Surunsyöjä - kuollut 30.03.2017

10.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Oonaroosa

Saavuin Turmeltajaan valmentamaan Surkua ja dookieta. Aloittelimme kevyesti tekemällä pohkeenväistöjä. Suokkiori ei selvästikään ollut erityisen yhtesityöhaluisena liikkeellä, joten ratsastaja joutui pari kertaa näppäisemään kouluraipalle saadakseen herran väistämään. Väistöt eivät ihan ottaneet onnistuakseen, joten parin kivan räpellyksen jälkeen pyysin siirtymään raviin. Pohkeet sai olla aktiivisesti työskentelemässä, jotta Surku olisi lähtenyt askeltamaan energisemmin. Annoin tehtäväksi ravata lyhyet sivut harjoitusravissa ja suoristettaessa siirtää käyntiin pitkälle sivulle. Uralla tuli tehdä V:n muotoisesti väistätys uralta pois. Käyntiväistöt alkoi sujumaan pienen tappelun jälkeen, joten seuraavaksi määräsin jatkamaan koko ajan ravissa. Käskin tekemään pitkille sivuille raviväistöt, joissa ratsastaja saikin olla todella tarkka asennostaan - muuten Surku lähinn alkoi poikittamaan vinosti miten sattuu.

Raviväistöt sujui kun hienosäädimme apuja, joten pyysin siirtymään käyntiin. Ratsukko vaihtoi suuntaa etuosakäännöksellä ja teki toiseenkiin suuntaan pari väistätystä. Kun tuli laukan aika, ei Surku sitten olisikaan enää malttanut keskittyä ja päätti alkaa pukittelemaan. Dookie sai kuitenkin topakalla ratsastuksella Surkun kuosiin ja komensin tekemään päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille koota askelta. Se näytti menevän kun vettä vaan, joten vielä loppuvalmennukseksi määräsin tekemään yhtä tehtävää: raviväistätys pitkän sivun alussa, laukannosto ja ympyrä, jonka jälkeen toinen pitkä sivu askeleenkokoamista käynnissä. Surku toimi jo alkua paremmin, vaikka oli yhä tarkka ratsastajansa asennosta. Parivaljakko pääsi kuitenkin hyvin yhteisymmärrykseen ja lopussa meno oli tosi hyvännäköistä!

30.03.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Satu

Tänään pääsin valmentamaan Surku-oria omistajansa dookie ohjaksissa. En ennen olekaan valmentanut maastoesteillä, joten odotukset olivat korkealla. Aloittelimme harjoittelua kentällä, jossa ratsastaja pääsi verryttelemään ratsuaan. Surku osoittautui ratsuna juuri sellaiseksi kuin dookie oli alkuun kertonutkin - se lämpeni hitaasti mutta oli herkähkö. Minun työtäni tietenkin helpotti ratsastajan osaaminen ja tämän luottamus hevoseen. Kentällä ohjeistin ratsukkoa tekemään paljon voltteja, pontevia siirtymisiä, kiemurauria ja muita venyttäviä liikkeitä. Surku alkoi pikkuhiljaa heräillä ja liike näyttää kevyemmältä.

Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, pääsimme maastoon keskittymään päivän aiheeseen. Ensin halusin päästä jyvälle Surun hyppytyylistä, joten pyysin ratsukkoa hyppäämään muutaman yksittäisen risuesteen. Nyt ori nosti laukan tomerasti ja sen huomasi tykkäävän työnteosta maastoesteillä. Ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdalleen ja Surku loikkasikin varsin ketterästi. Seuraavaksi päätimme siirtyä harjoittelemaan muita juttuja, nimittäin alashyppyä veteen. Surku lähestyi estettä pää ylhäällä tarkkaillen kunnes hidasti ennen tukkia, mutta tomerasti dookie ohjasi ratsunsa tästä yli. Vesipisaroiden loiskuessa orin masuun se teki vedessä muutaman ilohypyn ja jatkoi sitten matkaansa. Meno näytti kaikin puolin hyvältä. Käskin dookien kuitenkin tulla vielä ainakin toiseen otteeseen kyseinen tehtävä ja varmistaa, ettei Surku tällä kertaa ota pikkuaskeleita ennen tukkia. Pian sainkin nähdä nappisuorituksen ja leveän hymyn ratsastajan kasvoilla.
Lopuksi ratsukko hyppäsi vielä kahden puuesteen sarjaa. Vauhtia oli ensimmäisellä kerralla vähän turhankin liikaa joka koitui ongelmaksi, mutta toistoilla dookie sai taas ratsunsa kuulolle. Tyytyväisenä valmennukseen kiitin dookieta ja annoin hänen jäädä loppuverryttelemään.

04.04.2016 Estevalmennus, valmensi Lea H.

Ratsukko sai aloittaa valmennuksen itsenäisillä alkuverryttelyillä, joiden aikana dookie sai kertoa pähkinänkuoressa veikeän näköisestä oristaan. Kokosin samalla tämän päivän esteitä ja laskin yhden pystyn ristikoksi ratsukolle verryttelyesteeksi. Huomasin verryttelyissä hieman kähinää ratsukon välillä – Surku oli selvästikin enemmän innostunut hyppäämisestä kuin lämmittelykierroksista. Pienen kävelytauon jälkeen ori pääsi piinastaan: ratsukko sai tulla pystyn ja okserin hyvin kaarevassa linjassa, joka vaatisi tarkkaavaisuutta. Surku oli alkuun liiankin innostunut eikä viitsinyt juurikaan keskittyä, mutta kun korotin esteitä, orikin alkoi keskittyä ihan eri tavalla. Ratsukko suoritti linjan hyvin vielä pari kertaa – hieno keskittyminen tuotti siistin linjan. Väliin pieni hengähdystauko, jonka jälkeen vuorossa oli vielä pieni rata. Useampi este ei häirinnyt ratsukon hienoa suorittamista; molemmat pikemminkin vain paransivat suoritustaan mitä enemmän rataa hypättiin.

03.05.2016 Estevalmennus, valmensi Cirus

Surku ei päästänyt helpolla ratsastajaa eikä valmentajaa. Vaikka ori oli ilmeisen tuttu ratsu dookielle, silti yhteisen sävelen löytäminen ei ollut aivan helppoa. Surku repi pelihousunsa pienenpienistäkin ratsastajan heilahduksista, ja kaikkiin eteenpäin vieviin apuihin se reagoi jumittamalla ja viskomalla kiukkuisesti niin päätä kuin takapuoltakin. Ensimmäiset 15 minuuttia menivät siihen, että ori saatiin suht hyvälle mielelle ja vastaamaan apuihin. Silti Surku muisti aina välillä heittää pukin esteiden välillä tai vaihtoehtoisesti jäädä laukkaamaan paikoilleen. Tehtävät pidimme aika simppeleinä, sillä tänään ei selvästi ollut hyvä päivä yrittääkään mitään hankalampaa tekniikkaharjoitusta. Kentällä oli kolme pystyä ja kaksi okseria, joiden korkeus vaihteli kasikympin ja metrikympin välillä. Esteet ja niiden korkeus ei ratsukolle ollut mikään ongelma, vaan enemmän treeniä kaipasi esteiden välien ratsastus. Yhtään ei dookien passannut jäädä matkustajan rooliin, sillä muuten Surkukin heitti homman kesken. Huolellista ratsastusta ja enemmän jalkaa kuin kättä, näillä ohjeilla alkoi ratsukon työskentely paranemaan ja tasoittumaan huomattavasti. Alkuvaikeuksien jälkeen alkoi orista kuoriutua melkoisen pätevä estehevonen, ja lopuksi suunnittelin ratsukolle vähän haastavamman radan pätkän, johon kuului lyhyitä teitä ja kolmoissarja kahden askeleen väleillä. Huutelin välillä rennosta kädestä ja tuesta tiukoissa kaarteissa, muuta muuten dookiella näytti olevan homma ja hevonen hyvin hanskassa. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa ja päästä ratsukko tekemään eteen alas jumppaa.