Tervatassu - kuollut 20.10.2017

05.09.2017 Vierailija kyydissä, kirjoitti Jaana K.

Olin sopinut Dookien kanssa, että kävisin tänään hoitamassa ja liikuttamassa yhden hänen hevosistaan. Ajelin tallin pihaan ja lähdin etsiskelemään hopeanruunikkoa tammaa, jonka tarhan luo minut tallityöntekijä ohjasikin huomattuaan, että taisin olla hieman hukassa uudessa paikassa. Sujahdin tamman tarhan portista sisään ja saman tien minulla olikin hevosen pää sylissä hakemassa rapsutuksia. Rapsuttelin hopeanruunikon otsaa hetken, jonka jälkeen laitoin Tapille päitset päähän ja avasin portin suunnaten askeleeni tallia kohti. Koko matkan tarhalta talliin hevonen seurasi hieman takaviistossa turvan koko ajan koskiessa kyynärpäähäni. Selvästi siis läheisyydenkaipuinen tamma. Tapin karsina oli onneksi helppo löytää, kun lueskeli vaan nimikylttejä karsinoiden ovissa. Päästin hevosen karsinaansa ja lähdin hakemaan sen varusteita ja harjoja. Niitäkin etsiessä meni hetki, mutta onneksi löytyi oikeat varusteet ja muut, joten pääsin palaamaan takaisin suloisen pikkutamman luo.

Harjaus oli sinänsä hassua, kun Tappi oli koko ajan niin kiinni. Omissa hevosissa oli tottunut siihen, että monikaan niistä ei niin kiinnostuneita ihmisestä ollut. Oli siis mukavaa vaihtelua hoitaa hevosta, joka selvästi oli kiinnostunut. Tappi antoi harjata itsensä läpikotaisin erittäin hyvin ja kavioiden puhdistuskin tapahtui helposti ja vaivattomasti. Koska näin tamman nauttivan harjauksesta, pidensin vielä harjaustuokiotamme ja rapsuttelin samalla hevosta kaikessa rauhassa. Varustuksen jälkeen suuntasimme maneesiin, missä kipusin tamman selkään ja aloitin saman tien tehtävät. Tarkoituksena oli vain saada Tapin takajalat kunnolla alle ja taipumaan nätisti, joten aloin tekemään ympyrän jokaisessa kulmassa. Ulko-ohja, sisäjalka, ulko-ohja, sisäjalka. Tämä mantra tuli hyvin tutuksi koko ratsastuksen aikana. Tappi toimi erittäin hyvin ja vaikkei se mikään liitokavio olekaan, niin sen liikkeet olivat silti erittäin helpot istua ja muutenkin miellyttävät. Nopeasti hevonen myös tajusi mitä siltä haetaan, joten olin tyytyväinen ratsastukseen.
Ratsastuksen jälkeen palautin tamman karsinaansa, vein varusteet paikalleen, sekä harjasin hevosen ja kylmäsin sen jalat, jonka jälkeen pääsinkin lähtemään kotiin päin.

06.09.2017 Estevalmennus, kirjoitti Jaana K.

Eilen kävin ratsastamassa itse Tapin, mutta tänään oli tarkoitus valmentaa Dookieta tamman kanssa. Tänään olikin sitten kuvioissa esteharjoituksia ja harjoitukset aloitettaisiin innareilla lämmittelyn vuoksi. Aluksi toki ratsukko lämmitteli ihan sileällä omaan tahtiinsa ja sillä välin kasailin sitten tarvittavat esteet maneesiin. Innarit pystytin toiselle pitkälle sivulle, jotta muualle jäisi tilaa sitten tilaa muille esteille, joita sitten käytettäisiin ihan rataharjoituksena. Muistelin nähneeni kivan rataesteharjoituksen ratsastus.fi-sivustolla, joten rakensin sitä apuna käyttäen maneesiin mukavan pikkuradan. Radalta löytyi muutama pysty ja kaksi sarjaa, joista toisella oli ns. pituusokseri ja toista sarjaa ennen oli maapuomi. Dookie ja Tappi oli hoitanut lämmittelyt sileällä, joten annoin luvan aloittaa innareille tulon. Tappi laukkasi rauhallisesti eteenpäin ja keskittyi erinomaisesti käsillä olevaan tehtävään. Korotin hieman puomeja muutaman hyppykerran jälkeen, jotta saatiin korkeammallakin lämmiteltyä. Tästäkin ratsukko suoriutui erittäin hyvin, joten päästiin aloittamaan itse rata.

Ensimmäisenä ratsukko suuntasi pystylle, jonka jälkeen seuraavalle pystylle tehden laajan kaaren vasemmalle samalla. Kolmannelle pystylle suunnattiin okserin takaa melko tiukasti kaartaen edelleen vasemmalle. Viimeisen yksittäisen pystyn jälkeen oli vuorossa tasaokseri ja siitä suunnattiin lyhyttä sivua pitkin ensimmäiselle sarjalle. Sarjan A- ja B-osat olivat pystyjä, joiden välissä oli yksi laukka ja C-osiona pituusokseri. Tähän asti ratsukon suoritus oli ollut erinomainen ja viimeinen sarjakin onnistui erittäin hienosti.
Korottelin esteitä aina parin hyppykerran välein ja ainoa mitä kehitettävää keksin sanoa tässä vaiheessa, oli että ratsastajan itsensä pitäisi joustaa ehkä hieman enemmän omista käsistään ja antaa tammalla enemmän tilaa hypätä, vaikka tällä hetkelläkin kyllä hyppääminen sujui erinomaisesti.

09.09.2017 Tappia moikkaamassa, kirjoitti Lissu T.

Viimeksi dookien kanssa soitellessani tulin sopineeksi vierailupäivän Turmeltajaan, mikä – luonnollisesti – sisälsi kahvittelun lisäksi kasvattiemme moikkaamista sekä muutaman hevosen liikuttamisen. Totta kai sitä ystävää auttaa, kun kerran tulee kylään!
Ensimmäiseksi menin (hyvin oma-aloitteisesti) moikkaamaan Tappia. Kovasti emänsä näköinen pikku kullanmuru hörisi minulle pehmeästi, kun hain sen tarhasta sisälle puunattavaksi ja rakastettavaksi. Harjailussa venähtikin tovi jos toinenkin, kun en lässyttämiseltäni ollut järin tehokas työntekijä...

Vaikka taivaalta tulikin kuuromallin vesisateita, suuntasin hymyssä suin kentälle. Tapin korvat sojottivat suoraan eteenpäin, rinta oli rottingilla ja olemus kuin minkäkin olympiaihmeen. Hän pääsi liikkumaan, olemaan hieno! Alkuverryttelyjen aikana hymyni leveni entisestään. Vaikka Tappi valahtikin helposti vähän kiireiseksi, se oli sivuseikka muuten niin nöyrän yritteliään hevosen hyvässä ratsastettavuudessa. Asettelin ja taivuttelin hopeajouhta, pyysin pidentämään ja lyhentämään askelta, ratsastin laajoja kaaria ja pitkiä suoria, jumppasin kaulaa ja kylkiä auki. Tappi vastasi erittäin hyvin apuihini, ja kiireisyyskin jäi taka-alalle.
Ratsastelin paljon pohkeenväistöjä ja työstin keskiaskellajeja (etenkin keskiravi meni aivan nappiin!), minkä lisäksi otin joitakin vastalaukkapätkiä loivalla kiemurauralla pitkää sivua myöten. Oli ihana ratsastaa niin nöyrällä, yhteistyöhaluisella hevosella, joka ei yhtään kyseenalaistanut selkäänsä kivunneen tätikisakuskin aivoituksia, vaan meni ja teki GP-hevosen innolla. Sääli, ettei Tapista tullut heB-peliä kummempaa, näin hyvä ratsastettavuus meinaa mennä hukkaan.
Tallissa paijasin ja pussailin kasvattiani luvattoman pitkän aikaa. Etsittyäni sen ällösöpöimmän loimen sadekuuroissa kastuneen kultapupusen päälle muiskautin vielä yhden ison pusun Tapin turvalle, ennen kuin lähdin liikuttamaan seuraavaa hevosta.