Untamo Unipossu - kuollut 16.08.2018

18.11.2017 Estevalmennus, valmensi Kati Suuronen (kirjoitti omistaja)

Umpalla ja minulla oli tänään ohjelmassa tiivistahtinen estevalmennus - oma vakkarivalmentajamme oli juuri saanut nipistettyä aikataulustaan kolmen vartin raon, jossa ehtisi tulla katsomaan ja neuvomaan estetreenejämme. Umppa oli harvinaisen raivostuttava kuntoonlaittaessa, eikä armoton kiire auttanut asiaa lainkaan. Ehdimme kuitenkin ennen Katia kentälle, ja sain verryteltyä orin joten kuten ennen hyppyjen aloittamista. Umppa tuntui kuitenkin olevan aivan kuutamolla, se keskittyi kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan muuhun kuin siihen, mitä siltä pyysin. Katin saapuessa paikalle nainen päästi huvittuneen tirskahduksen, kun yritin taivuttaa pientä oriani vasempaan voltille, ja hevonen yritti katsella ilmeisesti omaa lapaansa, vasenta nimittäin. Tumma raudikko näytti taas, miten taipuisa se olikaan, kun se mutkitteli apujeni välillä minkä ehti. Että sellaiset verryttelyt sitten, mikäs sen parempi tapa aloittaa.

Hyppäämään päästyään Umppa onneksi hoksasi, että tämä oli sitä vähän kivempaa ja vauhdikkaampaa hommaa, ja jätti suurimmalta osin ulkopuoliset häiriötekijät sikseen. Ori pinkoi menemään korvat tötteröllä minkä jaloistaan ehti, ja Kati totesikin, että tänään keskityttäisiin tarkkuuteen ja hyppyjen välillä kokoamiseen. Umppa tykkää yleensä laukata melko pitkänä esteiden välissä, joka aiheuttaa hyppyjen jäämisen pitkiksi mutta mataliksi. Kati rakensi pikavauhdilla jumppasarjan, johon mahtui joka väliin yksi laukka-askel ennen hyppyä. Sain käskyn ratsastaa orin vähän liioitellunkin lyhyeksi ja kootuksi ennen sarjan alkua, ja pitämään paketin kasassa loppuun asti. Koska esteet olivat hyvin matalia, käski Kati pitämään asennon tasaisena ja liikkeen hyvin minimaalisena, etten vahingossakaan leväyttäisi käsiäni niin eteen, että tuntuma katoaisi ja hevonen pääsisi juoksemaan taas avuilta pois. Umppis ei tuntunut ymmärtävän, miksei se saanut leiskautella vallattomasti pienien ristikoiden yli, mutta se loikki kuitenkin sujuvasti sarjan läpi. Paketti pysyi kasassa ja poni hallinnassa, eli mission success! Parin toiston jälkeen tehtävä vaihtui korkeampiin esteisiin kaarevilla ja lyhyillä reiteillä, joilla Kati käski edelleen huolehtimaan, ettei hevonen pääsisi levähtämään esteiden väleissä. Homma sujui yllättävän hyvin, joskin pitkälti sen takia, että vieressä oli joku koko ajan muistuttamassa asiasta. Lopuksi hyppäsimme pienen radan, edelleen samalla idealla ja keskittyen laukan tahdin tasaisuuteen. Umppa oli hyvin tyytyväisen oloinen siirtyessämme loppuverryttelemään, ja sen tyytyväisyys tuntui vain kasvavan, kun se sai venyä lopussa ravissa eteen ja alas.

15.12.2017 Klipperipulma, kirjoitti VP

Turmeltajan maille on tullut ajettua jos minkä syyn vuoksi. Valmentamaan, ratsuttamaan, ajamaan, hieromaan. Tällä kertaa kuitenkin täysin uuden syyn takia - dookie nimittäin soitti minulle aamupäivällä, että hänen klipperinsä oli irtisanoutunut kesken Umpan parturoinnin ja nyt hänellä olisi oikeasti hätä. Orin kanssa piti olla seuraavana päivänä valmentautumassa tallin ulkopuolella eikä lähitienon varustekaupat tarjonnut apua - vuokraklipperit olivat varattuja, ja niiden aikaisin vuokrausajankohta olisi vasta muutaman vuorokauden päästä. Koska Illan viimeinen valmennustuntini pidettiin melko lähellä Turmeltajaa, lupasin hätää näkevälle naiselle koukata Turmeltajan kautta kotiin.

Seistyäni koko illan pikkupakkasessa valmennustunteja pitäen, olin pienoisessa syväsäässä Turmeltajaan saavuttuani. Horrokseen vaipuneet raajat unohtuivat kuitenkin melko pian dookien otettua orinsa päältä loimen pois. Siinä normaalisti melko komeakin tummanrautias seisoi ja jos mahdollista, näytti kärsivän nolostuneelle. Eikä ihme, sillä orin kylkiä koristi komeat raidat. "Niin, oliko sulla klipperi hajonnut vai tallin sähkölaskut maksamatta. Jäätävää jälkeä, ota tästä ja päästä poni kärsimyksestään", nauroin dookielle vedet silmissä, ja ojensin sille klipperipakkini.

Koska emme olleet hetkeen nähneet dookien kanssa, jäin rupattelemaan naisen kanssa niitä näitä klippaamisen ajaksi. Dookien siistiessä oriaan rapsuttelin Umppista, joka vaikutti toisinaan varsin kyllästyneeltä paikallaan seisomiseen ja toisinaan se osoitti nauttivansa klippaamisesta (vai oikeasta paikasta kutittelusta...) täysin rinnoin. "Hassu poni", mä tuumin sille ja nappasin takin taskusta pienen palan porkkanaa.

"No joo. Nyt alkaa näyttämään jo ihkaoikealle kilpahevoselle", mä nauroin omistajalle, joka oli kyninyt hevosensa karvat kaviosta korviin saakka. "Ehkä sun ei tarvitse nyt peruuttaa huomista valmennusta. Tai niin. Olisitte kyllä aiheuttaneet hilpeyttä valmentajan ja kanssavalmentujien keskuudessa niillä raidoilla, mitä sä olit tähän vedellyt sokkona", jatkoin ja heitin dookieta auttaakseni orille loimen päälle ja talutin sen karsinaan iltaheinille.

21.12.2017 Kouluvalmennus, valmensi narri

Joulu! Totta kai jouluna piti lähteä moikkaamaan ystäväämme dookieta ja kaikkia lukuisia kasvattejamme, jotka olemme Turmeltajaan myyneet. Ajatukset rennosta, glögin ja piparin täyttämästä vierailusta valuivat kuitenkin nopeasti viemäriin.
”Pistähän ittes ja Umppa kuntoon, niin käydään vähän vääntämässä!” hihkaisin. dookie näytti valahtavan yhtä kalpeaksi kuin ulos satanut lumikerros, mutta en ollut huomaanivani. ”Ootan sua kentällä vartin päästä”, totesin ja kipitin äkkiä toppaamaan itseäni estäen näin kaikki mahdolliset vastaväitteet, joita ystäväni suusta saattaisi kuulua.

Täsmällisesti vartin päästä kentälle asteltuani havaitsin suureksi ilokseni, että dookie oli kapuamassa Umpan selkään Michelin-ukoksi pukeutuneena. Onneksi nainen ehti kavuta innokkaan orinsa selkään, sillä heti huomattuaan minut se lähti iloisesti ravaamaan vastaan. Olisi ollut liikuttavaa ajatella sen tunnistavan kasvattajansa, mutta epäilin Umpan luonteen tuntien sen olevan vain utelias.
”Niin, hirmu hieno pieni olet”, lässytin orille samalla, kun dookie sääti jalustimet ilmeisesti jonkun toisen liikuttajan jäljiltä sopivaksi ja kiristi satulavyön.
”Tää on ihan hullu idea”, dookie nurisi kootessaan ohjia.
”Niin on!”

Umppa ei todellakaan keskittynyt, kun dookie pyysi sitä kävelemään rennosti uralla. Ehei, mitään sellaisia rentoja kävelyitä uraa pitkin! Umppa meni kentän laidalle, käveli kolme askelta, ravasi kohti toista pitkää sivua ja pysähtyi, kun dookie pidätti sitä. En ollut varma, punoittiko naisen naama enemmän pakkasen vai harmistuksen vuoksi, vai siksi, että virnuilin koko naamani leveydeltä.
”Aloitellaanpa heti käynnissä. Pidä ohja puolipitkänä, käsi kevyenä ja käytä istuntaa sekä jalkaa tarpeen mukaan. Tehkää kolmikaarista kiemurauraa, suoristusten kohdalle askeleen lyhennyksiä”, ohjeistin dookieta aloittelemaan tehtävää. Umpan suurin ongelma oli – yllätys yllätys – se, ettei se meinannut keskittyä hetkeä pidempään siihen, mitä dookie siltä pyysi. Ori käveli reippaasti eteenpäin, kääntyi nätisti ja jopa pidättävä istunta meni ihan kivasti läpi, vaikka eroa olisi saanut olla silti enemmän. Enemmän alkuverryttelyksi tarkoitetun tehtävän kohdalla sillä ei nyt ollut kovin paljoa väliä.

”Okei, otapa vähän enemmän ohjaa käteen sittenkin”, naureskelin, kun tehtävä keskeytyi neljättä kertaa siihen, että Umppa huomasi TODELLA mielenkiintoisesti kasautuneen kakkakasan.
”Mielelläni”, murisi dookie orin selästä, ennen kuin otti hevosen kevyelle tuntumalle. Vaikka tämä ei auttanut siihen, että Umppaa meinasi kiinnostaa kaikki muu se auttoi siihen, ettei dookielta kadonnut täysin kontrolli hevoseen näin käydessä. Ori varmasti tunsi naisen varsin hyvä istunta-avut, mutta ei ehtinyt ottaa niitä kunnolla vastaan lähtiessään pää viidentenä koipena katselemaan maisemia.

”Sitten otetaan ravi, pidä tuntuma kevyenä ja no, ylläri kevennä”, latelin kentän laidalta, ”jatketaan samaa tehtävää itse asiassa.” Mietiskelin samalla, mitä kehittäisin lisäksi – tarkoitus oli pitää valmennus mahdollisimman lyhyenä ja tehokkaana, minkä lisäksi se yksittäisenä älynväläyksenä ei ollut kovin ennalta suunniteltu.
Ravissa Umppa keskittyi aavistuksen verran paremmin. Vastahommana se sitten meinasi mennä edestä todella tyhjäksi vaikka dookien tuntuma oli todella kevyt. No, kevyt oli suukin sitä vasten. Osittain ori kuitenkin tuntui menevän kuolaimen alle vain välttääkseen työntekoa ja päästäkseen siten ehkä nopeammin muiden jännyyksien pariin.
”Nosta ulko-ohjalla”, ohjeistin joka kerta, vaikka tottahan dookie jo seitsemännen kerran jälkeen varmasti osasi. Kuulaisesti nainen teki, kuten pyysin eikä purrut pohkeestani palasta.

”Jatketaan vielä hetki ravijuttujen kanssa. Istu alas, tee voltit kulmiin, nosta pitkille sivuille laukka ja tee keskelle vielä voltti. Laukassa saa vähän levitä, mutta pyritään sellaiseen 15 metriin”, neuvoin dookien käveltyä Umpan kanssa pari kierrosta. Umppa pörisi innoissaan päästessään jälleen hommiin. Huokailin vähän, kun dookie kyllä yritti kovasti saada orinsa keskittymään, mutta kun ei niin ei. Harjoitusravivoltit menivät ihan kohtalaisesti, kunhan mikään ulkopuolinen tekijä, kuten kaverin huuto tarhasta ei rikkonut pakettia. Laukannostot… nooo, jos sanoisin niitä ohjuksen laukaisuiksi, en varmasti valehtelisi paljoa. Vaikka dookie sai tilanteen nopeasti takaisin haltuun nostojen jälkeen tekemällä puolipidätteen ja tiivistämällä istuntaansa. Nostot eivät silti meinanneet rauhoittua, vaikka dookie teki ehdottomasti parhaansa.

”Vähän vähemmän sisäpohjetta, sillä pitää olla tilaa kääntyä”, ohjeistin laukkavoltille, ”pidä se hyvin kiinni kyljessä, mutta älä ohjaa jalalla takaosaa ympyrän ulkopuolelle.” Laukkavolttien kanssa päästiin melko hyvin tavoitteeseen! Nopealla arviolla niiden kooksi tuli noin 16-17 metriä, mikä oli kyllin lähellä tavoitetta, jotta saatoin olla tyytyväinen ratsukkoon. Lisäksi lumeen jääneistä urista saattoi päätellä, että voltit pysyivät melko samankokoisina ja ympyrän muotoisina läpi treenin.
”Okei, eiköhän tää ollut tässä, hyvin meni! Ei sille voi mitään, että se ei osaa keskittyä, sellainen se oli jo varsana”, naureskelin dookielle naisen antaessa orille pitkät ohjat. Yhteensä hommaan tuli käytettyä sellaiset 40 minuuttia, mikä oli enemmän kuin olin laskeskellut. ”Ansaitsette molemmat tallissa odottavat herkut. Jos oot nopea laittamaan sen pois, saatan jättää sulle pari piparia”, kiusoittelin astellessani dookien kanssa kohti tallia ja rapsutellessani Umpan kaulaa.