Näkkijärvi - kuollut 30.03.2017

16.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi VP

Dookie saapui Vähäpellon Ratsutilalle yhdessä suomenhevosori Nakin kanssa viikonlopun ajaksi valmennettavaksi. Dookien ajaessa traileri-yhdistelmänsä tallin pihaan kävin tervehtimässä häntä ja neuvomassa, mihin hän voisi majoittaa orin sekä itsensä lisäksi tavarat. Tavaroiden löytyessä paikoilleen oli aika startata valmennusviikonlopun ensimmäisellä valmennuksella, joka painottui tänään kouluratsastukseen. Orin kävellessä alkukäyntejä halusin kuulla ratsukon menneisyydestä, jonka pohjalta tein suunnitelman kuluvalle viikonlopulle. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen otin ratsukon työskentelemään avo- ja sulkutaivutustehtävälle ravissa, jonka aikana tultiin pitkän sivun myötäisesti ensin avotaivutusta, sitten noin kymmenen metrin voltti josta jatkettiin suoraan sulkutaivutukseen. Alkuun Nakki ei ollut parhaimmassa työskentelymuodossa ja se hieman mupelsi kuolainta, mutta työskentelyn edetessä se tukeutui kuolaintuntumalle yhä paremmin tullen ryhdikkääksi. Teetin samaa tehtävää myös laukassa aktivoidakseni orin takajalkoja ja saadakseni sen yhä paremmin kantamaan itseään. Dookie ratsasti hevosta varmoin ja tottunein ottein, ja pääsin kehumaan häntä monesta hyvästä reaktiosta - hän ei missään tilanteessa jättänyt oria yksin, vaan ratsasti sitä askel askeleelta rauhallisesti. Valmennuksen loppuun halusin työstää ratsukkoa vielä vastalaukan ja laukanvaihtojen merkeissä hyvin yksinkertaisella tehtävällä; myötälaukassa puolikas kokorataleikkaa-linja ja tehtävästä muodostuvan kulman läpi tasapainoisena jatkaen suoraa uraa muutama askel vastalaukassa ja uran tukea käyttäen suora, lennokas laukanvaihto. Muutaman kerran Nakki olisi jatkanut vastalaukkaa vaikka hamaan tulevaisuuteen asti, mutta dookien antaessa selkeämmät avut se teki hyvin kehityskelpoisia vaihtoja.

17.07.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Valmennusviikonlopun viimeisenä päivänä tiedossa oli esteratsastusta, joka aloitettiin melko itsenäisellä verryttelyllä. Halusin, että dookie tekisi hyvin samankaltaisia tehtäviä mitä edeltävänä päivänä oltiin tehty - näin ori olisi hyvin avuilla tulevaa hyppäämistä varten. Varsinaisen hyppäämisen verryttely aloitettiin ensin puomi- ja kavalettijumpalla, jossa halusin korostaa esteratsastuksessa tärkeää olevaa sujuvaa rytmiä. Korjasin dookien katsetta enemmän liikkuvaksi ja kannustin häntä antamaan orille hieman enemmän omaa tilaa; näin pienillä - lähes olemattomilla - esteillä on ihan sama, miten hevonen tulee esteelle, mutta mahdolliset huonot lähestymiset saavat hevosta oppimaan itsenäistä korjaamista. Hyppäämistä jatkettiin hyppäämällä yksittäisiä esteitä sekä linjoja, jossa korostin edelleen rytmin tärkeyttä. Varsinkin yksittäisillä esteillä Nakki jäi hieman makaamaan esteitä vasten, eikä oikein päässyt hyppäämään pyöreitä hyppyjä, joten opastin dookieta ratsastamaan hevosen niskan korkeimmaksi kohdaksi ja aktivoimaan laukkaa mielettömästi enemmän. Kun Nakki keräsi takajalat vatsan alle ja sai laukan kokonaisuudessaan kulkemaan paremmin ylämäkeen, hyppääminen helpottui ihan mielettömästi - ja loppujen lopuksi hypyt olivat jo melko pyöreitä ja voimakkaita joskin ori ei edelleenkään hypännyt yhtään ylimääräistä senttimetriä.
Lopuksi ratsastimme vielä muutamilla eri korkeuksilla rataa hieman muutellen ja kerroin dookielle, että haluan orin pysyvän koko radan läpi takajalkojensa päällä ja että hän saisi ratsastaa sitä melko aktiivisella jalalla eteen. Painotin kuitenkin, että dookien tulisi pysyä rauhallisena eikä hän saisi tuupata hevosta esteen sekaan sillä näin hieman laiskasta hevosesta saadaan nopeasti epävarma ja haluton hyppääjä. Radat sujuivat pienemmillä korkeuksilla oikein hyvin, mutta esteiden kivutessa noin 110 senttimetrin korkeuteen Nakki teki useita etujalan virheitä pudottaen puomeja täysin turhaan. Tästä suivaantuneena käskin dookien ratsastamaan nyt hieman rumemmin radan uudelleen: Halusin, että koko rata tultaisiin uudelleen huomattavasti reippaamassa tempossa ja pyysin ratsastajaa näpäyttämään ensimmäisen ponnistuksen aikana hevosta raipalla lavoille. Tästä korjauksesta hieman yllättynyt ori otti selkeästi kiinni, sillä se hyppäsi radan kokonaisuudessaan roikottamatta etusiaan ja viikonloppu päästiin lopettamaan varsin onnistuneeseen suoritukseen.

25.07.2016 Estevalmennus, valmensi Vivian

Tällä kertaa oli vuorossa estevalmennusta Dookielle ja Nakille. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti puomeja ja kavaletteja apuna käyttäen samalla kun itse rakensin esterataa kentälle. Nakki vaikutti alussa hieman laiskahkolta ja kolautteli takajalkojaan jopa ravipuomeilla, mutta pienellä raipan napautuksella se alkoi jopa nostelemaan jalkojaan paremmin. Verryteltyään ratsukko sai aloittaa kunnon hyppäämisen kahden esteen linjalla. Sarjan ensimmäinen este oli tavallinen pysty ja toinenkin ihan tavallinen nousuokseri. Sarjan väliin mahtuisi normaalitempoisella laukalla noin viisi laukka-askelta. Ensin ratsukko sai tulla sen normaalisti viidellä ja se jälkee laukkaa olisi lyhennettävä kuuteen. Viidellä sarja onnistui oikein mallikkaasti. Kuudella hyppy tuli todella pohjaan ja toisen esteen puomikin putosi, mutta toisella yrityksellä kaikki sujui niin kuin pitikin.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen oli vuorossa laukan pidentäminen samalla sarjalla, missä äskettäin laukkaa oli lyhennetty. Nakki ei oikein reagoinut ratsastajan pohkeisiin, eikä oikein viitsinyt pidentää askeltaan ja hyppy tuli kaukaa. Käskin ratsastajan napauttaa oria hieman raipalla, ja näin saatiinkin hevoseen hieman vauhtia. Ratsukko suoritti kuin suorittikin sarjan loistavasti neljällä askeleella, ja hyppykohtakin osui nappiin. Kehuin ratsukkoa, joka sai tulla sarjan vielä kerran normaalilla laukalla. Jälleen kerran askeleet osuivat juuri sopivasti väliin ja hyppykin lähti sopivasta kohdasta. Tähän oli hyvä lopettaa hyvin mennyt valmennus, joten annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyt. Nakki liikkui loppuverkoissa oikein reippaasti ja rennosti, ilmeisesti sekin oli varsin tyytyväinen tähän hyppytuntiin!

10.08.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Saavuin Turmeltajaan tuulisena, sumuisena alkusyksyn päivänä. Turmeltajan ensisilmäyksellä autiolta näyttävä tallipiha oli aamun usvassa miltei satumaisen näköinen. Minun oli määrä valmentaa tallilla tänään useampaan kertaan, joten olimme sopineet pitävämme päivän ensimmäisen valmennuksen jo hyvissä ajoin. Tallissa loistivat kodikkaat valot, ja otin rintamasuunnan kohti ovea. Dookie oli juuri ottanut Nakin käytävälle varustettavaksi, kun tupsahdin paikalle. Tervehdin kaksikkoa, ja juttelin naisen kanssa hetken. Sitten lähdin jo etukäteen maneesille rakentelemaan esteitä.
Mittailin askeleillani esteiden välejä, kun Dookie talutti Nakin maneesiin ja nappasi mukaansa ovenpielessä olevan korokkeen, selkäännousua varten. Ratsukon lämmitellessä fiksailin esteet ja niiden välit vielä kuntoon. Sitten kiinnitin huomioni valmennettaviini, jotka olivat jo alkaneet ravailla maneesissa isoja ympyröitä. Selitin Dookielle valmennuksen tehtävät. Ensin otettaisiin muutamat verkkahypyt ympyrällä, jonka molemmilla puoliskoilla oli melko lähekkäin kaksi kavalettia. Tämän jälkeen oli tarkoitus hypätä rataa.

Kun Dookie oli verkannut Nakin sileällä, ryhdyttiin hyppäämään. Nakki vaikutti hieman laiskalta, kun se lähti laukkaamaan ympyrää. Alkuvaikutelmasta huolimatta ori selvitti kavaletit ihan mallikkaasti, eivätkä puomit kolisseet.
Verkkahyppyjen jälkeen siirryttiin itse rataan, johon kuului viisi estettä: Ensin pitkän sivun lopulla pysty, sitten lyhyellä sivulla okseri. Kulmasta käännyttiin lävistäjälle, jolle olin tehnyt kahden esteen linjan, seuraavalla lyhyellä sivulla lävistäjän jälkeen oli vielä toinen okseri. Aluksi Nakki laukkasi kuin hidastetussa filmissä, mutta selvitti kuitenkin ensimmäisen esteen ilman sen suurempia vaikeuksia. Kehotin Dookieta ratsastamaan oria napakammin eteen, ja kumma kyllä, Nakki pidensikin askeltaan. Okserille tuli vähän vino lähestyminen, mutta sitten ratsastaja skarppasi kunnolla. Kaksi seuraavaa estettä sujuivat hyvillä lähestymisillä ja sopivassa temmossa, samoin viimeinen okseri. Rata hypättiin vielä pari kertaa ja kertaalleen toisesta suunnasta, jonka jälkeen annoin ratsukon siirtyä loppuverkkoihin.

20.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Sippe

Talman jälkeen seuraava valmennettava Turmeltajassa olisi suomenhevosori Näkkijärvi, jota olin aikaisemminkin valmennellut. Olimme käyneet hörppäämässä dookien kanssa kupilliset kahvia, ja sen tehtyämme lähti dookie hakemaan Nakkia sisälle. Varustimme oriin yhdessä, ja Dookien haettua kypäränsä lähdimme kohti maneesia.
Maneesissa Dookie nousi Nakin selkään puiselta jakkaralta, ja sääti jalustimet sopiviksi. Nakki käveli uralla vähän laiskan oloisesti, joten neuvoin ratsastajaa herättelemään sen heti alkukäynneistä lähtien. Dookie pyysi ratsuaan napakasti eteen, ja saikin Nakin hieman pidentämään ja reipastamaan askeltaan.

Hetken kuluttua Dookie keräili ohjat ja alkoi asetella Nakkia molempiin suuntiin. Raudikko kyllä kaartoi kaulansa kauniisti, mutta huomasin sen puijaavan ratsastajaansa. Orin takajalat tulivat noin kilometrin päässä takana, eikä se taipunut rungostaan lainkaan. Ojensin ratsastajalle avuksi pitkän kouluraipan, jolla Nakin takasiin saataisiin enemmän liikettä ja se alkaisi liikkua rehellisemmin eteen. Dookien muistuteltua Nakkia pienillä kosketuksilla oriin takajaloille ja pyydettyä ratsua muutenkin aktiivisesti eteen, se sai vähän tehoa askellukseensa.
Ravissa Nakki liikkui yhtä etupainoisesti kuin käynnissäkin. Ohjeistin Dookieta napakasti aina välillä nostamaan käsiään hieman liioitellustikin ylös, ja muutaman askeleen ajan samalla pyytämään pari kertaa napakasti eteen. Näin hevonen saataisiin paremmin takaosalle, ja etupainoisuutta pois. Ratsastaja noudatti neuvojani ja teki myös muutamia lisäyksiä - yllätys yllätys, Nakki muuttui ryhdikkäämmäksi ja työskenteli rehellisesti. Kehuin ratsukkoa vuolaasti, ja joidenkin laukkaharjoitusten jälkeen sallin heidän siirtyä loppuverryttelyihin.