Pakkasjoiku - kuollut 01.10.2018

Virallinen nimi Pakkasjoiku
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Väri, säkäkorkeus Kulomusta, 159cm
Syntynyt, ikä - kuollut 01.05.2016, 23v - kuollut 01.10.2018
Rekisterinumero VH16-018-1191
Omistaja, kasvattaja dookie VRL-04373, Turmeltaja,
kasv. narri (VRL-06046)
Koulutustaso ko. he A, re. 120cm, me. 100cm, CIC1
Painotuslaji Este-/kenttäpainotus
Saavutukset KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I

Räiskyväluontoinen Paukku alkoi oireilemaan pitkän ja menestyksekkään kisauransa sekä vanhuuden tuomia kulumia, joten se laskettiin pois ennen kipujen pahenemista.

Luonnekuvaus

Vähintään yhtä energinen ja menevä kuin molemmat vanhempansa, ratsuna vähän turhankin yritteliäs ja vauhdikas. Ihan hauska tapaus kyllä, ja ennen kaikkea näppärä ratsu, mutta vähän turhan töhö. Tai häslä. Tai riiviö. Tai miten sitä nyt ikinä haluaakaan kuvailla. Paukun kanssa ei taatusti tule tylsiä hetkiä, voit nimittäin olla varma, että joka kerta kun käännät selkäsi, on musta paholainen jo tehnyt ainakin kymmenen pahuutta sillä välin. Mutta ei sille kyllä vihainen voi olla, ette uskokaan miten söpö tämä otus osaa olla, kun sille on tarvetta.

Paukku on vähintäänkin eloisa hoidettava. "Ai, sulla on harja, näytä! Ooh, sulla on kaviokoukku, anna mä maistan! Ui juma, riimunnaru, pakko testaa!" Tämä musta ei ole koskaan oikein päässyt varsavaiheen "kaikkea täytyy maistaa ja kokeilla" -vaiheesta yli, vaan se on äärimmäisen kova räpeltämään suullaan mitä tahansa, mihin se vain ylttää. Riimunnarut, harjat, harjakorit, suitset, you name it, ne löytyvät jossain vaiheessa Paukun suusta. Onneksi ori ei ole mikään koiranpentumallin tuholainen, vaan se tosiaan vain maistelee ja räpeltää tavaroita suussaan, kunnes se viskaa ne jonnekin. Todennäköisesti ihmistä päin, mielellään metalliosa naamaan osuen.
Paukku pitää harjaamisesta, varsinkin kumisualla. Se tuntuu kutkailevan milloin mistäkin, vaikkei sillä ikinä mitään iho-oireita olekaan ollut. Liian kevyet otteet saavat mustan viuhtomaan kiukkuisena häntäänsä ja näyttämään kiukkuisia mulkaisuja; kutittaa! Kunnon otteet ja välineet, niin hyvä tulee. Suitsien kanssa saa olla vähän tarkkana, että saat kerettyä kaikki turparemmien naruista otsapantaan riittävän hyvin kasaan, arvaatko miksi? No siksi että Paukku tasan ottaa ne muuten suuhunsa kuolaimien ohella. Miten, en tiedä, mutta niin tapahtuu. Kun kuolaimet ovat suussa ja niskaremmi korvien takana, ollaan jo aika turvallisilla vesillä. Kunhan ohjat eivät roiku liian alhaalla.
Paukku on lähes itseään taluttava malli, jos se vain saa riimunnarusta otteen. Se kävelee kyllä kiltisti ihmisen perässä, mutta myös ilman sitä narua. Jos Paukulla ei ole narua suussa, se yrittää saada narun suuhun. Koska ori kävelemässä vapaana ties missä ei ole välttämättä se kaikkein turvallisin mielikuva, joudutaan Paukun kanssa aina juoksemaan vähän kilpaa, ettei se ehdi haukkamaan joko sitä perhanan riimunnarua, tai vaihtoehtoisesti taluttajan hihaa hampaisiinsa. Ihana ja hyväkäytöksinen, ihan aikuinen hevonen tässä meillä! Toki noin muuten musta on ihan simppeli otus narun päässä, se ei pöllöile tai pörhistele juuri koskaan, vaikka olisi kuinka kuumia neitoja näkyvissä.

Jotain hyvää Paukku peri isältäänkin, nimittäin työmotivaation. Ja muutamia muita ihan ookoo ominaisuuksia, kuten hyppykykyä ja -tekniikkaa, laukkaa, kokoamiskykyä... Mutta myös sitä pientä keskittymiskyvyttömyyttä. Paukku on aina kovin innoissaan ja iloissaan lähdössä hommiin, mutta kun sinne asti päästään, sen into tuntuu pursuavan aivan täysin yli. Ori on koko ajan odottamassa ja kysymässä "mitä sitten, mitä seuraavaksi, mitä nyt, joko nyt, mennään jo!" Aina välillä innokkaalla nokipojalla meinaa mennä kuppi nurin, jos se ei saa tarpeeksi tekemistä. Tylsistyessään Paukku ryhtyy loikkimaan ja pomppimaan milloin minnekin, pureksimaan kuolainta mahdollisimman näkyvästi ja kovaäänisesti (arvatkaa mistä ne kouluratojen miinukset yleensä tulevat), kiemurtelemaan jokaisesta pohkeenhipaisusta kuin mikäkin mato. Kun ponin pistää töihin ja myös jatkaa sitä töiden tekoa, on valtakunnassa kaikki hyvin. Paukulle käy koulujumpat ja humpat, estehyppelyt ovat aivan paras juttu, eikä kärryttelykään saa orin ilmettä mutristumaan. Paukku tosiaan on perinyt isältään valtavan hyvän laukan, josta löytyy vieteriä ja voimaa joka lähtöön. Ei sen muissakaan askellajeissa ole mitään haukkumista, käynti on usein vähän kiireistä mutta ravi on ihan näyttävää, jos sitä saa ratsastettua vähän myös eteen, eikä vain ylös. Musta orhi on herkkä niin istunnalle, ja sen kanssa pääsee kokemaan helposti sen kuuluisan "kevyen ohjastuntuman."
No mites sitten Paukku ja esteet? No silloin paukkuu, esteet, ratsastaja, hevonen, milloin mikäkin. Rataesteillä on tärkeää pitää hevonen tiukassa paketissa, jotta homma pysyy järjen touhuna ja edes turvallisena. Paukulla on nimittäin vähän tapana kuumua ja kiehua yli, jolloin nähdään taas sellaisia peuranloikkia ja kengurupomppuja, että valokuvaajilla on kiire iskeä sarjakuvaukset tulille. Tasainen, tukeva tuntuma, selkeä ajatus teistä, vähän jarrua ja välillä vähän enemmän, niin Paukun kanssa pääsee lähestulkoon esteen kuin esteenkin yli. Myös tässä lajissa tulee esiin sen isältä perityt hyvät puolet, orilta nimittäin löytyy tekniikkaa ja taitoa, vähän myös tyyliäkin. Maastoesteillä Paukku on hyvin pitkälti saman tyyppinen kuin rataesteillä, mutta maastossa orin uskaltaa antaa mennä vähän enemmän. Paketin ei tarvitse olla ihan niin tiukka ja hyvin kasassa, tämä ei nimittäin tyhmä hevonen ole, vaikka erehdyttävästi siltä välillä vaikuttaakin. Se ei lähde tyhmänrohkeisiin ratkaisuihin muutoin, kuin pakon edessä, ja silloinkin sen leijonaloikat saavat yleensä pelastettua tilanteen, jos kuski vain pysyy kyydissä.
Ilman esteitä Paukku on kaikki käy -tyyppinen maastoilija. Toki se kuumuu kovatahtisilla laukkapätkillä, mutta sen saa myös kiinni ja hidastettua, melkein silloin kuin itse haluaa.

Traikkuun ja autoon Paukkeli kävelee mukisematta, se on aina kivaa ja jännää, kuten myös uusiin paikkoihin meneminen. Tai vanhoihinkin, jos siellä on jotain uutta. Kisapaikoilla mustalle on hyvä tunkea riimunnarun pää suuhun, tai joku muu pieni ja harmiton juttu, niin hurjasta showmiehestä tulee kuin lammas, joka vain tarkkailee ympäristöään hiljaa aarrettaan mussuttaen. Tositoimiin lähtiessä Paukku kokee aina silloin tällöin tarvetta pönkittää egoaan esittelemällä itsestään kaikkia puolia, mutta se yleensä loppuu jo verryttelyssä, kunhan sille annetaan muuta ajateltavaa. Radallakin Paukun ajatukset tulee keskittää tekemiseen, eikä sille kannata antaa aikaa haahuilla mielenkiintoineen ulkopuolisiin häiriötekijöihin.

Meriitit ja saavutukset

Suomenhevosorien kantakirjaustilaisuus 30.10.2016
(R) 17 + 18 + 20 + 19 = 74p KTK-II

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.09.2018
13 (4-3-3-3) + 23 + 23 + 20 + 11 = 90p SLA-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.09.2018
6,5 + 40 + 23,5 + 20 + 15 = 105p KERJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 30.09.2018
8 + 40 + 23,25 + 20 + 15 = 106,25p ERJ-I

Sukutaulu

i. Talviainen
sh, 158cm, m | KTK-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA2
ii. Talvitiainen
sh, 161cm, rt
KTK-III, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA1, Jälk-C
iii. Petkele
sh, 165cm, rn
SLA-I*, KERJ-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA1
iiii. Vorokki
sh, 168cm, m
iiie. Pokara
sh, 163cm, rn
iie. Talventörröttäjä
sph, 143cm, vrt
SLA-I*, KERJ-II, ERJ-II, YLA1
iiei. Liukastuva evm
sph, 145cm, trt
iiee. Talvitango evm
sph, 140cm, vrt
ie. Kalminko
sh, 160cm, m
KTK-III, SLA-I, ERJ-I, SV-I, YLA1
iei. Vilminko
sh, 154cm, prt
SLA-I, ERJ-II, YLA2
ieii. Vilpinki evm
sh, 155cm, rt
ieie. Mooninki evm
sh, 150cm, prt
iee. Katiska Eli Katiska
sh, 160cm, klm | SLA-I*, ERJ-I, YLA2
ieei. Hauki Verkossa evm
sh, 163cm, rnpäist
ieee. Eliminääri evm
sh, 155cm, klm
e. Koivumäen Surmavirsi
sh, 158cm, rn
ei. Koston Hovieeri
sh, 152cm, rn
eii. Tammelin Himskatti
sh, 156cm, trt
eiii. Mikkolan Väläys evm
sh, 160cm, rt
eiie. Tammelin Hertta evm
sh, 155cm, er
eie. Maltaan Enneuni
sph, 146cm, rn
KTK-III
eiei. Pahan Enne evm
sh, 150cm, prt
eiee. Hurman Mallas evm
sh, 149cm, m
ee. Mäkisuon Kerli
sh, 149cm, vrt
eei. Hymy
sh, 147cm, rn
eeii. Virne evm
sph, 142cm, m
eeie. Elviira evm
sh, 153cm, trn
eee. Nevan Karelia
sh, 141cm, hprn
eeei. Nevan Vili evm
sh, 155cm, vprt
eeee. Karmen evm
sh, 156cm, rt

Jälkeläiset

s. 13.04.2017 t. Tuiskulan Kuurahelmi, e. Tuiskulan Kastehelmi
s. 12.06.2018 t. Turmeltajan Viserrys, e. Turmeltajan Kajautus
s. 25.08.2018 o. Turmeltajan Routapalo, e. Loistava Lohikäärme

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!
ERJ
05.07.2016 - ERJ - Yemene - 120cm - 3/29 10.07.2016 - ERJ - Turmeltaja - 120cm - 5/29
11.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 5/40 11.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 4/40
15.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 3/40 15.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 4/40
19.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 3/40 23.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 4/40
27.07.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 3/40 11.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 2/50
18.08.2016 - ERJ - Overload - 120cm - 5/30 19.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 7/50
19.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 5/50 22.08.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 4/30
25.08.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 1/30 27.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 7/50
29.08.2016 - ERJ - Huvitutti - 120cm - 2/50 11.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 3/30
24.09.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 5/30 28.09.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 4/30
13.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 3/30 15.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 2/30
16.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 1/30 20.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 5/30
20.10.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 2/30 11.10.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 2/30
17.10.2016 - ERJ - Hiprakka - 120cm - 2/75 22.10.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 1/30
23.10.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 1/30 30.10.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 1/30
18.10.2016 - ERJ - Overload - 120cm - 5/30 02.11.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 1/30
05.11.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 2/30 06.11.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 4/30
07.11.2016 - ERJ - Iowa - 120cm - 3/30 01.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 4/30
04.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 1/30 04.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 1/30
05.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 3/30 06.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 5/30
24.12.2016 - ERJ - Vähäpelto - 120cm - 5/30
KERJ
02.07.2016 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30 05.07.2016 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 4/30
08.07.2016 - KERJ - Turmeltaja - CIC1 - 3/30 14.10.2016 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 2/40
15.10.2016 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 2/40 16.10.2016 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 4/40
01.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 3/30 06.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 4/30
08.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 2/30 11.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 5/30
15.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 5/30 23.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 5/30
26.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 1/30 30.05.2017 - KERJ - Kettula - CIC1 - 3/30
12.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 2/30 13.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 3/30
29.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 2/30 30.05.2017 - KERJ - Silverlode - CIC1 - 4/30
05.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 4/30 12.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 3/30
22.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 1/30 25.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 2/30
27.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 4/30 28.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 4/30
29.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 2/30 30.05.2017 - KERJ - Kilpailukeskus Ginger - CIC1 - 2/30
01.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 5/30 02.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 5/30
15.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 3/30 22.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 5/30
23.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 5/30 25.05.2017 - KERJ - Hunajamäki - CIC1 - 4/30
02.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 4/30 13.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 2/30
15.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 2/30 21.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 5/30
29.05.2017 - KERJ - Jadessa Warmbloods - CIC1 - 2/30 08.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 5/30
13.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 4/30 24.05.2017 - KERJ - Puzzle Rebellion - CIC1 - 3/30
02.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 3/30 10.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 5/30
20.05.2017 - KERJ - Satulinna - CIC1 - 2/30
VSR
31.03.2018 - VSR-CUP - kenttäratsastus - CIC1 - 4/68 31.03.2018 - VSR-CUP - esteratsastus - 120cm - 1/14
31.08.2018 - VSR CUP - esteratsastus - 120cm - 1/9

Päiväkirja & valmennukset

18.08.2018 Avotaivutuksia ja hyvän mielen humputtelua

"Hei Paukku nyt!" Ärähdin mustalle orille noin sadannen kerran, kun se nappasi karsinansa ulkopuolelta tällä kertaa kaviokoukun, jonka se myös nakkasi varsin näppärästi meikäläisen jalkaa päin. Paukka säpsähti ja vetäisi naamalleen sellaisen koiranpentuilmeen, höystettynä "en mä mitään tehnyt, se vaan lensi" -silmien vilkuilulla, että jatkoin vain harjaamista syvän huokauksen jälkeen. Suomenhevonen oli harvinaisen raivostuttavalla tuulella tänään, joskaan en ehkä itsekkään ollut pirteimmilläni yhtäkkiä alkaneen rankkasateen ja viilenneiden kelien takia. Ei sen syksyn näin nopeasti pitänyt tulla!

Kun hevonen oli lopulta harjattu ja varustettu, lähdin kipittämään sen kanssa pikavauhtia maneesiin. Taivaalta vyöryvä vesi ei juuri innostanu ulkoilmatreeneihin, vaan käytin erittäin iloisena hyväkseni tätä upeaa keksintöä. Maneesin suojiin päästyämme tein pikaiset säädöt satulavyön ja jalustimien kanssa ja kapusin selkään. Edellisestä ratsastuskerrasta Paukun kanssa oli vierähtänyt jo tovi, joten pyysin orin liikkeelle vähän sekaisin tunnelmin - musta oli periaatteessa ihan kiva ratsu, muttei silloin, kun oli jo ratsastanut kaksi hevosta alle ja vielä pitäisi jaksaa keskittyä täysillä. Paukku kun ei aina osannut sitä sataprosenttista keskittymistä, varsinkaan jos sille ei anna tarpeeksi tekemistä.
Alkukäyntien jälkeen keräilin ohjia lyhyemmälle ja siirsin mustan suomalaisen raviin. Annoin sen ravata reipasta tahtia matalassa ja avoimessa muodossa, jotta se lämpiäisi ja vertyisi kunnolla tulevia taivutustehtäviä varten. Paukulle tämä sopi hyvin, kunhan reitti ei ollut liian suora ja tylsä. Reippaiden alkuravien jälkeen otin vielä laukkaa ennen työntekoon ryhtymistä, edelleen rennossa muodossa ja orin haluamassa tahdissa. Paukku ottikin vapaasta menosta ilon irti, ja tarjosi melkoista irroitteluvauhtia. Jossain vaiheessa jouduin hieman himmailemaan, jottei puhti loppuisi jo heti alkumetreillä. Ratsastajasta siis, hevonen jaksaisi taatusti paahtaa vaikka tunnin reipasta laukkaa.

Alkuverryttelyiden jälkeen pidimme hetken hengähdystauon pitkin ohjin kävellen, taas enemmän ratsastajaa kuin hevosta ajatellen. Vauhdikkaasta verkasta toivuttuani keräilin taas hevosen ja itseni kasaan, ja aloitin ensin käyntityöskentelyllä. Väistöjä, taivutuksia, temponvaihteluita, askeleenpidennyksiä; Paukku teki kaiken kovin innokkaasti ja kuuliaisesti. Pian pyysin oria siirtymään raviin, jossa hain ensin sopivaa tahtia ja muotoa ympyröillä ja volteilla, jonka jälkeen aloitin avotaivutuksien työstämisen pitkillä sivuilla. Paukku tarjosi aluksi ulkolapa edellä vyörymistä, mutta sain korjattua liikkeen parin toiston jälkeen hyvinkin mallikkaasti. Ori oli kovin tohkeissaan päästessään töihin, kunhan vain muistin tarjota sille riittävästi tekemistä - heti, jos puksutimme pidemmän pätkän uraa pitkin tekemättä sen kummempia, alkoi kuolaimen kilisyttely ja päällä venkoilu. Avotaivutuksien lisäksi otin mukaan pääty-ympyröillä vastataivutuksia saadakseni orin karkailevan ulkolavan vielä paremmin hallintaan, ja työ tuottikin hyvää tulosta. Paukku kulki pehmeästi avuilla, tasaisesti pohkeiden välissä ja hyvin kevyenä kädelle. Kun ravia oli työstetty sopivissa määrin molempiin suuntiin, nostin laukan ja hain taas hetken sopivaa työskentelymuotoa ja tahtia, ennen kuin aloitin taivuttelutehtävät tässäkin askellajissa. Teimme ensin ympyröillä vuoroin vasta- ja myötätaivutuksia, kunnes otin hevosen takaisin raviin, ja aloin tekemään pituushalkaisijalta pohkeenväistöjä uralle ja nostamaan sieltä suoraan väistöstä laukan, josta jatkettiin taas ympyrälle tekemään taivutuksia. Paukku otti useista laukannostoista hieman kuumaa, mutta oikeastaan vain hyvällä tavalla - se kokosi itseään aivan uudella tavalla, säilyttäen kuitenkin liikkeen eteen samalla kun takaosa polki toden teolla rungon alle. Päätinkin kokeilla hyvän hetken tullen lyhyitä pätkiä sulkutaivutusta, joka sujui yllättävän hyvin siihen nähden, ettei se missään nimessä ollut kummankaan bravuuri.

Pienistä epäilyksistäni huolimatta treeni onnistui oikein hyvin, ja lopettelimme ne erittäin positiivisin mielin. Paukku tuntui suorastaan huokuvan tyytyväisyyttä ja se oli äärimmäisen rento loppuverryttelyissä, kun se sai ravata taas avoimessa ja matalassa muodossa itseään venyttäen. Ei siis lainkaan hassumpi tyyppi, vaikka se osaakin aina välillä koetella hermoja!


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen