Siro-Pinkaus - kuollut 27.07.2017

12.05.2017 Pingu evakossa, kirjoitti VP

Joku voisi sanoa, että hädässä ystävä tunnetaan, mutta ei dookie - ainakaan aina. Siinä missä nainen soitti minulta lisäkäsiä tallinsa arjen pyörittämiseen, jouduin nostamaan olkapäitäni ja toteamaan, että en yksinkertaisesti ehdi lähtemään omilta tiluksilta pois. "Sen verran mä voin sua jeesata, että heitä se tamma tänne tulevaksi viikonlopuksi. Ratsastan sen lauantaina ja sunnuntaina muiden hevosten jälkeen vaikka sitten yömyöhään. Niin, ja voihan se tänne jäädä pidemmäksi aikaa, vaikka vesijumppaamaan Jennin johdolla", mä totesin puhelimeen.

Vaikka lauantain työpäivä oli hektinen eikä missään nimessä fyysisesti helppo, odotin innolla Pingun ratsastamista. Se oli saapunut Vähäpeltoon jo edeltävänä iltana ja vaikutti olevan kuin kotonaan - ainakin sen vähän perusteella mitä näin hevosta tarhassa ratsastaessani jonkun toisen hevosen kanssa tarhojen ohi kentälle. Myöhemin lauantai-iltana Pingu pupelsi iltaheiniään karsinansa lattialta elämäänsä tyytyväisenä samalla, kun harjasin sitä tulevaa ratsastusta varten. Tamma vaikutti varsin kivalle; se oli rauhallinen, mutta seurasi tekemisiäni sopivan uteliaana.

Vaikka tamma antoi selkään tunteen melko pienestä hevosesta, yllätyin positiivisesti sen askellajien liikelaajuudesta. Vaikka tamma kulki mielellään melko matkaavoittavasti eteen, se myös himmasi vauhtia tarpeen tullen pienin istunta-avuin. Alkuverryttelyn aikana keskityin oikeastaan pelkästään siihen, että hevonen kulki sataprosenttisesti kahden pohkeen ja ohjan välissä. Alkuun se oli vähän hidas pohkeelle, mutta jo muutaman napakan siirtymän jälkeen tamma tuntui ymmärtävän, ettei tämän eukon kanssa olisi hommista luistamista. Pienten välikäyntien jälkeen lähdin työstämään hevosta lisää ravin parissa, sillä dookien kertoman mukaan suurin ongelma oli löytää tasainen työskentelymuoto ja tahti ravityöskentelyn sisältä. Alkuun Pingu tuntui jännittyvän melko paljon perusistunnasta, mutta kun työstin sitä melko pitkään yksinkertaisten tehtävien parissa, se alkoi rentoutumaan ja kulkemaan paremmin selkänsä läpi. Jo tässä vaiheessa tunne selkään oli valtava: Se ei käpertynyt enää luotilinjan taakse tyhjälle ohjastuntumalle vaan uskalsi hiljalleen jopa venyttää kohti ohjastuntumaa. Kun tamma tuntui hyvältä eikä se enää jännittänyt oloani satulassa, tein sen kanssa muutamat ravisulut keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin. Ravisuluissa Pingu hakeutui toisinaan turhan korkeaan muotoon, mutta jo pienellä korjauksella lähti venyttämään kaulalinjaa enemmän eteen-alas.

13.05.2017 Pingu evakossa osa 2, kirjoitti VP

Kun Vähäpellon tallityöntekijät Jessica ja Jenni olivat jakaneet hevosille aamuväkirehut karsinoihin, treffasimme tallitoimistossa päivän kulkua suunnitellen. "Tämä päivän on nyt vähän poikkeuksellinen, sillä käytännössä kaikki mun orit saisivat mennä pihalle joko tarhoihin tai kävelytyskoneeseen. Tästä syystä meitä on täällä tänään vähän enemmän, ja sä Jessica joudat menemään karsinoiden siivousten lomassa maastoilemaan nuorempien tallityttöjen kanssa. Käykää ensimmäisellä porukalla maastoilemassa sellainen reilu tunnin käyntimaasto, ja ota vaikka se dookien Pingu-tamma. Kun tuutte takaisin, heitä sille kylmäyssuojat jalkaan ja vaihda se puolen päivän jälkeen tarhaan. Se voi mennä vaikka tonne pihaton taakse metsätarhaan, se on sen verran järkihevonen että pärjää siellä kyllä. Samalla kun viette sille päiväheiniä, täyttäkää sen vesiastia - se on varmaan tyhjä, kun siellä ei ole ollut hetkeen hevosia", opastin työntekijöille ennen kun suuntasin varustehuoneeseen hakemaan päivän ensimmäisen hevosen varusteita.

Kuten odotin, oli Pingu toiminut maastossa järkihevosen tavoin ja retki harjulle oli ollut kaikin puolin onnistunut. Tamma oli päässyt liikkumaan kevyesti ennen tarhavuoroaan ja tarhassa ollessaan se oli nautiskellut toukokuun tarjoamasta kevätauringosta samalla, kun se oli nyppinyt maasta puskevaa vihreää poskiinsa. Kuten edeltävänä päivänä, myös tänään Pingu jäi päivän viimeiseksi ratsastettavaksi.

Aloitin tamman työstämisen oikeastaan siitä, mihin edeltävänä päivänä olin sen kanssa jäänyt. Se vaikutti huomattavasti vastaanottavaisemmalta ratsastaa, ja se hakeutui huomattavasti paremmin tasaiselle kuolaintuntumalle - mikä tietysti oli vain positiivinen asia, joten kehuin tammaa aina, kun se pyrki hakeutumaan siihen suuntaan, johon sen halusin menevän. Koska tamman ratsastaminen oli selkeästi haasteellisinta siten, että tehtävät vaihtuivat tiuhaan tahtiin, lähdin työstämään sitä muun muassa raviväistöjen, ravisulkujen, myötä- ja vastalaukan sekä käynnin parissa siten, että tein käynnissä kokoamisia sekä takaosakäännöksiä. Ravissa ja laukassa työskennellessä tein myös siirtymiä askellajin sisällä siten, että siirtymät tulivat hevoselle loogisesti sopivaan paikkaan.

Tamman kanssa loppukäyntejä kävellessäni laskeuduin alas ratsailta ja kaivoin puhelimeni takin taskusta soittaakseni tamman omistajalle. "Eilen me tehtiin Pingun kanssa ihan sellaista peruslaatuista työskentelyä saadakseni tuntuman siitä, mikä sen todellinen ongelma on. Tänään mä sitten paneuduin siihen ongelmakohtaan; siihen, että se ei uskalla rentoutua silloin, kun sitä ratsastetaan nopeatempoisesti tehtävästä toiseen tai tehdään jotain uutta juttua ensimmäisiä kertoja. Tänään me tehtiin jo hiukan temppuja ja täähän oli ihan superkiva. Se tarvitsee ratsastajalta aika paljon tukea ja sellaista täsmällistä ratsastusta, jolloin se pysyy rentona ja kulkee tasaisella kuolaintuntumalla. Jos sulla on siellä kiire, niin mun puolesta Pingu voi olla loppukuun täällä. Otat sitten vaikka syksyllä jonkun mun nuoren hypättäväksi hetkeksi aikaa, niin ollaan sujut."