Vähäpellon Surusävel - kuollut 11.07.2017

20.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Sorel

Astelin tallin pihalla kohti maneesia, olin lupautunut pitämään valmennuksen Turmeltajan tiloissa. Ulkona satoi jäätihkua ja joka paikka oli aivan jäässä! Onneksi oli lämmin ja suojaisa maneesi. Siellä ratsukko kulki rennosti pitkin kaviouraa. Ruunikko tamma kulki kaula pitkällä, tyynen oloisena. Päivittelimme hetken kuulumisia, kunnes pyysin keräilemään ohjia. Alkuun ratsukko sai tehtäväksi tehdä asetteluharjoitteita pääty-ympyrällä. Aluksi taivutettiin sisälle, heräteltiin hevosta avuille ja kulkemaan pohkeen ympärille. Suttu ei meinannut suostua kulkemaan muodossa pitkään, vaan se yritti aina hivuttaa turpaansa enemmän pystyyn. Ulkoa pidätteitä enemmän, jotta se nenä ei lähde sieltä nousemaan. Sitten asetettiin ulospäin. Kulmissa ratsastettiin perä hieman ulospäin ja hiljalleen Suttu alkoi näyttämään hyvältä. Ravissa ratsukko teki väistöjä keskihaljasijalla.
Vasen suunta oli selvästi vaikeampi Sutulle. Ratsastaja joutui tosissaan työstämään hevostaan, jotta sai väistöt tehtyä hyvässä rytmissä. Ruunikko amma hidasti vauhdin melkein jo käyntiin, mutta tarpeeksi kauan, kun hioimme, saimme puhtaita suorituksia. Laukassa pysyttiin keskiympyrällä. Kehotin ratsastajaa istumaan satulassa, pitämään olkapäät ja hartiat rentoina ja ratsastamaan istunnalla laukkaa, samalla taivuttaen hevosta sisällepäin. Hiljalleen Suttu kokosi itseään ja laukka näytti hyvältä. Tamma kantoi itseään hyvin! Vasen laukka oli vaikeampi. Suttu painoi ohjille ja ratsastaja joutui joka toisella askeleella tekemään kunnon pidätteitä ulko-ohjalla, samalla sisäkädellä asettaakseen hevosta. Lopuksi ratsukko ravasi kahdeksikkoa, ennenkuin annoin vapaa valinnaisesti suorittaa loppukäynnin. Todella hyvin meni! Ratsastaja voisi enemmän harjoitella istuntaa ja pitämään kädet tasaisina.

20.02.2017 Kantakirjaus

Sutulla ja muutamalla muulla hevosella oli tänään tärkeä päivä edessä - kantakirjaustilaisuus. Tamma oli pesty muiden tapaan edellisenä päivänä ja loimitettu yöksi ohuella villaloimella, jonka riisuin aamuvarhaisella talliin tultuani. Suttu oli selvästi vähän kummissaan, miksei se ollut päässyt ulos muiden hevosten mukana, ja olikin melko levoton koko puunaushetken ajan. Päädyinkin tunkemaan sille heinää ruokakuppiin ja sitomaan tamman kiinni, jotta se pysyisi paikoillaan edes vähän paremmin. Kävin ruunikon karvan läpi huolellisesti harjaten, jonka jälkeen pyyhkäisin koko komeuden vielä showshinellä höystetyllä pehmeällä harjalla. Etsimällä etsin viimeiset ja pienimmät takut ja sotkut jouhista, jotka saivat myös lopuksi osakseen melkoisen määrän karvankiillottajaa. Lopulta Suttu tuntui säihkyvän kuin discopallo, vaikka tallissa oli hämärää... Ehkä se saisi lisäpisteitä häikäiseväisyydellään, kun tuomarit eivät näkisi välähtelyiden takaa mitään. Kai sitä voi aina toivoa.

Kun ponit ja konit oli puunattu ja kuurattu vielä viime silauksien verran, pakattiin kuuden hevosen lauma kahteen kuljetusautoon, ja matka alkoi kohti Vähäpeltoa, jossa tilaisuus pidettäisiin. Paikan päällä huolehdin, että avustajat ja esittäjät muistivat hoitaa ilmoittautumiset ja maksut ennen hevosten ulosottoa, ja kaikki näyttikin hoituvan nopeasti ja ongelmitta. Pian olimme saaneet purettua omat esitettävämme, ja jakauduimme tilan alueille odottelemaan omia verryttely- ja esittelyvuoroja.
Piinaava jännitys pääsi vihdoin huippuunsa, kun Sutun vuoro tuli. Tuomarikollegani arvioivat kerrankin edustavasti ja ryhdikkäästi seisovaa ruunikkoani silmät kovana, kun minä itse olin haljeta jännityksestä. Suttu onneksi tosiaan hoiti homman hyvin, se seisoi paikoillaan kuin tatti, eloisalla ja pirteällä ilmeellä ja ryhdikkäällä olemuksella varustettuna. Liikkeiden jälkeen seisotin suomenhevosta vielä hetken tuomareiden edessä, kunnes annettiin lupa poistua. Vasta ulos päästyämme uskalsin hengittää - ei voi ymmärtää, miten sitä voi jännittää edelleen näin paljon. Eihän niitä hevosia ollutkaan tullut kirjattua kuin... ihan älyttömän monta.
Tovin odottelun jälkeen, kun viimeisetkin hevoset saatiin tuomaroitua, tuli palkintojen jaon aika. Toinen toistaan komeampia suomenhevosia kuulutettiin ryhmissä kentälle, jossa lausuttiin pisteet ja jaettiin mahdolliset palkinnot. Viimeinen ryhmä sisälsi meikäläisen hevoset, ja eipä olleet onnen kyyneleet kaukana, kun pisteet ja palkinnot lueteltiin - neljä kakkospalkintoa ja kaksi kolmosta, joista Suttu sai yhdessä Piskin kanssa samaisen pistemäärän, 74 pistettä! Voi sitä hevosenomistajan onnea, kotiinlähtö suoritettiin hyvin tyytyväisin mielin ja typerin virnein naamalla.

25.02.2017 Estevalmennus, valmensi Siguri VRL-11290

Tänään oli ensimmäinen valmennukseni syksyn jälkeen. Olin luvannut katsoa Sutun kanssa läpi hyvin perusasioita sekä esteillä että koulussa, sillä tammaa täytyi hiljalleen valmistella alkavaan kisakevääseen.
Olin koonnut maneesiin seitsemän estettä, joita lähdimme hyppimään sekä yksittäin että ratana. Suttu ratsastajineen saapui pian seurakseni, joten aloimme lämmitellä sileällä. Pyysin ratsukkoa tekemään paljon siirtymisiä sekä laukkakahdeksikkoa sen verran kuin tila antoi periksi. Suttu vaikutti olevan tänään hyvällä tuulella, ja ratsukko löysi nopeasti yhteisen sävelen. Niinpä siirryimme alkuverryttelyjen jälkeen esteille, joiden korkeus oli vain parikymmentä senttiä.
Lähdimme käymään esteitä yksitellen läpi, ja Suttu oli alusta asti täysillä mukana. Se asetti askeleensa lähes itsestään hyvin esteelle ja hyppäsi sitten hyvällä ilmavaralla. Myöskään viistot lähestymiset eivät näillä estekorkeuksilla olleet ongelma tammalle. Niinpä lähdimme hiljalleen nostamaan esteitä, jolloin myös ratsastajan täytyi alkaa tehdä aktiivisemmin töitä Sutun selässä.

Kun esteet alkoivat lähestyä metriä, aloimme tehdä ratsastajan kanssa toden teolla töitä. Lähdimme harjoittelemaan askelten pidentämistä ja lyhentämistä esteiden välillä. Suttu olisi halunnut pysytellä reippaassa laukassa, joten sen rauhoittelemiseen meni jonkin verran aikaa, mutta lopulta saimme rauhallisen, hallitun sekä aktiivisen laukan, jota oli helppo säätää ratsastajan mielen mukaan.
Vinosta kulmasta lähestymiset sujuivat odotettua paremmin. Suttu ei tehnyt elettäkään kieltäytyäkseen, vaan se ennemmin hyppäsi epävarmasti yli kun jäi harkitsemaan sen tarkemmin hyppyyn lähtemistä. Siitä oli tänään paljon hyötyä, sillä pääsimme katsomaan tarkemmin ratsastajan tasapainoa ja ryhdissä pysymistä hevosen hypätessä reippaasti yli. Ratsastaja istui hyvin selässä, mutta hypyissä hänen paino saattoi hieman valahtaa sisäpuolelle. Jatkoimme kuitenkin harjoittelua lähestyen esteitä erilaisten kaarien ja kiemuroiden avulla.
Aikamme alkoi hiljalleen loppua, joten pyysin ratsastajaa suorittamaan itsenäiset loppuverryttelyt samalla kun minä kokosin esteitä sivuun. Huomenna jatkaisimme Sutun kanssa kouluratsastuksen parissa.

26.02.2017 Kouluvalmennus, valmensi Siguri VRL-11290

Eilinen estevalmennus oli sujunut Sutun kanssa erittäin hyvin, joten minulla oli korkeat odotukset päivän kouluvalmennuksesta. Ratsukko odotti minua valmiina maneesissa, ja jäin seuraamaan heidän alkuverryttelyjä sivusta. Suttu ei vaikuttanut kovin rennolta, mutta se tuntui olevan ihan hyvin kuulolla. Niinpä uskalsimme lähteä melko pian tekemään suunnittelemiani harjoituksia.
Lähdimme liikkeelle erilaisista laukkaharjoituksista. Teimme ensin muutaman laukannoston, ja kun huomasin jo aluksi Sutussa tahmeutta, pyysin ratsastajaa käsittelemään tammaa hieman napakammin. Ensin tamma meinasi vetää herneen nenäänsä kovista otteista, mutta koska ratsastaja ei lähtenyt leikkiin mukaan, nöyrtyi se lopulta kulkemaan erittäin sulavasti ohjan ja pohkeen välissä. Myös laukannostot alkoivat sujua reippaammin, ja Suttu löysikin hyvän ja aktiivisen laukan.

Teimme ensin laukkasiirtymisiä keskiympyrällä kumpaankin suuntaan, jotta saimme tamman toimimaan tasapainoisesti kummaltakin puolelta. Sen jälkeen siirryimme ympyräkahdeksikolle, jossa aloimme tehdä myös vastalaukkaharjoitusta niin, että toinen ympyrä kuljettiin myötä- ja toinen vastalaukassa. Tammalla kesti hetki löytää hyvä tasapaino, mutta muutaman toiston jälkeen se löytyi ja pysyi koko lopputunnin ajan.
Laukkaharjoitusten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja jatkamaan maneesin ympäri tehden vuorollaan avo- ja sulkutaivutuksia. Ratsastaja sai jatkuvasti ratsastaa Suttua eteenpäin, sillä tämä olisi mielellään jäänyt kulkemaan ajatuksissaan uraa pitkin. Tamman askeleet olivat tänään erityisen ilmavat, jopa hieman liioittelevat, mutta kaikin puolin ratsukon meno näytti hyvältä.
Teimme tunnin loppuun vielä muutaman peruutusharjoituksen, mitkä eivät alkaneet kovin hyvin, mutta muutaman toiston jälkeen tamma peruutti varman oloisesti ja pysähtyi vasta, kun ratsastaja antoi luvan. Koska tunti oli sujunut erittäin hyvin, annoin ratsukon suorittaa hyvin pitkät ja huolelliset loppukäynnit. Sutun kanssa olisi vielä jonkin verran harjoiteltavaa, mutta sen kanssa päästäisi nopeasti kisakuntoon!

17.04.2017 Pääsiäisvaellus Vähäpellossa, kirjoitti tallityöntekijä Emmi (dookie)

Vähäpellon pääsiäisvaelluksen aloituspäivä oli vihdoin koittanut, ja olimme kerrankin ajoissa paikalla. Pari tuntia ajoissa, itse asiassa, sillä halusimme hevosten hieman jaloittelevan ja palautuvan koppimatkasta ennen pitkää reissua. Suttu ja Tunna onneksi saivat runsaasti tukea ja turvaa toisistaan, eikä kumpikaan vaikuttanut lainkaan hermostuneelta tai muuten stressaantuneelta, vaikka ympärillä olikin paljon vieraita hevosia.
Itse vaellus oli nelipäiväinen, ja se sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Niin ratsastajat kuin hevostekin nauttivat reissusta, etenkin vauhdikkailla laukkapätkillä, joille tarjoutui loistavat tilaisuudet useampaan otteeseen mukavien reittien varrella. Pääsiäissunnuntain yömaasto jännitti ainakin itseäni hieman, sillä vaikka Suttu olikin yleensä melko varma ja rauhallinen ratsu, oli pimeässä maastossa ratsastus eri asia. Muutamaa pientä hepulia, jotka aiheuttivat muun muassa lentoon lähteneet linnut sekä toisen hevosen kompastumisesta aiheutunut epämääräinen tömähdys, lukuunottamatta yöllinenkin matka sujui hyvin. Takaisin Vähäpeltoon päästyämme huomasin Sutun olevan melkoisen väsyksissä, vaikka hevoset olivat tietenkin saaneet huilata matkan aikana hyvin. Mutta vähemmästäkin sitä tälläisestä väsähtää niin hevonen kuin ratsastajakin! Vähäpellossa tarjottiin lepo- ja ruokahetket ratsukoille ennen kotimatkaa, jotka olivat erittäin tervetulleita.
Aterian ja pienien päiväunien jälkeen palatessani Sutun luokse talliin, tamma nukkui heinänkorret suun pielestä roikkuen. Kävi melkein sääliksi herättää nuupahtanut ruunikko ja raahata se kuljetusautolle, mutta epäilin Sutun tykkäävän enemmän omasta tutusta tarhastaan ja karsinastaan. Ennen lähtöä, kävimme kiittämässä tilan omistajatarta Vernaa mukavasta ja onnistuneesta reissusta dookien kanssa, jonka jälkeen hyppäsimme kuljetusautoon ja starttasimme auton kohti kotia.