Suvisävel (ex. Suvililja) - kuollut 21.08.2018
| Virallinen nimi | Suvisävel |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma |
| Väri, säkäkorkeus | Punarautias, 153cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 24.05.2015, 30v - kuollut 21.08.2018 |
| Rekisterinumero | VH16-018-0736 |
| Omistaja, tuoja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, tuoja annika n VRL-10352 |
| Koulutustaso | ko. he B, re. 100cm, ke. helppo |
| Painotuslaji | Kenttäpainotus |
| Saavutukset | SLA-II, KERJ-I |
Supsu kiukutteli itsensä kunnioitettavaan ikään asti, kunnes sen hampaat sanoivat itsensä irti. Känkkäränkkärouvaa ei varsinaisesti jääty kaipaamaan kovin haikein mielin, mutta se jätti suuren aukon johtajatammojen rivistöön.
Luonnekuvaus
Suvisävel on pieni kiukkutamma, joka joskus muistuttaa hieman pikkulasta käyttäytymisenä suhteen. Onhan Supsu välillä todella kiva ja hurmaava, mutta joskus taas se osaa ärsyttää ihmisiä ihan äärirajoille asti.
Hoitotoimenpiteissä Supsu on kiltti ainakin sen puoleen, että se ei potki tai pure lainkaan. Tamma kuitenkin pyörii, steppailee ja on koko ajan malttamattomana lähdössä jonnekin. Supsu on siis järkevintä hoitaa käytävällä kiinni sidottuna. Supsu antaa hyvin harjata kaikista muista paikoista, paitsi mahasta. Silloin se ärsyyntyy ja tuntuu, että se alkaisi tahallaan kiukuttelemaan joka ikisestä asiasta. Varustaessa Supsu vaikuttaa usein vähän hermostuneelta, mutta satuloiminen ja suitsien laitto sujuu kuitenkin ihan hyvin pullistelusta huolimatta satulavyön kiristyksen yhteydessä.
Taluttaessa Supsu on yllättävän helppo, mitä nyt vähän vetää ruohopuskille kesäisin. Nätisti neiti kuitenkin kulkee taluttajan vierellä, kunhan taluttaja vain on määrätietoinen.
Ratsastaessa Supsu ei ole mikään automaatti, mutta ei silti mikään pirulainenkaan. Supsu vain tarvitsee osavaan ja päättäväisen kuskin kulkeakseen hyvin. Supsu on reipas ratsastaa, ja etenkin esteillä sillä kyllä vauhtia riittää!
Sileällä mentäessä Supsu saisi olla vähän rauhallisempi. Supsu ei kauhean taipuisa luonnostaan ole, joten sitä pitää muistaa taivutella ja verrytellä paljon ennen ennen niin sanottua virallista työskentelyä. Joskus kouluratsastus onkin tamman mielestä ihan mielettömän tylsää, joten hyvin usein käy niin että Supsu kyllästyy ja alkaa höpöttämään. Se ilmenee yleensä niin, että Supsu alkaa kiemurrella ja juosta alta pois, myös pari pukkia saattaa Supsu kiukustuksissaan vetää. Se ei siis yksinkertaisesti enää ole ratsastajan kuulolla tai avuilla. Siinä tilanteessa pitäisi vain saada Supsu aloilleen ja keskittymään taas olennaiseen esimerkiksi erilaisten, hieman haastavampien tehtävien avulla. On se vaan niin rankkaa, kun tehtävä ei ole mieleinen...
Esteillä tamma on todella vauhdikas tapaus. Supsua siis joutuu pidättelemään aika paljon, etenkin rataa hypätessä. Mutta positiivinen asia on tietysti se, että Supsu innostuu kovasti hypätessä, joskus vähän liiankin kovasti. Supsu hyppää hyvällä tyylillä ja kapasiteettiäkin siltä löytyy yllättävän paljon ollakseen suhteellisen pieni suomenhevonen. Supsu kuitenkin kiukustuu helposti, jos ratsastaja ei olekaan mukana hypyissä ja matkustelee vain sen selässä. Silloin Supsu yleensä lyö hanskat tiskiin ja aivan niin kuin se sanoisi, että hyppää sinä vain itse tuo okseri. Osaavan ratsastajan kanssa Supsu on kuitenkin oikea ruusukehai, sillä se kääntyy pennin päällä ja hyppää mahtavasti.
Maastoesteillä Supsu on melko paljon samanlainen kuin rataesteilläkin; se on erittäin innokas ja hyppää hyvin, muttei kuitenkaan hyppää yksin jos ratsastaja on puoliunessa. Supsu on maastovarma ratsu ja sitä ei ne erikoisemmatkaan maastoesteet kammota. Supsu on siis hyvä, innokas ja hyvin rohkea hevonen.
Kilpailutilanteissa Supsu saattaa joskus alkaa höpöttämään esimerkiksi steppailemalla ja kiemurtelemalla (se ei muuten ole yhtään mukavaa kouluradalla). Muuten Supsu on kuitenkin ihan hyväkäytöksinen kisapaikoilla, eikä se edes kyttää mitään uusia asioita!
Lastaus ei ole aina kovin helppoa tämän neidin kanssa, sillä se joskus on vain päättänyt, että minähän en tuonne mene. Loppujen lopuksi Supsu on kuitenkin aina puoliväkisin survottuna vinkassa, eli kyllähän se sinne lopulta menee pienien kiukkupuuskien jälkeen.
Meriitit ja saavutukset
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.09.2017
6 + 40 + 19 + 20 + 15 = 100p KERJ-I
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2017
10 (3+3+2+2) + 17 + 25 + 20 + 11 = 83p SLA-II
Sukutaulu
| i. Suven Poju evm sh, 154cm, tprt |
ii. Postipoika evm sh, 156cm, trt |
iii. Vihreä Mandariini evm sh, 155cm, rt |
iiii. Tosi-Miäs evm sh, 157cm, m |
| iiie. Mango-Addikti evm sh, 153cm, vrt |
iie. Unikeko evm sh, 152cm, vkk |
iiei. Unikeonpäivä evm sh, 154cm, rnvkk |
|
| iiee. Unissakävelijä evm sh, 157cm, prt |
ie. Pihturi evm sh, 150cm, rtkm |
iei. Pihi-Matti evm sh, 155cm, vrt |
ieii. Juppihippipunkkari evm sh, 154cm, rt |
| ieie. I.T. Hippasilla evm sh, 152cm, vprt |
iee. Rekkatytsy evm sh, 149cm, rtkm |
ieei. H.R. Rekkakuski evm sh, 150cm, rnkm |
|
| ieee. Säpinän Sointu evm sh, 151cm, vprt |
|||
| e. Suvivirsi evm sh, 150cm, vprn |
ei. Suven Kadotus evm sh, 152cm, prn |
eii. Komia Poika evm sh, 154cm, rn |
eiii. Sairaannopee evm sh, 153cm, vrn |
| eiie. Sirpaliina evm sh, 152cm, m |
eie. Suvisointu evm sh, 150cm, prt |
eiei. Sisukas evm sh, 153cm, trt |
|
| eiee. P. Siirtoliina evm sh, 150cm, vprt |
ee. Tyttö Tuollainen evm sh, 153cm, rtkm |
eei. Leffastara evm sh, 156cm, rnkm |
eeii. Kirkas Tähti evm sh, 157cm, tprn |
| eeie. Nimirinsessa evm sh, 153cm, mkm |
eee. Vesuriini evm sh, 154cm, vrt |
eeei. Perttu evm sh, 156cm, rn |
|
| eeee. Vekariina V. evm sh, 152cm, vprt |
i. Suven Poju oli juroluonteinen, todellinen suomalainen mies. Mitä enemmän ikää tummanpunarautiaalle suomenhevoselle tuli, sitä vähemmän se välitti minkäänlaisista huomionosoituksista tai hellittelyhetkistä. Työntekoa 154cm korkuinen sukkajalka sen sijaan rakasti, vaikkei se ollutkaan ratsuna helpoimmasta päästä. Se oli reipas ja etenkin esteillä herkästi kuumuva, mutta määrätietoisen ratsastajan kanssa Pojusta irtosi liikettä ja taitoa helppo A -tason kouluradoille ja metrin esteille asti. Piirtopäisen suomenhevosen kanssa kilpailtiin aktiivisesti aina viisivuotiaasta viisitoistavuotiaaksi asti, kunnes sen jalat alkoivat oireilemaan raskasta kisauraa. Suven Poju teki kuitenkin menestyksekkään uran pääasiassa kenttäradoilla CIC1 -tasolla, ja menestyksekkään uransa ohessa se myös kantakirjattiin 10-vuotiaana. Sen lausunnossa mainittiin rakenteesta hyvät tyypit ja ryhti, kaula oli hyvän pituinen mutta alakaulainen, runko oli pitkähkö ja selkä hieman painunut, lautanen oli pitkä ja laskeva ja jalat hyväasentoiset. Liikkeistään raudikko ei saanut kovin kummoisia pisteitä, sillä Pojun ravi on toisinaan herkästi lyhyttä ja jännittynyttä, ja laukka matalaa ja vaatimatonta, vaikkakin hyvin pyörivää. Poju oli tarjolla jalostukseen useamman kesän ajan, mutta se ei koskaan päässyt kovin suureen suosioon tammanomistajien keskuudessa liikkeiden ja luonteen puutteiden vuoksi. Suven Poju lopetettiin 24-vuotiaana sen oltua leppoisalla eläkkeellä useamman vuoden ajan, kun sen jalat alkoivat oireilemaan ja kipuilemaan entistä enemmän. Raudikko jätti jälkeensä 18 jälkeläistä, joista monet ovat menestyneet niin este-, koulu- kuin kenttäradoillakin, mutta eivät vaikuta perineen luonteen lisäksi juuri muita selkeitä ominaisuuksia isältään.
ii. Postipoika oli ryhdikäs, mutta matalajalkainen jossain määrin jopa hieman raskas tummanrautias läsipää, joka kantakirjattiin 6-vuotiaana ratsusuunnalle III -palkinnolle. Orista odotettiin jo nuorena paljon, mutta se ei koskaan lopulta yltänyt toivotuille tasoille, vaikka se kilpailikin pääasiassa hyvällä menestyksellä helpoissa kenttäluokissa, helppo B -tasolla koulua ja esteitä metrin radoilla. Postipoika oli luonteeltaan vähän raju ja kovapäinen, josta oli hyötyä ainoastaan kilpailutilainteissa, etenkin esteosuuksilla - se ei pelännyt juuri mitään, ja se pisti radalla aina kaikkensa peliin. Käsiteltäessä Postipoika oli hyvin stereotyyppinen ori, ja se teki rautiaan luonteesta melko vaativan. Tämä taas vaikutti vahvasti orin jalostuskäyttöön, sillä se sai elämänsä aikana vain viisi varsaa, jotka myös perivät ainakin jossain määrin isänsä vahvaa luontoa. Rakennettaan Postipoika ei jättänyt kovin vahvasti jälkeläisiinsä, joka ei välttämättä ollut mikään huono asia - tummanrautias oli hieman raskastyyppinen ja sillä oli paksu kaula, pitkä runko jossa pitkä selkä ja lanne, takaosa pienehkö ja jaloissa sillä oli lyhyet vuohiset. Postipoika lopetettiin 19-vuotiaana, kun sille ilmaantui elämää häiritseviä selkävaivoja.
ie. Pihturi eli 12-vuotiaaksi hyvin leppoisaa ja tavallista harrasteratsun elämää, kunnes se myytiin elämäntilanteen muutoksen vuoksi uuteen kotiin, jossa 150cm korkuisesta rautiaankimosta koulittiin helppojen luokkien kilpahevonen. Pitkän mallinen mutta melko kevyt kimo oli hyvätyyppinen, sillä oli hyvän pituinen ja muotoinen kaula, lyhyehköt mutta loivat lavat, pitkä, kevyehkö runko ja hyvä takaosa. Jalka-asennoiltaan tamma oli hyvin mallikelpoinen tapaus, ja liikkeiltäänkään se ei ollut mitenkään kehno. Hieman jääräpäisen ja mukavuudenhaluisen luonteensa vuoksi siitä ei kuitenkaan tullut heB/80cm/tuttari -tason kummempaa kilpuria, mutta helpoissa luokissa se suoritti tasaisesti ja melko varmasti. Estepuolella tamman hidas laukka ja ei-niin-hyvä hyppytekniikka olivat suurimmat syyt, miksi kimo jäi melko usein palkinnoitta. Kouluaitojen sisällä sen sijaan Pihturi oli yleensä vähän turhankin rauhallinen ja tasainen tallustaja, jolla taas oli oma, yleensä negatiivinen, vaikutuksensa tuloksiin. Siistit ja tasaiset suoritukset kuitenkin riittivät mainiosti sen omistajalle.
Pihturi teki kolme varsaa, joissa emän laiskanpulskeaa luonnetta tasapainotti isäorien kipakammat luonteet. Pihturi jättikin melko samantyylisiä varsoja keskenään, vaikka isien vaikutukset olivat toki nähtävissä kaikissa. Vahviten tamma periytti hyviä jalkoja ja pitkänpuoleista runkoaan, ja sen jälkeläiset ovat menestyneet ihan mukavasti useammassa lajissa kilparadoilla.
e. Suvivirsi loukkasi jalkansa jo nuorena sen asteisesti, että sen käyttöhevosen tavoitteet jäivät unholaan heti. Kaunis tähtipäinen, 150cm korkea vaaleanpunaruunikko oli kuitenkin ehtinyt käydä nuorten hevosten karkeloissa hakemassa hyviä arvosanoja ja arvosteluita niin liikkeistään, hyppytyylistään kuin rakenteestaankin, että se sai jäädä kasvattaja-omistajalleen kiertämään näyttelyitä ja toimimaan siitostammana. Suvivirsi oli tosiaan kaunis tapaus - se oli leimoiltaan ja tyypeiltään erittäin hyvä, sillä oli lyhyehkö mutta hyvin asettunut kaula hyvällä ylälinjalla, pitkähkö mutta sopusuhtainen tiivis runko, loiva lautanen ja hyväasentoiset jalat. Tamma kiersikin aktiivisesti virallisissa ja epävirallisissa näyttelyissä napsimassa ykkös- ja kakkospalkintoja tasaiseen tahtiin, kunnes se oli kerännyt itselleen sellaisen liudan palkintoja, että se sai jäädä jo päätyönsä pariin kotiin. Suvivirsi oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tyyni tamma, joten sille uskalletiin kokeilla myös hieman räväkkäluonteisempia oreja niin sanotusti kokeilumielessä. Ruunikko jättikin kaiken kaikkiaan yhdeksän varsaa, joista löytyi hyvin monenlaisia tapauksia. Suvivirsi ei valitettavasti osoittautunut niin hyväksi periyttäjäksi, kuin sen emä oli ja kuin siitä olisi toivottu, mutta sen kaikki varsat olivat toimivia, melko selväpäisiä ratsuja, joista kaikki kilparadoille päässeet ovat siellä menestyneet. Rakennettaan Suvivirsi ei juurikaan jättänyt jälkeläisilleen, joka oli omistaja-kasvattajalle pettymys. Kaunis pikkutamma lopetettiin 25-vuotiaana, kun sen hampaat alkoivat olla siinä kunnossa, että pääruokana olisi voinut toimia vain puurot.
ei. Suven Kadotus, 152cm punaruunikko, oli erittäin komea ja näyttävä ilmestys, joka kantakirjattiin 7-vuotiaana toiselle palkinnolle ratsusuunnalle. Pyrstötähdellä koristeltu ori suoritti koulupuolella vaativa B -luokissa asti, jossa sen ehdottomasti parhaita puolia olivat upea, lisätty ravi ja ryhdikäs, näyttävä laukka. "Kaapon" käynti oli hieman vaatimattomampi kuin sen kaksi muuta askellajia, mutta siitä huolimatta se pääsi usein palkinnoille luokissaan. Estekilpuria Kaaposta ei koskaan tullut, sillä se oli melko dramaattinen ja aivan liiaksi kuumuva tapaus esteiden parissa. Tekniikkaa siltä kyllä löytyi, mutta hyppypäätä ei niinkään. Vaikka Suven Kadotus olikin ratsuna suorastaan räjähdysherkkä, niin hyvässä kuin pahassakin, oli se käsiteltäessä kiltti kuin mikä. Se oli hyvin kiltti ja leppoisa hoitaa, kengittää, raspata, pestä... mitä ikinä sen kanssa keksikään touhuta. Ori kelpasi myös tammanomistajille varsin mainiosti, josta kertoo sen 37 jälkeläistä. Suurehkosta määrästä johtuen varsoista löytyy hyvin monenmoista tyyppiä ja luonnetta, mutta pääasiassa Kaapo jätti hyvää ratsastettavuutta, liikettä ja luonnetta useimmille varsoilleen. Suven Kadotus jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana vaikean ähkyn takia.
ee. Tyttö Tuollainen on tavattoman kaunis tamma, joka oli luonteeltaan melko mukavuudenhaluinen ja toisinaan jopa laiska. Tyttö Tuollainen muutti seitsemänvuotiaana kasvattajaltaan pienelle ratsastuskoululle, jossa tamma nousikin nopeasti alkeistuntilaisten suosikiksi kiltin käsiteltävyytensä ja tasaisen ratsastettavuutensa ansiosta. Kokeneemmille ratsastajille "Tuula" tarjosi melkoisesti haastetta, ja tammasta saikin vain harva sen parhaat puolet esille. Näinä hetkinä rautiaankimo onkin kaunis näky, vaikkei se liikkeiltään olekaan kovin kummoinen tapaus. 153cm korkuinen tamma kilpaili satunnaisesti helpoissa luokissa ratsastuskouluoppilaiden kanssa, mutta erään vakituisemman ratsastajan kanssa tamma pääsi muutamaan otteeseen näyttämään kyntensä helppo A -koululuokissa ja 90cm -esteluokissa, menestyen ihan kelvollisesti. Tyttö Tuollainen oli rakenteeltaan tiivis- ja pitkärunkoinen, hieman liian lyhyen mutta hyvän muotoisen kaulan ja hyvät jalka-asennot omaava tamma, jota ei harmillisesti koskaan kantakirjattu. Tuntihommien ohessa Tyttä Tuollainen varsotettiin neljä kertaa vuosien aikana, ja syntyneistä varsoista molemmat orit ja toinen tammoista myytiin, ja toinen tammavarsa jätettiin seuraamaan emänsä kavionjälkiä. Myydyt varsat näyttivät perineen emältänsä tasaista ja kilttiä luonnetta ja jossain määrin rakennettaan, mutta muutoin varsat tulivat enemmän isiinsä. Tänä päivänä Tyttö Tuollainen tekee kevyesti tuntihommia eläkepäivien vieton ohella.
Jälkeläiset
|
s. 20.09.2015 t. Harmonian Suvineito, i. Truu Satumörkö s. 05.02.2017 t. Turmeltajan Suvensointi, i. Titaaniturma |
s. 27.08.2015 o. Harmonian Tosimies, i. Truu Satumörkö s. 25.11.2016 o. Turmeltajan Nokturno, i. Valosaaste |
Kilpailukalenteri
Kilpaillut 02.10.2015 - 30.10.2015 nimellä Suvililja
| KERJ | |
| 02.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 3/40 | 05.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 5/40 |
| 06.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 5/40 | 09.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 4/40 |
| 18.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 5/30 | 22.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 3/30 |
| 30.10.2015 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 1/30 | 07.06.2016 - KERJ - Metsovaara - tutustumisluokka - 1/11 |
| 10.06.2016 - KERJ - Metsovaara - tutustumisluokka - 3/11 | 07.09.2016 - KERJ - Hengenvaara - tutustumisluokka - 1/36 |
| 09.09.2016 - KERJ - Hengenvaara - tutustumisluokka - 2/36 | 27.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/21 |
| 28.12.2016 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/21 | 28.11.2016 - KERJ - Erkinheimot - helppo - 3/23 |
| 02.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - helppo - 4/33 | 05.12.2016 - KERJ - Erkinheimot - helppo - 1/33 |
| 17.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/40 | 19.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/33 |
| 22.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 3/40 | 26.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/40 |
| 27.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 1/40 | 29.12.2016 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 6/40 |
| 03.01.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 2/28 | 03.01.2017 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 4/30 |
| 21.01.2017 - KERJ - Kevolehto - helppo - 4/60 | 08.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 2/30 |
| 02.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/30 | 12.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 4/30 |
| 24.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 5/30 | 26.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 3/30 |
| 20.02.2017 - KERJ - Vähäpelto - helppo - 1/30 | 19.02.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 1/40 |
| 12.02.2017 - KERJ - Turmeltaja - helppo - 3/30 | 20.02.2017 - KERJ - Kievarinkuja - helppo - 5/30 |
| 05.03.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 4/30 | 09.03.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 4/30 |
| 10.03.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 2/30 | 02.02.2017 - KERJ - Kevolehto - helppo - 3/39 |
| 02.03.2017 - KERJ - Hengenvaara - helppo - 3/30 | 02.03.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 1/30 |
| 03.03.2017 - KERJ - Iowa - helppo - 5/30 | 06.03.2017 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 4/30 |
| 08.03.2017 - KERJ - Mörkövaara - helppo - 5/30 | |
Päiväkirja & valmennukset
Jumppatuokio ja kesäfiilistelyä
Tänään liikutettavistani oli ensimmäisenä vuorossa Supsu. Tamman ratsastus ei ollutkaan ollut pitkään aikaan minun hoidettavanani, joten oli kiva päästä kokeilemaan, miten työskentely Supsun kanssa sujuisi.
Kipaisin hakemaan raudikon laitumelta sisään, jossa harjasin sen huolellisesti läpi ennen varustamista. Supsu näytti koko hoitotapahtuman ajan varsin nyrpeältä, vaikkakin se selvästi huokaisi helpotuksesta päästyään sisälle viileään kuumaa päivää pakoon. Vaikka se ilo ei tosin kauaa kestäisikään, koska hyvä sää ja kasteltu kenttä suorastaan huusivat ulkona ratsastusta.
Alkuratsastus meni ihan vain tunnustellessa ja muistellessa Supsun liikkeitä ja toimivuutta, edellisestä kerrasta kun oli tosiaan vierähtänyt hetki, ja näin ollen tamman asetukset olivat aivan muun ratsastajan taajuudella. Melko nopeasti raudikko kuitenkin lopetti mutkittelin ja vänkyröinnin, ja alkoi hakeutumaan rennommaksi ja optimaalisempaan muotoon, jolloin pääsin jumppailemaan sitä paremmin ympyröillä ja muilla laajoilla, kaarevilla linjoilla. Välikäyntien jälkeen teimme muutamia pitkiä laukkaharjoituksia, joihin sisältyi myös hyviä pätkiä vastalaukkaa. Supsu oli hieman jäykän ja vastahakoisen tuntuinen etenkin oikealle vastalaukassa, mutta vertyi nopeasti normaalin tuntuiseksi. Treenistä jäi siis kaikin puolin hyvä fiilis, ja Supsukin vaikutti ihan kohtalaisen tyytyväiseltä. Päätin lähteä maastoon loppukäyntien ajaksi, ja tammaanikaan ei näyttänyt tämä valinta haittaavan. Supsu löntysteli rennosti korvat hörössä koko vartin mitä kävelimme hiekkatien reunaa pitkin, ja ennen kotiinpaluuta annoin sen syödä hetken tien sivussa. Vaikka hevoset olivatkin olleet laitumella jo hetken, kelpasi ainakin Supsulle mainiosti tämäkin ruokatauko.
Talliin palatessa riisuin ja harjasin Supsun ripeästi, lahjoin sen muutamalla leivänpalalla pesupaikalle ulos ja suihkuttelin sen hionneet paikat letkulla. Tämän jälkeen kävin nakkaamassa tamman takaisin laitumelle, jossa se suuntasikin heti paljaaksi tallotulle maaläntille, ja kävi hakemassa itselleen hiekkakuorrutteen.
Maastoestevalmennus, valmensi VP
Tutuksi tullut ratsastaja saapui tänään Vähäpellon maastoesteradalle nyrpeän oloisen, rautiaan tamman kanssa. Derbykentälle päästyäni vaihdoimme kuulumiset jonka jälkeen lähdin työstämään ratsukon kanssa alkuverryttelyä. Halusin dookien ratsastavan alkuverryttelystä alkaen Supsun mahdollisimman hyvin takaosansa päälle välittämättä siitä, missä asenossa pää olisi - "nyt vaan jalkaa sinne hevosen kylkeen niin että se reagoi sun apuihin! Kun se reagoi, kehu äänellä. Less is more tässäkin tapauksessa, vähemmän ajatusta siihen pään ja kaulan asentoon, nyt ei olla kouluradalla!" opastin tomerasti ratsastajaa, joka halusi keskittyä toisinaan hevosen etupäähän enemmän kuin takapäähän. Ratsukon tehtyä hetken aikaa takaosaa aktivoivia siksakväistöjä jatkoimme työskentelyä laukassa, jossa halusin nähdä selkeitä temponvaihteluita kootun ja lisätyn laukan välillä.
Pienten välikäyntien jälkeen aloitimme kolmen esteen tukkilinjalla, jotka olivat sijoitettu toisiinsa nähden suhteutulla välillä. Pyysin dookieta tulemaan melko reippaassa ratatempossa tehtävän läpi niin, että hevonen pääsee hiljalleen hyppäämisen makuun. Alkuun tällä tehtävällä esteväleissä tuli pientä kiemurtelua, mutta kun dookie muisti pitää hevosen kahden pohkeen ja ohjan välissä, alkoi homma luonnistamaan jo kiitettävästi. Tämän jälkeen hyppäsimme muutamia yksittäisiä esteitä, jonka jälkeen lähdimme päivän päätehtävän - portaiden - luokse. Koska yleisesti ottaen hevosten on helpompi hypätä portaita ylös- kuin alaspäin, aloitimme tehtävän hyppäämällä portaat ylös. Tässä halusin dookien tasapainoittavan hieman reipasta ratsuaan unohtamatta kuitenkaan tärkeää tukea, jota tamma tuntui hypätessä vaativan. Ensimmäisellä kierroksella aktiivisuus pääsi hieman katoamaan ja viimeisen portaan ylitys oli hieman räpeltämistä, mutta sekä dookie että hevonen tuntui viisastuneen vahingosta. Nyt portaat ylös onnistuivat hyvällä energialla ja tehtävän läpi säilyi hyvä rytmi sekä tasapaino, oikein hyvä! Ensimmäistä kertaa alaspäin hypätessä halusin ratsukon tulevan ravissa ja kehoitin dookieta olemaan aina yhden tai jopa kaksi askelta ratsuaan edempänä - näin hän ei pääsisi tipahtamaan, jos tamma päättäisi lyödä jollekkin portaalle liinat kiinni. Varmaotteisen ratsastajan alla ongelmaa ei kuitenkaan syntynyt, sillä ratsukko tuli portaat alas sujuvasti hyvällä itsevarmuudella.
Valokuvauspäivä
Olimme saaneet Miran kanssa loistavan idean ottaa muutamista hevosista loppukesän tunnelmakuvia, ja session ensimmäisenä vuorossa oli Supsu. Se ei ehkä ollut se parhain valinta ensimmäiseksi kuvattavaksi, sillä epäilin vahvasti tamman tappavan kuvausintomme sen sileän tien, kun linssisuojus poistettaisiin. Supsu kun ei ollut se pirtein ja positiivisin elikko, saatika sitten valokuvauksellisin. Mira sai toimia hevosenasettelijana, ja minä keskityin kameran takana kykkimiseen. Pyysin naista asettamaan Supsun tiettyyn kohtaan koivikossa, jotta kaunis jo hiljalleen laskeva aurinko toisi todellista kesäfiilistä kuvaan. Ja juu, seisoihan se, mutta mitään muuta mokoma raudikko ei tehnyt. Supsu seisoi niin elämäänsä kyllästyneen näköisenä kuin vain ikinä voi, ja Mira-parka yritti saada tammaa valpastumaan tai edes höristämään korviaan niin maiskuttelemalla, vislaamalla, hevosen hirnuntavideoita kännykästä soittamalla, raipalla viuhtomalla... Ei mitään. Ei niin minkäänlaista reaktiota, Supsu oli kuin tympääntynyt patsas kauniissa maisemassa. Hetken rumia luimukuvia tuijoteltuani tarkistin vielä omat taskuni, ja satuin kuin satuinkin löytämään pari pientä leivän palaa. Rupesin rahisuttelemaan kuivia leivänkänttyjä toisiinsa taskussani, ja toisella kädellä yritin pitää kameraa jokseenkin suorassa ja kohdistettuna Supsuun, jonka ilme kirkastui heti. Turbovauhdilla laukaisin pohjaan, ja tadaa, meillä oli masentuneesta lehmästämmekin söpö ja tunnelmallinen pääkuva! Supsu sai leipänsä ja me kuvamme, ja saatoimme palata talliin. Miettiessämme Miran kanssa seuraavaa kuvattavaa lohduttauduimme sillä, että tallista tuskin löytyisi ketään vaikeampaa kuvattavaa kuin ei-niin-ihana Supsumme.