Tivoliturma - kuollut 19.05.2018

05.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi VP

Dookien ja hänen suomenhevosorinsa Timpan verrytellessä ravissa avotaivutuksen parissa päivän valmennukseen kehoitin ratsastajaa ratsastamaan yhä enemmän jalalla eteen ja keskittymään myös omaan istuntaansa. Timppa oli kouluratsastuksen saralla upea näky; sen raamikas runko oli kuin tehty vanhanajan kouluratsastusihanteiden mukaisesti ja se liikkui hyvällä lennokkuudella ja ilmavuudella eteenpäin. "Näin juuri, nyt kun sä et joudu nakuttamaan joka askeleella pohkeella eteen, sä pääset keskittymään siihen mikä sulle on juuri nyt vaikeinta - yritä hengittää mahdollisimman syvään ja joustaa sen liikettä aina alaselästä vatsalihaksia kohti. Muista säilyttää myös hyvä yläkropan ryhti, pyöräytä hartiat taakse ja nosta leuka ylös." neuvoin ratsastajaa, joka yritti pysyä kasvot punaisena orin suurissa liikkeissä mukana. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme laukkatehtävällä, jota ratsastettiin kolmikaarisella kiemurauralla jolloin pääsimme vuoroin taivuttelemaan hevosta sisäpohkeen ympäri ja vuoroin suoristamaan kahden pohkeen ja ohjan väliin. Alkuun halusin terävöittää koko ratsukkoa, joten aina keksihalkaisijaa ylittäessä ratsukon oli määrä tehdä tasapainoinen käyntiin siirtyminen ja nostaa uuden suunnan mukainen laukka. Laukka tuntui olevan ratsukolle se vahvin askellaji; ratsukko työskenteli sulassa yhteisymmärryksessä ja pääsimme siihen tilanteeseen että pystyimme fiilistelemään ja tekemään sitä kuuluistaa hienosäätöä. "Säilytä kaarteissa oma pohje aavistuksen aktiivisempana, niin se hevonen ei jää vähän roikkumaan sun ohjia vastaan." kehoitin ratsastajaa, joka tuntui unohtavan aktiivisen pohkeen merkityksen aina silloin tällöin. Vaikka ratsukon kilpailutaso on Helppo A, dookie myönsi harjoitelleen orilla laukanvaihtoja askeleessa, joten valmennuksen loppuun teimme samaa harjoitusta kuin ennenkin, mutta vaihdoimme käyntisiirtymät laukanvaihtoihin. Nyt dookie joutui todenteolla käyttämään sekä päätään että kehoaan, sillä orin tuli säilyttää kaarteissa aktiivinen laukka ja hevonen tuli saada nopeasti suoraksi suoran ja tasapainoisen vaihdon aikaansaamiseksi.

30.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi VP

Edeltävän valmennuksen aikana olin antanut ratsukolle kotiläksyksi paljon siirtymiä ja olin kehoittanut ratsastajaa vahtimaan omaa reagointinopeutta asioihin. Odotin tämän päiväistä valmennusta innolla, sillä halusin nähdä mitä kehityskelpoinen ratsukko oli muutaman viikon aikana saanut aikaan. Dookien verrytellessä Timppaa ensin loivilla ja sittemmin jyrkemmillä pohkeenväistöillä pystyin havaitsemaan, että jonkinlaista edistystä oli tapahtunut. Timppa oli jo alkuverryttelyistä alkaen paremmin ratsastajansa apujen välissä ja dookie näytti löytäneen tasapainoisemman istunnan, oikein hyvä! Kun ratsukko oli verrytellyt kaikissa askellajeissa, lähdimme työstämään ensimmäiseksi laukkatehtävää jonka ajattelin olevan ratsukolle kuluttavin. Tehtävä oli itsessään melko yksinkertainen, mutta se vaati ratsukolta aktiivisuutta ja nopeutta: Pitkälle sivulle tultaessa halusin dookien nostavan myötälaukan, tekevän noin 10-12 metrin halkaisijalla olevan voltin jonka tarkoituksena oli saada ratsastajalle aikaa ratsastaa etuosan ylös ja takajalat aktiiviseksi, jonka jälkeen jatkettiin uraa aina seuraavan lyhyen sivun päätyyn asti ja josta lähdettiin puolirataleikkaa-linjalla takaisin samalle pitkälle sivulle. Pitkälle sivulle päästyä jatkettiin muutama askel vastalaukkaa ja ennen lyhyen sivun kulmaa ratsukon oli määrä tehdä laukanvaihtoaskeleessa mikäli ori olisi hyvin kuulolla, mutta mikäli pakka olisi levähtänyt matkan aikana käsiin sallin ratsastajan siirtää hevosensa ravin kautta uuteen laukkaan. Ratsukko suoritti tämänpäiväistä laukkatehtävää sujuvasti ja tasapainoisesti; Timppa kantoi itseään hyvässä ryhdissä, dookie muisti ratsastaa hevosta jokaisella askeleella ja vastalaukan jälkeinen laukanvaihto-tehtävä saatiin onnistumaan jouhevasti useammin kun uskalsin edes toivoa. Valmennuksen loppuun teimme vielä käynnissä ja ravissa askellajien sisällä siirtymiä saadaksemme oria vielä elastisemmaksi ja täytyy myöntää, että valmennuksen lopuksi hymy oli herkässä niin valmentajalla kuin tehokkaasti suorittaneella ratsastajalla.

27.04.2017 Estevalmennus, kirjoitti miivi

Päivän toinen valmennus oli niin ikään esteillä. Valmennuksesta tulisi kuitenkin täysin erilainen kuin edellisestä valmennuksesta, sen pääsin huomaamaan jo alkuverryttelyjen aikana. Edellisessä valmennuksessa ongelmana oli ollut ratsastajaa kuuntelematon hevonen, nyt ratsastaja sai taas tehdä kaiken työn ilman hevosen apua. Tämän huomasin jo ensimmäisissä hypyissä. Kun ratsukko siirtyi hyppäämään rataa, josta löytyi hyvin perusasioita ja muutama kinkkisempi kohta, sai dookie ratsastaa tarkasti myös ne kaikista helpoimmat linjat, jotka monet hevoset osasivat katsoa hyvin myös itse. Timon hyppytekniikkakaan ei minua juuri sykähdyttänyt, se ponnisti hieman voimattomasti, ja näytti kahlaavan esteen yli pitkine jalkoineen. Valmennuksen kuluessa kiinnitin runsaasti huomiota siihen, miten dookie vaikutti hevoseensa. Hän selvästi tiesi, miten orin kanssa tuli toimia, mutta virheitä tuli silti. Useamman kerran sainkin muistutella, että hän katsoisi askeleet sopivaksi heti, kun pystyi niiden sopivuutta itse selästä arvioimaan, kun niiden korjailu jäi liian lähelle estettä, Timo jäi kompuroimaan ennen estettä ja hyppy kärsi. "Ihan hyvältähän toi nyt näyttää", pääsin kommentoimaan dookielle ratsukon viimeisten hyppyjen jälkeen.

20.08.2017 Estevalmennus

Vakituinen kotivalmentajamme Kati oli lupautunut pitämään minulle ja Timolle tänään estevalmennuksen, joka tosin tulisi olemaan melko kiivastahtinen naisen iltapäiväkiireiden vuoksi. Minulle harvinaisesti olin jo hyvissä ajoin kentällä verryttelemässä ja odottelemassa valmentajan saapumista. Timo tuntui mukavan reippaalta ja innokkaalta, aavisteli kenties pääsevänsä hyppäämään, kun kentällä oli toistaiseksi vielä kasaamattomia esteitä. Ratsastin rauhassa kaikki askellajit läpi, ja työstin jarrun, kaasun ja ratin hyvin toimiviksi, ja Timo oli hommassa hyvin mukana. Se kuunteli hyvin istuntaani, joten pyrin pitämään tuntuman huomattavasti normaalia kevyempänä. Toiseen suuntaan laukatessamme Kati saapui paikalle, ja ryhtyi tervehdittyään kasaamaan tunnin rataa.

Rata oli esteiltään hyvin yksinkertainen, pääasiassa pystyjä ja pari okseria, mutta reitit olivat sitten monipuolisempia - oli tiukkaa käännöstä, loivaa kaarevaa lähestymistä, suhteutettua väliä, pitkää suoraa väliä... Otin ensin alle parit verryttelyhypyt, sillä viime hyppykerrasta Timon kanssa oli vierähtänyt hetki. Ori oli selvästi hyvässä vireessä muiden kanssa hyppäämisestä, ja loikki esteiden yli helpon oloisesti, vaikkakin itselleen ominaisella tyylillä. Pian pääsimmekin aloittamaan varsinaisen radan, joka kuitenkin stoppasi heti toiselle esteelle, kun Timon jalat eivät asettuneetkaan oikeisiin paikkoihin.
"Sun pitää ratsastaa sitä laukkaa enemmän, oot selvästi mennyt liian helpoilla hyppääjillä! Ei saa jäädä matkustamaan", Kati virkkoi, ja ihan tottahan se oli. Olin viime aikoina hypännyt melko vähän, ja nekin vähät "automaatti"hyppääjillä. Seuraavalle kerralle skarppasinkin enemmän, ja lyhensin ja kokosin laukkaa kaarteessa, jotta ori ehti sitten suoristua ja lähteä hyppyyn oikeasta kohdasta. Loppu rata sujui ihan kelvollisesti, muutamia omaperäisiä askeltaiteiluita lukuunottamatta. Hyppäsimme radan vielä kerran uudestaan, ja sillä kerralla homma menikin jo sujuvammin, kun aloin itsekin muistaa, miten esteratoja piti ratsastaa Timpan kaltaisen koipeliinin kanssa. Radan jälkeen otimme vielä muutamat yksittäiset hypyt kaarevien linjojen esteille, sillä ne tuottivat askeleiden sovituksien kanssa hieman enemmän päänvaivaa, kuin muut osat radasta. Vikalle kerralle skarppasimme kuitenkin hienosti, ja Timo hyppäsi just eikä melkein oikeista kohdista puhtaasti yli. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopetella, ja Kati alkoi kuin myrskyn voimalla keräämään esteitä ja antamaan samalla palautetta, kun jäähdyttelin Timoa.