Turmeltajan Kajautus - kuollut 10.10.2018

07.08.2018 Jumppaa ja piruetteja, kirjoitti omistaja

Säät olivat vihdoin hieman hellittäneet helteen osalta, joten uskalsin ottaa päiväsuunnitelmiin mukaan muutakin, kuin pelkkää höntsämaastoilua ja uittoreissuja. Ajattelin kerrankin olla reipas ja aloittaa aamun reippaalla koulutreenillä, kun sää oli vielä ihanan viileä ja aurinko ei paistanut paahtavana ulkokentillekään. Päätin aloittaa liikutusrupeamani Kaijusta, jonka kanssa ei luulisi tulevan mitään suuria väärinymmärryksiä. Kävin hakemassa tamman talliin, jossa harjasin sen reippaasti mutta rautiaan rajoja kunnioittaen puhtaasti, iskin varusteet päälle ja menin hevosen kanssa ulos. Kaiju ei ollut erityisen innostunut varhaisesta työrupeamasta, mutta kun menimmekin vetämään alkukäynnit lähimetsään, tuntui hevonen hellittävän vähän ärsytyksestään.

Mukavien alkukäyntien jälkeen suuntasimme kentälle. Hiekka oli hieman kosteaa näin aamusta, joten se ei juurikaan pölissyt, vaikkei sitä oltu kasteltu vielä sadettajalla. Aloitin hommat käyntityöskentelyllä - asetuksia, loivia väistöjä ja taivutuksia, siirtymisiä. Kaiju kuunteli hyvin ja pääsin ratsastamaan sitä hyvin pitkälti huomaamattomilla painoavuilla ja jalkaa käyttäen. Olin lähes unohtanut, miten kevyt Kaiju oli kädelle, eikä sen kanssa tarvinnutkaan juuri pelata ohjilla. Tovin käyntityöskentelyn jälkeen siirsin raudikon raviin, joka oli myös päässyt vähän unohtumaan. Kaijun ravi on nimittäin isoa. Kauhistelin jo hetken mielessäni, että tässä kyydissä pitäisi istua vielä alaskin, mutta ei onneksi vielä. Annoin tamman ravata melko pitkällä ohjalla, ja Kaiju hakeutui automaattisesti eteen-alas-työmuotoon. Teimme loivia ja laajoja reittejä, ja annoin hevosen liikkua reippaasti ja avoimemmassa muodossa, ennen kuin aloin pikku hiljaa kokoamaan ohjia paremmin käteen ja ratsastamaan hevosta vähän lyhyemmäksi, sekä tekemään pienempiä ja vaativampia teitä. Kaiju ravasi koko ajan hyvin rennosti mutta reippaasti, ja se käytti takaosaansa alusta asti hyvin. Vaikka se aluksi olikin vaikuttanut vähän närkästyneeltä jouduttuaan heti aamusta hommiin, luulen kuitenkin, että aamutreenit viileässä säässä ja rauhallisessa ympäristössä olivat ihan mukava vaihtoehto. Lopulta siirryimme laukkaverkkaan. Annoin rautiaan laukata ensin vapaammassa muodossa ja nousin itse hieman kevyempään istuntaan, ja Kaiju käyttikin hetken hyväksi laukaten hyvin pitkää ja reipasta laukkaa, kuitenkin myös selän läpi. Tovin laukattuamme kenttää ympäri, istuin syvemmin satulaan ja aloin taas vähän kasaamaan itseäni sekä hevosta. Kaiju oli taas heti hyvin kuulolla, vaikka sillä tuntuikin olevan menohaluja vähän enemmänkin. Työstin tammaa temponvaihteluilla ja ympyröillä, Kaiju kokosi ja pidensi hyvin ja kevyillä avuilla, mutta kokoamisessa se meinasi jäädä vähän pohkeen taakse pomppimaan paikoillaan. Hyvän hetken laukan jälkeen siirsin tamman ravin kautta käyntiin, ja annoin sen kävellä hetken pitkin ohjin.

Huilitauon jälkeen aloitin tekemään väistöjä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalta uralle, vuorotellen molempiin suuntiin ja aluksi käynnissä. Kaiju tarjosi vähän liikaakin ristiin astuntaa liian kovalla vauhdilla, mutta kuunteli kyllä heti, kun korjasin asiaa. Käyntiväistöt eivät tuottaneet ongelmia, joten pääsin siirtämään tamman jo pian raviin. Ravissa työstin raudikkoa hetken ilman väistöjä, jotta saisin siihen jotain tolkkua ja sellaisen rytmin, että siinä voisi istua. Väistöjen kautta Kaiju kuitenkin alkoi pyöristymään koko ajan entistä enemmän, jolloin myös istuminen helpottui. Tamma tarjosi aluksi taas turhan jyrkkiä ja voimakkaita väistöjä, mutta sain suoristettua ja korjattua asiat helposti. Hetken työstämisen jälkeen jatkoin uraa pitkin, tein voltit pitkien sivujen alkuun, ja jatkoin ensin avotaivutuksilla ja vaihdoin puolivälissä voltin kautta sulkuun. Kaiju meinasi taas ylitaipua mutkalle, joten keskityin pitämään istuntani suorassa ja ulkojalan jämäkämpänä. Taas muutaman toiston jälkeen myös taivutukset alkoivat sujumaan siinä määrin, että otin seuraavaksi kohteeksi laukkatyöskentelyn.
Aloitin ihan vain tekemällä temponvaihteluita pitkillä sivuilla ja ympyröillä, ja kun Kaiju alkoi tosissaan polkemaan ja liikkumaan takaosansa päällä ja aktiivisella selällä, aloitin tekemään myös taivutuksia laukassa. Kaiju meinasi jäädä taas liikkumaan vähän liikaakin ylös eikä eteen, mutta pienellä jalka-avulla se korjasi vauhtiaan hyvin teatraalisesti. Rautias tuntui ottavan vähän jopa kuumaa pitkästä laukkapätkästä, mutta päätin vielä kokeilla volttikahdeksikkoa keskihalkaisijalla käynnistä vaihdon kautta. Ennen voltille kääntymistä kokosin tammaa enemmän, suuntasin ajatuksen voltille, ja mietin että mitä ihmettä tämä otus nyt tekee. Kaiju päätti tarjota voltille kääntymisen sijaan puolipiruetin tapaisen pyörähdyksen, josta päättelin että saatoin kääntää vähän liikaa. Uudella yrityksellä tamma kääntyi edelleen turhan jyrkästi, joten voltista tuli vähän kitukasvuinen, mutta voltti kuitenkin. Muutama toisto, ja voltit olivat pyöreitä, vaihdot onnistuivat erittäin hyvin käynnin kautta, ja tamma teki erinomaiset laukka-käyntisiirtymät. Näihin päätin lopetella aamutreenin, ja ravailimme hetken reipasta, rentoa ravia pidemmällä ohjalla pitkin kenttää. Kaiju pärski tyytyväisenä ja venytteli kaulaansa hyvin eteen-alas. Loppukäynnit kävimme vetämässä myös metsäpolulla, joka oli oiva lopetus tälle aamulle.