokissa kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, mutta päätyökseen se toimi omistajaperheensä harrastehevosena. Ulla varsoi elämänsä aikana neljä kertaa, kaksi oria ja kaksi tammaa. Varsat perivät emältään melko vähän piirteitä, jos jotain niin lähinnä perushyvää ja rauhallista luonnetta. Ulla eli jalkavaivoja lukuunottamatta melko terveenä 25-vuotiaaksi asti, jolloin se lopetettiin edellämainittujen jalkaongelmien takia.
e. Tuulenvire oli 154cm korkea vaaleanrautias liinahtavilla jouhilla. Luonteeltaan hyvin leppoisa ja tyyni tamma oli harrastekäytössä koko 23-vuotisen elämänsä, eikä se nähnyt pieniä talli- ja seurakisoja kummempia karkeloita, vaikka siltä olisi saattanut löytyä rahkeita vaativampiinkin luokkiin. Tuulenvireellä oli hyvä, kolmitahtinen ja voimakas laukka, joka olisi ollut hyvä isommilla esteradoilla. Tamman kanssa kilpailtiin kuitenkin vain sillon tällöin 60-80cm ja helppo C/B luokissa. Tuulenvire oli rakenteeltaan ihan kelvollinen tapaus; se oli hyvin ryhdikäs, mutta pitkärunkoinen ja -selkäinen, kaula oli hieman lyhyt mutta hyvän muotoinen, lautanen oli jyrkkä ja huipukas, mutta jalat tammalla olivat priimatavaraa asentojen osalta. Tuulenvire varsoi viisi varsaa, kaksi oria ja kolme tammaa, jotka myytiin yhtä tammavarsaa lukuunottamatta muualle. Kolme myydyistä pääsivät näyttöön ja käyttöön, ja ne ovat osoittautuneet laadukkaiksi yleishevosiksi niin kilpa- kuin harrastepuolella. Emältään ne perivät vahvasti hyvää, kaikki käy -tyyppistä luonnetta ja jonkin verran rakenteellisia ominaisuuksia etenkin jalkojen osalta. Tuulenvire lopetettiin 23-vuotiaana pahan suolikiertymän vuoksi.
ei. On On Onnipoika oli ravuriksi suunniteltu ja tehty, mutta liiallisen laukkaherkkyyden vuoksi ratsukäyttöön siirretty, hyvin tavanomainen rautias ori. "Onni" kantakirjattiin 5-vuotiaana juuri ja juuri kolmannelle palkinnolle juoksijasuunnalle, jolloin sen ktk-lausunnossa mainittiin pitkä, kevyt runko, lyhyt kaula, pitkä, jyrkkä lautanen, hyväasentoiset mutta hieman pieniniveliset jalat. Luonteeltaan hampahtavaharjainen rautias oli mainio se oli nöyrä mutta menevä, ja ratsun hommiin päästyään siitä löytyi aivan uusi into työntekoa kohtaan. Onnin laukka oli suorastaan huikea ravisukuiseksi hevoseksi; se oli iso, rytmikäs, pyöreä ja tahdikas. Orin laukka ja yritteliäs luonne ilmenivät suureksi hyödyksi isoillakin esteradoilla. Onni kilpaili aina 120cm -luokissa asti ja hyvällä menestyksellä, ja satunnaisesti myös helpoissa koululuokissa. Ori kantakirjattiin myöhemmin uudelleen, tällä kertaa ratsusuunnalle, jossa se sai II-palkinnon, rakenteen osalta rimaa hipoen mutta muilta osa-alueilta kirkkaasti sen yli. Jalostuksessa Onni ei ollut kovin suosittu vahvan ravisukunsa ja rakenteensa takia, mutta sille kertyi kuitenkin 28 jälkeläistä, jotka perivät isänsä vahvan, hyvän laukan. On On Onnipoika kuoli vanhuuteen 27-vuotiaana, oltuaan useamman vuoden täyseläkkeellä.
ee. Kesä-Heila oli hapan, hyvin oman arvonsa tunteva suomenhevosrouva heti nuoresta asti. 153cm korkea vaaleanpunaraudikko toimi siitostammana ja harrasteratsuna pienellä tilalla, joka sopi tälle tapaukselle paremmin kuin hyvin. Nuorempana vieraissa paikoissa kiertänyt Heila arvosti omaa pihaa ja omaa rauhaa, joten sitä sille myös annettiin. Nyrpeä tamma käytiin kuitenkin kantakirjaamassa 6-vuotiaana ratsusuunnalle kolmannelle palkinnolle, johon oikeutti lähinnä rautiaan rakenne. Heila oli melko matalajalkainen, mutta hyvärunkoinen ja -kaulainen, takaosa oli vahva ja pyöreä, ja jaloissa ei ollut lyhyehköjä vuohisia ja käyrähköjä kintereitä kummempaa sanomista. Liikkeiltään Heila oli hyvin tavanomainen ja mitäänsanomaton, eikä sen ratsastettavuuskaan mitään huippuluokkaa ollut. Se liikkui kun pyydettiin, pysähtyi kun käskettiin, mutta juuri sen kummempia asioita rautiaalta oli turha pyytää. Heilan sukua pidettiin harvinaisena ja etenkin emälinja oli kohtuullisen menestyksekäskin, joten se haluttiin puutteistaan huolimatta siitoskäyttöön. Heila osoittautuikin jonkin sortin periyttäjäksi ainakin rakenteensa osalta, hapanta luonnetta kompensoitiin parempiluontoisilla oreilla. Heila varsoi kaikkiaan 8 varsaa, jotka olivat rakenteeltaan emänsä veroisia, ja osa myös vähän parempia. Kesä-Heila lopetettiin hampaiden kuluttua liiaksi 26-vuotiaana.
Jälkeläiset
|
s. 20.03.2016 o. Turmeltajan Rovioruoja, e. Tulitasmia s. 24.07.2017 o. Turmeltajan Kuukauna, e. Täyskuukuvitelma |
s. 05.11.2016 t. Kielletään Kekri, e. Kielletään Kaikki |
Kilpailukalenteri
29.02.2016 - VSN - VSN - tuomarinäyttely, tuom. taffel - RCH, 36,5p
| KERJ | |
| 16.11.2016 - KERJ - Ros Cirein - CIC1 - 3/50 | 17.11.2016 - KERJ - Ros Cirein - CIC1 - 2/50 |
| 18.11.2016 - KERJ - Ros Cirein - CIC1 - 3/50 | 28.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 2/22 |
| 11.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 3/37 | 14.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 4/37 |
| 20.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/37 | 15.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 4/30 |
| 20.01.2017 - KERJ - Tuiskula - helppo - 5/30 | 08.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 1/30 |
| 15.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 2/30 | 19.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 1/30 |
| 09.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 4/30 | 12.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 4/30 |
| 28.01.2017 - KERJ - Kievarinkuja - CIC1 - 1/25 | 01.02.2017 - KERJ - Kievarinkuja - CIC1 - 3/25 |
| 16.02.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - CIC1 - 6/40 | 18.02.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - CIC1 - 1/40 |
| 01.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 5/30 | 04.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 2/30 |
| 05.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 4/30 | 07.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 3/30 |
| 09.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 2/30 | 06.02.2017 - KERJ - Kevolehto - CIC1 - 6/38 |
| 09.02.2017 - KERJ - Kevolehto - CIC1 - 5/38 | 10.02.2017 - KERJ - Kevolehto - CIC1 - 6/38 |
| 20.02.2017 - KERJ - Kievarinkuja - CIC1 - 2/30 | 07.03.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 5/30 |
| 09.03.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 3/30 | 04.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 1/30 |
| 07.03.2017 - KERJ - Iowa - CIC1 - 4/30 | 01.03.2017 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 2/30 |
| 09.03.2017 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/30 | 01.03.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 2/30 |
| 03.03.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 | 09.03.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 3/30 |
| 20.03.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 | 16.02.2017 - KERJ - Romilly - CIC1 - 6/37 |
| 19.02.2017 - KERJ - Romilly - CIC1 - 1/37 | 22.03.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 |
| 27.03.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 | |
Päiväkirja & valmennukset
07.02.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.
"…sama laukka jatkuu pääty-ympyrällä, kavaletin ylititte oikein hyvin. Vaihda suuntaa, tee molemmat pääty-ympyrät uusiksi, ja jos - kun! - ne sujuvat hyvin, siirrytään kavaleteilta pystyille ja innarille ennen maastoon lähtöä." Olin kutsunut itse itseni kylään Turmeltajaan, ja kaiken juoruilun ja kahvinjuonnin jälkeen reissu muuttui luontevasti valmentamiseksi. Treenattavaksi hevoseksi oli valikoitunut törkykomea Veljesviha.
Kuten yleensäkin, dookie ratsasti siististi ja tehokkaasti, ei unohtunut vain matkustamaan ja teki aktiivisesti töitä. Mitä nyt välillä valitteli, että viimeinen pulla taisi olla liikaa. Veljesviha oli mahtava nähdä livenä työn touhussa, meillä kun on orista jälkikasvua tallissa.
Kavaleteilta jatkettiin parin yksittäisen pystyn sekä pikku jumppainnarin parissa. Pari kertaa hyppy lähti vähän kaukaa, muutoin verryttelyt sujuivat moitteetta.
Maastossa ratsukko aloitti metsätiellä olevilla esteillä; pari risuestettä, tukki ja autonrenkaista koottu kapea tarkkuuseste. Veikka laukkasi korvat töttöröllä selkeästi innoissaan ylittäen esteet kevyen ja helpon oloisesti este toisensa perään. dookie luotsasi oria kevyin, varmoin ottein, ponnistuspaikat olivat kohdillaan ja eteneminen esteiden välissä oli tasaisen sujuvaa. Esteet hypättiin pari kertaa, eikä ratsukon työskentelyssä ollut kerrassaan mitään moitittavaa.
Siirryimme radalla eteenpäin, trakehnerhaudalle ja kulmaesteelle. Trakehnerhauta ei tuottanut ratsukolle hankaluuksia, meno oli samaa tasaisen varmaa kuin aiemminkin. Kulmaesteellä näkyi pientä haparointia, ensimmäisellä kerralla dookie toi Veikan vähän liian lähelle estettä, jolloin tuloksena oli pysty, töksähtävä hyppy ja heikohko alastulo (dookie horjahti Veikan kaulalle, joskin kampesi itsensä välittömästi takaisin satulaan), toisella kerralla ratsukko lähestyi turhan hitaassa laukassa (hyppy oli ihan OK). Kolmas kerta toden sanoi; vähän valmentajan ohjaavaa napinaa ja kas, hyvä hyppy reippaasta, pyörivästä laukasta.
“Sujuihan se! Lähdetään takaisin päin, otatte pari hyppyä risuesteille niin päällimmäiseksi fiilikseksi jäävät törkyhelpot hypyt. On se Veikka vaan kivan näköinen peli. Etkä sinäkään huonosti ratsasta.”