Turmeltajan Leiskuva - kuollut 19.02.2017

17.09.2016 Leisku on jumissa (kirjoitti VP)

Lähdin tänään Turmeltajaan iloisin mielin, sillä tiesin vastassa olevan orin, josta pidin aivan mielettömästi - enkä suotta, olihan tuo ori yhden kilpahevoseni isäukko. Tallille päästyäni dookie harjasi jo Leiskuvaa käytävällä, joten pääsimme aloittamaan jouhevasti hoitokerran hevosen kuulumisten vaihdolla. Dookie kertoi, että ilmojen kylmettyä hän on hyvissä ajoin aloittanut reilun loimittamisen ja muuttanut ratsastuksia yhä enemmän jumppaavaksi, mutta silti orista oli tullut samalla tavalla haluton, mitä se on aina lihashuoltoa kaivatessaan. Koska en ollut aikoihin nähnyt oria liikkeessä, kehoitin dookieta hakemaan suitset ja juoksutusliinan satulahuoneesta.
Maneesiin päästyämme dookie antoi Leiskun kävellä melko pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen hän esitti orin sekä ravissa että laukassa molempiin suuntiin. Käynnissä Leisku näytti olevan ihan ookoo; se käveli matkaavoittavasti koko kroppansa läpi eikä tuntunut olevan käynnissä kovinkaan jäykkä. Dookien siirrettyä orinsa raviin ymmärsin, mistä oli kyse, sillä samalla sekunnilla kun ori siirtyi raviin, kaikki käynnissä nähty liikelaajuus katosi. Ori kirjaimellisesti töpötti ravia, eikä tuntunut saavan takaosaansa millään tavalla liikkeelle. Ehdin jo miettimään olisiko nyt jostain muusta kyse, kuin lihaksiston jumeista, mutta hiljalleen orin ravatessa se sai verenkierron vilkastuessa itseään paremmin liikkeelle.

Talliin takaisin tullessamme lähin käymään oria huolellisesti läpi erinäisin hierontaottein. Orin etupää tuntui melko hyvältä, joskin löysin melko nopeasti pientä kireyttä lapojen seudulta. Lavat eivät vaatineet kuitenkaan sen suurempia otteita, sillä heti kun sain lavan seudun verenkierron vilkastumaan hieronnalla ja värähtelyllä, lavat muuttuivat nopeasti elastiseksi. Pahimmat jumit löytyivätkin hevosen takapäästä sekä pitkistä selkälihaksista, jotka vaativat jo pitkää työstämistä sekä hieroen, venyttäen että TNS-laitetta hyväksi käyttäen. Selkein vaste löytyi vasta TNS-laitteen käytön jälkeen, sillä nopeafrekvenssinen ja hidasfrekvenssinen ärsytys sai lihaksiston kiputilat laukeamaan vähitellen värinän ja kivuttomien lihassupistuksien avulla. Hieronnan loppuun näytin dookielle vielä muutamia hyviä hieronta- ja venyttelyharjoituksia, jonka lisäksi toivotin Leiskun tervetulleeksi Vähäpeltoon intensiiviseen lihashuoltoon.

09.10.2016 Lihashuoltoloma Vähäpellossa (kirjoitti VP)

Leisku saapui muutamia viikkoja sitten Vähäpeltoon, sillä ori on ilmojen kylmetessä jumiutunut niin, että lihaksiston avautuminen ja kiputilojen poistaminen vaati intensiivisempää hoitoa. Ensimmäisen viikon Leisku kävi joka toinen päivä kävelemässä vesivastuksella vesimatolla jonka päätteeksi se sai rentoutua infrapunasolariumin alla, kun taas joka toinen päivä se sai TNS-sähköhoitoa kipualueisiin. Toisen viikon myötä hoitosuunnitelmaa muutettiin niin, että ori kävelee kaksi päivää vesimatolla, jonka jälkeen se saa yhden vapaapäivän TNS-hoidon ja infrapunasolariumin hemmoteltavana.

Vesimattotyöskentely on tehnyt selkeästi hyvää orille, sillä hiljalleen vesivastuksen nostaminen maksimiin on saanut orin käyttämään itseään taas suurin, avaavin liikkein jonka lisäksi vesimatolla työskentely vähentää liikkumisen raskautta sekä luonnollisesti poistaa myös suuren massan aiheuttaman painon jänteiltä. Alkuun Leisku oli hieman epäileväinen vesimattoa kohtaan, mutta jo muutaman kerran jälkeen ori oli vesimatolla kuin kotonaan. Se kävelee vedessä mielellään korvat höröllä ja tuntuu olevan aina harjoituksen päätteeksi tyytyväisen ja iloisen oloinen. Vesimattotyöskentely on ollut lihaksiston jumppaamisessa suuri avain, sillä vesimatolla hevonen joutuu käyttämään itseään suurin liikkein sekä liikkumaan suoraan käyttäen molempia puolia samalla tehokkuudella. Jo ensimmäisen viikon jälkeen pystyimme havaitsemaan, että takapään ja selän lihaksisto on vetristynyt huimasti.
TNS-laitetta käyttäessä olemme keskittyneet sekä nopea- että hidasfrekvenssisiin ärsytyksiin suoraan kipualueille, jolloin kiputiloja ollaan saatu laukaistua tehokkaasti. Leisku on nauttinut hoidosta ihan silminnähden, sillä aina ensimmäisten värähtelyiden aikana normaalisti melko utelias ori nuupahtaa killumaan ketjuja vasten silmät puoliunessa.
Nyt kun Leisku on ollut hoidettavana reilu kaksi viikkoa, on sen liikkuminen parantunut vähintään entiselle tasolle. Tänään Leiskun lähtiessä takaisin kotiin annoin omistajalle kirjalliset hoito-ohjeet sekä -suunnitelman, jota noudattamalla orin pitäisi pysyä hyvässä kunnossa jatkossakin.

01.10.2016 Estevalmennus, valmensi Siguri

Tänään oli valmennusvuorossa Leiskuva, jonka kanssa olin luvannut käydä läpi rataesteitä. Ratsukko oli ollut viikko sitten kisoissa, ja rata oli mennyt aivan penkin alle. Niinpä olin jäljitellyt kyseisen radan maneesiin, ja tänään lähtisimme katsomaan sitä uudelleen läpi paremmalla menestyksellä.
Kun ratsukko saapui seurakseni, pyysin heitä aloittamaan huolelliset alkukäynnit. Niiden jälkeen aloimme tehdä verryttelyjä sileällä siirtymisten ja kiemuroiden parissa, mutta Leisku ei tuntunut lämpenevän oikein millään. Teimme myös askelten pidentämisiä sekä lyhentämisiä puomeilla, joiden aikana ori tuntui lopulta rentoutuvan paremmin ratsastajan alle.

Lähdimme lämmittelemään matalilla jumppasarjoilla, ja Leiskusta näki heti, että se työskenteli mielellään ratsastajan alla. Ori kulki hyvin reippaasti esteeltä toiselle ja ylitti ne varmasti, vaikka lähestyminen olisi ollut huono. Ratsastajakin tuntui välillä yllättyvän hypystä, sillä se oli jo varautunut kieltäytymiseen. Aloimme hiljalleen siirtyä kokoamalleni radalle, jonka esteet olivat ensin vain puolimetrisiä. Rata koostui lähinnä pystyesteistä, mutta mukana oli yksi kolmen esteen sarja sekä yksi okseri, joka oli kuulemma ollut ratsukon kompastuskivi kisoissa. Kun ratsukko suoritti radan ensimmäisen kerran, ei heillä tuntunut olevan minkäänlaista ongelmaa. Laukka oli hyvä, ratsastaja osasi säädellä askelten pituuksia ja Leisku hyppäsi esteet todella varmasti. Niinpä lähdimme hiljalleen nostamaan esteitä, ja niin alkoivat tämän päivän ongelmat.
Kun esteiden korkeus hipoi metriä, alkoi se näkyä myös Leiskussa. Sen täytyi todella tehdä töitä ylittääkseen esteet, mutta okseria se ei jostain syystä halunnut hypätä. Niinpä jäimme harjoittelemaan pelkän okserin ylittämistä joksikin aikaa, ja lopulta reipas ratsastaja sai myös hevosen ylittämään esteen. Lähestyimme okseria hieman eri kulmista ja molemmilta puolilta, ja kun se alkoi tuntua varmalta, pääsimme jatkamaan radan parissa.

Toinen ongelma tuli sarjaesteellä, joka koostui kolmesta pystyesteestä. Ensimmäinen este ylittyi leikiten, mutta Leisku ei millään meinannut totella ratsastajan kokoavia apuja ennen toista estettä - niinpä toisen ja kolmannen esteen puomit putosivat maahan. Jatkoimme myös tämän esteen parissa pitkän aikaa, ja laskimme sekä nostimme puomeja aina hevosen mukaan. Lopulta myös sarjaeste alkoi sujua hyvin, joten koko rata alkoi olla hiljalleen kasassa.
Teimme loppuun muutaman äärimmäisen onnistuneen radan, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyihin. Annoin ratsukon tehdä sileällä erilaisia ravitehtäviä, kun itse siirsin esteitä sivuun. Hiljalleen ratsukko siirtyi käyntiin, ja pyysin ratsastajaa taputtamaan Leiskua kaulalle todella hyvästä ja reippaasta suorituksesta. Sanoin ratsastajalle, että heidän olisi hyvä jatkossakin harjoitella enemmän yksittäisiä erikoisempia esteitä, jotta radat sujuisivat jatkossa kisapaikoilla yhtä hyvin kuin kotona.

15.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Siguri

Oli lauantaiaamu, ja kello hädin tuskin kymmentä, kun saavuin tallille valmentamaan Leiskuvaa. Saapuessani maneesiin huomasin valmennettavan ratsukon jo täydessä työn touhussa. He tekivät ravivoltteja sekä kiemurauria, ja Leisku näytti rentoutuneen todella hyvin ratsastajan alla. Niinpä tervehdin ratsastajaa ja jäin katsomaan sivusta heidän työskentelyä.
Kun meno näytti kaikin puolin hyvältä, pyysin ratsastajaa kuulolle. Tänään oli tarkoitus käydä läpi hyvin helppoja ja yksinkertaisia tehtäviä, sillä oli hyvä virkistää välillä Leiskunkin muistia. Niinpä lähdimme tekemään ensin käynti-ravi-siirtymisiä ja hieman peruutuksia satunnaisiin väleihin. Leisku oli todella hyvin kuulolla, ja siirtymiset sujuivat ratsukolta leikiten. Vasta laukkasiirtymisten mukaan tullessa Leisku alkoi reagoida hieman hitaammin apuihin, ja se kaipasi selkeämpiä ohjeita, mutta ratsastaja osasi onneksi kuunnella hevosta ja antaa napakampia apuja.
Siirtymisten jälkeen lähdimme tekemään temponlisäystä sekä käynnissä että ravissa. Ratsukko kulki uraa myöten, nosti tempoa aina pitkillä sivuilla ja hidasti normaaliin tahtiin ennen lyhyttä sivua. Käyntilisäykset onnistuivat melko hyvin, mutta Leisku tuntui ensin astuvan hieman liikaa yli. Pyysin ratsastajaa pitämään askeleet lyhempänä, ja pian lisäykset sujuivat paremmin. Ravissa tehtävä onnistui heti alusta asti, mutta ratsastaja tuntui pomppivan hieman liikaa harjoitusravissa. Niinpä jatkoimme tehtävää keskittyen myös ratsastajan istuntaan enemmän.

Lopputunnista teimme pohkeenväistöharjoituksia keskihalkaisijalta uralle. Näiden kanssa saimme ensin hieman tapella, sillä Leisku olisi halunnut kävellä viistona kohti uraa eikä hidastaa väistöön sitten ollenkaan. Jatkoimme kuitenkin maltillisena tehtävää, ja hyvin pitkäjänteinen ratsastaja sai myös pohkeenväistöt sujumaan hyvin. Niinpä teimme niitä hetken aikaa ravissa sekä käynnissä, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyihin.
Teimme käynnissä erilaisia ratsastusradan teitä, kuten ympyrä leikkaa ja täyskaartoja. Leisku kulki todella upeassa peräänannossa ratsastajan alla, ja se kuunteli tämän apuja tarkasti. Niinpä annoin ratsastajalle hiljalleen luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Valmennus oli sujunut ratsukolta kaikin puolin hyvin, ja näinkin helpoissa tehtävissä oli ollut juuri sopivasti haastetta sekä aivotyöskentelyä osaavalle ratsukolle.