Titaaniturma - kuollut 18.01.2019
| Virallinen nimi | Titaaniturma |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori |
| Väri, säkäkorkeus | Voikko, 157cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 27.10.2015, 27v - kuollut 18.01.2019 |
| Rekisterinumero | VH16-018-0089 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Kimmo Saarinen evm |
| Koulutustaso | ko. he A, re. 110cm, me. 100cm, CIC1 |
| Painotuslaji | Kenttäpainotus |
| Saavutukset | SLA-II, KERJ-I |
Kultainen energiapommimme laskettiin ikiuneen hampaiden alettua olla siinä pisteessä, ettei niillä puuroruokia kummempia sapuskoja enää kyennyt syömään.
Luonnekuvaus
Nähdessäsi Titaaniturman ensimmäistä kertaa, pääset miettimään mistä se on saanut sokeria, vai onko moinen riehuminen sokerihumalaa alkuunkaan. Tarhassa ori pääosin huolehtii kestävyyskunnostaan ja on liikkeessä alituiseen, jos se ei laukkaile edestakaisin niin ainakin tepastelee portilla kaivaten tekemistä.
Hoitotilanteissa loppumaton energisyys ei ole lainkaan positiivinen ominaisuus, sillä Tito täyttää tylsät hetket keksimällä omia aktiviteetteja, kuten kaiken saatavilla olevan irtaimiston tuhoamista ja lattian käyttämistä rumpuna. Komea lattian paukuttamisesta lähtevä ääni miellyttää oria, mutta ketään muuta ääni ei valitettavasti viehätä... Karsinassa ollessa alusta on turhan pieniääninen, joten silloin saa lähin seinä kaviosta. Tito saattaa myös yhtäkkiä keksiä tarvitsevansa harjaa tai pesusientä, jolloin se varastaa ne hoitajaltaan ja pistää silpuksi tai nakkelee ne pitkin lattioita. Ori kannattaa hoitaa käytävällä, sillä siellä se todennäköisemmin käyttäytyy siivosti. Karsinassa siihen ei saa mitään kontaktia, ja jos erehtyy epätoivossaan köyttämään hevosen kiinni kalteriin, se avaa solmun kuin solmun tehden joka kerta uuden nopeusennätyksen. Titon varustaminen onnistuu yleensä melko ongelmitta, paitsi toisinaan se vitkuttelee suun avaamisen kanssa, kun on kuolaimien aika, mutta hetken suostuttelulla tämäkin toki onnistuu.
Taluttaessa tuntuu usein siltä, ettei voikko kunnioita ihmistä lainkaan. Se löytää kaikkialta mielenkiintoisempia asioita kuin taluttajansa ja poukkoilee sinne tänne, ja askellajina on usein hyvin kevyt ja leijailevan oloinen ravi. Lennokkaan askeleen ja orin yleisen eloisuuden takia sitä talutetaankin aina vähintään ketjun kanssa, tai mielummin kuolaimien kanssa. Rautaa ori sentään kunnioittaa sen verran, että pysyy suurinpiirtein oikeassa vauhdissa ja taluttajan määräämässä paikassa.
Ratsuna Tito on sellaista herrasmiestä, että sen satulaan hinkuvat kaikki. Orilla on valtava työmotivaatio ja kerrankin se on jotain muuta kuin täysi riiviö. Tito on tyytyväinen saadessaan tekemistä ja reagoi apuihin nopeasti. Sillä on isot, voimakkaat askeleet, joista ravi on ehdottomasti paras ja helpoin muokattava. On toki hienoa, että hevosella on näyttävät askellajit, mutta niissä on myös kääntöpuolensa. Ravi tarjoaa ratsastajalle haastetta oman istunnan kanssa, sillä se pomputtaa aika lailla. Laukka taas on keinuhevosmaista ja ihanaa istua. Koulukentillä Tito etenee omalla moottorilla ja on kaupan päälle melko notkeakin, sen kanssa ei siis tarvitse riidellä esimerkiksi taivutuksista. Tito kuitenkin vaatii alusta asti huolellista ratsastusta ja etenkin ulkoapujen tukea, jotta se asettuu ja taipuu rehellisesti - jos sisäpohjetta ei saa alkuverryttelissä menemään läpi, jää ori herkästi pullauttamaan ulkolapaansa ulos ja vain taivuttamaan kaulaansa koko rungon sijasta. Pääasiassa Tito kuitenkin on herkkä hevonen niin pohjeavuille kuin istunnallekin, eikä sen kanssa tarvitse vääntää kaviota juuri muusta kuin vauhdin määrästä.
Esteillä voikko on unelma. Se on menevä ja kuuliainen, hyppää rohkeasti ja imee hyvin esteelle, radalla tosin toisinaan vähän turhankin hyvin. Ratsastajan tehtäväksi ei siis oikeastaan jää muuta kuin vauhdin säätely ja oikeaan suuntaan ohjaaminen, Tito hoitaa kyllä itse hyppypuolen hyvällä tekniikalla ja tarkkuudella. Maastoesteillä Tito kuumuu vähän rataesteitä enemmän ja silloin sitä saa toppuutella melko voimakkainkin avuin, ettei se täpinöissään onnistu telomaan itseään. Rohkeutta löytyy enemmän kuin järkeä, joten maastoesteillä hevosen tulee olla hyvin ratsastajan avuilla. Maastossa muuten Tito on rohkea ja reipas, joka nauttii kaikenlaisesta maastoilusta - vaikka peltolaukat ovat toki parhaita.
Matkustaminen on kokeneelle kisahevoselle peruskauraa ja se usein avustaa itsensä traileriin ihan omin avuin, taluttajan lähinnä seuratessa perässä. Tito on rauhallinen matkustaja niin yksin kuin kaverinkin kanssa, eikä se juuri välitä, onko sillä kopissa kaverina toinen hevonen vai pelkkä heinäverkko. Kisapaikoilla homma menee vähän esittämiseksi (kaikki kauniit neidot joille pitää näyttää, kuinka miehekäs hän osaa olla), joten on tärkeää saada Tito kuulolle alkuverryttelyissä. Radasta ei tule muuta kuin itkua ja hampaidenkiristystä jos meno ei näytä hyvältä verryttelystä alkaen. Kun pelisäännöt on tehty hevoselle selviksi, on se mitä mainioin suorittaja joka pistää kaikkensa peliin minkä lajin tahansa kisaradalla.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2018
15 (3-8-4) + 21 + 20 + 21 + 7 = 84p SLA-II
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.10.2018
6 + 42 + 18 + 22 + 15 = 103p KERJ-I
Sukutaulu
| i. Platinaisku evm sh, 161cm, vkk |
ii. Kromipommi evm sh, 164cm, vkk |
iii. Nikkelinero evm sh, 157cm, rnvkk |
iiii. Rautakallo evm sh, 159cm, trn |
| iiie. Tähtitaika evm sh, 155cm, vkk |
iie. Silkkipommi evm sh, 160cm, vkk |
iiei. Totuuri evm sh, 164cm, vrt |
|
| iiee. Silkitys evm sh, 160cm, vkk |
ie. Tyyni-Tytinä evm sh, 159cm, vrt |
iei. Tärinä evm sh, 156cm, vrn |
ieii. Täräytys evm sh, 157cm, hprn |
| ieie. Melliina evm sh, 153cm, vprt |
iee. Tyyni-Tarina evm sh, 155cm, rtkm |
ieei. Tarinankertoja evm sh, 161cm, rtkm |
|
| ieee. Tyyni-Toive evm sh, 156cm, rt |
|||
| e. Ilvana Ithaka evm sh, 157cm, vrt |
ei. Iikori Urhea evm sh, 157cm, trt |
eii. Iivari Oikea evm sh, 158cm, tprt |
eiii. Iisoppi evm sh, 156cm, trt |
| eiie. Kevätlintu evm sh, 154cm, m |
eie. Jessikka evm sh, 158cm, m |
eiei. Jussikka evm sh, 157cm, trn |
|
| eiee. Jelmina evm sh, 154cm, m |
ee. Liljatar evm sh, 158cm, vrt |
eei. Tuju Tujaus evm sh, 160cm, trt |
eeii. Tosi Tuju evm sh, 162cm, tprt |
| eeie. Hulina-Heljä evm sh, 156cm, rt |
eee. Lyytikkä evm sh, 157cm, vrn |
eeei. Töpinätöppönen evm sh, 150cm, rn |
|
| eeee. Vojakka evm sh, 160cm, rt |
i. Platinaisku on äärimmäisen ärsyttävä kavioita puhdistaessa! Joku tolvana on aikanaan sille opettanut, että jalkaan koskiessa pitää kumartaa ja sitähän se edelleen välillä yrittää, kun nostat koiven ilmaan. Yritä siinä sitten kannatella näinkin isoa suomenhevosta, kun se pässi yrittää polvilleen mennä. Muuten Platinaisku on kyllä oikein mukava hoidettava, joka antaa tehdä kaikki muut hoitotoimenpiteet ilman sen isompia ongelmia.
Ratsuna ori on hieno ja erityisesti sitä on mukava katsella niin rata-, kuin maastoesteilläkin, jolloin se ihan tosissaan syttyy. Sen askeleet saavat aivan uudenlaista voimaa ja hypyt on niin sulavia, että niissä luulisi olevan erittäin miellyttävä olla myös kyydissä.
Jälkeläisiä Platinaiskulla on kahdeksan kappaletta ja niille ori on periyttänyt erinomaista hyppytekniikkaansa ja myös voikkous on ollut erittäin vahva geeni, joka on puskenut läpi lähes jokaisella sen jälkeläisellä. Tästä siis varma voikkogeenin periyttäjä, jos sellaiselle on tarvetta!
ii. Kromipommi on tasaisen varma suorittaja ja loistava opetusmestari kenttäratsastukseen tutustuville ratsastajille. Se hyppää mitä eteen laitetaan ja tasaisestipa hyppääkin! Sen kanssa on helppoa työskennellä ja moni tenava on ihastunut siihen niin luonteen, kuin komean ulkonäönkin perusteella. Onhan voikko suomenhevonen nyt oikeasti ihan hemmetin komea ilmestys!
Jälkeläisiä orilla on 16 kappaletta ja ne ovat onnekseen perineet isältään korrektia rakennetta, sekä uskomatonta työmotivaatiota hyvän hyppytekniikan kera.
ie. Tyyni-Tytinä on sitten aika eri maata, kuin kaksi edellistä hevosta. Se on laiska ja sen kanssa saa tosissaan tehdä töitä, että se väläyttelee niitä hienoja liikkeitään. Osaa tämä tamma kyllä liikkua ja hienosti osaakin, mutta Tyyni-Tytinä on enemmän sellainen ”mennään sieltä, mistä aita on matalin”-tyyppinen, kuin suorittaja. Tämän takia ei sen omistaja olekaan erityisemmin tammaa kisaradoille kiikuttanut, vaan enimmäkseen Tyyni-Tytinä on toiminut omistajansa ja hänen perheensä maastoputtena.
On tammalla myös parit varsat tehty, jos se olisi vaikka hevosta reipastanut, mutta eipä tuo kahden varsan maailmaan pyöräytys ole oikein mitenkään neitiin vaikuttanut. Korkeintaan vaan laiskistanut lisää. Varsat ovat onnekseen saaneet työmotivaationsa muualta, mutta pitkät hermot ja varman luonteen ne ovat emältään kuitenkin saaneet.
e. Ilvana Ithaka on erään ratsastuskoulun luottohevonen. Sen selkään voi laittaa kenet tahansa ja tamma onkin yksi suosituimpia tuntiratsuja. Vaaleanrautiaan hevosen kanssa on moni ratsastuksen pariin palannut sennutäti herätellyt ruosteisia taitojaan ja häätänyt rata- ja maastoestepelon pellolle. Juniorit taas ovat päässeet tutustumaan kenttäratsastuksen saloihin ja kisaamaankin neidillä, joka onkin Ilvana Ithakan mieleen.
Jälkeläisiä ei tammalla ole valitettavasti kuin yksi, koska ratsastuskoulun omistaja ei ole raskinut parasta hevostaan pitää liikaa pois tuntitoiminnasta, mutta siitä yhdestäkin tuli oikein hieno kenttäpolle, josta on varmasti moneksi.
ei. Iikori Urhea on nimensä mukaisesti rohkea ja välillä jopa uhkarohkea tapaus. Se hyppää kaiken mitä eteen laitetaan ja tultiin esteelle, miten päin tahansa, mikä on omalla tavallaan myös huono. Ratsastaja saakin olla hereillä, jotta vältetään ne vaaratilanteet ja muutaman kerran on Iikori mennyt sitten nurin ratsastajansa kanssa, kun esteelle tulo onkin mennyt päin mäntyä.
Hoitaessa Iikori Urhea on miellyttävä ja helppo tapaus, jonka voi hoitaa vaikka irti keskellä pihaa. Orilla ei ole minkäänlaista tarvetta ollut koskaan poistua kesken hoitotoimenpiteiden paikalta ja eläinlääkärin, sekä kengittäjänkin käynnit se ottaa vastaan, kuin vettä vaan! Mikään ei tunnu hätkähdyttävän tätä hevosta.
ee. Liljatar innostuu herkästi ja varsinkin, kun se näkee esteitä. Kouluratsastus ei niinkään nappaa, mutta tamma on kuitenkin tasaisen keskinkertainen suorittaja. Onneksi taidot esteillä korvaa sitten sen puuttuvan loistamisen kouluradoilla.
Vaikka Liljatar innostuu herkästi, silti se pysyy suht helposti lapasessa ja sen kanssa on ihan mukava työskennellä. Vauhtia kyllä löytyy, mutta niin löytyy onneksi myös hyppytaitojakin, joten tämän hevosen kanssa selvitään, vaikka ja mistä. Näkeehän sen kenttäratsastuskisojen tuloslistoistakin, kun neiti keikkuu kärkipäässä ratsastajineen.
Jälkeläisiä Liljatarella on viisi ja varsoilleen se on periyttänyt erittäin hyvää rakennetta, sekä suurta työmotivaatiota ja miellyttämisenhalua.
© Jaana K.
Jälkeläiset
| s. 28.01.2016 o. Turmeltajan Tuliturmio, e. Tulitasmia |
s. 04.10.2016 t. Turmeltajan Lumokato, e. Lumoloihtu s. 01.03.2017 t. Varismäen Rukiina, e. Vehnävilmiira s. 05.02.2017 t. Turmeltajan Suvensointi, e. Suvisävel |
Kilpailukalenteri
00.00.0000 - paikka - VSN/NJ - luokka, tuom. tuomari - palkinto
| KERJ | |
| 30.06.2016 - KERJ-CUP - KK Bailador - CIC1 - 7/75 | 20.08.2016 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 4/50 |
| 30.09.2016 - KERJ-CUP - Satulinna - CIC1 - 5/99 | 02.11.2016 - KERJ - Hortensia - CIC1 - 3/30 |
| 02.11.2016 - KERJ - Hortensia - CIC1 - 3/30 | 21.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 3/30 |
| 22.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 2/30 | 26.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 3/30 |
| 23.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 3/22 | 24.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 1/22 |
| 28.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 4/22 | 29.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 4/22 |
| 02.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 6/37 | 03.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/37 |
| 07.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/37 | 15.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 6/37 |
| 18.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 3/37 | 13.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 1/37 |
| 17.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 2/37 | 28.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 6/37 |
| 02.01.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - CIC1 - 4/28 | 07.01.2017 - KERJ - Littleness - CIC1 - 2/30 |
| 14.01.2017 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 3/30 | 16.01.2017 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 1/30 |
| 18.01.2017 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 5/30 | 02.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 |
| 06.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 2/30 | 07.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 1/30 |
| 04.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 2/30 | 08.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 3/30 |
| 09.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 1/30 | 15.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 4/30 |
| 16.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 3/30 | 02.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 2/30 |
| 08.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 1/30 | 18.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 5/30 |
| 28.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - CIC1 - 5/30 | 29.01.2017 - KERJ - Kievarinkuja - CIC1 - 2/25 |
| 01.02.2017 - KERJ - Kievarinkuja - CIC1 - 4/25 | 05.02.2017 - KERJ - Kevolehto - CIC1- 2/38 |
| VSR | |
| 30.04.2016 - VSR-CUP - Kenttäratsastus - CIC1 - 4/53 | |
Päiväkirja & valmennukset
25.09.2018 Jumppaa ja kaatosadetta, kirjoitti artemis
Sateinen sää ei varsinaisesti kutsunut minua, mutta autosta oli silti astuttava ulos Turmeltajan pihassa, jonka läpi suurinpiirtein jouduin juoksemaan, etten pääsisi turhaan sateen syövyttämäksi. Kiitin onneani siitä, että tallilla sattui olemaan maneesi, joka oli aamulta tyhjillään ja vapaana minulle ja päivän ratsulleni, Titolle. Paikansin orin tallista nopeasti, kävin pikaisesti tervehtimässä sitä ennen kuin kaivoin sen kaikki varusteet karsinan eteen. Lahjoin Titon tulemaan käytävälle muutamalla herkulla ja varustin sen pikaisesti kuntoon.
Emme päässeet maneesiin kuivina, mutta fiksuna olin heittänyt takkini orin satulan päälle ja selkään kipuaminen oli huomattavasti mukavampaa, kun penkki oli kuiva. Tito ei antanut märän karvan häiritä, vaan mielellään lähti reippaaseen käyntiin uraa pitkin säädellessäni jalustimia. Kun ori oli saanut kävellä mielestään tarpeeksi, pyysin orin pitkin ohjin raviin ja fiksuna poikana se lähti venyttämään itseään eteenpäin. Tarpeelliset verkkaukset tehtyämme maltoin kerätä ohjat käsiini ja Tito tuntui ymmärtävän pääsevänsä vihdoin kunnolla töihin.
Yllätyin suuresti saadessani Titon toimimaan avuillani nopeasti ja myötäillen jokaista pyyntöäni, olin tottunut liikaa hieman omapäisempiin ratsuihin. Tästä syystä ori sai paljon kehuja ja vastaukseksi sain iloisia pörähdyksiä. Koska Tito oli varsinaisen rento ja rempseä kaveri, otin sen kanssa vain sen verran tehtäviä kun oli tarve, jonka jälkeen otimme muutaman kierroksen rentoa laukkaa, jonka jälkeen oli hyvä lopetella. Pahin sade oli loppunut, ja hoidettuani hieman malttamattoman voikon kaverin vein sen tarhailemaan loppupäiväksi.
01.10.2018 Jumppaa ja laukanvaihtoja, kirjoitti miivi
Syksyn saapuminen ja viilenevät päivät tiesivät hevostiloilla lisääntyvää työmäärää. Loimi- ja kurahelvetti olivat vain alkua työpäivien venyessä yömyöhään ja töiden kasaantuessa niin pahasti, että lisäkäsiä pitäisi palkata useammat, mutta varaa ei ollut yhtiinkään. Niinpä olin paennut kotitallin työtaakkaa Turmeltajaan. Suomenhevoskasvattajanhan piti pysyä kartalla oman rotunsa tilanteesta myös kotitallin ulkopuolella, joten olin tullut katsastamaan, mitä Turmeltajasta löytyikään - jos vaikka ensi kevään orivaihtoehtoihin tutustuisi jo etukäteen ja kantavia tammojakin voisi ihailla.
Aamupäivästä, saapuessani paikalle hieman kymmenen jälkeen, olinkin päätynyt heti hevosen selkään. Olin törmännyt voikkoa oria kohti kenttää taluttavaan dookieen, ja muutaman sanan vaihtamisen jälkeen huomasinkin juoksevani kohti parkkipaikkaa hakemaan autosta kypärää ja vaihtamaan soveltuvampia kenkiä jalkaan. Ja näin olinkin jo vartin saapumiseni jälkeen vaalean orin selässä. En ollut ehtinyt edes kuulla ratsuni nimeä kunnolla, joku T:llä alkava se oli, joten mielessäni tyydyin kutsumaan sitä vain oriksi.
Kävelin orin kanssa alkuun muutaman kierroksen maneesissa, mutta sen tuntuessa reippaalta ja valmiilta selkään, rupesin nopeasti kasailemaan sitä ylöspäin. Se vastasi apuihin hyvän tuntuisesti, orin kanssa ei tarvinnut jäädä vänkäämään, vaan saatoin keskittyä heti ratsastamiseen. Alusta asti teimme erilaisia kiemuroita ja omituisiakin teitä molempiin suuntiin niin käynnissä kuin ravissa, tavoitteenani saada voikko ratsuni hyvin pohkeiden väliin ja taipumaan niiden ympärille. Oikeassa kierroksessa sain tehdä hieman töitä sisäpohkeen kanssa, ori meinasi herkästi lähteä menemään ulkolapa edellä ja vetämään kaulaansa linkkuun rungosta taipumisen sijaan. Hieman yllättyneenä, vieraan hevosen selässä, en tehnyt varsinaista tehtävää lainkaan koko ratsastusaikanani, orin ollessa vertynyt kyljistään ja kulkiessa mukavasti otin mukaan laukkatyöskentelyn, joka oli yhtä päätöntä kiemurtelua kuin työskentely oli alusta asti ollut. Oli minulla tavoite ja tieto siitä, miten saisin sen toteutettua, mutta varsinkin harjaantumattomalle katsojalle laukanvaihdot vähän väliä käynnin kautta ja erilaiset siksak-kuviot ympäri maneesia olisivat näyttäneet melko omituiselle. Itse olin kuitenkin tyytyväinen ratsuuni: ratsastuksen lopussa minulla oli kaikissa askellajeissa rennosti kulkeva hevonen, joka taipui vaikka donitsiksi molempiin suuntiin minun niin pyytäessäni.